Rauhaisaa Joulua!

Kuva on hieman epätarkka, mutta siitä saa kuitenkin kuvan "aidosta" kuvasta. Olen tehnyt kuvan puupiirustuskurssilla.

Münchenin talvipuutarha

Kävin pienellä matkalla Münchenissä erityisesti sen joulumarkkinoiden takia. Ajan kuluksi kävin myös kaupungin talvipuutarhassa (Das Botanische Garten). (Linkki vie englanninkielisille sivuille, ei huolta.) Se vihreyden määrää! Olipa ihanaa, nähdä vihreää näin keskellä talvea. En ole koskaan käynyt Helsingin talvipuutarhassa, mutta täytyy sielläkin käydä tänä talvena saamassa viherterapiaa. Suosittelen kaikilla puutarhaihimisille talvipuutarhaan menoa, jos se vain on mahdollista. Antamastani linkistä pääsee katsomaan hienoja kuvia talvipuutarhassa, seuraavassa ei niin hienoa, mutta itse otettuja kuvia. (Kuvat ovat kännykällä otettuja, joten siihen nähdän ne ovat hyviä.)

Orkideoita kukassa

Ensinäkymä välimerenhuoneeseen. Ihaninta oli huumaava kukkien tuoksu.

Kaktuksia oli paljon

No, tulipa tuo letkukin ikuistettua...

Kamelia jos muistan oikein

Talvipuutarha oli jaettu useaan osioon, joissa oli erilaiset olot. Yhdessä lämpimän kosteassa huoneessa rehottivat saniaiset ja erilaiset vehkat. Kylläpä ne vähään tyytyvät, jos selviävät Suomessa kuivassa sisäilmassa.

Adventtiamaryllis

Olen tässä surkutellut bloggausaiheiden puutetta näin talviaikaan. Ei hirveästi ole puutarha-aiheisia juttuja jostain kumman syystä...;) Palsta#71 blogissa näin kuitenkin puutarha-aiheisen postauksen, joka luontevasti sopii näin jouluaikaan. Jouluajan kukat! Niitähän on vaikka minkälaisia.

Meidän amaryllis alkoi kukkia jo marraskuun puolella. Hyvin se on kukkinut, mutta viimeisiä nuppuja jo viedään. Se oli enemmän adventtiajan amaryllis kuin jouluaaton amaryllis. No, komea on ollut.

Adventiajan amaryllis

Hyvä kiertämään -haaste

Vastasin vaaleanvihreää blogin haasteeseen. Tänään posti toi pienen paketin. Sisältö oli lähettäjän mukaan vaatimatonta, mutta ilahdutti näin arjen keskellä. Kiitos!

Jouluksi hedelmäkakku

Kujeen pyynnöstä kirjoitan hedelmäkakusta. Aihe poikkeaa kasvimaaraameista, mutta eipä tuo haittaa. Varsinkin näin talvella on melkein pakko laajentaa aihepiiriään.

Tämä hedelmäkakku on sellainen, että se laitetaan tekeytymään jääkaappiin 3-4 viikoksi eli se on tehtävä hyvissä ajoin. Itse suunnittelin kakun syöntiä jo ennen joulua, sillä jouluna se jää konvehtien ja jälkiruuan jalkoihin. Siksi ryhdyin kakun tekoon jo nyt.

Resepti on jostain naistenlehdestä 90-luvulta. Se ei ole minun, mutta olen hiukan muunnellut sitä esim. alkuperäisessä ohjeessa ei ollut leivinjauhetta ollenkaan. Leivinjauhetta kakku kuitenkin kaipaa, sillä ilman sitä se ei nouse ollenkaan. Olen tehnyt kakun monta kertaa, mutta viime kerrasta on aikaa.

Hedelmäkakun aineksia

ENGLANTILAISEN HEDELMÄKAKUN RESEPTI

200 g coctailkirsikoita

100 g taateleita tai viikunoita

200 g rusinoita

60 g hillottuja appelsiininkuoria

60 g sukaatteja

1/2 dl konjakkia

1/2-1 dl kirsikkalientä

225 g voita

2 1/2 dl sokeria

4 munaa

4 1/2 dl vehnäjauhoa

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1/2 tl neilikka

1 rkl kaakaota

1/2 dl mantelijauhoa

1. Leikkaa hedelmät pieniksi. Kaada niiden päälle konjakki ja kirsikkaliemi ja anna maustua 1 tunti.
2. Sekoita voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää munat yksitellen.
3. Sekoita leivinjauhe ja mausteet jauhojen joukkoon ja sekoita sitten jauhoseos ja mantelijauho hedelmien joukkoon. Sekoita, niin että hedelmät jauhoittuvat kauttaaltaan.
4. Kaada taikina suureen  (2 L) voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista 175-asteessa 1 1/2 tuntia.
5. Jäähdytä kakku vuoan alla ritilällä. Kääri jäähtyneenä tiukasti folioon ja anna sen tekeytyä jääkaapissa 3-4 viikkoa.

Pieni hedelmäkakku valmiina jääkaapiin tekeytymään

Kakkutaikina on iso. Jätin pienet kakkuvuuat hiukan vajaiksi ja sain 2 1/2 pikkukakkua. Olisi kannattanut laittaa kaksi vuokaa täyteen. Tällä kertaa taikina ei paljoa noussut.

Kuusi kuvaa kesästä

Luin päärynäpuunvarjossa blogista hauskasta haasteesta. Sen mukaan blogiin tulisi koota kuusi kuvaa menneestä kesästä. Tällaisena synkkänä kautena vastaava haaste on oikein oiva puutarhabloggaajalle.

