Pihlajanmarjojen houkuttamana

Lintujen talviruokinta on jo niin peruskauraa, ettei sitä tule hirveästi kuvattuakaan. Talitintit on jo moneen kertaan kuvattu. Minulla ei ole kauko-objektiivia, joten kuvanlaadussakin on toivomisen varaa. Erikoiset vieraat saivat taas tarttumaan kameraan.

Ensin hieman "normaalivieraiden" esittelyä. Mustarastas on vakinainen kävijä. Tämä yksilö on luultavasti vanhempi koiras ja tykkää olla kukkona tunkiolla. Sen tullessa paikalle, muut mustarastaat saavat kyytiä. 

Tinttejä ei rastaiden nahistelu häiritse. Talipötkölle mahtuu mainiosti usampikin syöjä kerralla. Olette varmaan huomanneet, että talipötköissä on eroja. Yhtenä talvena pötkö ei millään mennyt kaupaksi, taisi olla niin pahanmakuinen. Toiset pötköt taas hupenevat nopeasti. Välillä tikkakin käy verottamassa pötköä ja sen jäljiltä siihen jää oikein kraaterit.

Keltasirkku on myös usein kylässä. Monesti niitä istuu useampi omenapuussa tarkkailemassa tilannetta. Jossain vaiheessa laskeudutaan maahan syömään, mutta vähäisemmästäkin häiriöstä noustaan taas puuhun. Varovaisuuteen on syytäkin, sillä välillä haukka käy nappaamassa osansa.

Toissavuotiset pihlajanmarjat olivat odottaneet syöjäänsä jo jonkin aikaa. Terttuja oli roikkumassa talipallojen luona, mutta siinä ne olivat saaneet rauhassa olla. Kunnes paikalle osui tilhi ja sitten piti heittää pihlajanmarjoja jo maahankin. Tässä tilhit ihmettelevät, että yleensä nämä marjat ovat olleet puussa kiinni ;)

Tutunnäköisiä ovat kuitenkin niin pitihän niitä maistaa...

Kokonaisena vaan nielaistaan! Tilhiä oli oikein parvi, joten marjat menivät aika nopeasti parempiin suihin. Ruokailua häiritsi ikkunassa pyörivä kuvaaja, joka sai parven monta monituista kertaa säikäytettyä lentoon. Tilhet tuntuvat olevan säikympiä kuin keltasirkut.

Ihanaa, että pihlajanmarjat menivät oikeaan osoitteeseen. Pakkasessa olevien marjojen hävitystä oli jo mietitty, kun niille ei ollut löytynyt käyttöä. Pitäsikö taas ensi syksynä laitta pihlajanmarjoja pakkaseen, jotta saataisiin taas tällaisia vieraita?  :)

Lintujen tiirailua - pihabongaus

Pihabongaus on täällä taas! Tai nyt se alkaa jo olla lopuillaan, kun tänään on viimeinen päivä ja parin tunnin päästä on pimeää. Minusta pihabongaukseen on mukava osallistua ja pienellä panoksella osallistua tieteen tekemiseen. Tulosten tultua voi vertailla omia tiirauluja toisten havaintoihin. 

Tänä talvena kokeiltiin rasvapötkylöitä linnoille ja ensimmäinen näytti maistuvan. Seuraavaksi ostettiin toisenlaista, eikä se mielestäni maistu ollenkaan niin hyvin. Pötkylöissä tinttejä käy kaikkein eniten ja bongauksen aikana saatiin laskettua yhdestä pötkylästä kolme tinttiä (meillä käy vain tali- ja sinitiaisia).

Myös tikka on mieltynyt pötkylöihin. Sen kyllä myös huomaa niistä, sillä niissä näkyy oikein kraatereita tikan jäljiltä. Bongauksen aikana tikka ei tullut meidän ruokintapaikalle, mutta saatiin se kuitenkin meidän havaintoihin, kun nähtiin se kiikareilla naapurin ruokintapuusta.

Tikan ja tinttien lisäksi nähtiin myös tyypilliset keltasirkut, harakat ja mustarastaat. Yllättäen myös punatulkku ja urpiainen kävivät nopeasti näyttäytymässä. Aivan kuin olisivat halunneet tulla bongatuiksi ja kirjoihin ja kansiin kirjatuiksi!  ;)

Tuli valkeus, paljastui ryöstöretki

Alkuviikosta sateiden myötä maa maa tuli jälleen esiin ja pimeys lankesi. Oli syksyinen keli helmikuussa. Onneksi tuli taas lunta ja se vielä pysyi maassa. Taas sai hämmästellä sitä muutosta, minkä lumi tuo mukanaan. Koko maisema valaistui!

