6.6.2018

Kasvuun lähtöjä kasvimaalla

Kovin on ollut kuivaa. Toukokuun helle on ihanasti hellinyt meitä, mutta huonona puolena on ollut kova kuivuus. Vihdoin kun tuli sadekuuro, niin se oli niin mitätön, että sademittari oli tyhjää täynnä...


Vuokrakasvimaa oli niin kynnetty, että se tuntui koostuvan lähinnä viiden sentin läpimittaisista kovista savimöykyistä. Niitä ei saanut ilveelläkään hajoamaan. Vähän mietin, miten pienet porkkanan siemenet sellaisessa maassa itävät. Vielä kun oli kuivaakin, niin jo välillä tuli mieleen tuleeko kasvatuspuuhista mitään.


No, sipulin uskoi ainakin pärjäävän. Yllätykseksi sipulipenkistä nousi myös krassia...tai sitä minä uskon tuon edessä olevan taimen olevan. Suunnilleen samoille paikoille kylvin viime vuonna krassia, mutta se ei itänyt ollenkaan. Nyt sitä löytyy sitten muutamia sipulipenkeistä. Näköjään se sellainen lajike, joka tarvitsee kylmäkäsittelyn ;)


Joku käy aina kylvämässä retiisini liian tiheään! ;) Siinä sitten harventaessa meni moni siemen haaskuuseen, mutta ehkä parempi että on liikaa kuin liian vähän.


Perunakin oli jo noussut pintaan. Kasvimaalta löytyy monta muutakin hyvin itänyttä kasvilajia. Maaperä ja kuivuus saivat minut epäilemään, mutta loppujen lopuksi tilanne on aika hyvä. Vesipisteen takia maata on voinut kastella hyvin. Veden saanti on ollut vain viljelin viitseliäisyydestä kiinni. Helle on taannut lämpöä kasveille. Kasveillä on ollut oikeastaan aika hyvät itämisolosuhteet. On ollut kosteutta ja lämpöä - mikäs siinä on kasvaessa :)

Millä mallilla on sinun kasvimaasi?

13.5.2018

Äitienpäivän vehreyttä ja juustokakku

Nyt kyllä lämmöllä hellitään. Periaatteessa kalenterissa on vielä kevät, mutta tässä lämmössä tuntuu jo kesältä. Luonto oikein pursuaa vihreää.


Tammessa ei ole vielä lehtiä, mutta kirkkaassa kevätauringossa sen oksisto tulee hyvin esiin.
 


Tämmöisen kukkamaton kun saisi omalle nurmikolle... Pitäisi sitten vain malttaa olla leikkaamatta nurmikkla liian aikaisin.



Äitienpäivän kunniaksi tein juustokakun. Resepti on moneen kertaan kokeiltu ;) Olen ennen tehnyt mansikkakastikkeen, mutta nyt pakkasessa oli paljon vadelmaa, joten kakku sai seurakseen vadelmakastikkeen.

AMERIKKALAINEN JUUSTOKAKKU

Pohja:
11 Digestive-keksiä
50 g voita
1/2 dl sokeria

Täyte: 
300 g Philadelphiajuustoa
2 dl sokeria
2 dl maitoa
3 munaa
1 tl vaniljasokeria
2 dl ranskankermaa
1 luomusitruuna (mehu ja kuoriraaste)

1. PIngota irtopohjavuuan pohjalle leivinpaperi.  Hienonna keksit ja sekoita joukkoon sulatettu rasva ja sokeri.  Painele seos vuuan pohjalle.
2. Notkista juusto ja vatkaa joukkoon kaikki muut paitsi sitruunankuoriraaste. Sekoita lopuksi kuoriraaste joukkoon käsin (ainankin minulla jää vatkaimeen kiinni). Levitä seos varovasti pohjan päälle.
3. Paista kakkua uunissa 160 asteessa tunti tai kunnes on hyytynyt.
4. Anna kakun jäähtyä ja laita se kylmään yön yli.
5. Tarjoa marjakastikkeen tai hedelmien kera. 

Makoisaa äitienpäivää!

8.5.2018

Perunaa, perunaa, perunaa

Ensiksi perunamuistoja:
Viime kesänä minulla oli kokeilussa kolmea erikoisperunaa: Kerr's Pink, Blue Kongo ja Mayan Gold. Näistä Mayan Gold osoittautui parhaaksi.


Siinä oli näin kauniin siniset kukat. Erikoisperunoita viljellessä olen huomannut, että sinisillä perunoilla on yleensä siniset kukat. Sehän on oikeastaan loogista, että sinisyys näkyy kaikkialla. Maya Gold perunoissa ei ole kuitenkaan näin. Kukka on sininen, mutta peruna on vaalea tai oikeastaan kellertävä. 


