8.4.2018

Kevät Sveitsinmaalla

Ennen pääsiäistä tein matkan Saksaan. Tarkoitus oli Berliinissä katsella nähtävyyksiä, mutta siinä samalla ajattelin poiketa johonkin puistoon kuvaamaan kevätkukkasia. No, talvi on ollut Saksassakin ankara ja minun vierailun aikaan kevät oli vasta tulossa. Joitain krookuksia, narsisseja ja muita aikaisia kukkijoita löytyi, mutta niitäkin vähäisesti. Nyt siellä on ollut ymmärtääkseni lämmintä ja kuvattavaa varmasti löytyisi jo ihan toisella tavalla. 

Onneksi matkasin myös etelämmäs Pohjois-Sveitsiin Baselin seudulle. Siellä minut johdatettiin isoon puistoon, jossa kevät oli jo pidämmällä kuin Berliinissä. Sieltä löytyi kuvattavaakin.


Laajoja kukkakenttiä ei sielläkään vielä ollut. Moni kukka oli vasta nousemassa, mutta puiston kauniit rakennukset antoivat kauniin taustan kuville.


Puisto oli nimeltään Merian-puisto ja se oli saanut nimensä alueen entisten omistajien mukaan  (jos ymmärsin oikein). Rakennukset olivat kyllä tosiaan herraskaisen näköisiä.


Kasvien tunnistamista helpotti nimilaatat, vaan eipä nuo saksankieliset nimet aina paljoa auttaneet. Ihan ulkomuodosta tunnistin tämän vuokoksi.


Esikostakaan ei voinut erehtyä...


Sää oli sateinen eikä niin otollinen puistokäyntiin. Onneksi ei sentään kaatamalla satanut. Tuo harmaa taivas tuo toisaalta tähän kuvaan seesteisyyttä.


Tämän kukkivan pensaan kaikki kuvat olivat tällä tavalla utuisia. Taisi olla vesipisara linssissä. Toisaalta tuo utuisuus tuo tähän kuvaan salaperäisyyttä  ja taikaa. Loppujen lopuksi aika ihana kuva.


Alueella oli aika monta rakennusta. Edessä kanavassa on pieni vesimylly. Onkohan sillä aikoinaan jauhettu jauhot?

Narsissien vasemmalla puolella oli hyötytarha joka oli vasta heräämässä talviunilta. Talven yli olivat säilyneet hengissä parsakaali, lehtikaali ja purjo. Persilja jo työnsi uusia lehtiä ja siemeniäkin oli jo kylvetty. Aika moista että minä pääsen vuokrapalstalle samoihin hommiin vasta puolentoista kuukauden jälkeen. On Suomi kuitenkin aika pohjoisessa.

Nyt lumi sulaa täälläkin. Eiköhän se kevät jo tule! :)

21.3.2018

Kevään odotus

Sain jo jonkin aikaa sitten Saaristopuutarhaa blogista haasteen: Kevään tärkeimmät merkit. Tähän haasteeseen olette varmaan jo monta kertaa törmänneet täällä puutarhablogien piirissä. Jotkut bloginkirjoittajat ovat vastanneet tähän haasteeseen jo useaan kertaan. 

Ajattelin jo, että olen liian myöhässä tämän haasteen kanssa. Mutta vaikka kalenteri on aika pitkällä, niin ulkona on vielä aivan talvinen keli. Siispä rohkenin vielä tarttua tähän haasteeseen. Kuitenkin soveltaen. Ensinnäkin tähän haasteeseen on moni vastannut, joten en jaa haastetta eteenpäin enkä noudata tarkasti haasteen ohjeita. Toiseksi huhtikuu on jo ihan ovella, joten katson vähän pidemmälle kevääseen. Listaankin tähän minulle tärkeitä kevään asioita. Eli mitä odotan keväältä :)


Kaikenlaiset kevään kukkijat ilahduttaa pitkän talven jälkeen. Tähän olisi voinut laittaa kuvan myös valkovuokoista tai leskenlehdistä. Minulla ei taidakaan olla kuvaa jälkimmäisistä. Siinäpä proggista kevääksi :)


Kevään ensimmäiset perhoset sykähdyttää. Olen kuullut, että kevään ensimmäisestä perhosesta voi ennustaa miten tuleva kesä sujuu. Yleensä keväällä näkee sitruunaperhosen eli kesästä tulee aurinkoinen ja iloinen. Yhtenä keväänä näin ensimmäisenä nokkoperhosen...