Tässä kuvassa maisema on kuitenkin aika harmaa. Kun taivaskin oli pilvessä, niin valkoista oli niin maassa kuin taivaassa. Mutta taivas ei ole sentään musta :)

Märkä lumi painoi angervoa. Oksissa näyttää olevan jäätäkin. Ei ihme, että se oli allapäin...

Onneton tammi ei osaa irrottaa otettaan vieläkään. Lehdet ovat vieläkin puussa. Metsässä on nyt helppo erottaa tammet muista puista juuri sen lehtien takia.

Kuvallinen todiste ryöstöretkestä. Eivät arvanneet ryöstäjät, että lumi paljastaa heidän puuhansa. Keväällä selviää rikoksen laajuus ;)

Pihabongaus tulee taas

Taas on se aika vuodesta, että pikkulintuja tiiraillaan ja lasketaan. Pihabongauksen järjestää BirdLife Suomi tulevana viikonloppuna eli 30.-31.1. Olen osallistunut tapahtumaan jo useana vuonna ja voin suositella sitä muillekin. Osallistuminen on hyvin yksinkertaista: Lintuja tarkkaillaan tunti ja merkille pannaan lajit ja yhtäaikaan näkyvien lintujen määrä. BirdLifen sivulla on yksinkertainen kaavake, johon kirjataan omat havainnot. Siellä myös esitellään yleisimmät lintulaudalla tavattavat lajikkeet. 

Yllä olevassa kuvassa tintit ovat siemenkranssin kimpussa. Sinitiainen katsoo jopa tuimasti, kun hänen ruokailuaan häiritään kuvauksilla. 

Tintit ovat olleet bongauksen peruskalustoa. Leudolla säällä lintulaudalla on hiljaista. Saisi siis bongauksen aikaan olla edes vähän pakkasta. Toisaalta pakkasten aikaan oli ainakin kolme päivää ihan hiljaista. Edes tintit eivät käyneet ruokailulla. Olisikohan haukka päivystänyt jossain lähistöllä?

Omenapuu on täynnä keltasirkkuja. Nämä ovat niin onnettomia, että eivät osaa syödä kuin maasta. Lintulautaa onkin lähestyttävä varovaisesti, jotta pedot eivät pääse yllättämään. Jos keltasirkut saavat olla rauhassa, niin pian saattaa kauralyhteen alla olla jopa 20 syöjää. 

Fasaanin toinen koipi on epätarkka, kun siinä on juuri kuopiminen meneillään. Todellakin kanalintu!  Fasaanit eivät ole säännöllisiä vieraita, mutta ehkä ne tulevat bongattavaksi ;)

Kaikki kuvat on otettu pakkasten aikaan. Nyt on vielä lunta maassa, mutta vesisade sulattaa sitä vauhdilla. Sitten kun alkaa taas pakastaa, niin saisi myös tulla lunta. Minulla on vielä hiihtolenkki tekemättä...

Miten se vuosi menikään?

Blogi toimii myös muistin tukena. Omia postauksia selatessa palautuu moni asia mieleen. Tässä siis vuoden 2015 kertaus.

Vuoden aloitti jo traditioksi muodostunut Lux Helsinki valotapahtuma. Kaikenlaiset valotaideteokset taas ihastuttivat ja kummastuttivat. Todella oiva tapahtuma vuoden synkimpään aikaan.

Helmikuussa käpytikallekin maistui siemenkakku. Tässä on kovin talvinen kuva, mutta lunta ei ollut muuten hirveästi. Pääsin tosin pari kertaa hiihtämään.

Maaliskuussa oli siementen tilausten ja kasvimaan suunnittelun aika. Tänä vuonna vuokrasin palstan, johon laadina yllä olevan suunnitelman. Alkuperäinen suunnitelma oli toisen näköinen, mutta paikan päällä rukkasin sitä. Tämä suunnitelma on jo aika lähellä toteutunutta, vaikka kyllä sekin muuttui. Esimerkiksi aurigonkukka 'Zebuloni' ei tainnut itää ollenkaan. 

