18.7.2016

Multaa-kynsien-alla ja bittejä-korvien-välissä viljelyä

Blogirintamalla on ollut hiljaista minun päässäni nyt muutaman kuukauden. Kahdenlainen viljely on vienyt vapaa-aikani. Vuokraplastalla on aina jotain tekemistä ja siitä huolimatta rikkaruohot rehottaa. Masentavaa katsella naapurien palstoja, joille rikkaruohot eivät edes uskalla tulla...



Laitoin taas tänä vuonna hunajakukkaa ja se on edelleen kimalaisten suosiossa. Mukavasti sen ympärillä käy pörinä. Minä taas pidän kimalaisista, joten kukka on minunkin suosikki.


Perunaa en ole vielä nostanut, vaikka muutama kukinto jo on. Kuvassa on 'Red Emman' kukka. Peruna pitäisi olla täysin punainen, mutta väriä ei ole riittänyt kuin aavistus kukkaan.


Jaha, tässä piti olla talvikurpitsaa. On tainnut istuttajalla mennä taimet sekaisin. 


Osa ajasta on mennyt palstalla, mutta osa ajasta on mennyt virtuaalisessa viljelyssä. Täytyy myöntää, että olen täysin koukussa hay day peliin. Siinä voi viljellä vehnää ja maissia, syöttää ne kanoille, joilta saa munia. Munat voi edelleen käyttää vaikka vadelmamuffinien tekoon paistouunissa. Sitten muffinit voi myydä ja tuloilla ostaa vaikka mehuprässin. Naapurikisat, erilaiset tapahtumat ja uudet masiinat tekevät pelistä vaihtuvaisen, niin ettei siihen kyllästy. Jos ei muuta, niin pelin kautta olen saanut hankittua haaveilemani puutarhamehiläiset. Ne ovat virtuaalisia, mutta vähän turhankin ahkeria. Busy bees indeed! :)

6.4.2016

Ensiherääjät

Puutarhassa ovat varhaisimmat kasvit heräilleet jo viikkoja sitten, mutta sain heidät "filmille" vasta nyt. Tänään olikin hyvä kuvaussaa alkupäivästä. Aurinko paistoi ja tuulikin kävi todella lämpimästi. 


Aurinko olikin tarpeeseen. Sinivuokossa on ollut nuput jo jonkin aikaa, mutta ei se ole kylmällä säällä niitä aukaissut. Tänään lämmin sää sai sen heltymään.

Vadelmapensaan juurella lumikello availi kukkiaan. Nämä taitavat olla naapurilta saatuja (= minulla ei ole mitään tietoa lajikkeen nimestä). Kukissa on todella hienon hento vihreä yksityiskohta. 


Punaista väriä tuo puutarhaan raparperin alut, jotka ovat yllättävän punaiset. Yllättävää on myös, että ne ovat nousseet jo viikkoja sitten, sillä niiden kasvupaikka on hiukan varjossa. Ne ovat siis todella varhaisia herääjiä. 

Talvihorroksen jälkeen alkaa puutarhassa taas näkyä kasvielämää. Puutarhakierros on siten taas paikallaan, jotta kaikki kasvun ihmeet tulisi näettyä.


Vielä lopuksi: Tervetuloa lukijaksi Päivikki!  :)

27.3.2016

Tipuja, tipuja, tipuja

Munat kuuluu pääsiäiseen ja sen myötä myös tiput. Niitä onkin pääsiäiskoristeissa monessa muodossa. Vanhat tipukoristeet on taas aseteltu esiin ja tein muutaman uudenkin.


Virpojia ei käynyt yhtään, joten itse taiteilin vitsat. Laitoin koristeita lähinnä niihin kohtiin, joissa ei ollut pajunkissoja. Tähtäsin myös värikkyyteen ja lopputulos onkin tällainen sekameteli.


Vitsojen tipukoristeen olin nähnyt jo useita vuosia sitten. Nyt vihdoin yritin toteuttaa sen. Mielestäni siitä tuli aika hauska. Liimani ei tosin ollut kovin hyvä, joten tiput saivat olla painon alla liimauksen jälkeen. No, lopputuloksesta tulikin erittäin tukeva.