Viime syksynä kun pesin erikoisperunoiden loppuja, niin tiskialtaassa oli näin värikäs näky. Maya Gold on tuo pitkulainen kellertävä peruna, Blue Kongo on tietysti sininen tai oikeastaan tumman violetti ja Kerr's Pink vaaleanpunainen. Näistä Maya Gold oli parhaimman makuinen ja siksi se minulla nousi suosikiksi.

Toisesksi perunasuunnitelmia:
Tämän vuoden erikoisperunat on tilattu, mutta vielä ne eivät ole saapuneet. Maya Goldia ei ollut edes tarjolla, joten jotain muuta saan taas kokeilla. Saa nähdä mitä posti tuo tullessaan. Erikoisperunat ovat niin kysyttyjä ja niitä on niin vähän tarjolla, että vuosien saatossa olen usemman kerran saanut jotain muuta perunaa kuin mitä olen tilannut. Se ei minua haittaa,  kunhan jotain erikoisperunaa tulisi...


Erikoisperunoiden lisäksi olen aina laittanut maahan myös "normiperunaa". Tänä vuonna sekin on minulle uusi Lady Felicia. Olen aina ennen laittanut varhaiperunaa ja sitten katsellut miten rutto sen runnoo. Tänä vuonna valitsin paremmin ruttoa kestävän lajikkeen. 

Idut ovat perunassa jo aika isot, mutta vielä pitää vähän odottaa. Pääsen vuokrapalstalle vasta viikonloppuna. Nyt ainakin kelit suosii. Yhtenä keväänä vuokrapalstalle pääsi vasta toukokuun lopulla. Kevät oli niin sateinen, että traktori ei päässyt aiemmin maata kääntämään. Olisikohan ollut kevät 2015?

Kolmanneksi perunasalaattia:
Tähän vuodenaikaan tein perunasalaatin vanhoista perunoista, mutta sen voi hyvin tehdä myös uusista perunoista. Uusiin perunoihin olen jättänyt niiden ohuen kuoren. Perunasalaatti marinoidulla punasipulilla on hyvä resepti, jota olen tehnyt jo useaan otteeseen. Olen itse laittanut rukolan/pinaatin tuohon salaatin päälle, jotta se varmasti tulee heti syötyä pois. Salaatin alla rukola ei varmaan enää seuraavana päivänä olisi kovin hyvän näköistä. Marinoidut punasipulit antoivat vanhallekin perunalle makua. Suosittelen!


Muuten: Tervetuloa uudet lukijat! :)

8.4.2018

Kevät Sveitsinmaalla

Ennen pääsiäistä tein matkan Saksaan. Tarkoitus oli Berliinissä katsella nähtävyyksiä, mutta siinä samalla ajattelin poiketa johonkin puistoon kuvaamaan kevätkukkasia. No, talvi on ollut Saksassakin ankara ja minun vierailun aikaan kevät oli vasta tulossa. Joitain krookuksia, narsisseja ja muita aikaisia kukkijoita löytyi, mutta niitäkin vähäisesti. Nyt siellä on ollut ymmärtääkseni lämmintä ja kuvattavaa varmasti löytyisi jo ihan toisella tavalla. 

Onneksi matkasin myös etelämmäs Pohjois-Sveitsiin Baselin seudulle. Siellä minut johdatettiin isoon puistoon, jossa kevät oli jo pidämmällä kuin Berliinissä. Sieltä löytyi kuvattavaakin.


Laajoja kukkakenttiä ei sielläkään vielä ollut. Moni kukka oli vasta nousemassa, mutta puiston kauniit rakennukset antoivat kauniin taustan kuville.


Puisto oli nimeltään Merian-puisto ja se oli saanut nimensä alueen entisten omistajien mukaan  (jos ymmärsin oikein). Rakennukset olivat kyllä tosiaan herraskaisen näköisiä.


Kasvien tunnistamista helpotti nimilaatat, vaan eipä nuo saksankieliset nimet aina paljoa auttaneet. Ihan ulkomuodosta tunnistin tämän vuokoksi.


Esikostakaan ei voinut erehtyä...


Sää oli sateinen eikä niin otollinen puistokäyntiin. Onneksi ei sentään kaatamalla satanut. Tuo harmaa taivas tuo toisaalta tähän kuvaan seesteisyyttä.


Tämän kukkivan pensaan kaikki kuvat olivat tällä tavalla utuisia. Taisi olla vesipisara linssissä. Toisaalta tuo utuisuus tuo tähän kuvaan salaperäisyyttä  ja taikaa. Loppujen lopuksi aika ihana kuva.