Päärynäpuunvarjossa blogi oli saanut haasteen Saran mökissä ja puutarhassa blogista, joka oli saanut haasteen sen alkuunpanijalta eli mökkipuutarha blogista. Mieltä jo lämmittää, kun käy katselemassa heidän kauniita kuviaan.

Oma blogini ei ole saanut haastetta, mutta ajattelin kuitenkin tarttua siihen. Itselläni on ollut mielessä jokin vastaavanlainen. Jos olisi enemmän lukijoita, parhaiden kuvien valinnan voisi jättää lukijoille. Blogin pitäjä esittelisi vaikka kymmenen kuvaa, josta lukijat valitsisivat parhaat. Tyydyn kuitenkin vain itse valitsemaan kuusi kuvaa kesästä. Oikeastaan on eroa valitseeko parhaat vai kesää parhaiten kuvaavat valokuvat. Minulla ei ole yhtään sadekuvaa, joten omat kuvavalintani jäävät jonnekin noiden kahden väliin.

Näistä kuvista mieleen muistuu kevät. Se ihana vaaleanvihreä ja kasvun ihme.

Mukaan pitää tietysti saada kaksi kukkakuvaa. Minulla on vähemmän kukkakuvia, kun olen enemmän keskittynyt hyötyviljelyyn. Kasvimaalta löytyy maanparannus mielessä viljeltyä hunajakukkaa ja teeaineeksi tulevaa kamomillaa.

Tänä kesänä opettelin härkäpavun siemenien keruuta. Hyvin se mielestäni meni, mutta vasta seuraava kevät kertoo totuuden.

Chilisatoa tulossa!

Chilin kannoin sisään jo hyvissä ajoin. Pensaassa on yksi hedelmä, jonka kypsymistä odottelin. Tänä kesänä en muistanut lannoittaa chilejä, joten sato jäi olemattomaksi. Saisi edes tämän yhden hedelmän kypsäksi! (Viime vuoden chilejä on vielä pakkasessa, joten ilman en kylläkään jää.) Hedelmä alkoi punertaa tämän pimeyden keskellä. Aika sitkeä sissi.

Chili tekee vielä uusia lehtiäkin. Muutaman kukankin se on tehnyt, mutta ne ovat kuivuneet. Olen kastellut vain kerran viikossa lannoitevedellä ja se taitaa innostaa chiliä lehtien kasvattamiseen. Ehkä pitäisi kastella kaksi kertaa viikossa, niin kukat voisi pysyä hengissä. (Netti on varmaan pullollaan chiliblogeja, joissa olisi hyviä ohjeita. Tähän hätiin en ehdi niitä etsiä, mutta pitää laittaa korvan taakse.)

Uusia lehtiäkin tulee vielä chiliin

Punertuva chili

Puutarhurin sydän halajaa...nauriita!

Edellinen kasvukausi on hädin tuskin ohi, niin puutarhuri jo suunnittelee tulevaa kautta. Olemme puutarhassa blogissa on todella hyvän ja hauskan näköisiä nauriita. Sivuilta löytyy myös nauriille marinointiresepti. Tämän reseptin toteuttaminen kestääkin, kun ensin kasvatetaan nauriit ja sitten vielä niitä marinoidaan seuraavaan päivään. Toivottavasti ovat hyviä.

Laitoin itsekin tänä vuonna nauriita maahan vasta kesän puolivälissä ja niitä rouskutettiin sitten syksyllä. Pitääpä lisätä vinkkilistaan, että ostaa keväällä noita 'Purple Top Milan' nauriita.

'Purple Top Milan' nauriit ovat nimensä mukaan yläosasta violetteja, olemmepuutarhassa blogissa on niistä hyvä kuva. Blogikin on hyvän näköinen ja sisältää paljon informaatiota kasvimaan kasveista. Mukana olevat reseptit ovat oiva lisä. Ehkä pitäisi itsekin lisäillä välillä postauksiin reseptejä. Ruuaksihan kasvimaan kasveja kasvatetaan. Reseptit kuuluvat oikeastaan luonnostaan kasvimaablogiin.

(Moitetta olemmepuutarhassa blogi saa palautteen jättämisen ongelmasta. Vaikka kuinka yritin, niin en onnistunut jättämään palautetta. Kursori ei ilmestynyt palauteboksiin, joten enpä päässyt palautetta kirjoittamaankaan. Nähtävästi jotkut ovat palautetta onnistuneet jättämään. En löytänyt sivuilta sähköpostiosoitettakaan, joten ongelman tiedotus jää tähän...)

Palsternakat talteen

Tässä taas jälkikäteen raportoin kasvimaan kuulumisia. Sää kääntyi kylmäksi, eikä ole siitä mielestäni lämmennyt. On ollut lämpöasteita, mutta tuulessa on jo talven purevuutta ja teillä on ollut yllättävän paljon jäätä. Lehtikompostin teko jäi minulla kesken. Tänä viikonloppuna kokeilen, jos se vielä onnistuu. Ehkä se homma pitää jättää keväääseen.

Juuri kerkesin nostamaan palsternakat maasta ennen pakkasia. Suunnittelin esikeittoa niille ja valituille paloille pakastusta. Kirja neuvoi esikeittämään 7-10 minuuttia. Mietin, että on aika pitkä aika pehmeä maltoiselle palsternakalle. Tein kuitenkin kuten kirja käski. Ei olisi kannattanut. Esikeittoaika oli aivan liian pitkä ja palat hajosivat. No, kaikki palat meni sitten päivän vuokaan. 

