31.8.2012

Kimalaisen ystävä ja siemensatoa

Kanatarha kehotti blogilukijoitaan olemaan perhosen ystävä. Perhosia on kasvimaallakin nähty, mutta eivät ole tallentuneet valokuviin. Viimeksi näin amiraaliperhosen mintussa. Ei tietenkään ollut kameraa silloin mukana. Minulla ei ole siis näyttää perhoskuvia, mutta olen kylläkin ikuistanut kimalaisen mäkimeiramissa. Mäkimeiramia eli oreganoa voi muuten suositella perhospuutarhaan. Sen mesi tuntuu maistuvan monelle lentävälle hyönteiselle.


Kimalainen mäkimeiramin kimpussa

Hiljalleen alkaa olla aika kerää siemeniä. Kujeitaryytimaalla blogissa on kerätty unikon siemeniä ja ne ovatkin todella koristeellisen näköisiä. Minä ajattelin tänä vuonna kerätä vain kehäkukan ja härkäpavun siemeniä. Kumpikaan ei ole arvioini mukaan vielä valmis. Kehäkukkien alkukukinta meni minulta hieman ohi ja ensimmäiset kukat saivat rauhassa kehittyä siemeniksi. Laiskuus taitaa kuitenkin kannattaa tässä tapauksessa. Aikainen kukintahan on tavoiteltava ominaisuus, joten juuri ensimmäisistä kukista kannattaa siemeniä kerätäkin. 

Kehäkukan siemenet kypsymässä

26.8.2012

Keltaista

Kävi kuten Scillan blogissa. Vasta kuvauksen jälkeen huomasin, että kuvaamani kukat ovat saman värisiä. Keltainen on kyllä tyypillinen syyskukkien väri, joten sekin selittää yhteensattumaa.


Kehäkukkaa pienessä maljakossa
Kehäkukka on uskollinen ja kukkii varmasti. Se kuuluu kasvimaani vakio kasveihin. Kerään sen terälehtiä teeaineeksi, se karkottaa tuholaisia  ja onhan se nättikin. Sen voi kai sanoa olevan leikkokukka, mutta mielestäni siitä ei saa pitkiä kukkavarsia. Ainakaan jos haluaa säästää varsia, niin että saa uusiakin kukkia. Kun säästelee varsia, niin poimitut kukkavarret ovat varsin lyhyitä. Pieni maljakko on tarpeen.


Kääpiösamettikukka

Toissa vuonna kääpiösamettikukkien esikasvatus meni penkin alle. Tänä keväänä en edes yrittänyt. Taimimyymälässä törmäsin valmiisiin taimiin ja ostin sitten... yhden taimen. Saituus ei osunut oikeaan kohteeseen, sillä samettikukka on ollut ihana. Seuraavana vuonna ostan useamman ja laitan rivin niitä täyteen. Täytyypä muistaa lisätä tuo vinkkilistaan.


Kultapallo ja jalokärhö
Kyllä luonto antaa anteeksikin. Viime kesänä kultapalloon iski härmä. Kerrankin olin nopea liikkeissäni ja katkaisin koko kasvin. Vähän sen jälkeen luin, että härmästä on ennemmäkin esteettistä haittaa, eikä se leviä lajista toiseen. Olin siis ollut aivan liian innokas. Pelkäsin jo, että kultapallo kuolee pois. Tänä keväänä se kuitenkin nousi taas maasta. Ei ehkä niin rehevänä kuin toissa kesänä, mutta kuitenkin. Nyt loppukesästä on sitten saanut nauttia upeasta kukkien värikontrastista. Tämä saattaa olla viimeinen kesä, kun se on edes mahdollista. On suunnitelmissa, että kultapallo siirrettäsiin muiden perennoiden kanssa toiseen paikkaan. Jalokärhö jäisi yksinään paikalleen. Se on kukkinut paikallaan kiitollisesti jo viisitoista vuotta eli se on selvästikin paikassa jossa viihtyy.

Kultapallon myötä astuin blogissani kasvimaan ulkopuolelle. Tarkoitus on edelleen painottaa kasvimaapuolta, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

19.8.2012

Virheitä ja satoa

Kesän mittaan on ollut tarkoitus tehdä lista. Siihen laittaisin vinkkejä seuraavalle kesälle. Monia asioita hoksaa vasta sitten kun on jo myöhäistä. Sinä kesänä on jo myöhäistä korjata virhettä, mutta siitä voisi ottaa opiksi tuleville kesille. Välillä myös huomaa, jonkin niksin tai tavan jota kannattaisi tehdä tulevaisuudessakin. Listan teko on jäänyt. Teen sen ehkä kasvimaakauden jälkeen. Ongelmana silloin on tietenkin muistaminen... Yksi listaan sopivista vinkeistä tuli vastaan vasta näin loppukesällä. Vinkki olisi seuraava: mangoldia ja kehäkukkaa ei kannata laittaa limittäin. Kummatkin rehottavat vasta loppukesästä, joten ne eivät täydennä toisiaan vaan vievät toisiltaan elintilaa. Kehäkukan rehotus on huomattu myös vaalean vihreää blogissa.
  