Lopuksi vielä pieni pääsiäiskuvaelma. Siinä on monenmoista tipua. Kynttilän olen ostanut jo vuosia sitten käsityökaupasta. Pohjassa on nimi Maija Peltonen. Kynttilä on kyllä niin kaunis, ettei sitä raaski polttaa...

###    HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!   ###

20.3.2016

Härkäpavun siemenien keruu ja muita siemen mietteitä

Välillä olen vilkaissut blogille tulevaa liikennettä ja olen huomannut, että useampi kävijä on etsinyt tietoja härkäpavun siemenien keräämisestä. Tuorekäyttöön niitä voi kerätä heti kun palot ovat tarpeeksi pullistuneet. Härkäpapuhan on siitä erikoinen, että se valmistaa satoa eritahtisesti. Siinä voi olla valmiitä papuja ja kukkia samaan aikaan. Ongelmallisempaa on, jos haluaa kerätä siemeniä kuivattavaksi tai seuraavan vuoden siemeneksi. Tai eihän se vaikeaa ole, mutta ei niin yksinkertaista kuin tuorepapujen keräys. 


Itse olen käyttänyt ruuaksi vain tuorepapuja, mutta viime kesänä kuivasin osan pavuista siemeneksi. Siihen käytin vuoden 2012 härkäpavun siemeniä. Olivat siis hiukan vanhoja, mutta Israelssonin puutarhakirjan mukaan itävyys säilyy härkäpavuissa 5 vuotta. Ainakin minun pavut itivät hyvin, eivätkä olleet kärsineet useamman vuoden säilytyksestä.

Vuonna 2012 tein härkäapavun kuivauksesta tarkan postauksen, jonka ohjeita noudatin myös viime kesänä. Jos on aiheesta enemmän kiinnostunut, niin suosittelen käymään Maatiaisen härkäpapu sivulla. Yhdistyksen kautta saa tilattua myös vanhoja suomalaisia härkäpapu lajikkeita ja niin tein tänä keväänä. 


Ennen siementilauksi piti jo suunnitella kasvimaa. (Laitan suunnitelmapiirroksen myöhemmin.) Suunnitelmaan vaikutti niin ylijääneet siemenet, toiveet kuin viime kesän opetukset. Yksi opetus oli, että hunajakukka lamoaa. Yllä olevassa kuvassa pitäisi näkyä polut kumminkin puolin keskellä olevaa kukkapenkkiä. No, ei näy. Toisaalta haluaisin taas kasvattaa hunajakukkaa, sillä se kukki aikaisin ja oli kimalaisten suosiossa.


Mangoldi on yksi suosikeistani, mutta vuokrapalstalla se ei viihtynyt. Minulla se oli penkissä, jossa sillä ei ollut varjostajaa ja maakin oli mullalla. Kateellisena katselin naapuripalstan komeita mangoldeja, jotka rehottivat villissä penkissä.



Sitten sain idean, että yhdistäisin nämä kaksi ongelmatapausta. Laitan siis penkin reunoille mangoldia estämään hunajakukkaa vaeltamasta. Penkin keskellä oleva hunajakukka taas varjostaa mangoldia ja toimii maanpeitekasvina. Kesä tulee näyttämään, miten suunnitelma toimii.

12.3.2016

Hupenevilla hangilla

Alkaa päivisin olla niin lämmintä ja aurinkoista, että lumet sulaa varsinkin tienpinnoilta. Pakkasta on kuitenkin öisin, joten yllättävän hyvin hanget ovat vielä sinnitelleet tässä lämpöpommituksessa. Tosin nyt lupaa seuraavan viikon alkuun jopa +8, joten sitten saa hyvästellä nämä hanget. Lähdinkin hiihtolenkille ehkä viimeistä kertaa tänä talvena. Nautitaan vielä kun voi! :)


Autoja oli aika paljon parkkipaikalla ja sitten selvisi syykin. Siellä oli ollut juuri pienet hiihtokilpailut. Ladut olivat siis priimakunnossa! Tulin paikalle puolen päivän aikaan ja silloin aurinko oli jo lämmittänyt osan laduista sohjoksi. Metsän siimeksessä taas ladut olivat jäässä. Olisi kannattanut lähteä jo aikaisemmin, sillä sohjolla sukseni lipsui niin penteleesti...
 

Sää oli kyllä komea. Aurinko paistoi täydeltä terältä, niin että poskea lämmitti. Hiihtäjä piirtyi selvärajaisena lumelle.