Tällainen palsternakan mötikkä oli kasvanut huomaamatta maan alla

Palsternakka oli kasvanut aika hyvin. Muutama oli kyllä todella monihaarakas, joten jotain ongelmia muutamilla oli ollut. Kasvimaani kaltaisesta savimaasta palsternakka kuulemma tykkää (ainakin siemenluettelon mukaan), joten se on oikein oiva vaihtoehto. Laitoin sitä keväällä enemmänkin, mutta maatiaissiemenet eivät itäneet. Pitäisiköhän maatiaislajikkeet laittaa jo syksyllä maahan? Näin ne saisivat luonnollisen kylmäkäsittelyn. Pitääpä lisätä vinkkilistaan, että keväällä ostaa palsternakan siemenet kahdelle kesällä. Sitten voi sykyllä 2013 laittaa maatiaispalsternakkaa maahan.

Härkäpavun siemenien keruu

Tänä vuonna laitoin ensimmäistä kertaa maatiaishärkäpapua 'Kaulion valkeaa'. Kasvimaahan ei mennyt kuin puolet siemenpussista, mutta ajattelin jo tänä vuonna kokeilla siemenen keruuta. Hienoa olisi, jos voisi tulevaisuudessa olla härkäpavun siemenien suhteen omavarainen. Se taitaa olla myös maatiaislajikkeiden ajatus. Ei osteta joka kevät uusia siemeniä, vaan kerätään siemenet seuraavalle vuodelle omasta maasta.

Härkäpapua valmiina tuorekäyttöön, mutta siementen keruuseen pitää vielä odottaa.

Netistä en ole löytänyt montaa härkäpapua hyvin käsittelevää artikkelia. (Jälkeenpäin löysin hyvän blogiartikkelin härkäpavusta, jossa annetaan hyviä vinkkejä erityisesti viljelyyn ja ruuanlaittoon. Siementen keruuseen siitä ei ole apua.) Jos lukijat tietävät jonkun hyvän linkin, niin vinkatkaa siitä minulle. Wikikko artikkeli on varsin pätevä, mutta se käsittelee enemmän härkäpavun suurviljelyä. Ristiriitaiset loppukommentit jättävät lukijan yksin. Lopullista totuutta ei tunnu tästä artikkelista löytyvän. Talven pimeinä iltoina pitää paneutua Ruotsin kasvimaasivuihin ja -blogeihin. Sieltä voisi löytyä jotain tietoutta, jota voisi hyvin hyödyntää myös Suomessa. Minulta sujuu saksakin, mutta siellä on jo aivan toisenlainen ilmasto viljelyyn. Saksalaisten viljelyvinkkien hyödyntäminen Suomen ilmastossa voi olla hankalaa.

Parhaan härkäpapu artikkelin olen löytänyt Maatiaisesta. Härkäpapujen keruuseen ryhdyin juuri maatiaisen härkäpapua käsittelevän artikkelin ohjeiden mukaan. Artikkeli on varsin pitkä ja perinpohjainen. Jos on kiinnostunut vain keruuohjeista, saa artikkelia rullailla aikalailla alaspäin, että löytää etsimänsä. Käyn tässä papujen keruun kuvien, kommenttien ja artikkelin lainausten avulla.

"Papu joutuu lämpimänä kesänä yleensä syyskuun alussa tai viimeistään puolivälissä. Se on tarpeeksi tuleentuntutta, kun alimmat palot ovat kuivuneet mustiksi ja ylimmissäkin siemenet ovat saaneet värinsä. Kaikkien palkojen mustiksi kuivumista ei kannata odottaa, sillä papu rupeaa silloin ”mänemeä moalle” eli varisemaan. Syksyllä on myös varottava hallaa, sillä se vikuuttaa puolikypsät, kosteat pavut kelvottomiksi. Hallan uhatessa kannattaa papumaa joko peittää tai sitten ”tehhä sirppihalloa” eli leikata vielä vihanta papu kuivumaan."

Taitaa olla korkea aika kerätä härkäpavun siemenet

Keväällä härkäpapujen osio ei ollut heti valmis, joten jouduin laittamaan härkäpavun maahan hiukan myöhässä. Härkäpavut sitten kypsyivätkin myöhässä. Otin siemniä kuivaukseen vasta lokakuun alussa.

"Pienen papumaan vähäiset lyhteet nostellaan riu'ulle räystään alle auringonpaisteeseen, missä ne kuivuvat nopeammin kuin ilmojen armoilla.Papu kuivuu haasialla parisen viikkoa, mikä jälkeen siemenet alkavat jo varista sekä linnut ja hiiretkin löytävät ilmaisen ruuan luokse."

Härkäpapuja räystään alla kuivumassa

Olin jo kesällä valinnut 5 vartta, jotka olivat mielestäni valioyksilöitä eli sellaisia, joiden geenejä halusin jälkeläisillekin. Nämä 5 laitoin lipan alle kuivumaan.

"Tavallisessa eli vähäisessä viljelyksessä palot kuitenkin silvitään (rapistelloa) käsin auki tai otetaan palot avaamattomina talteen. Tämä tapa ei vaadi saunan lämmitystä, puimatannerta, varstoja eikä hursteja, mutta ottaa kyllä melkoisesti aikaa. Pavut ovat kylmistä lyhteistä puitaessa vielä tuoreen pehmeitä ja ne täytyy levittää muutamaksi päiväksi lämpimään paikkaan kuivumaan."

