Sateiden välissä...

... kävin kasvimaalla. Siirtelin lantun, retikan ja kehäkukan taimia liian tiheistä penkeistä tyhjiin penkkeihin. Joku oli taas kylvänyt ne liian tiheään ;) Tyhjää oli muun muassa papupenkissä, kun Maxidor-papu ei ollut itänyt ollenkaan. Ostin sitä vielä maxi-pussin... Seuraavana keväänä voisi yrittää sille esi-idätystä.

Kauraan on tullut jo siemenet. Tässä edessä on mustakauraa, jota minulla oli jo viime vuonna vähän. Kypsyessä siemen muuttuu mustaksi ja siitä tulee jännän näköinen. Pitää ottaa siitä kuva sitten myöhemmin.

Taimina ostetut samettikukat voivat paksusti. Ne olivat ostaessa hentoisia, mutta ovat tosiaankin tykänneet kasvupaikasta. Näitä voisi olla enemmänkin.

Itsekasvatetussa kesäkurpitsassa on jo kukat. Satoakin tulee toivottavasti jossain välissä. Tänä vuonna kesäkurpitsapenkkejä peittää suojakangas. Kokeilen sitä ensimmäistä kertaa. Kosteutta se ei selvästikään pidä yhtä hyvin kuin muovi. Kesäkurpitsat kehittyvät nyt yllättävän hitaasti. Toisaalta viime kesänä kesäkurpitsojen lehdet olivat loppu kesästä homeessa. Ehkä kankaan kanssa ei ole sitä ongelmaa. 

Härkäpavuissa on ollut kukat jo jonkin aikaa. Niitä kannattaa pitää silmällä. Tuorepapuja voisi alkaa kerätä heti, kun niitä valmistuu.

Perunoistakin löytyy jo kukkia. Tässä Mozartin hennosti lila kukinto.  Seuraavana viikonloppuna voisi jo varovasti katsoa, millaisia mollukoita multa kätkee.

Ehdin kasvimaalta pois ennen kuin alkoi taas sataa. Hyvä, että taas sataa. Alkukesä on ollutkin niin kauhean kuiva. Tuntuu, kuin kasvimaalla ei mitään kasvua tapahdu kuivuuden takia. Olen toki kastellut, mutta en ehkä tarpeeksi. Toisaalta kastelen kylmällä kaivovedelle. Onkohon kasveilla vaikeuksia hyödyntää sitä sen kylmyyden takia? No, nyt ainakin luonto hoitaa kastelun :)

 

Käpyjä pensasmustikan juurelle... ja oravalle

Punaherukoiden viereen olin jo aikaa sitten ideoinut pensasmustikka-aitausta. Siinä ei tahdo oikein muut kasvaa, kun herukat vie maan voiman. Ajattelin, että pensasmustikat saisivat turpeessaan olla rauhassa. Aika näyttää, pitääko tuumailuni paikkansa. 2m x 1m kokoiseen aitaukseen laitoin kaksi ostomustikkaa ja keskelle oman ikivanhan pensasmustikka rääpäleen, joka oli kituuttunut kukkapenkissä. Paljon jäi siis turvepintaa paljaaksi. Pinnalle keksin poimia metsästä käpyjä.

Seuraavat kuvat olen ottanut jo aikaisemmin. Ei olisi tänään saanut näin ihanan aurinkoisia kuvia. Niin, metsässä käpyjä riittää.

Kun sieniretki meni mönkään, niin keräsinkin katetta pensasmustikoille. Jäkälää uskalsin ottaa, kun se oli jo valmiiksi irronnut maasta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun kerärin katetta ja siksi jo tiesin kerätä muutakin kuin käpyjä.

Tällainen mustikka-aitaus minulle nikkaroitiin :) Maakangas on vielä rumasti, kun en arvannut sitä vielä leikata. Tähän toin nuo edellisen kuvan kateaineet. Ensimmäisen käpylastin jälkeen käpysilppua löytyi ainakin kahdesta kohtaa muualta puutarhasta. Ensin niitä vähän ihmettelin, kunnes tajusin, että orava oli löytänyt kävyt. Se oli varmaan ajatellut, että kyllä palvelu pelaa. Hänelle tuodaan oikein metsästä asti käpyjä syötäväksi... 

Aitauskuvassa keskellä oli vanha "rääpäle", joka turpeessa innostui kasvamaan ja tekemään sen ensimmäiset mustikat. Ne eivät kyllä ehtineet kypsymään, kun maa-artisokkakin varjosti, mutta ehkä seuraavana kesänä on jo toisin. Ostopensasmustikat ovat vielä vaatimattomia, mutta kuulemma kasvavat isoiksi. Ehkä ensikesänä saan maistella omia pensasmustikoita! :)

Ei näin...

Vuosien saatossa tietoa ja kokemusta kertyy kasvimaan hoidosta. Joka vuosi kuitenkin tulee tehtyä uusia mokia. Tässä tämän vuoden hairahduksia...

