17.11.2016

Hyvästit lumelle

On meitä hemmoteltu, kun on ollut pakkaskelit ja lumi maassa jo marraskuussa. Vaan eihän tätä ihanuutta voinut kovin kauaa jatkua. Vielä on lumi maassa, mutta kyllä on sellainen vesikeli ja lisää vain lupaa, että lumi sulaa tässä jossain välissä. :(

Marraskuu on niin pimeä kuukausi, että lumi olisi tarpeen. Joulukuussa jouluvalot ja joulunodotus kantaa, mutta marraskuussa ei ole niitäkään. Toisaalta neutraaleimpia jouluvaloja voisi jo viritellä. 

Tässä vielä muutama lumikuva, joita voi fiilistellä vesisateen loristessa.


Tämä kuva taisi olla punalehtisestä nauhuksesta, jonka kukkavarressakin on punerrerusta. Siementupsut ovat hempeän vaaleanpunaisia.


Angervoon (?) jää aina talveksi kukat, joihin lumi kauniisti laskeutuu.


Punahattuun lumi on jäänyt jännittävällä tavalla. Kuvasta tuli oikeastaan aika dramaattinen! :)

Hyvästit siis lumelle. Toivottavasti pakastuu taas pian uudestaan ja tulee uusi lumipeite... ja olisi mukavaa, jos sitä ei tarvitsisi odottaa tammikuulle asti.

13.11.2016

Mitä kekrinä syötiin?

Kekrin eli suomalaisen sadonkorjuujuhlan vietosta on tullut jo perinne. Omaiset osaavat jo odottaa tätä joulua ennakoivaa syömäjuhlaa. Olen yrittänyt laittaa pöytään myös itse kasvatettua satoa, mutta kaikkien ruokien kohdalla se ei ole mahdollista. Esimerkiksi porkkanalaatikkoon eivät omat porkkanat ehtineet, kun ne popsittiin jo syksyllä.


Kekrin koristeväri on tietysti halloweenista tuttu oranssi. Koristeena toimivat myös itse kerätyt kurpitsat. Vähän jäi kasvaminen kesken, mutta koristeena se ei haittaa. Voisi jopa seuraavana kesänä kasvattaa ihan koristekurpitsoja, kun niitä on niin mukava käyttää eri asetelmissa.


Menu oli siis tällainen. Hiukan se on vaikealukuinen, kun tuo pohjakuva jäi turhan näkyväksi. No, paljon oli siis syötävää ja vatsa tuli täyteen. Tänä vuonna syötiin vain kasvisruokaa, kun yksi seurueesta oli kasvisruokailija. Se kyllä oikeastaan sopiikin kekriin, kun ei sieltä omalta kasvimaalta eläinproteiinia saa. 


Lehtikaali-basilikapesto mausti leivän. Sitä riitti seuraaviksikin päiviksi.


Erilaisista halloween-karkeista kokosin vielä tällaisen karkkikulhon. Ettei vaan jäänyt sokerihammas kolottamaan ;)

18.7.2016

Multaa-kynsien-alla ja bittejä-korvien-välissä viljelyä

Blogirintamalla on ollut hiljaista minun päässäni nyt muutaman kuukauden. Kahdenlainen viljely on vienyt vapaa-aikani. Vuokraplastalla on aina jotain tekemistä ja siitä huolimatta rikkaruohot rehottaa. Masentavaa katsella naapurien palstoja, joille rikkaruohot eivät edes uskalla tulla...



Laitoin taas tänä vuonna hunajakukkaa ja se on edelleen kimalaisten suosiossa. Mukavasti sen ympärillä käy pörinä. Minä taas pidän kimalaisista, joten kukka on minunkin suosikki.


Perunaa en ole vielä nostanut, vaikka muutama kukinto jo on. Kuvassa on 'Red Emman' kukka. Peruna pitäisi olla täysin punainen, mutta väriä ei ole riittänyt kuin aavistus kukkaan.


Jaha, tässä piti olla talvikurpitsaa. On tainnut istuttajalla mennä taimet sekaisin. 