Alueella oli aika monta rakennusta. Edessä kanavassa on pieni vesimylly. Onkohan sillä aikoinaan jauhettu jauhot?

Narsissien vasemmalla puolella oli hyötytarha joka oli vasta heräämässä talviunilta. Talven yli olivat säilyneet hengissä parsakaali, lehtikaali ja purjo. Persilja jo työnsi uusia lehtiä ja siemeniäkin oli jo kylvetty. Aika moista että minä pääsen vuokrapalstalle samoihin hommiin vasta puolentoista kuukauden jälkeen. On Suomi kuitenkin aika pohjoisessa.

Nyt lumi sulaa täälläkin. Eiköhän se kevät jo tule! :)

21.3.2018

Kevään odotus

Sain jo jonkin aikaa sitten Saaristopuutarhaa blogista haasteen: Kevään tärkeimmät merkit. Tähän haasteeseen olette varmaan jo monta kertaa törmänneet täällä puutarhablogien piirissä. Jotkut bloginkirjoittajat ovat vastanneet tähän haasteeseen jo useaan kertaan. 

Ajattelin jo, että olen liian myöhässä tämän haasteen kanssa. Mutta vaikka kalenteri on aika pitkällä, niin ulkona on vielä aivan talvinen keli. Siispä rohkenin vielä tarttua tähän haasteeseen. Kuitenkin soveltaen. Ensinnäkin tähän haasteeseen on moni vastannut, joten en jaa haastetta eteenpäin enkä noudata tarkasti haasteen ohjeita. Toiseksi huhtikuu on jo ihan ovella, joten katson vähän pidemmälle kevääseen. Listaankin tähän minulle tärkeitä kevään asioita. Eli mitä odotan keväältä :)


Kaikenlaiset kevään kukkijat ilahduttaa pitkän talven jälkeen. Tähän olisi voinut laittaa kuvan myös valkovuokoista tai leskenlehdistä. Minulla ei taidakaan olla kuvaa jälkimmäisistä. Siinäpä proggista kevääksi :)


Kevään ensimmäiset perhoset sykähdyttää. Olen kuullut, että kevään ensimmäisestä perhosesta voi ennustaa miten tuleva kesä sujuu. Yleensä keväällä näkee sitruunaperhosen eli kesästä tulee aurinkoinen ja iloinen. Yhtenä keväänä näin ensimmäisenä nokkoperhosen...


Aikaisemmin nostin ensimmäisen sadon kasvimaalta jo lumien sulettua. Tässä juuri on omaa maa-artisokkaa uunissa paahdettuna. Usein ne olivat osittain huonokuntoisia, siksi tänä vuonna nosta sen jo syksyllä. Ainakin viime syksynä mukulat olivat parempi kuntoisia kuin yleensä keväällä. 

Tässä kuvassa parsa on kaupan tuote, mutta tänä keväänä olisi tarkoitus saada ensimmäinen oma parsasato. Siis sillä varauksella, että juurakot ovat selvinneet talvesta. 


Keväällä ihanaa on myös taimien hoito. Tässä on parin vuoden takainen paprika. Tällä hetkellä paprikataimien tilanne ei näytä hyvältä. Vain kaksi tainta on noussut pintaan. Taisi päästä taimimulta liikaa kuivumaan...kasvattaja ei ollut tarkkana. Onneksi valmiita taimia voi myös ostaa! :)


Voi, kuinka kasvimaanviljelijää jo polttelee maan mylläämään pääsy. Siinä kun aikansa selkä vääränä multaa lapioi, niin into hiukan laantuu ;) Kasvimaasuunnitelma on jo valmiina ja siemenet ostettuina, kun vain kevät jo tulisi.

Kevättä odottaen!

12.3.2018

Pihlajanmarjojen houkuttamana

Lintujen talviruokinta on jo niin peruskauraa, ettei sitä tule hirveästi kuvattuakaan. Talitintit on jo moneen kertaan kuvattu. Minulla ei ole kauko-objektiivia, joten kuvanlaadussakin on toivomisen varaa. Erikoiset vieraat saivat taas tarttumaan kameraan.


Ensin hieman "normaalivieraiden" esittelyä. Mustarastas on vakinainen kävijä. Tämä yksilö on luultavasti vanhempi koiras ja tykkää olla kukkona tunkiolla. Sen tullessa paikalle, muut mustarastaat saavat kyytiä. 