Juuri silvityt härkäpavut valmiina viimeiseen kuivaukseen

Paloista paljastui monenlaista papua. Yllä olevasta kuvasta ne voi hyvin erottaa. Oli tuuleentuneita papuja, joilla pavun ja palon yhdysosa on jo muuttunut mustaksi. Niitä ovat nuo etualalla olevat mustan viirun omaavat pavut. Kuvan taka-alalla on tuuleentumattomia papuja, joiden yhdysosa on vielä vaalea. (Pitää muuten selvittää, mikä se yhdysosan oikea nimi olikaan...) Parista palosta löytyi myös kasvuston ainoat violetit pavut. Niissä on kyllä komea väri, mutta ovat kuulemma karvaita. Maatiaislajikkeessa voi esiintyä tällaista vaihtelua. 

"Kuivattu ja puhdistettu sato pannaan säkiin ja säkki ripustetaan aitan lakeen, jotta hiiret eivät söisi koko herkkua. Joillakin on aitassa pavulle oma pyttynsä tai tynnyrinsä tai pölkystä koverrettu erityinen papukynä, penaalin kaltainen arkku. Aitan puutteessa pussi kätketään keittiön kaappiin. Papu tosin pysyy parempana, jos se säilytetään talvella kylmässä tilassa. Huoneenlämmössä se alkaa ruskettua sekä kuivuu liikaa ja kovettuu. "

Härkäpavut valmiina tulevaan kesään

Kuivattelin papuja vielä viikon jääkaapin päällä. Kyllä tunsi sormenpäissä, että pavut olivat vielä kuivanneet ja kovettuneet. Artikkelissa mainittu puupenaali olisi hieno, mutta minulla on sentään itsetehty keramiikkarasia. Sen voisi laittaa varastoon. Siellä on joskus ollut hiiriä, mutta luulisi papujen olevan turvassa rasiassaan.

Keväällä pitää omat siemenet viljellä erikseen, jotta voi tehdä vertailevaa tutkimusta...

Tunnustus ja haaste

Voi ihanaa! Minua on ajateltu lämmöllä ja vaaleanvihreää blogi on antanut minulle tunnustuksen.














Tunnustukseen kuuluu, että pitää vastata kysymyksiin ja se pitää jakaa seitsemälle eteenpäin.

Alla kysymykset ja vastaukseni niihin:

Lempinumero: 7
Alkoholiton suosikkijuoma: Pommac
Lempieläin: siili
Facebook vai Twitter: ei kumpikaan
Intohimoni: suklaa
Suosikkiviikonpäivä: perjantai
Suosikkikukka: kamomilla (hyötytarhurin tylsä vastaus)

Tunnustuksen jakamisesta hieman laistan. Tämän tunnustuksen voisin antaa kenelle tahansa blogilistaltani. Jos joku lukijoistani haluaa jakaa tunnustusta eteenpäin, laita kommentti niin annan sen.

Vaaleanvihreää blogissa oli myös haaste, johon tartuin.

Haasteen säännöt ovat tällaiset:
Laita hyvä kiertämään sanoin ja teoin
Kolme ensimmäistä kommentoijaa voi osallistua haasteeseen
Jokainen heistä saa minulta jouluun mennessä pienen yllätyspaketin
Jatka haastetta omassa blogissa eteenpäin

Eli kannattaa myös kommentoida, jos haluaa laittaa hyvän kiertämään. Haasteesta kiinnostuneet saavat minulta yrttitee aineksia.

Yrttejä talteen

Koko kesän voisi kerätä yrttejä talteen ja laittaa säilöön. Vasta kylmä aamu saa ajatuksen muuttumaan toiminnaksi. Kohta niitä ei ole ollenkaan! Äkkiä saatava ne säilöön! 

Viime syksynä olin ahkera ja laitoin paljon yrttejä jääpaloina pakkaseen. Viime vuonna persiljakin rehotti aivan toisella tavalla kuin tänä vuonna. Oli siis paljon materiaalia, mitä pakastaa. Eipä niitä kaikkea kerkenyt ja muistanut käyttää talven aikana. Nyt olen heittänyt pakastettua persiljaa kompostiin... Ei sekään ole hyvä vaihtoehto. Siis ei ole hyvä olla liiankaan ahkera.

Ruohosipulia, laventelia ja kehäkukkaa talteen talveksi

Kylmä yö oli jo runnellut laventelia, joten sitä ei saanut paljoa talteen kuivattavaksi. Sen suhteen olisi saanut olla aikaisemmin liikenteessä. Kehäkukkia keräsin hiukan maljakkoon. Irtonaisista kukista nypin terälehdet ja kuivatin ne ytttiteetä varten. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa pakastaa ruohosipulia jääkuutiossa. Olen ymmärtänyt, että ruohosipulia on vaikea säilöä. Kuivatessa ja pakastaessa se kuulemma menettää makua. Ehkä jääkuutiossa sen maku säilyy paremmin. Talvella pitää makustella!

Myöhäisiä kukkijoita

 Sokeriherne syksyn auringossa

Kuten olen jo aikaisemmin blogissani valitellut kesäkurpitsan viljely epäonnistui tänä vuonna. Niinpä jäi pläntti kasvimaata aivan paljaaksi. Hätäpäissäni viljelin siihen vielä sokerihernettä ja naurista. Naurista olen jopa vähän saanut, mutta sokeriherne ei näin myöhäisellä istutuksella kerkeä. Vinkkilistaan voisi lisätä, että siemeniä kannattaa hankkia yli tarpeen. Useimmat siemenet säilyy vuosia. Näin olisi viljelyn epäonnistumisen sattuaessa heti varasiemeniä.