Osa ajasta on mennyt palstalla, mutta osa ajasta on mennyt virtuaalisessa viljelyssä. Täytyy myöntää, että olen täysin koukussa hay day peliin. Siinä voi viljellä vehnää ja maissia, syöttää ne kanoille, joilta saa munia. Munat voi edelleen käyttää vaikka vadelmamuffinien tekoon paistouunissa. Sitten muffinit voi myydä ja tuloilla ostaa vaikka mehuprässin. Naapurikisat, erilaiset tapahtumat ja uudet masiinat tekevät pelistä vaihtuvaisen, niin ettei siihen kyllästy. Jos ei muuta, niin pelin kautta olen saanut hankittua haaveilemani puutarhamehiläiset. Ne ovat virtuaalisia, mutta vähän turhankin ahkeria. Busy bees indeed! :)

6.4.2016

Ensiherääjät

Puutarhassa ovat varhaisimmat kasvit heräilleet jo viikkoja sitten, mutta sain heidät "filmille" vasta nyt. Tänään olikin hyvä kuvaussaa alkupäivästä. Aurinko paistoi ja tuulikin kävi todella lämpimästi. 


Aurinko olikin tarpeeseen. Sinivuokossa on ollut nuput jo jonkin aikaa, mutta ei se ole kylmällä säällä niitä aukaissut. Tänään lämmin sää sai sen heltymään.

Vadelmapensaan juurella lumikello availi kukkiaan. Nämä taitavat olla naapurilta saatuja (= minulla ei ole mitään tietoa lajikkeen nimestä). Kukissa on todella hienon hento vihreä yksityiskohta. 


Punaista väriä tuo puutarhaan raparperin alut, jotka ovat yllättävän punaiset. Yllättävää on myös, että ne ovat nousseet jo viikkoja sitten, sillä niiden kasvupaikka on hiukan varjossa. Ne ovat siis todella varhaisia herääjiä. 

Talvihorroksen jälkeen alkaa puutarhassa taas näkyä kasvielämää. Puutarhakierros on siten taas paikallaan, jotta kaikki kasvun ihmeet tulisi näettyä.


Vielä lopuksi: Tervetuloa lukijaksi Päivikki!  :)

27.3.2016

Tipuja, tipuja, tipuja

Munat kuuluu pääsiäiseen ja sen myötä myös tiput. Niitä onkin pääsiäiskoristeissa monessa muodossa. Vanhat tipukoristeet on taas aseteltu esiin ja tein muutaman uudenkin.


Virpojia ei käynyt yhtään, joten itse taiteilin vitsat. Laitoin koristeita lähinnä niihin kohtiin, joissa ei ollut pajunkissoja. Tähtäsin myös värikkyyteen ja lopputulos onkin tällainen sekameteli.


Vitsojen tipukoristeen olin nähnyt jo useita vuosia sitten. Nyt vihdoin yritin toteuttaa sen. Mielestäni siitä tuli aika hauska. Liimani ei tosin ollut kovin hyvä, joten tiput saivat olla painon alla liimauksen jälkeen. No, lopputuloksesta tulikin erittäin tukeva.


Lopuksi vielä pieni pääsiäiskuvaelma. Siinä on monenmoista tipua. Kynttilän olen ostanut jo vuosia sitten käsityökaupasta. Pohjassa on nimi Maija Peltonen. Kynttilä on kyllä niin kaunis, ettei sitä raaski polttaa...

###    HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!   ###

20.3.2016

Härkäpavun siemenien keruu ja muita siemen mietteitä

Välillä olen vilkaissut blogille tulevaa liikennettä ja olen huomannut, että useampi kävijä on etsinyt tietoja härkäpavun siemenien keräämisestä. Tuorekäyttöön niitä voi kerätä heti kun palot ovat tarpeeksi pullistuneet. Härkäpapuhan on siitä erikoinen, että se valmistaa satoa eritahtisesti. Siinä voi olla valmiitä papuja ja kukkia samaan aikaan. Ongelmallisempaa on, jos haluaa kerätä siemeniä kuivattavaksi tai seuraavan vuoden siemeneksi. Tai eihän se vaikeaa ole, mutta ei niin yksinkertaista kuin tuorepapujen keräys. 


