9.5.2017

Karhunlaukkaa ruokakaupasta

Lähiruokakaupassa oli pieni määrä jotain onnettomia taimia. Kävelin ensin niiden ohi, kunnes palasin katsomaan niiden vieressä olevia kasviksia. Automaattisesti silmä luki taimipurkkien kyljestä: Karhunlaukka. Oho! Taimet olivat niin onnettomia, että niitä ei varmaankaan ollut tarkoitettu heti syötäväksi, vaan maahan istuttevaksi. En ollut suunnitellutkaan karhunlaukan ostamista, mutta olihan niitä otettava kun tarjolla oli.


Jo kotimatkalla aloin pähkäilemään taimien sijoituspaikkaa. Meidän pihassa on lehtomainen osio, mutta sen ovat kielot niin vallanneet, ettei siinä moni muu kasvi pärjää. Sitäpaitsi kielon ja karhunlaukan lehdet ovat aika saman näköiset paitsi että toinen on myrkyllinen ja toinen ei...


Ajattelin, että laitan ne täksi kesäksi yrttipenkkiin keräämään voimia. Kun aloin kaivamaan kuoppaa, tuli routa pian vastaan. Valoisampi kohta kasvimaata oli jo paremmin sulannut, joten karhunlaukat saavat nyt tämän kesän olla salaattien vieressä. Tulevaisuudessa yrttipenkin varjoisampi puoli voisi sopia karhunlaukalle, sillä sehän on lehtokasvina tottunut olemaan kesänä varjossa.


Keväällä 2015 kävin muun muassa Maarianhaminan läheisyydessä sijaitsevassa Ramsholmenissa, luonnonsuojelualueella, joka on saanut nimensä karhunlaukan mukaan. Ja kyllä sitä siellä olikin. Ensimmmäisen kappaleen karhunlaukka linkistä pääsee sivulle, jonka vasemmalla puolella on kuvia. Viimeisissä kuvissa näkyy lehtomaisemia, joissa karhunlaukka on vallannut koko maanpinnan. Omassa puutarhassa ei taida ihan olla tilaa sellaiselle. Pärjäisivätkö karhunlaukat marjapensaiden ja omenapuiden alla? No, katsotaan nyt ensin selviytyvätkö minun taimeni edes hengissä...

Olisi kyllä kiintoisaa kokeilla karhunlaukkaa ruuanlaitossa :)

1.5.2017

Nuoskalumesta neitoperhoseen

Eilen oli maa valkoisena nuoskalumesta ja tänään auringossa lämmitteli neitoperhonen. Kovin nopeasti vaihtui sää. Viime viikolla kevät otti oikein kunnolla takapakkia, kun rakeita, luntaa ja räntää tuli harva se päivä. 


Eilen koivuangervopensaat olivat kovin talvisessa asussa. Kuva oli kuin suoraan tammikuulta!


Aikaisemmin viikolla tuli rakeita oikein ropisemalla. Yhtenä päivänä vähän pienenpää, toisena isompaa. Taisi yläpilvissä  ilmamassat tanssia ripaskaa, kun se maanpäällä näkyi rakeina ja kuului ukkosena.


Aikaisin kukintansa aloittaneet saivat rakeet niskaansa. Kuvassa sinivuokko sinnittelee rakeiden joukossa. Se taitaa olla kuitenkin sen verran sitkeä sissi, että muutamat rakeet  ei sitä lannista.


Tänään aurinko paistoi täydeltä terältä ja lumesta ei ole tietoakaan. Uskomatonta, että eilen maisema oli aivan talvinen ja tänään kevät etenee täydellä tohinalla. Kivijalan vieressä, lämpimällä paikalla sinililja ei aikaile, vaan kukkii jo tosissaan. Avoimella paikalla narsissit ja tulppaanit ovat vasta nousemassa, mutta suojaisessa paikassa niiden lehdet ovat jo täysmittaiset. 


Lämpimälle paikalle pysähtyi neitoperhonen, joka tankkasi lämpöä niin ahnaasti, että kerkesin hakea sisältä kameran ja ikuistaa sen. Kovin ovat siivet rispaantuneet. Tämä on käsitteekseni talvehtinut yksilö. Toivottavasti se löytää mesikasveja.

Olen kuullut lapsuudessa leikkimielisen ennustuksen, jonka mukaan tuleva kesä on sellainen kuin minkälaisen perhosen ensimmäisenä keväällä näkee. Kerran näin ensimmäisenä nokkosperhosen, mutta onneksi en sinä kesänä kaatunut nokkospuskaan. Mitähän neitoperhosesta voisi päätellä? Kesästä tulee neitoinen ... ;)

14.4.2017

Hylätty hautausmaa

Hautausmaa tuntuu hieman makaaberilta postausaiheelta. Toisaalta näin pääsiäisen aikaan se sopii teemaan, sillä onhan pääsiäinen elämän ja kuoleman juhla. Ainakin näin minä olen sen ymmärtänyt. 