Elokuuussa en ollut varma saanko myöhäisistä pensaspavuista satoa. Kyllä niistä papuja sai, mutta kovin vähän ja kovin pienen kokoisia.  Parempi olisi pensaspavunkin kanssa olla oikeaan aikaan liikkeellä.

Hunajakukka

Hunajakukkaa ei haitannut myöhäinen istutus. Minulla ainakin hunajakukka häviää kukkimisen jälkeen.  Joten oikeastaan oli hyvä viljellä sitä kahteen otteeseen. Näin kukintaa riitti pitempää.

Tuore yrttitee

Flunssa vaivaa ja sen hoidossa kaipaa yrttiteetä. (Puhun tässä yrttiteestä, vaikka siinä ei ole teetä lainkaan. Taitaa olla kuitenkin suurimmalle osalla tutuin nimi.) Vielä ovat yrtit kasvimaallakin voimissaan. Voi vain kipaista ulos ja hakea annoksen tuoreita yrttejä suoraan penkistä. Tässä on kyllä sekin, että yrttikuivatus on vielä tekemättä...

Tällä kertaa yrttiteehen tulee: minttua, timjamia, laventelia ja kehäkukkaa

Tunnustus

Sain tällaisen tunnustuksen vaaleanvihreää blogista. Mukavaa tietää, että antamiani kommentteja arvostetaan. Varsinkin kun on aloitteleva bloggaaja. Vielä on vähän hakusessa, mitä ihmiset haluavat lukea ja mitä kaikkea täällä blogimaailmassa tapahtuu.

Tunnuksen on kehittänyt viherpiiperrystä sun muuta blogi. Sieltä voi tarkemmin lukea tunnustuksesta. Tähän kuitenkin kopion siitä mielestäni tärkeimmän:

"Tässä sairastumiseni myötä olen saanut paljon kannustusta ja myötätuntoa blogini kautta ja siksi haluan kiittää seuraavia bloginpitäjiä erityisesti ihan omalla tunnustuksella.

Tätä voitte jakaa halutessanne eteenpäin alla olevan, 15-v. tyttäreni maalaaman, kuvan mukana sellaisiin blogeihin joiden kirjoittelijoilta olette saaneet tukea sekä hyviä neuvoja ihan missä tahansa asiassa."

 

Laitetaanpa hyvä heti kiertämään. Minun tunnustus menee:

Mäntylän mummolle

Häneltä sain ihka ensimmäisen kommentin ja se antoi uskoa omaan tekemiseen. Kiitos!

Maissin Sadonkorjuujuhlaa

Päärynäpuun varjossa: Maissin Sadonkorjuujuhlaa

Eija on onnistunut tänä kylmänä kesänä kasvattamaan maissia. Postausta voi vain vihreänä lukea. Vesikin kirahti jo kielelle. Tänä kesänä en laittanut maissia, mutta edellisinä kesinä on tullut sitä kokeiltua. Joinakin vuosina olen vain kasvattanut maissin vartta, mutta parina kesänä olen saanut satoakin. Voin vahvistaa Eijan puheet kotimaisen maissin hyvästä mausta. Kotimaista maissia olen ostanut Helsingin toriltakin ja sitäkin voi lämpimästi suositella. Hinta oli aika suolainen (2 €/kpl), mutta maku tosiaan erinomainen. Sikäli maissin kasvatus kannattaa, että torilta ostettuna se on aika kallista.

Tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun kokeilen tätä linkin luontimahdollisuutta. Saa nähdä miten onnistuu!

Kimalaisen ystävä ja siemensatoa

Kanatarha kehotti blogilukijoitaan olemaan perhosen ystävä. Perhosia on kasvimaallakin nähty, mutta eivät ole tallentuneet valokuviin. Viimeksi näin amiraaliperhosen mintussa. Ei tietenkään ollut kameraa silloin mukana. Minulla ei ole siis näyttää perhoskuvia, mutta olen kylläkin ikuistanut kimalaisen mäkimeiramissa. Mäkimeiramia eli oreganoa voi muuten suositella perhospuutarhaan. Sen mesi tuntuu maistuvan monelle lentävälle hyönteiselle.

Kimalainen mäkimeiramin kimpussa

Hiljalleen alkaa olla aika kerää siemeniä. Kujeitaryytimaalla blogissa on kerätty unikon siemeniä ja ne ovatkin todella koristeellisen näköisiä. Minä ajattelin tänä vuonna kerätä vain kehäkukan ja härkäpavun siemeniä. Kumpikaan ei ole arvioini mukaan vielä valmis. Kehäkukkien alkukukinta meni minulta hieman ohi ja ensimmäiset kukat saivat rauhassa kehittyä siemeniksi. Laiskuus taitaa kuitenkin kannattaa tässä tapauksessa. Aikainen kukintahan on tavoiteltava ominaisuus, joten juuri ensimmäisistä kukista kannattaa siemeniä kerätäkin. 

Kehäkukan siemenet kypsymässä

Keltaista

Kävi kuten Scillan blogissa. Vasta kuvauksen jälkeen huomasin, että kuvaamani kukat ovat saman värisiä. Keltainen on kyllä tyypillinen syyskukkien väri, joten sekin selittää yhteensattumaa.

Kehäkukkaa pienessä maljakossa

Kehäkukka on uskollinen ja kukkii varmasti. Se kuuluu kasvimaani vakio kasveihin. Kerään sen terälehtiä teeaineeksi, se karkottaa tuholaisia  ja onhan se nättikin. Sen voi kai sanoa olevan leikkokukka, mutta mielestäni siitä ei saa pitkiä kukkavarsia. Ainakaan jos haluaa säästää varsia, niin että saa uusiakin kukkia. Kun säästelee varsia, niin poimitut kukkavarret ovat varsin lyhyitä. Pieni maljakko on tarpeen.

