Vihdoin suksille

Vihdoin minäkin pääsin hiihtämään. Olen ulkoistanut suksihuollon, mutta palvelu tahtoo olla kovin hidasta ;) Seuraavana vuonna voisi panostaa uusiin huoltovapaisiin suksiin, niin pääsisi heti ladulle kun siltä tuntuisi. Täällä etelessä vielä hiihtokelit saattavat joinakin talvina olla todella harvassa, joten ladulle tulisi rynnätä heti, kun kelit sen sallii. 

Tänään sitten koitti se hetki, kun sukset oli kunnossa, ladut olivat kunnossa ja itsekin olin valmis hiiholenkille. Ilma oli suorastaan komea, kun siniseltä taivaalta aurinko valaisi latuja. Vähän oli kirpakka tuuli, joten metsän siimeksessä pujotteleva latu sopi minulle.

Ei sitä lunta ole kuitenkaan liikaa, sillä metsässä lumi ei peitä varpuja. Kuulemma pellolla olisi myös latu, mutta paistaakohan siellä sänki lumen alta...

Talven ensimmäinen hiihtolenkki ei ollut pitkä, mutta tässä ylämäessä sai jo vähän punnertaa. Lenkki oli oikeastaan aika leppoisa, kun välillä piti pysähtyä kuvaamaan tai niistämään nenää tai antamaan latua takaa tulevalle... No, seuraavalla lenkillä voi jo vähän enemmän huhkia! :)

Opastettu metsäretki

Niin on maatyöt pitäneet puutarhurin kiireisenä, että blogi on hiljentynyt. Nyt alkaa olla melkein kaikki siemenet maassa (pensaspavut vielä laittamatta). Tänään on sadepäivä, niin koneen äärelle ehtii hyvin blogia väsäämään.

Kasvimaan laiton ohessa kerkesin opastetulle metsäretkelle. Retki suuntautui alueelle, joka on minulle aivan outo, joten samalla tuli uusi metsä tutuksi. Uusia sienipaikkoja ei löydy kuin uusia metsiä koluamalla. Syksyllä vasta selviää, mitä maan uumenista nousee. Näin ennen kautta voi kuitenkin katsella jo potentiaalisia paikkoja. Minä en ole koskaan löytänyt korvasientä, joten minulla sienikausi alkaa vasta myöhemmin.

Matka alkoi viehättävän pienen metsälammen laidasta. Tämä on kuulemma aikoinaan suolammen kohdalle kaivettu. Lammen vesi oli kuitenkin aika kirkasta ja lämpimänä päivänä siihen olisi ihana pulahtaa.

Puronvarressa oli enemmänkin keltavuokkoa. Nokkostakin näytti olevan ja siitä sainkin idean mennä myöhemmin kerääämään nokkosia nokkoslettuihin.

Tämä puro on virallisesti joki, mutta opaskin myönsi, että kovin pieni se on. Retken aikaan oli ollut kuivenpaa, joten puro oli varmaan aika kuivakin. Ei se kyllä mikään Teno ole sateisenakaan kesänä ;)

Puron ympäristössä oli viehättävää lehtomaista kasvillisuutta.

Opas osoitti meille imikän, jonka ohi olisimme muuten marssineet. Se on enemmän lehtokasvi, mutta kasvaa myös multavassa havumetsässä ja sellaisessa ympäristössä mekin sen näimme. Sillä on erikoisesti kaksiväriset kukat.

Metsän siimeksessä oli kevätlinnunhernettä tai ainakin luulen, että se on sitä. Minun kasviossa lehdet ovat mielestäni leveämmät. Toinen vaihtoehto on syylälinnunherne, mutta sillä nuput ovat vihertävät ja se on harvinaisempikin. 

Harjun laelta oli komeat näkymät. Tätä näkymää varten jouduttiinkin kipuamaan tovi. Kun tasailimme hengitystä niin opas taas kertoi mielenkiintoisia tarinoita paikallisista tapahtumista tähän paikkaan liittyen. 

Oli hyvin mielenkiintoista käydä retkellä oudossa metsässä oppaan kanssa. Tarinat elävöittivät paikkoja ja toisaalta opas kohdisti katseen sellaiseen, joka itseltä olisi jäänyt huomaamatta. Retkestä oli ilmoitus paikallislehdessä ja toivoa sopii, että vastaavanlaisia järjestetään vastekin.

Käpyjä pensasmustikan juurelle... ja oravalle

Punaherukoiden viereen olin jo aikaa sitten ideoinut pensasmustikka-aitausta. Siinä ei tahdo oikein muut kasvaa, kun herukat vie maan voiman. Ajattelin, että pensasmustikat saisivat turpeessaan olla rauhassa. Aika näyttää, pitääko tuumailuni paikkansa. 2m x 1m kokoiseen aitaukseen laitoin kaksi ostomustikkaa ja keskelle oman ikivanhan pensasmustikka rääpäleen, joka oli kituuttunut kukkapenkissä. Paljon jäi siis turvepintaa paljaaksi. Pinnalle keksin poimia metsästä käpyjä.

Seuraavat kuvat olen ottanut jo aikaisemmin. Ei olisi tänään saanut näin ihanan aurinkoisia kuvia. Niin, metsässä käpyjä riittää.

Kun sieniretki meni mönkään, niin keräsinkin katetta pensasmustikoille. Jäkälää uskalsin ottaa, kun se oli jo valmiiksi irronnut maasta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun kerärin katetta ja siksi jo tiesin kerätä muutakin kuin käpyjä.