Tinttejä ei rastaiden nahistelu häiritse. Talipötkölle mahtuu mainiosti usampikin syöjä kerralla. Olette varmaan huomanneet, että talipötköissä on eroja. Yhtenä talvena pötkö ei millään mennyt kaupaksi, taisi olla niin pahanmakuinen. Toiset pötköt taas hupenevat nopeasti. Välillä tikkakin käy verottamassa pötköä ja sen jäljiltä siihen jää oikein kraaterit.


Keltasirkku on myös usein kylässä. Monesti niitä istuu useampi omenapuussa tarkkailemassa tilannetta. Jossain vaiheessa laskeudutaan maahan syömään, mutta vähäisemmästäkin häiriöstä noustaan taas puuhun. Varovaisuuteen on syytäkin, sillä välillä haukka käy nappaamassa osansa.


Toissavuotiset pihlajanmarjat olivat odottaneet syöjäänsä jo jonkin aikaa. Terttuja oli roikkumassa talipallojen luona, mutta siinä ne olivat saaneet rauhassa olla. Kunnes paikalle osui tilhi ja sitten piti heittää pihlajanmarjoja jo maahankin. Tässä tilhit ihmettelevät, että yleensä nämä marjat ovat olleet puussa kiinni ;)


Tutunnäköisiä ovat kuitenkin niin pitihän niitä maistaa...


Kokonaisena vaan nielaistaan! Tilhiä oli oikein parvi, joten marjat menivät aika nopeasti parempiin suihin. Ruokailua häiritsi ikkunassa pyörivä kuvaaja, joka sai parven monta monituista kertaa säikäytettyä lentoon. Tilhet tuntuvat olevan säikympiä kuin keltasirkut.

Ihanaa, että pihlajanmarjat menivät oikeaan osoitteeseen. Pakkasessa olevien marjojen hävitystä oli jo mietitty, kun niille ei ollut löytynyt käyttöä. Pitäsikö taas ensi syksynä laitta pihlajanmarjoja pakkaseen, jotta saataisiin taas tällaisia vieraita?  :)

6.3.2018

Kasvimaasuunnitelma 2018

Pari kuukautta on kasvimaasuunnitelma pyörinyt päässä. Unettomina öinä sitä on hiottu ja nyt olen saanut sen kirjattua ylös. 

Aika samanlainen on tämän vuoden suunnitelma kuin viime vuonna. Onneksi ei tarvitse enää keksiä pyörää uudestaan. Tämän nelijaon olen kokenut itselle sopivaksi. Sitä kun pyöräytän joka vuosi myötäpäivään eteenpäin, niin pysyy kasvikierto hallussa.

Vähän toki tulee muutoksia joka vuosi. Vähensin vähän sipulien määrää ja annoin vihdoin perunoille kokonaan niiden neljänneksen. Perunat tarvitsevat tilaa, jotta sen sen penkeistä tulee tarpeeksi ilmavia. Erikoisperunatilauksen laitoin tulemaan, mutta saa nähdä mitä sieltä sitten posti tuo. 

Kauraa taas lisäsin ja tarkoitus olisi kokeilla myös mustakauraa. Kaurat sidoin viime syksynä lyhteiksi ja niitä ovat linnut mussuttaneet talvella. Mustakaura menee yhtälailla lyhteiksi. Se on varmaan jännän näköinen ja toivottavasti myös maistuu linnuille. 

Persiljan ja kesäkyntelin väliin ajattelin kokeilla pinaattia. Tillin ja nauriin väliin laitan kevääksi retiisin. Yllätyspenkin sisältö selviää minullekin vasta sitten, kun menen taimia ostamaan. Viime keväänä mukaan tarttui purjoa ja parsakaalia. Purjo oli mukava yllätys ja sitä on mennyt talvisiin keittoihin.


Yllä vielä sama suunnitelma valokuvin. Huomaa kyllä, että juureksia ja yrttejä tulee todella vähän kuvattua. Eiväthän ne olekaan kovin kuvauksellisia, mutta tämmöiseen kollaasiin niitä tarvitsisi. Siinäpä kuvaushommaa kesälle :)

Tulevan kesän uusi asia on myös perhoskukat. Perhospuutarha-kirjasta (kirjoittajina Mikkola ja Tanner) valikoin kasvimaalle sopivia perhoskukkia ja niitä nyt joitakin kokeilen.Valikoimissani on: iso-olkikukka, tiikerikaunasilmä, pallerokiurunkukka, mauriinkiiltomalva ja maarianohkdake. Veriapilaa on myös tarkoitus ympätä sopiviin väleihin. Saa nähdä mikä näistä osoittautuu parhaimmaksi. Seuraavan kuvan kaltaisia vierailijoita kaivataan siis kesällä kasvimaalle :)