Kääpiösamettikukka

Toissa vuonna kääpiösamettikukkien esikasvatus meni penkin alle. Tänä keväänä en edes yrittänyt. Taimimyymälässä törmäsin valmiisiin taimiin ja ostin sitten... yhden taimen. Saituus ei osunut oikeaan kohteeseen, sillä samettikukka on ollut ihana. Seuraavana vuonna ostan useamman ja laitan rivin niitä täyteen. Täytyypä muistaa lisätä tuo vinkkilistaan.

Kultapallo ja jalokärhö

Kyllä luonto antaa anteeksikin. Viime kesänä kultapalloon iski härmä. Kerrankin olin nopea liikkeissäni ja katkaisin koko kasvin. Vähän sen jälkeen luin, että härmästä on ennemmäkin esteettistä haittaa, eikä se leviä lajista toiseen. Olin siis ollut aivan liian innokas. Pelkäsin jo, että kultapallo kuolee pois. Tänä keväänä se kuitenkin nousi taas maasta. Ei ehkä niin rehevänä kuin toissa kesänä, mutta kuitenkin. Nyt loppukesästä on sitten saanut nauttia upeasta kukkien värikontrastista. Tämä saattaa olla viimeinen kesä, kun se on edes mahdollista. On suunnitelmissa, että kultapallo siirrettäsiin muiden perennoiden kanssa toiseen paikkaan. Jalokärhö jäisi yksinään paikalleen. Se on kukkinut paikallaan kiitollisesti jo viisitoista vuotta eli se on selvästikin paikassa jossa viihtyy.

Kultapallon myötä astuin blogissani kasvimaan ulkopuolelle. Tarkoitus on edelleen painottaa kasvimaapuolta, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Virheitä ja satoa

Kesän mittaan on ollut tarkoitus tehdä lista. Siihen laittaisin vinkkejä seuraavalle kesälle. Monia asioita hoksaa vasta sitten kun on jo myöhäistä. Sinä kesänä on jo myöhäistä korjata virhettä, mutta siitä voisi ottaa opiksi tuleville kesille. Välillä myös huomaa, jonkin niksin tai tavan jota kannattaisi tehdä tulevaisuudessakin. Listan teko on jäänyt. Teen sen ehkä kasvimaakauden jälkeen. Ongelmana silloin on tietenkin muistaminen... Yksi listaan sopivista vinkeistä tuli vastaan vasta näin loppukesällä. Vinkki olisi seuraava: mangoldia ja kehäkukkaa ei kannata laittaa limittäin. Kummatkin rehottavat vasta loppukesästä, joten ne eivät täydennä toisiaan vaan vievät toisiltaan elintilaa. Kehäkukan rehotus on huomattu myös vaalean vihreää blogissa.

  

Kehäkukan ja mangoldin muodostama pöheikkö

Matilda perunaa olen jo jonkin verran nostanut. Nyt nostin hiukan enemmän, jotta sain ainekset hämäläiseen perunatuuvinkiin (eli imellettyyn perunalaatikkoon). Kokonsa puolesta Matilda sopii siihen hyvin, sillä se tekee isoja mukuloita. Se on vain niin jauhoinen, että rikkoontuu pahoin keittäessä. Siinä sitten yritin kuoria keitetyjä perunoita, kun puolet perunoista oli mössönä kattilan pohjalla. Matilda ei ole tosiaankaan keitinperuna, mutta siitä on tullut hyviä uuniperunoita. Laitoin muuten keväällä kolmen neliön perunpenkkiin kaksi säkkiä luonnonturvetta ja maa on perunapenkissä paljon kuohkeampaa kuin muualla kasvimaalla. Siinä taas listaan vinkki, jota ei tarvinnut hoksata vaikeimman kautta.

Matilda-perunaa

Kateellisena olen katsellut Mäntylän ja kanatarhan herkullisia kuvia pensaspavuista. Minä olen tänä kesänä joutunut tyytymään härkäpapuun. Onneksi siitäkin saa herkullista syötävää. Viljelin tänä kesänä 'Kaulion valkeaa', kuten edellisessä postauksessa jo kerroin. Keräsin siitä ensimmäisen sadon ja kaikki pavut olivat vaaleita. Suurimmassa osassa paloista oli vain kaksi tai kolme papua. Vain suotuisimmassa nurkassa olevat palot sisältävät viisi papua. Olen aikaisempina vuosina hienostellut ja kuorinut vielä pavut riipimisen ja keittämisen jälkeen. Nämä pavut hajosivat käteen sellaisessa käsittelyssä ja niinpä söin pavut kuorineen. Hyviä olivat ilman kuorintaakin.

Härkäpapu valmiin keittiöön

Papukatsaus

Kovasti olen blogissa puhunut pavuista, mutta vähän on ollut niistä kuvia. On aika tehdä papukatsaus. Kahtena viime vuonna olen saanut runsaat sadot pensaspavusta. Pensaspavut ovat itäneet hyvin ja kasvaneet rehevästi. Olen hiukan ihmetellyt, miksi niitä pidetään vaikeina kasveina. Tänä kesänä sitten ymmärsin yskän. Kylmän alkukesän aikana pensaspapu ei oikein itänyt. Laitoin uudet siemenet maahan. Papu iti, mutta etanat kalusivat ne melkein kuoliaiksi. Etanoita olen torjunut lähinnä oljella ja tuhkalla eli en kovin aktiivisesti. Pavut olisivat varmaan säästyneet paremmin esimerkiksi etanageelin avulla. Lisäksi jouduin laittamaan pensaspavut samaan paikkaan kuin viime vuonna. Olen miettinyt, että vaikuttiko sekin huonoon kasvuun. No, tänä kesänä saatan jäädä ilman pensaspapuja, mutta en sentään näe nälkää sen tähden.