 

Huhtikuussa pääsiäisen ajan narsissit ilahduttivat Turun teatterisillalla. Sipulit jaettiin ilmaiseksi kukinnan jälkeen halukkaille. En käynyt hakemassa, kun ei ollut paikkaa mihin laittaa niitä.

Toukokuussa toteutui pitkä aikainen haave nähdä Ahvenanmaan lehtoja keväällä. Kuvassa on Maarianhaminan lähistöllä olevan luonnonpuiston valkovuokkomeri. Pilvinen sää ei anna sille oikeutusta, mutta oli se kyllä upean näköinen. 

Sää ei ihan suosinut matkaa. Yövyin Maarianhaminassa vain kaksi yötä ja juuri sinä ainoana päivänä, kun minulla oli aikaa koko päivä, niin satoi kaatamalla. Onneksi tulo- ja lähtöpäivänä oli sen verran aikaa, että ehdin käydä Maarianhaminan viereisissä luonnonpuistoissa. Kotonakin satoi niin, että pääsin palstalle vasta kuun lopussa. Traktori ei ollut sitä ennen päässyt vetiselle pellolle.

Kesäkuussa taas oli Berliinin matka. Tämähän vaikuttaa kuin elämä olisi ollut yhtä matkustusta ;) No, parempin näitä kuvia katsoa, kun kotimaassa ei palstalla ollut kuin taimia. Palstalla laitoin normaaliin tapaan pensaspavun siemenet suoraan maahan ja sain ne kylvääkin useaan kertaa. Kylmä alkukesä ei suosinut papuja.

Heinäkuussa palstalla oli jo kuvattavaa. Hunajakukka osoittautui kimalaisten suosikiksi. Se kukki aikaisin, kun muut kukat olivat vielä kasvamassa ja on siinä kuulemma hyvin mettäkin. Sitä laiten ensi kesänäkin.

Kesän yksi yllättäjä oli elokuussa kukkiva punainen auringonkukka 'Ruby F1'. Esikasvatin taimet ja se selvästi aikaisti kukintaa. Kukka oli huomiota herättävä luonnossa, mutta maljakossa se oli liiankin tumma jopa musta. 

Syyskuussa oli jo kaikenlaista satoa tarjolla palstalta. Ensi kertaa kokeilin kolmea erilaista violettia lajiketta. Peruna 'Salad Blue' ja porkkana 'Purple Haze' toivat mukavasti väriä lautaselle. Iloisin yllätys oli salkopapu 'Blauhilde', joka oli samalla ensimmäinen salkopapuni. Se taisi hyötyä lannoitevesistä, mutta kyllä olin muutenkin siihen tyytyväinen. Jotain salkopapua tulee ehdottomasti vuoden 2016 palstalle!

Lokakuussa kävin sienimetsällä, vaikka alkusyksy oli aika kuiva. Eikä siellä metsässä pahemmin sieniä ollutkaan.

Marraskuussa vietin kekriä ruokapöydän ääressä. Olin säästänyt osan palstan sadosta tätä päivää varten. Siten tarjolla oli muun muassa violetteja porkkanoita ja gratiinia oman maan pavuista.

Suurin osa joulukuusta meni pimeydessä. Kuvassa harvinainen lumikuva. 20.12 oli jopa +10! Joulun jälkeen alkoi sentään pakastamaan ja nyt on luvannut jopa lunta.

Vuoden 2015 säässä oli toivomisen varaa. Talvi oli olematon ja kesä kovin kylmä. Siitä huolimatta vuosi sisälsi mukavia matkoja ja kasvimaan satoa. Eli ei vuosi 2015 ihan huonokaan ollut ;)

HYVÄÄ PUUTARHAVUOTTA 2016! :)

Herkkua tintille, herkkua itselle

Vihdoin tuli edes vähän pakkasta, että lintulaudan sai virittää ulos. Nikkarimestari oli taiteillut uuden omien suunnitelmien mukaan.

Tästä mallista näkee heti, kun siemenet loppuu. Siemenaukot ovat kuulemmma hiukan liian isot. Käytössä se ei haittaa, mutta täyttäessä aiheuttaa pientä hankaluutta. No, malli on prototyyppi.

Talipallot ovat sinitiaisten mieleen, mutta näyttää talitiainenkin niitä tarkastelevan.