Aikaisemmin nostin ensimmäisen sadon kasvimaalta jo lumien sulettua. Tässä juuri on omaa maa-artisokkaa uunissa paahdettuna. Usein ne olivat osittain huonokuntoisia, siksi tänä vuonna nosta sen jo syksyllä. Ainakin viime syksynä mukulat olivat parempi kuntoisia kuin yleensä keväällä. 

Tässä kuvassa parsa on kaupan tuote, mutta tänä keväänä olisi tarkoitus saada ensimmäinen oma parsasato. Siis sillä varauksella, että juurakot ovat selvinneet talvesta. 


Keväällä ihanaa on myös taimien hoito. Tässä on parin vuoden takainen paprika. Tällä hetkellä paprikataimien tilanne ei näytä hyvältä. Vain kaksi tainta on noussut pintaan. Taisi päästä taimimulta liikaa kuivumaan...kasvattaja ei ollut tarkkana. Onneksi valmiita taimia voi myös ostaa! :)


Voi, kuinka kasvimaanviljelijää jo polttelee maan mylläämään pääsy. Siinä kun aikansa selkä vääränä multaa lapioi, niin into hiukan laantuu ;) Kasvimaasuunnitelma on jo valmiina ja siemenet ostettuina, kun vain kevät jo tulisi.

Kevättä odottaen!

12.3.2018

Pihlajanmarjojen houkuttamana

Lintujen talviruokinta on jo niin peruskauraa, ettei sitä tule hirveästi kuvattuakaan. Talitintit on jo moneen kertaan kuvattu. Minulla ei ole kauko-objektiivia, joten kuvanlaadussakin on toivomisen varaa. Erikoiset vieraat saivat taas tarttumaan kameraan.


Ensin hieman "normaalivieraiden" esittelyä. Mustarastas on vakinainen kävijä. Tämä yksilö on luultavasti vanhempi koiras ja tykkää olla kukkona tunkiolla. Sen tullessa paikalle, muut mustarastaat saavat kyytiä. 


Tinttejä ei rastaiden nahistelu häiritse. Talipötkölle mahtuu mainiosti usampikin syöjä kerralla. Olette varmaan huomanneet, että talipötköissä on eroja. Yhtenä talvena pötkö ei millään mennyt kaupaksi, taisi olla niin pahanmakuinen. Toiset pötköt taas hupenevat nopeasti. Välillä tikkakin käy verottamassa pötköä ja sen jäljiltä siihen jää oikein kraaterit.


Keltasirkku on myös usein kylässä. Monesti niitä istuu useampi omenapuussa tarkkailemassa tilannetta. Jossain vaiheessa laskeudutaan maahan syömään, mutta vähäisemmästäkin häiriöstä noustaan taas puuhun. Varovaisuuteen on syytäkin, sillä välillä haukka käy nappaamassa osansa.


Toissavuotiset pihlajanmarjat olivat odottaneet syöjäänsä jo jonkin aikaa. Terttuja oli roikkumassa talipallojen luona, mutta siinä ne olivat saaneet rauhassa olla. Kunnes paikalle osui tilhi ja sitten piti heittää pihlajanmarjoja jo maahankin. Tässä tilhit ihmettelevät, että yleensä nämä marjat ovat olleet puussa kiinni ;)


Tutunnäköisiä ovat kuitenkin niin pitihän niitä maistaa...


Kokonaisena vaan nielaistaan! Tilhiä oli oikein parvi, joten marjat menivät aika nopeasti parempiin suihin. Ruokailua häiritsi ikkunassa pyörivä kuvaaja, joka sai parven monta monituista kertaa säikäytettyä lentoon. Tilhet tuntuvat olevan säikympiä kuin keltasirkut.

Ihanaa, että pihlajanmarjat menivät oikeaan osoitteeseen. Pakkasessa olevien marjojen hävitystä oli jo mietitty, kun niille ei ollut löytynyt käyttöä. Pitäsikö taas ensi syksynä laitta pihlajanmarjoja pakkaseen, jotta saataisiin taas tällaisia vieraita?  :)

6.3.2018

Kasvimaasuunnitelma 2018

Pari kuukautta on kasvimaasuunnitelma pyörinyt päässä. Unettomina öinä sitä on hiottu ja nyt olen saanut sen kirjattua ylös. 