Pensaspapu kukkii vasta nyt, vain lämmin syksy tuo satoa

Näin kylmänä kesänä härkäpapua osaa arvostaa. Sitkeästi se kasvoi, kun toiset kasvimaan asukit jurottivat kylmyydessä. Laitoin tänä kesänä minulle uutta lajiketta. Ostin Maatiaiselta maatiaispapua nimeltään 'Kaulion valkea'. Vielä en ole ensimmäistäkään papua kerännyt. Mielenkiintoista on päästä maistamaan sen makua. 'Kaulion valkea' on siemenluettelon mukaan erotettu 'Savitaipaleesta', jossa on sekä vaaleita että tummia papuja. 'Kaulion valkeassa' on vain valkeita papuja. Vaikka on istuttanut vain valkeita papuja, niin uusien papujen joukossa voi olla myös tummia versioita. Satoa kerätessä on myös jännä nähdä, mikä on vaaleiden ja tummien papujen suhde.

Härkäpapu valmiina sadonkorjuuseen

Kesämatkan puutarhasilmäys

Moni puutarhablogin pitäjä on kertonut kesän aikana myös puutarhamatkoistaan. Kotimaassa havaintoja ovat tehneet mm. vaaleanvihreä ja kanatarha blogit ja Maria on käynyt Lontoossa asti. Poikkesin kesämatkalla Mikkelin Kenkäveroon ja nuohosin heidän näytepuutarhan, joka koostui lähinnä yrttikasveista ja kukista. Pinta-alaltaan puutarha ei ollut suuri, mutta kaikki oli kauniisti laitettu. Kiitosta saivat erityisesti nimikyltit, jotka auttoivat tunnistamisessa.

Raunioyrtti muistaakseni...

Erityisesti nimikyltti auttoi rohtoraunioyrtin tunnistamisessa. En ollut aivan varma muistinko kasvin nimen oikein, mutta luontoportin informatiivinen sivu vahvisti asian. Olen suunnitellut rohtoraunioyrtin hankintaa, sillä siitä saa ravinnepitoista lannoitetta. Kenkäverossa näkemäni puska oli kuitenkin pari metriä korkea. Kasvi ei ole mikään pikkuinen ja sen sijoittaminen pienelle kasvimaalle olisi hieman hankalaa. Enpä ole kyllä törmännyt kasvin taimiinkaan, joten ongelma on aika akateeminen. Taidan tyytyä nokkosveteen.

Kamomilla ja olkikate

Kamomillani alkaa olla valmis ensimmäiseen sadonkorjuuseen, Palstalta päivää! blogissa on se ehditty jo tehdä. Tänä vuonna en kerää siemeniä, joten voin poimia kaikki kukat jo heti avautuneina. Minulla oli aikaisemmin vaikeuksia kasvattaa kamomillaa, mutta sitten keksin muutaman jipon. Ensinnäkin kasvimaan maalaji on aivan liian raskasta kamomillalle. Kasvatankin sitä pienessä puukehikossa, jossa on kevyttä ostomultaa. Toiseksi laitan kamomillan siementen päälle muovin. Siemenet on kylvettävä pintaan, mutta ne eivät saisi kuivua. Kovasti kastelemalla saa siemenet liikkeelle, kun taas muovi pitää kosteuden ja siemenet paikallaan.

Alkukesän muoviviritelmän alla kamomilla on itänyt hyvin.

 

Satovalmis kamomilla heinäkuussa.

Etanat ovat tehneet tuhojaan kasvimaallani, kuten edellisessä postauksessa kävi ilmi. Ainakin näin epäilen. Tuhot ovat tapahtuneet harson alla, joten lintu se ei voi olla. Pensaspavuilta olen nyppinyt etanoita pois. Kumma kyllä salaatti on saanut olla rauhassa, mutta muutama kasvi ei ole noussut ollenkaan. Tai luulin, että ruiskukka ei ole noussut kunnes katsoin riviä tarkkaan. Kylvörivissä näkyi pieniä hentoja varsia, joiden lehdet oli järsitty pois. Hyvin oli näköjään maittanut. Rautakaupassa hiplasin jo etanantorjuntageeliä. Pitäisi olla täysin luonnonmukainen, mutta jätin kuitenkin ostamatta. Kanatarhassa etanoihin on myös kyllästytty ja otettu torjuntarakeet käyttöön. Ajattelin vielä pärjääväni. Osa kasveista kukoistaa ja osa on hävinnyt parempiin suihin. Onneksi ravinnonsaanti ei ole kasvimaasta kiinni. Ainoa torjuntakeinoni on tällä hetkellä ostamani olkikate. Kuvittelisin, että etanat eivät pidä siitä. Sateiden jälkeen täytyy varmaan laittaa lisää ainakin pensaspavuille, jotka näyttävät maistuvan.