Jonkun tintin näin yrittävän saada siemeniä lintulaudan umpinaiselta sivulta. Onhan ne siemenet siinä näkyvillä. Suurin osa kävi hakemassa siemenet aukolta. Tintit ovat niin uteliaita ja oppivaisia, että oppivat käyttämään uutta lintulautaa nopeasti.

Kun tinteille oli herkut viritetty, niin tein itsellekin herkkua ;) Törmäsin sokeritehtaan suklaa-taatelikakku reseptiin. Joulun alla on niin paljon makeaa, että silloin leivonnaiset jäävät jalkoihin. Hyvä aika jouluiseen kakkuun on mielestäni ennen joulua. Sitten vain leipomaan! 

Kakku on todella suklainen. Taikinaan tulee 200g tummaa suklaata sulatettuna ja 100g rouheena. Lisäksi päälliseen tulee vielä 150g. Mielestäni siinä oli jo vähän liikaakin, joten laitoin taikinaan vain 100g suklaata sulatettuna ja rouheet. Siitä huolimatta kakusta tuli varsin tuhti. On se kyllä ihanan suklainen ja taateli tuo jouluista tunnelmaa. Resepti on gluteeniton, mutta itse laitoin siihen vehnäjauhoja, kun kaapissa oli vain tummaa gluteenitonta jauhoa. Suosittelen makeanystävälle! :)

Pihabongaus tulee taas!

Taas alkaa olla aika pihabongaukseen. Siihen voi osallistua huomenna tai ylihuomenna. Itsellä tämä alkaa olla jo pieni perinne. Postasin tapahtumasta viime vuonna, mutta se ei ollut ensimmäinen vuoteni. Harmittavasti en muista enää aloitus ajakohtaa. Tosin Suomessa tapahtuma ei ole kovin vanha, kun tänä vuonna tulee vasta 10 vuotta täyteen.

Talitinnti on aika takuuvarma bongattava. Tälle yksilölle kelpasi tekemäni siemenkakku.

Sinitianen on myös yleinen vieras. Siemenkakku on sen verran suuri, että siihen mahtuu kaksikin tinttiä kerralla.

 

 

Siemenkakku näytti maistuvan tikallekin. Tosin itseä vähän jännitti saako tikka kakun hajoitettua voimakkaalla nokallaan. Onneki koossa pysyi.

Toivottavasti lintulaudalle tulee paljon ja erilaisia vierailijoita!

Pihabongaus alkaa

Taas on pihabongauksen aika! Se on tammikuun viimeisenä viikonloppuna eli tänä vuonna 25.-26.1. Tämä on huomattu myös perennapuutarhurin ja Suvikummun blogisivuilla. Täällä lintulauta on jo täytetty, kauralyhde pöyhitty ja siemenkranssista käännetty uusi puoli tyrkylle. Huomenna olen valmis bongailemaan.

Tässä on joitakin potentiaalisia bongauksen kohteita. Punatulkku ei ole näyttäytynyt kuin kerran, joten sitä tuskin bongaan. Pikkuvarpusia on alkanut olla enemmän ja enemmän. Fasaanitkin käyvät epäsäännöllisesti. Talitinttejä ja sinitiaisia bongataan melko varmasti. Ne ovat oikein ihastuneet tuohon kuvassakin näkyvään siemenkranssiin. Pihabongauksen järjestävällä Birdlife:llä on hyvä ja havoinnoillinen sivu tavallisimmista talvilinnuista. Sen avulla saa jo useimmat lintulaudan kävijät tunnistettua.

Sitten tähän loppuun tällainen tammikuukollaasi. Uskaltauduin kameran kanssa ulos ja tässä on kuvia koottuna. Vähän kun pakkaset hellittää, niin tarkenee lähtemään kuvaamaan pitemmällekin.

Joululahja tinteille

Annoin talitinteille jo näin etukäteen joululahjan eli siemenkranssin. Samanlaisen tein tammikuussa.  Edellinen kranssi ei ollut suuri hitti, joten tällä kertaa laitoin enemmän murskattua pähkinää. Käytin taas Geraniumin selkeää ohjetta. Minulla tosin rasva hyytyi vähän liikaakiin sulatuksen jälkeen. Kun lisäsin siihen pähkinät, massa oli vielä vähän jäykkää. Muottiin laittaessa massaa olisi voinut paremmin juntata pohjaan asti. Muutamassa kohdassa kranssi on pinnalta hiukan rikkonainen. Toisaalta tintit saattaa olla vain tyytyväisiä, kun pähkinät saa irti vähällä työllä. Tänään siemenkranssilla ei käynyt yhtäkään lintua, mutta ei käynyt lintulaudallakaan. Sitten taas vilkastuu, kun vähän pakastuu.