Itse olen käyttänyt ruuaksi vain tuorepapuja, mutta viime kesänä kuivasin osan pavuista siemeneksi. Siihen käytin vuoden 2012 härkäpavun siemeniä. Olivat siis hiukan vanhoja, mutta Israelssonin puutarhakirjan mukaan itävyys säilyy härkäpavuissa 5 vuotta. Ainakin minun pavut itivät hyvin, eivätkä olleet kärsineet useamman vuoden säilytyksestä.

Vuonna 2012 tein härkäapavun kuivauksesta tarkan postauksen, jonka ohjeita noudatin myös viime kesänä. Jos on aiheesta enemmän kiinnostunut, niin suosittelen käymään Maatiaisen härkäpapu sivulla. Yhdistyksen kautta saa tilattua myös vanhoja suomalaisia härkäpapu lajikkeita ja niin tein tänä keväänä. 


Ennen siementilauksi piti jo suunnitella kasvimaa. (Laitan suunnitelmapiirroksen myöhemmin.) Suunnitelmaan vaikutti niin ylijääneet siemenet, toiveet kuin viime kesän opetukset. Yksi opetus oli, että hunajakukka lamoaa. Yllä olevassa kuvassa pitäisi näkyä polut kumminkin puolin keskellä olevaa kukkapenkkiä. No, ei näy. Toisaalta haluaisin taas kasvattaa hunajakukkaa, sillä se kukki aikaisin ja oli kimalaisten suosiossa.


Mangoldi on yksi suosikeistani, mutta vuokrapalstalla se ei viihtynyt. Minulla se oli penkissä, jossa sillä ei ollut varjostajaa ja maakin oli mullalla. Kateellisena katselin naapuripalstan komeita mangoldeja, jotka rehottivat villissä penkissä.



Sitten sain idean, että yhdistäisin nämä kaksi ongelmatapausta. Laitan siis penkin reunoille mangoldia estämään hunajakukkaa vaeltamasta. Penkin keskellä oleva hunajakukka taas varjostaa mangoldia ja toimii maanpeitekasvina. Kesä tulee näyttämään, miten suunnitelma toimii.

12.3.2016

Hupenevilla hangilla

Alkaa päivisin olla niin lämmintä ja aurinkoista, että lumet sulaa varsinkin tienpinnoilta. Pakkasta on kuitenkin öisin, joten yllättävän hyvin hanget ovat vielä sinnitelleet tässä lämpöpommituksessa. Tosin nyt lupaa seuraavan viikon alkuun jopa +8, joten sitten saa hyvästellä nämä hanget. Lähdinkin hiihtolenkille ehkä viimeistä kertaa tänä talvena. Nautitaan vielä kun voi! :)


Autoja oli aika paljon parkkipaikalla ja sitten selvisi syykin. Siellä oli ollut juuri pienet hiihtokilpailut. Ladut olivat siis priimakunnossa! Tulin paikalle puolen päivän aikaan ja silloin aurinko oli jo lämmittänyt osan laduista sohjoksi. Metsän siimeksessä taas ladut olivat jäässä. Olisi kannattanut lähteä jo aikaisemmin, sillä sohjolla sukseni lipsui niin penteleesti...
 

Sää oli kyllä komea. Aurinko paistoi täydeltä terältä, niin että poskea lämmitti. Hiihtäjä piirtyi selvärajaisena lumelle.


Ladulta näkyi yksinäinen haapa, joka oli mielestäni kaunis. Harvoin näkee haavan "todellista" muotoa, kun se useimmin kasvaa metsässä tai haavikossa.


Lunta on tosiaan yllättävän paljon päivien lämpöön verrattuna. Aavalla, missä on vain rikkumatonta hankea, lumea vaikuttaa olevan ihan hyvin. Lumi taitaa valkoisena aika hyvin taittaa auringon säteet takaisin. Tosin taitaa +8 sillekin olla liikaa.

Taisi olla talven viimeinen hiihtolenkki. Onhan sitä tosin talvea jäljellä, mutta toisaalta ollaan jo maaliskuun puolen välin tienoilla. Tosin keksin, että jos säilön sukset autotallin viimeisimpään nurkkaan, niin sitten hiihtokelejä voisi vielä tulla. Eli jos laitan sukset oikein vaikeaan paikkaan, niin sitten niitä vielä tarvitaan...