Kesäkurpitsan viljely epäonnistui

Esikasvatin kesäkurpitsan liian aikaisin ja jouduin laittamaan taimet maahan, kun oli vielä kylmää. Eihän siitä hyvää seurannut, kuten jo aikaisemmin blogissa kerroin. Joku kävi kärsivät taimet syömässä. Optimistina laitoin uutta taimea tulemaan. Nekin hävisivät parempiin suihin. Taitaa tosiaan olla etanoita ja kotiloita, kuten Hesari uutisoi. Yksi kurpitsan taimi minulla vielä on, vaikka on sitäkin järsitty. Laitoin sen kompostin päälle ja siinä se on paremmin pärjännyt kuin avomaalla olleet sisaruksensa. Ehkä komposti tuottaa hiukan lämpöä. Varsinkin kun ennen istutusta kaadoin kompostiin kuumaa vettä, jotta saisin sen käynnistymään.

Ainoa elossa säilynyt kesäkurpitsa

On tuo ainoa kesäkurpitsa aika onnettoman näköinen. Toivottavasti pysyy hengissä ja tuottaisi hiukan satoa. Keväällä pelkäsin, että hukun kesäkurpitsaan. No, sitä ongelmaa tuskin tulee. Onneksi on monivuotisia yrttejä, jotka rehottavat ja kukkivat. Niin ei ole kasvimaalla aivan onnettoman näköistä.

Sitruunatimjamia ja timjamia

Kukkia ja kauneutta

Monet puutarhablogit ovat täynnä kukkia, kuten tämä, tämä ja tämä. Nyt sain jopa hieman etsiä kukkia pursuvia blogeja. Keväällä tuntui, ettei puutarhablogeissa muuta ollutkaan. Osaltaan perustin blogini vastareaktiona näitä kukkablogeja vastaan. Keväällä kun kuumeisena mietin kasvimaan kylvöjä ja ihastelin pieniä taimia, niin blogit olivat täynnä tulppaaneja. Ovathan ne kauniita, mutta tulppaanikuvat eivät antaneet minulle minkäänlaista vertaistukea. Olisin enemmän kaivannut tietoa siitä, ovatko muutkin yhtä aikaa kylvöpuuhissa. Tällä hetkellä olen rajannut blogini koskemaan vain kasvimaata. Tulevaisuudessa saatan tästä rajauksesta poiketa, mutta nyt ainakin rajaus on mielestäni hyvä.

Kukkalapset taivasalla blogissa Saisa pohdiskelee: "Miksi Suomessa kaiken pitää olla niin käytännöllistä ja hyödyllistä? Suomalaiset työkalutkin ovat ergonomisia siinä missä ruotsalaiset esteettisiä. Puutarhanhoidolla tarkoitetaankin Suomessa yleensä hyötytarhaa. Missä on kaikki unelmointi, hehkutus ja hömpötys, jättimäiset kukat, perhoset ja viiniköynnökset? Ei tässä nyt enää pula-aikaa eletä - tomaatteja saa kaupastakin. Tarkoitus kai on nauttia harrastuksesta, tuottaa mielihyvää kaikille aisteille." Ymmärrän Saisan näkökulman, mutta taidan olla juuri tuollainen käytännöllinen suomalainen. Haluan, että puutarha tuottaa satoa. Totta on, että ruokaa saa hyvin kaupasta. Tuottaa kuitenkin suurta tyydytystä, kun saa syödä oman kasvimaan satoa. Minulle mielihyvää tuottavat enemmän pavut kuin pionit. Kukin siis tavallaan. 

Kasvimaallakin on kauneutta ja kukkiakin:

Ruohosipulin söpöt nuput

Nuput hieman auenneena

Perunankukat lupaavat satoa

Jäljessä ja edellä

Toisten blogien kasvimaakuulumisia on mukava lukea. Tulee helposti vertailtua onko oma kasvimaa samassa kasvuvaiheessa. Osa lajikkeista on kyllä sellaisia, ettei niitä omalle kasvimaalle kannata laittaa. Sato ja paisto blogissa on ihana tomaattipenkki, mutta varjoisan ja savisen kasvimaan omistajan kannattaa tunnustaa rajansa.

Toivottavasti ehtii tehdä satoakin...

Edellisessä tekstissä tuli jo esiin, että joku tuholainen söi kurpitsani. Jouduin ne istuttamaan liian aikaisin ja se tuholainen taisi olla viimeinen niitti. Masentavaa katsella, kun Marikka blogissaan jo istuttaa terhakkaat kurpitsat. Mutta ei voi mitään. Olin sentään sen verran optimistinen, että laitoin uudet kurpitsan taimet tulemaan. Ja itihän ne nopeasti. Kesäkurpitsalajikkeeni on 'Gold Rush', joka pitäisi olla nopea. Siemenpussissa lukee kasvuajan olevan 55 vuorokautta. Saisinkohan kesäkurpitsaa elokuun lopulla? Yksi kesäkurpitsa on sentään säästynyt. Laitoin sen kompostin päälle Pähkylä-lehdestä lukemieni ohjeiden mukaan. Komposti taitaa lämmetä nopeammin kuin savinen maa. Se voi myös tuottaa lämpöä, kun se lähtee 'käymään'.

Persilja iti, mutta kovin epätasaisesti

Vieressä kuvassa on persiljatupsuni. Persiljaani ei tarvitse "etsiä suurennuslasilla", kuten palstalla #71. Kovin epätaisesti se on kuitenkin itänyt. Lähinnä on tämä tupsu ja muuten rivi näyttää tyhjää. Viime viikonloppuna tein lisäkylvöä, mutta saa nähdä nouseeko sieltä mitään. Persiljan saisi tosiaan laittaa maahan jo toukokuun alussa, niin se voisi olla harson alla mahdollisimman kauan. 

Osaltaan olen viljelyksissä jäljessä osaltaan edellä. Onneksi ei ole ruuan saanti omista viljelyksistä kiinni, niin voi suhtautua viljelyyn levollisin mielin.