Laitoin Geranoiumin tapaa mukaan myös pussin pohjia. Tällä kertaa sekoitukseen tuli myös sukaatteja. Luulen, että ainakin mustarastaat pitävät niitä. Auringonkukan siemeniä on kourallinen, mutta loput ovatkin pähkinää. Saa nähdä miten maittaa.

Musta joulu taitaa olla tulossa. Kasvimaalla näyttää kuitenkin olevan vihreä joulu. Käänsin penkit aika suurpiirteisesti ja reunassa ollut mangoldi on näköjään jäänyt paikoilleen. Jos olisin jättänyt koko rivin paikalleen, saisikohan nyt vielä mangoldi satoa? Luulen, että pakkaset ovat vieneet osan mausta, mutta keitossa sitä ei välttämättä huomaisi. Aika sitkeä sissi tuo mangoldi!

Mangoldisatoa joulukuussa?

Takatalvi ja taimet

Viime kerralla unohtui toivottaa uusi lukija tervetulleeksi eli tervetuloa pivi.

Kevät tuntui jo tulevan ja sitten satoi... lunta. Maisema muuttui taas talviseksi. Toisaalta vanhan kansan sanonnan mukaan: "Uusi lumi on vanhan surma". Saisi ainakin tällä kertaa pitää paikkansa.

Siemenkranssikin sai lumipeitteen

Siemenkranssi on muuten sama, josta tein postauksen tammikuussa. Aika hyvin se on huvennut parempiin suihin. Tikka on käynyt sitä nokkimassa, orava nakertamassa ja harakka näykkimässä.

Paprikan taimet alkoivat olla niin isoja, että ne piti siirtää isompiin tiloihin. Tätä kutsutaan koulimiseksi, mutta silloin ne normaalisti siirretään vähän isompiin potteihin. Minä siirrän taimet suoraan idätyspoteista lopulliseen multaan ja ruukkuun. En tiedä kutsutaanko tätä enää koulimiseksi, mutta näin olen menetellyt chilien kanssa. Olen vähän laiska näissä multahommissa ja tämä sopii minulle paremmin. Varmaan jotkin taimet eivät kestäisi heti vahvaa multaa ja niiden kanssa ei voisi menetellä näin. Kuten sanoin chilien kanssa tämä on toiminut ja toivon että paprikatkin kestävät tällaisen käsittelyn. Kohtahan tuo nähdään...

Paprikan taimi

Aluksi taimet näyttävät orvoilta isoissa ruukuissaan, mutta tila tulee tarpeen kesän mittaan.

Siemenkranssi pihabongaukseen

Tänä viikonloppuna on taas pihabongaus aika (26.-27.1). Lintuja tarkkaillaan tunnin ajan ja nähdyt linnut raportoidaan Birdlifen sivuilla löytyvään kaavakkeeseen. Tänä vuonna osallistun jo ainakin neljättä kertaa.

Tänä talvena on ollut huonosti lintulautasyöjiä eli talitinttejä, sinitiaisia yms. Fasaaneja ei ole näkynyt ollenkaan. Kauralyhteet ovat välillä houkutelleet suurenkin parven keltasirkkuja, mutta bongauksen aikaan sain laskettua vain viisi yksilöä. Kaiken kukkuraksi naapurin kissa tuli bongauksen aikana haistelemaan nurkkia. Meidän pihalta ei raportoida mitään suuria lintumääriä tänä vuonna!

Pihabongauksen kunniaksi tein siemenkranssin Geraniumin blogin ohjeiden mukaan. Kyllä siitä aika iso möhkäle tuli. Sellaisen normaalin kuivakakun kokoinen. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla laittaa massa kahteen pieneen kakkuvuokaan. Ensimmäisenä päivänä ainakin yksi talitintti nokki siemenkranssi, mutta ei se vielä mikään suuri menestys ollut. Ehkä jatkossa...

Talitintti siemenkranssin kimpussa