Kuvan keskellä on kukkapenkki, jonka molemmilla puolilla on polku. Hunajakukka ei ole paras mahdollinen reunakasvi. Seuraavana vuonna pitää muistaa sijoittaa se penkin keskelle. Muuten kyllä tykkäsin hunajakukasta, sillä se kukki aikaisin ja oli oikea kimalaismagneetti.

 

Tässä kuvassa taas on papupenkki, jonka reunalla on persianapilaa. Kuvasta voisi luulla, että papua on vain yksi rivi, kun sisempi rivi on apilan alla...

Jos edelliset penkit olivat liian reheviä, niin mangoldipenkki oli liian paljas. Ainakin epäilen, että sen takia palstan mangoldit kituuttivat koko kesän. Olen kateellisena vilkuillut naapuripalstan komeita mangoldinlehtiä.

Kesäkurpitsaa tuli, vaikka satokausi on jo aikaa sitten loppunut. Olisi voinut varmaan laittaa enemmän lannoitetta. Talvikurpitsa on auttamattomasti myöhässä. Ei todellakaan ehdi kypsyä. Pitäisiköhän ostaa valmiit taimet seuraavana keväänä?

Salkopavulle ohjeistettiin laittamaan kolmimetriset tuet. Minun parimetriset tuet jäivät liian lyhyiksi. Papu ei kyllä minun mielestäni pahustunut siitä, että ohjasin yläilmoihin lähteneet versot takaisin alas. Jäin myös miettimään, miten olisin yltänyt poimimaan papuja kolmen metrin korkeudesta. Palstalla minulla ei ole tikkaita. Salkopavun kohdalla vois sanoa, että näin ei neuvottu tekemään, mutta oman tavan havaitsin hyväksi.

Seuraavana kesänä on taas uudet kujeet ja mokat...  ;)

 

Kukkivia papuja, pioneja ynnä muita kesän kaunistuksia

Vuokrapalstalla ei ole vielä paljoakaan kuvattavaa ja työtä senkin edestä. Tämän takia ei ole tullut otettua kuvia ja niin on bloggaus jäänyt vähemmälle. Tässä vähän korjausta asiaan.

Tässä kukkii härkäpapu 'Kaulion valkea', joka on omaa siementä. Siementen kuivauksesta kirjoitin postauksen 2012. Härkäpavun siemenet kuulemma säilyvät 5 vuotta ja nämä kolme vuotta vanhat siemenet itivät ainakin hyvin. Näistä osa on tarkoitus kuivattaa ja säilöä jatkokylvöä varten.

Pihalla on monenlaista pionia, mutta nämä tumman fuksian väriset, kerrotut kukat ovat minusta kauneimmat.

  

Viime kesänä istutetut sormustinkukan taimet kukkivat ja samalla paljastivat värinsä. Harmittavasti vain yksi oli tumman fuksian värinen ja noita valkoisia on aika paljon. Taas istutin uudet taimet, jotta seuraavana vuonna olisi myös kukintaa. Toivotaan, että nämä siementävät niin, että ei enää tarvitsisi taimia istutella.

No, nämä eivät ole kukkia eivätkä edes kesän kaunistuksia. Sipulimaa ei ole kovin kummoisen näköinen ja taitaa nuo lehtien kärjet viestittää, että kastelu on ollut liian vähäistä. Olin ajatellut, että kastelen palstaa vain kerran viikossa. Eilen käydessä maa oikein halkeili kuivuuden takia. Onneksi tänään tulee vettä, mutta täytyy varmaan tulevaisuudessa kastella kaksi kertaa viikossa. Sipulipenkin väleihin olen laittanut rikkaruohoja katteeksi. Ensin laitan ne kuivumaan kurpitsojen juuria peittäville muoveille ja sitten käytän katteena. Muistaakseni Arno Kasvi antoi tämän vinkin jossain yhteydessä.

Harson alla kasvantu Ariel jo kukkii. Perunaoppaan mukaan varhaisperunoilla kuluu 65 päivää sadonkorjuuseen. Minä sain perunat aika myöhään maahan, joten ne ovat kasvaneet vasta 35 päivää. Täytyy varmaan vielä vähän malttaa. Toisaalta harso kuulemma jouduttaa kasvua ja näkeehän sen itsekin. Ehkä ei tarvitse ihan kuun loppuun asti odotella! 

Tervetuloa lukijoiksi Katja ja Mari L! (Tämä ilmoitus on vähän myöhässä...)