Hautausmaan suurin rakennelma on sen jyhkeä kivimuuri, joka ympäröi sitä kaikilta suunnilta. Tällainen aita tontin ympärillä olisi jo aika komea! Tosin saisi sitten talokin olla jo komean puoleinen, että sopisivat yhteen. Oikeassa alakulmassa on kuva ainoan rakennuksen jäänteistä. Tämä on ollut ehkä ruumishuone. Maakellarissa ruumiit ovat ainakin säilyneet kohtuullisen hyvin.


Muutamia hautojakin näin, vaikka suurin osa aidatusta alueesta on villiä kasvustoa. Ylimmäisestä hautakivestä ei enää saanut selvää, kun keskimmäinen oli hautautumassa maahan. Alimmaiselle haudalle oli ehkä jouluna tuotu kynttilä ja tekokukat. Yhdellä haudalla oli tuoreet hautaseppeleet eli oli sinne vielä joku haudattukin viime aikoina.


Retken perimmäinen tarkoitus oli näsiän löytäminen ja kuvaaminen. Kuljin hautausmaata ristiin rastiin, eikä näsiää osunut silmiin. Jäin sitten aloituspaikan viereen kuvaamaan jotain ruusukasvustoa. Eipä niistä oikein kuvaa saanut. Siinä kun sitten pyörin paikoillani, niin huomasin, että vierässäni on näsiä! Kyllähän se sitten löytyi :)


Sattumalta katsoin myös ohittamaani puuta tarkemmin. Olin pitänyt sitä nuorena kuusena, mutta sehän oli jotain kiinnostavampaa. Näin aikoinaan pihtoja kun kävin Mustilan Arboretumissa. Opaskin puhui niistä hyvän tovin. Runko paljastaa, että tässä ei ole kuusesta kyse. Ja kun katsoo taaempaa sen profiilia, niin kasvaahan se paljon säännöllisemmin kuin kuusi. Mustilan nettisivujen perusteella tässä voisi olla balsamipihta, mutta en ole varma. En huomannut tuoksutella neulasia. Kun olin yhden pihdan löytänyt, niin huomasin niitä useita lisää. Niitä saattoi olla lähemmäs parikymmentä. Nämä on varmaan aikoinaan kaikki istutettu ja nyt ne ovat hylättyinä ryteikön lomassa :(


Läheiseltä polulta oli komea näkymä yli peltojen. Nyt pellot näyttävät kuolleilta, mutta oikeastaan ne vain odottavat siementä. Pian ne jo puskevat uutta elämää.

+++  Rauhallista Pääsiäistä!  +++

11.4.2017

Hurjapäät koskella

Vaikka lumi on jo vähissä, niin koskessa riittää vettä. Tässä lähellä järjestettiin taas kerran koskenlaskukisa. Se onnistuu täällä vain keväisin, kun koskessa on enemmän vettä. Kesällä koski kuivahtaa, niin ettei koskenlaskijoille ole enää pauhuja.


Sillan alta alkoi ajanotto. Jo alkuvaiheessa näki erilaisia reittivalintoja.


Väkeä oli paikalla aika mukavasti ja tienpientareet olivatkin täynnä autoja. Itse reippailin ja tulin paikalle kävellen. 


Tässä ei olla enää sunnuntaisoutelulla, vaan koskenlaskijat saavat jo näyttää kyntensä. 


Lukija on varmaan jo huomannut, että kuvakavalkadissa on useita laskijoita. Laitoin kuvat kuitenkin järjestykseen, jotta näette minkälainen reitti laskijoilla oli edessään. Edellisen kuvan laskijalla oli hanskat, mutta tämä ja moni muu laskija oli ilman käsineitä. Vesi ei ollut kuitenkaan kuin muutaman asteen plussan puolella. Kyllä siinä näpit jäätyy!


Nuori laskija kaatui, mutta pian nousi eskimokäännöksellä ylös. Sitten vain ravistettiin vesi korvista ja jatkettiin matkaa. Hui!

Rannalla olivat pelastajat koko ajan valppaana. Minun näkemäni kanootilla laskijat kaikki kaatuivat ja pelastajat nostivat heidät ylös vedestä. On se vaan kanootti paljon kiikkerämpi kuin kajakki. Tässä kilpailijoilla on tietysti vielä koskenlaskukajakki, joka on normaalia lyhyempi ja soveltuu pieniin paikkoihin ja nopeisiin käännöksiin.