Aika samanlainen on tämän vuoden suunnitelma kuin viime vuonna. Onneksi ei tarvitse enää keksiä pyörää uudestaan. Tämän nelijaon olen kokenut itselle sopivaksi. Sitä kun pyöräytän joka vuosi myötäpäivään eteenpäin, niin pysyy kasvikierto hallussa.

Vähän toki tulee muutoksia joka vuosi. Vähensin vähän sipulien määrää ja annoin vihdoin perunoille kokonaan niiden neljänneksen. Perunat tarvitsevat tilaa, jotta sen sen penkeistä tulee tarpeeksi ilmavia. Erikoisperunatilauksen laitoin tulemaan, mutta saa nähdä mitä sieltä sitten posti tuo. 

Kauraa taas lisäsin ja tarkoitus olisi kokeilla myös mustakauraa. Kaurat sidoin viime syksynä lyhteiksi ja niitä ovat linnut mussuttaneet talvella. Mustakaura menee yhtälailla lyhteiksi. Se on varmaan jännän näköinen ja toivottavasti myös maistuu linnuille. 

Persiljan ja kesäkyntelin väliin ajattelin kokeilla pinaattia. Tillin ja nauriin väliin laitan kevääksi retiisin. Yllätyspenkin sisältö selviää minullekin vasta sitten, kun menen taimia ostamaan. Viime keväänä mukaan tarttui purjoa ja parsakaalia. Purjo oli mukava yllätys ja sitä on mennyt talvisiin keittoihin.


Yllä vielä sama suunnitelma valokuvin. Huomaa kyllä, että juureksia ja yrttejä tulee todella vähän kuvattua. Eiväthän ne olekaan kovin kuvauksellisia, mutta tämmöiseen kollaasiin niitä tarvitsisi. Siinäpä kuvaushommaa kesälle :)

Tulevan kesän uusi asia on myös perhoskukat. Perhospuutarha-kirjasta (kirjoittajina Mikkola ja Tanner) valikoin kasvimaalle sopivia perhoskukkia ja niitä nyt joitakin kokeilen.Valikoimissani on: iso-olkikukka, tiikerikaunasilmä, pallerokiurunkukka, mauriinkiiltomalva ja maarianohkdake. Veriapilaa on myös tarkoitus ympätä sopiviin väleihin. Saa nähdä mikä näistä osoittautuu parhaimmaksi. Seuraavan kuvan kaltaisia vierailijoita kaivataan siis kesällä kasvimaalle :)



19.2.2018

Vihdoin suksille

Vihdoin minäkin pääsin hiihtämään. Olen ulkoistanut suksihuollon, mutta palvelu tahtoo olla kovin hidasta ;) Seuraavana vuonna voisi panostaa uusiin huoltovapaisiin suksiin, niin pääsisi heti ladulle kun siltä tuntuisi. Täällä etelessä vielä hiihtokelit saattavat joinakin talvina olla todella harvassa, joten ladulle tulisi rynnätä heti, kun kelit sen sallii. 


Tänään sitten koitti se hetki, kun sukset oli kunnossa, ladut olivat kunnossa ja itsekin olin valmis hiiholenkille. Ilma oli suorastaan komea, kun siniseltä taivaalta aurinko valaisi latuja. Vähän oli kirpakka tuuli, joten metsän siimeksessä pujotteleva latu sopi minulle.


Ei sitä lunta ole kuitenkaan liikaa, sillä metsässä lumi ei peitä varpuja. Kuulemma pellolla olisi myös latu, mutta paistaakohan siellä sänki lumen alta...


Talven ensimmäinen hiihtolenkki ei ollut pitkä, mutta tässä ylämäessä sai jo vähän punnertaa. Lenkki oli oikeastaan aika leppoisa, kun välillä piti pysähtyä kuvaamaan tai niistämään nenää tai antamaan latua takaa tulevalle... No, seuraavalla lenkillä voi jo vähän enemmän huhkia! :)

7.1.2018

Valotaidetta - Lux Helsinki

Taas koitti vuosittaisen Lux Helsinki-tapahtuman aika. Siitä olenkin raportoinut uskollisesti. Tapahtuma kestää 10.1 saakka, joten vielä ehtii. Usein on saanut valittaa säästä. Vettä on tullut kaatamalla tai sitten on ollut -20. Tällä kertaa sää oli ihan mukava. Pikkupakkanen piti ilman raikkaana. Yksin ei kyllä tarvinnut taideteoksia kiertää. Väentungos oli melkoinen. Arki-iltana voikin olla väljempää.