Kamomilla ja olkikate

Kamomillani alkaa olla valmis ensimmäiseen sadonkorjuuseen, Palstalta päivää! blogissa on se ehditty jo tehdä. Tänä vuonna en kerää siemeniä, joten voin poimia kaikki kukat jo heti avautuneina. Minulla oli aikaisemmin vaikeuksia kasvattaa kamomillaa, mutta sitten keksin muutaman jipon. Ensinnäkin kasvimaan maalaji on aivan liian raskasta kamomillalle. Kasvatankin sitä pienessä puukehikossa, jossa on kevyttä ostomultaa. Toiseksi laitan kamomillan siementen päälle muovin. Siemenet on kylvettävä pintaan, mutta ne eivät saisi kuivua. Kovasti kastelemalla saa siemenet liikkeelle, kun taas muovi pitää kosteuden ja siemenet paikallaan.

Alkukesän muoviviritelmän alla kamomilla on itänyt hyvin.

 

Satovalmis kamomilla heinäkuussa.

Etanat ovat tehneet tuhojaan kasvimaallani, kuten edellisessä postauksessa kävi ilmi. Ainakin näin epäilen. Tuhot ovat tapahtuneet harson alla, joten lintu se ei voi olla. Pensaspavuilta olen nyppinyt etanoita pois. Kumma kyllä salaatti on saanut olla rauhassa, mutta muutama kasvi ei ole noussut ollenkaan. Tai luulin, että ruiskukka ei ole noussut kunnes katsoin riviä tarkkaan. Kylvörivissä näkyi pieniä hentoja varsia, joiden lehdet oli järsitty pois. Hyvin oli näköjään maittanut. Rautakaupassa hiplasin jo etanantorjuntageeliä. Pitäisi olla täysin luonnonmukainen, mutta jätin kuitenkin ostamatta. Kanatarhassa etanoihin on myös kyllästytty ja otettu torjuntarakeet käyttöön. Ajattelin vielä pärjääväni. Osa kasveista kukoistaa ja osa on hävinnyt parempiin suihin. Onneksi ravinnonsaanti ei ole kasvimaasta kiinni. Ainoa torjuntakeinoni on tällä hetkellä ostamani olkikate. Kuvittelisin, että etanat eivät pidä siitä. Sateiden jälkeen täytyy varmaan laittaa lisää ainakin pensaspavuille, jotka näyttävät maistuvan.

Härkäpapu on noussut

Laiton härkäpavun hiukan myöhään maahan, kun piti ensin saada kasvimaan reuna kuntoon. Tilasin tänä vuonna Maatiaiselta perinnehärkäpapua 'Kaulion vaaleaa'. Mielenkiinnolla odotan, miten se pärjää vertailussa ulkomaisia herkkulajikkeita vastaan.  Hyvin se ainakin iti. Taisi melkein kaikki siemenet lähteä kasvuun. Toivottavasti maku olisi hyvä. Yritän myös saada siemeniä talteen.

Vielä olen pitänyt härkäpaputaimet harson alla. Fasaanit ovat niille kovin persoja ja samassa penkissä on myös auringonkukkaa, joka ei ole vielä itänyt. Ensimmäistä kertaa kokeilen härkäpapua ja auringonkukkaa vierekkäin. Sidon aina härkäpavun, joten samaan tukikeppiin voisi sitoa myös auringonkukan. Minun kasvimaalla tuntuu kaikki lakoavan ellei niitä tue. Saattaa olla, että on jotain ravinnepuutosta. Pituutensa puolesta auringonkukka ei ainakaan jää härkäpavun varjoon. Olkikatteen (tai oikeastaan kauralyhdekatteen ) laitan penkkiin vasta kun taimet ovat hieman isompia.

Olkikate

En ole laittanut olkikatetta kuin papumaille, kun se kirjojen mukaan syö maasta typpeä. Tämän voisi ratkaista lannoitetta lisäämällä, mutta olen kuitenkin sitä hiukan välttänyt. Laitan kasvimaalle syksyllä lehtiä ja typpivajaus tuntuu olevan krooninen tila. 

Olkikatteen kasvimaalle voi tehdä fiksusti ja halvalla. Silloin kannattaa hankkia olkipaaleja, kuten pientä elämää etsimässä blogissa on tehty. Minä olen tehnyt vaikeimman ja kalleimman kautta. Olen ostanut puutarhaliikkeestä pussitettua olkikatetta. Lisäksi olen säästänyt lintujen talven kauralyhteet. Niissä on tietenkin ongelmana säilytys, jonka olen ratkaissut elegantisti...

Olen sitonut lyhteet vadelman tukipuulle kuivumaan. Vielä ei ole tullut huomautuksia tästä ratkaisusta, en kyllä yhtään ihmettele jos tulee... No, siinä ne ovat ainakin ilmavasti ja odottavat härkäpapumaalle siirtoa. Laitan osto-olkea pensaspavuille ja härkäpavuille lyhteitä. Lyhteisiin jää jyviäkin ja ne lähtevät itämään, joten ei tosiaankaan ole paras ratkaisu. Ehkä tänä vuonna yritän niistä riipiä edes suurimman osan jyvistä pois.

Seuraavana kesänä voisi soitella läheisille hevotalleille ja kysellä paalien perään...