Tällainen mustikka-aitaus minulle nikkaroitiin :) Maakangas on vielä rumasti, kun en arvannut sitä vielä leikata. Tähän toin nuo edellisen kuvan kateaineet. Ensimmäisen käpylastin jälkeen käpysilppua löytyi ainakin kahdesta kohtaa muualta puutarhasta. Ensin niitä vähän ihmettelin, kunnes tajusin, että orava oli löytänyt kävyt. Se oli varmaan ajatellut, että kyllä palvelu pelaa. Hänelle tuodaan oikein metsästä asti käpyjä syötäväksi... 

Aitauskuvassa keskellä oli vanha "rääpäle", joka turpeessa innostui kasvamaan ja tekemään sen ensimmäiset mustikat. Ne eivät kyllä ehtineet kypsymään, kun maa-artisokkakin varjosti, mutta ehkä seuraavana kesänä on jo toisin. Ostopensasmustikat ovat vielä vaatimattomia, mutta kuulemma kasvavat isoiksi. Ehkä ensikesänä saan maistella omia pensasmustikoita! :)

Sienien sijaan vettyneitä mustikoita

Sieniretki olisi voinut päättyä huonomminkin. Olisin saattanut tuoda kotiin vain hirvikärpäsiä. Siihen verrattuna metsässä syödyt vettyneet mustikat olivat oikein hyvä saalis ;)

Hyväksi havaitusta suppismetsästä ei löytynyt kuin muutama kämäinen yksilö. Onko se kuitenkin ollut niin kuivaa, että sieniä ei ole noussut?

Vettyneitä mustikoita kuitenkin riitti. Niitä popsin, kun kohdalle osui. Taisin saada mustikoista hyvin nestettä, kun en  tarvinnut vesipulloa ollenkaan.

Puolukoitakin oli tarjolla, mutta ne ovat liian happamia minun makuuni. Kuvan puolukat ovat valinneet varsin erikoisen kasvupaikan. Luulisi, että siinä on aika kuivaa.

Aurinko paistoi kauniisti. Se korosti sammalen ja jäkälän värejä. Tosin valoa oli monissa paikoissa niin paljon, että niistä olisi tullut ylivalottuneita. No, pian valoa on niin vähän, että ei ole enää sitä ongelmaa.

Kotiin ei siis tullut sieniä eikä mustikoita. Raikasta happea sain oikein kunnolla. Sitä todisti tämä pieni naavan alku. Loppujen lopuksi ihan onnistunut reissu! :)

Teijon satumetsä

Kävin Teijon retkeilyalueella (Salon seudulla) lenkillä ja otin sieltä kännykällä muutamia kuvia. Tarkoitus oli kiertää reitti, joka ohittaa pirunpellon. En kuitenkaan aluksi löytänyt polkua. Sitten kun löysin oikean polun kadotin sen jatko-osan, joka jatkui autotieosuuden jälkeen. Opasviittoja ja karttoja olisi siis saanut olla enemmän. No, kiertelin sitten omia reittejä ja näin kaunista metsämaisemaa.

 

Polku vei korkealle kalliolle Matildajärven rannalle. Näillä tienoin polku myös "hävisi", sillä kalliolla ei näkynyt enää juntua. Vähän kun kuljin pois rannasta, niin huomasin, että olen itse asiassa luontokeskuksen takapihalla. 

 

Edellisessä kuvassa oleva poukama on tässä kuvattu rannalta. Tässä voisi lämpimämmällä säällä uida, mutta käyntini aikana oli sen verran kylmää, että ei tullut mieleenkään. Sain sitäpaitsi sadekuurojen takia olla aivan rauhassa. En tavannut poluilla ristin sielua. Sadepilvistä oli sekin hyöty, että ne tekivät yllä olevasta kuvasta aika draamaattisen.

 

Tämä viimeinen kuva on syy, miksi kutsun Teijon metsää satumetsäksi. Pienen metsän läpi solisee puro, jonka penkereet ovat sammaleesta vihreät. Polku kulkee monin paikoin puron vieressä, joten sitä pääsee ihastelemaan monessa kohdassa. Olin nähnyt tämän puro-osuuden jo aikaisemmin, mutta yhä edelleen se ihastutti. Metsä on mielestäni puron kohdalla taianomainen, satumainen. 

Keväisiä metsähavaintoja

Aurinkoinen sää houkutteli pienelle metsälenkille. Ja olihan metsässä jo kaikenlaista katseltavaakin.

Pajunkissat "räjähti" eli ryhtyi kukkimaan pääsiäisen jälkeen. Minä jo vähän huolestuin, saako pääsiäiseksi pajunkissoja, mutta sai niitä näin lämpöisenäkin keväänä. Näistä kimalaiset tykkää!

Metsä oli täynnä valkovuokkoja. Paikoin joukossa oli sinivuokkojakin. Kuvaus ei vain oikein onnistunut, kun mukana oli vain kännykkä ja aurinkolasit. Aurinkolasien läpi kaikki näytti kauniilta,vaikka todellisuudessa keskipäivän aurinko haalistutti värejä.

Kuvat ovat otettu pari päivää sitten. Silloin ei vielä koivuissa ollut hiirenkorvia. Urpuja oli sitten senkin edestä. Yllä oleva kuva on oikein koivuallergisen painajainen. Lupaavat runsasta koivun siitepölykautta ja siltä tuo koivu näyttääkin. Toivottavasti olo pysyy kuitenkin kohtuullisena.