Lux-reitti vei tänä vuonna ihan uusille urille. Se kulki ohi Erottajan paloaseman ja tämä oli valaistuksella tuotu komeasti esiin. Rakennus on ilman valaistustakin kaunis, mutta erilaiset värit tekivät siitä aika dramaattisen.


Yksi parhaista kohteista oli taas lyhtypuisto. Yhdessä lyhdyt muodostavat ihanan värikkään kokonaisuuden ja yksityiskohtia katsomalla löytää kaikkea hauskaa. Lyhtyjä oli tehty muovimukeista, ämpäreistä, mainoskylteistä yms. halvasta materiaalista. Kun tekisi yhden lyhdyn joka vuosi, niin vuosien mittaan niitä kertyisi jo jonkin verran. Mitäköhän naapurit tykkäisi?


Toinen syksähdyttävä kohde oli arkkitehtimuseon taakse talon seinään heijastettu teos "Ajan rooli". Välillä talon seinä oli kuin maanjäristyksen kourissa ja se ihan aaltoili. Upean näköistä!


Kasarmintorilla oli yksi Lux-teos, mutta sitä kiinnostavampi oli uusi Valon tuoja-patsas, joka on talvisodan muistomerkki. En ollut vielä nähnyt sitä livenä. Taiteilijan mukaan aukot eivät kuvaa luodinreikiä, mutta minusta se on oiva tulkinta. 


"Dark ideas" teoksessa on käytetty hyväksi vanhoja piirtoheitinkalvoja, hehkulamppuja yms. pois heitettävää. Kauniita kuvia niistä vielä sai talon seinään heijastettua.

Tänä vuonna kaksi teosta jäi näkemättä. Ensimmäisen luona oli sellainen tungos, että luovutin ja jatkoin eteenpäin. Viimeinen 'grande finale' eli tuomiokirkon teos ei toiminut teknisten ongelmien takia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kohtasin Lux Helsingissä teknisen ongelman ja olen kuitenkin käynyt niissä jo useiden vuosien ajan. Tekninen ongelma oikeastaan toi vain esiin kuinka hienosti yleensä tapahtuma on järjestetty ja hoidettu. 

Jos et ole vielä käynyt, niin suosittelen kierrosta. Näet varmaan myös nuo teokset, jotka minulta jäi väliin :)

26.11.2017

Lumi tuli takaisin

Tänä aamuna oli ihana herätä - maa oli valkoisena taas. Kyllähän sen jo illalla tunsi, että se oli pakastumassa. Lisäksi sääennusteet olivat luvanneet sadetta. Lopputulos oli siis hyvin arvattavissa, mutta en ollut päässyt pähkäilyssä näin pitkälle... ;) Valkoinen maa oli siis minulle iloinen yllätys. Tätä iloa ei taida täällä etelässä kestää kovin pitkää, kun viikko alkaa plussan puolella. No, pitää nauttia kun vielä voi.


Joka talvi pitää kuvata varjoliljan siemenkota lumihupussa. Siinä on yksinkertaista kauneutta :)


Muutamaan ateriaan kerkesin laittaa lehtikaalia, mutta sitten joku nälkäisempi oli käynyt korjaamassa sadon. Olisikohan asialla ollut rusakko? Seuraavana syksynä voisi virittää kaalien ympärille verkon.


Aikaisemmin viikolla lunta tuli oikein tupruttamalla. Se sitten suli pois, kun seuraavana päivänä oli +7. Tällä viikolla lumitilanne on tosiaan sahannut edestakaisin.


Naapurin orapihlajassa ovat koristeelliset marjat. Punainen väri tuo heti joulun tunnelmaa kuvaan. Eikä se haittaa, onhan joulu jo kulman takana. Jouluvalmistelut alkavat jo vähitellen. Joulukorttien tilanteen tsekkasin. Tarvitsen enää neljä korttia lisää ja ne olisi tarkoitus tehdä itse. Ideakin on jo! Mahdollisia jouluruokia jo vähän kokeilen ja yksi joululahja on jo ostettuna. Tämänhän on jo voiton puolelle :)