Ladulta näkyi yksinäinen haapa, joka oli mielestäni kaunis. Harvoin näkee haavan "todellista" muotoa, kun se useimmin kasvaa metsässä tai haavikossa.


Lunta on tosiaan yllättävän paljon päivien lämpöön verrattuna. Aavalla, missä on vain rikkumatonta hankea, lumea vaikuttaa olevan ihan hyvin. Lumi taitaa valkoisena aika hyvin taittaa auringon säteet takaisin. Tosin taitaa +8 sillekin olla liikaa.

Taisi olla talven viimeinen hiihtolenkki. Onhan sitä tosin talvea jäljellä, mutta toisaalta ollaan jo maaliskuun puolen välin tienoilla. Tosin keksin, että jos säilön sukset autotallin viimeisimpään nurkkaan, niin sitten hiihtokelejä voisi vielä tulla. Eli jos laitan sukset oikein vaikeaan paikkaan, niin sitten niitä vielä tarvitaan...

13.2.2016

Tuli valkeus, paljastui ryöstöretki

Alkuviikosta sateiden myötä maa maa tuli jälleen esiin ja pimeys lankesi. Oli syksyinen keli helmikuussa. Onneksi tuli taas lunta ja se vielä pysyi maassa. Taas sai hämmästellä sitä muutosta, minkä lumi tuo mukanaan. Koko maisema valaistui!


Tässä kuvassa maisema on kuitenkin aika harmaa. Kun taivaskin oli pilvessä, niin valkoista oli niin maassa kuin taivaassa. Mutta taivas ei ole sentään musta :)


Märkä lumi painoi angervoa. Oksissa näyttää olevan jäätäkin. Ei ihme, että se oli allapäin...


Onneton tammi ei osaa irrottaa otettaan vieläkään. Lehdet ovat vieläkin puussa. Metsässä on nyt helppo erottaa tammet muista puista juuri sen lehtien takia.


Kuvallinen todiste ryöstöretkestä. Eivät arvanneet ryöstäjät, että lumi paljastaa heidän puuhansa. Keväällä selviää rikoksen laajuus ;)

28.1.2016

Pihabongaus tulee taas

Taas on se aika vuodesta, että pikkulintuja tiiraillaan ja lasketaan. Pihabongauksen järjestää BirdLife Suomi tulevana viikonloppuna eli 30.-31.1. Olen osallistunut tapahtumaan jo useana vuonna ja voin suositella sitä muillekin. Osallistuminen on hyvin yksinkertaista: Lintuja tarkkaillaan tunti ja merkille pannaan lajit ja yhtäaikaan näkyvien lintujen määrä. BirdLifen sivulla on yksinkertainen kaavake, johon kirjataan omat havainnot. Siellä myös esitellään yleisimmät lintulaudalla tavattavat lajikkeet. 


Yllä olevassa kuvassa tintit ovat siemenkranssin kimpussa. Sinitiainen katsoo jopa tuimasti, kun hänen ruokailuaan häiritään kuvauksilla. 

Tintit ovat olleet bongauksen peruskalustoa. Leudolla säällä lintulaudalla on hiljaista. Saisi siis bongauksen aikaan olla edes vähän pakkasta. Toisaalta pakkasten aikaan oli ainakin kolme päivää ihan hiljaista. Edes tintit eivät käyneet ruokailulla. Olisikohan haukka päivystänyt jossain lähistöllä?


Omenapuu on täynnä keltasirkkuja. Nämä ovat niin onnettomia, että eivät osaa syödä kuin maasta. Lintulautaa onkin lähestyttävä varovaisesti, jotta pedot eivät pääse yllättämään. Jos keltasirkut saavat olla rauhassa, niin pian saattaa kauralyhteen alla olla jopa 20 syöjää. 


Fasaanin toinen koipi on epätarkka, kun siinä on juuri kuopiminen meneillään. Todellakin kanalintu!  Fasaanit eivät ole säännöllisiä vieraita, mutta ehkä ne tulevat bongattavaksi ;)

Kaikki kuvat on otettu pakkasten aikaan. Nyt on vielä lunta maassa, mutta vesisade sulattaa sitä vauhdilla. Sitten kun alkaa taas pakastaa, niin saisi myös tulla lunta. Minulla on vielä hiihtolenkki tekemättä...