Kehäkukan ja mangoldin muodostama pöheikkö

Matilda perunaa olen jo jonkin verran nostanut. Nyt nostin hiukan enemmän, jotta sain ainekset hämäläiseen perunatuuvinkiin (eli imellettyyn perunalaatikkoon). Kokonsa puolesta Matilda sopii siihen hyvin, sillä se tekee isoja mukuloita. Se on vain niin jauhoinen, että rikkoontuu pahoin keittäessä. Siinä sitten yritin kuoria keitetyjä perunoita, kun puolet perunoista oli mössönä kattilan pohjalla. Matilda ei ole tosiaankaan keitinperuna, mutta siitä on tullut hyviä uuniperunoita. Laitoin muuten keväällä kolmen neliön perunpenkkiin kaksi säkkiä luonnonturvetta ja maa on perunapenkissä paljon kuohkeampaa kuin muualla kasvimaalla. Siinä taas listaan vinkki, jota ei tarvinnut hoksata vaikeimman kautta.


Matilda-perunaa

Kateellisena olen katsellut Mäntylän ja kanatarhan herkullisia kuvia pensaspavuista. Minä olen tänä kesänä joutunut tyytymään härkäpapuun. Onneksi siitäkin saa herkullista syötävää. Viljelin tänä kesänä 'Kaulion valkeaa', kuten edellisessä postauksessa jo kerroin. Keräsin siitä ensimmäisen sadon ja kaikki pavut olivat vaaleita. Suurimmassa osassa paloista oli vain kaksi tai kolme papua. Vain suotuisimmassa nurkassa olevat palot sisältävät viisi papua. Olen aikaisempina vuosina hienostellut ja kuorinut vielä pavut riipimisen ja keittämisen jälkeen. Nämä pavut hajosivat käteen sellaisessa käsittelyssä ja niinpä söin pavut kuorineen. Hyviä olivat ilman kuorintaakin.



Härkäpapu valmiin keittiöön

13.8.2012

Papukatsaus

Kovasti olen blogissa puhunut pavuista, mutta vähän on ollut niistä kuvia. On aika tehdä papukatsaus. Kahtena viime vuonna olen saanut runsaat sadot pensaspavusta. Pensaspavut ovat itäneet hyvin ja kasvaneet rehevästi. Olen hiukan ihmetellyt, miksi niitä pidetään vaikeina kasveina. Tänä kesänä sitten ymmärsin yskän. Kylmän alkukesän aikana pensaspapu ei oikein itänyt. Laitoin uudet siemenet maahan. Papu iti, mutta etanat kalusivat ne melkein kuoliaiksi. Etanoita olen torjunut lähinnä oljella ja tuhkalla eli en kovin aktiivisesti. Pavut olisivat varmaan säästyneet paremmin esimerkiksi etanageelin avulla. Lisäksi jouduin laittamaan pensaspavut samaan paikkaan kuin viime vuonna. Olen miettinyt, että vaikuttiko sekin huonoon kasvuun. No, tänä kesänä saatan jäädä ilman pensaspapuja, mutta en sentään näe nälkää sen tähden.

Pensaspapu kukkii vasta nyt, vain lämmin syksy tuo satoa

Näin kylmänä kesänä härkäpapua osaa arvostaa. Sitkeästi se kasvoi, kun toiset kasvimaan asukit jurottivat kylmyydessä. Laitoin tänä kesänä minulle uutta lajiketta. Ostin Maatiaiselta maatiaispapua nimeltään 'Kaulion valkea'. Vielä en ole ensimmäistäkään papua kerännyt. Mielenkiintoista on päästä maistamaan sen makua. 'Kaulion valkea' on siemenluettelon mukaan erotettu 'Savitaipaleesta', jossa on sekä vaaleita että tummia papuja. 'Kaulion valkeassa' on vain valkeita papuja. Vaikka on istuttanut vain valkeita papuja, niin uusien papujen joukossa voi olla myös tummia versioita. Satoa kerätessä on myös jännä nähdä, mikä on vaaleiden ja tummien papujen suhde.


Härkäpapu valmiina sadonkorjuuseen