Viimeisenä edessä on vielä kosken kiperin paikka. Virta työntää kajakin muuria päin ja moni kilpailija tuhlasi sekuntteja, kun punnersi itseään siitä eteenpäin. Kun siitä oli selvitty, niin edessä oli vielä muutama kiivas veto melalla, jotta maaliin tultaessa olisi mahdollisimman hyvä aika.

Olipa se hurjan näköistä! Minusta ei olisi tuohon hommaan ja kyllä siinä voimaakin saa olla. Varsinkin kun kilpailijat kantoivat itse kajakkinsa takaisin ylävirtaan - kilpailussa kaksi kertaa ja siihen vielä harjoituskerrat päälle. 

Hienoa oli kyllä seurata näitä hurjapäitä :)

5.4.2017

Paprikaa ruukkuun

Olen kasvattanut paprikoita ruukussa lämpimällä seinustalla, kun minulla ei ole kasvihuonetta. Hyvin ovat siinä kasvaneet, vaikka kaikki eivät ehdi kypsyä ennen syksyä. Muutaman ruukun olen ottanut sisään kypsymään ennen halloja. 

Joinakin vuosina olen ostanut valmiita taimia, mutta tänä vuonna laitoin taas siemenet multaan. Taimeni ovat vielä kovin pieniä, kun ilman keinovaloa en viitsi aloittaa hirveän aikaisin. Tänä vuonna sain lämpömaton ja sillä sain loputkin siemenet itämään. Taidanpa laittaa loputkin siemenet itämään lämpömaton päälle. Ehkä tuota kasvilamppuakin voisi miettiä, niin voisi aloittaa kasvattelun hyvissä ajoin.


Tänä vuonna laitoin multiin yhden chilin 'Cayenne Long Slim' ja kolme paprikaa. Paprikat ovat eri värisiä: punainen 'California Wonder', oranssi 'Barangio' ja ruskea 'Chocolate'. Erityisesti mielenkiinnolla odotan tuota ruskeaa lajiketta. Sen väristä paprikaa en ole ennen syönyt. 


Näitä taimenia oli niin vähän, että oli mahdollista kastella niitä altapäin. Se taitaa olla suositus. Multa tiivistyy ja helposti homehtuu, kun niitä kastelee päältä päin. Hometta olen torjunut myös pinnalle laitetulla vermikuliitilla.

Kasvattelen taimenia ihan normaalissa sisäilmassa ja siksi taimet yleensä venähtävät honteloiksi hujopeiksi. Niiden vartta olen yrittänyt vankistuttaa "tuulitunnelilla" eli olen laittanut niiden viereen tuulettimen pyörimään. Olen hoitanut kastelun ja tuulettamisen samaan aikaan. Tämä ei taida olla ideaalia taimille, mutta kasvattajalle oli kätevää ;)


Niin on paprika päässyt ruukkuunsa. Pidän alkuvaiseessa ruukun päällä rei'itettyä muovipussia, jotta taimella olisi kosteat oltavat. Sillä kuitenkin vahingoittuu juuret siirrossa, joten veden saanti alussa voi olla vaikeaa. 

Tämä ruukku ei ole vielä lopullinen ruukku, vaan tarkoitus on muuttaa taimet vielä isompaan astiaan kesäkuun aikana. Nämä pienemmät ruukut mahtuvat kuitenkin paremmin ikkunalaudalle ja näitä  on helpompi siirtää. Kun säät vähän lämpenevät alkaa ruukkujen kantoruljanssi. Ensin taimia on totuteltava hiljalleen ulkoelämään, sitten on niitä on tuotava sisään kylmien öiden aikaan. Kun yölämpötila on noin +10 olen peitellyt niitä vain harsolla ja jättänyt ulos. 

Kesäkuussa, kun toivottavasti yöt lämpenevät, siirrän paprikat vielä isompiin ruukkuihin ja sijoittelen niitä suojaisiin paikkoihin pihaan. Alussa pienet ruukut ovat lipan alla länsiseinustalla, mutta isommat eivät kaikki mahdu siihen.


Kesällä olisi mukava nähdä paprikoissa kukkia ja raakileita. Kuvan harmittomat vierailijat ovat myös tervetulleita. Vaikka olen kasvattanut paprikoita jo useamman vuoden, niin olen vielä välttynyt kasvitaudeilta ja pahoilta tuhohyönteisvahingoilta. Onhan niitä kirvoja ollut, mutta vähäisissä määrin.


Syksyllä odotetaan tietysti satoa, joka toivottavasti on monivärisempi kuin kuvassa. Osan paprikoista korjaan vihreänä ja kypsyttelen niitä sisällä. Aina ei ole kypsyttely onnistunut, ovat tainneet olla vielä liian raakoja.

Tässä oli minun kokemuksia paprikoiden viljelystä. Olisin kiinnostunut kuulemaan, minkälaisia kokemuksia sinulla on ollut. Onko jokin lajike lempparisi? Onko sinulla antaa vinkkejä kasvatukseen?

Satoisaa paprikakesää odottaen! :)

19.3.2017

Kesä purkissa

Kevät tuntui tulevan jo kovaa vauhtia, mutta tänään heräsin lumisateeseen. Välillä tuli räntää, sitten vettä ja taas räntää... Taitaa vielä kylmiä ilmoja puhallella. Vielä saa puutarhaihminen odotella.

Onneksi kesän satoa voi säilöä purkkiin. Sellaista kun käyttää, niin kesän muisto palaa mieleen. Ja osa tarjoaa myös silmänruokaa ja jopa väriä talven keskelle.


Ruiskukka on säilyttänyt värinsä yllättävän hyvin, vaikka se on kirkkaassa purkissa. Olen kyllä yrittänyt laittaa sen aina muiden värikkäiden purkkien taakse, jotta valo ei pääse sitä turmelemaan. Näillä voisi koristella kakkujakin, jos vain muistaisi nämä kukkaset kun sellainen hetki tulee kohdalle. 


Puna-apila on minulla jo klassikko teeaines. Nämä olivat niitä ensimmäisiä hortoja joita keräsin. Puna-apila on mieto, joten sitä voi käyttää huoletta ja se on vielä kauniskin. Sitä on myös helposti saatavilla. Kunhan vain löytää kukkivan niityn, niin luultavasti löytää puna-apilaakin.


Pieniin sinisiin purkkeihin olen laittanut kamomillaa ja kehäkukan terälehteä. Kumpaakin tulee yleensä pienet määrät, joten pienet purkit riittää. Nämä pienet Iittalan siniset lasipurkit katosivat kaupoista jossain välissä. Harmitti, kun en hoksannut ostaa niitä useampia. Teeainesten säilöntää nämä purkit ovat oivallisia.


Perinteistä säilykettä edustaa tässä krassikaprikset. Tein niitä viime syksynä jo toista kertaa. Hauskaa, että krassistakin saa ruokaa. Käytän näitä keitettyjen munien kanssa, antavat mukavan piristyksen munien muuten niin tunkkaiseen makuun. Näitä oli myös tarjolla kekrinä. Suupaloina tarjosin munanpuolikkaita, jotka oli koristeltu majoneesilla ja krassikapriksilla. 

Aina kun avaan jääkaapin, osuu silmiini krassikaprikset. Hennot yrtit ja krassit ovat kauniisti pienessä purkissa. Sydämessä läikähtää ja mieli palaa kesän kasvimaalle. Josko sinne taas kohta pääsisi :)

13.3.2017

Aurinkoisella säällä, järven jäällä

Aurinkoinen talvisää houkutteli minut suksien kanssa järven jäälle. Hiihto-olosuhteet eivät olleet parhaan mahdolliset, kun lunta oli niukalti jään päällä. Sauva ei oikein saanut otetta alustaan. Parhaiten olisi päässyt luistelemalla, mutta minulta ei se oikein onnistu. Taitaa olla tekniikassa puutteita. Niin sitten työntelin ja lipsuttelin eteenpäin. Yllättävän pitkälle niinkin pääsee :)


Jäällä ei ollut virallisia latuja, vaan vain edellisten hiihtäjien jättämiä jälkiä. Osa laduista oli jäässä ja parhaiten suksi kulki  koskemattomassa lumessa.


En ole tällä järvellä soudellut ja sen rantamökit on jäänyt näkemättä. Nyt tiirailin niitä kiinnostuneena jäältä käsin. Kovin on monenlaista tönöä rantaan rakennettu. Soutuveneet odottivat rannalla kevättä.


En sentään kiertänyt järveä täysin ympäri, mutta laidasta laitaan latuni kulki. Onneksi oli eväät mukana, sillä sen verran pitkä reissu siitä tuli. Yllättävästi aina jaksaa taas paremmin kun saa vähän juomaa ja leipäpalaa suuhunsa. 


Järvellä lennätettiin myös tällaista varjoa. Aluksi näin, kun varjon vetämänä liidettiin lumilaudalla jään päällä. Yllä olevassa kuvakollaasissa ollaan paikoillaan ja varjoa käytetään kuin isoa leijaa. 


Saaren rannassa kivet ovat jo lämmittäneet lumen pois ympäriltään. Aurinko alkaa jo itselläkin tuntua poskella lämpöisenä. Niin se vain auringon voima kasvaa ja ihanasti on päiväkin jo pidentynyt. Aurinkoa kohti! :)