16.1.2017

Katsaus matkakuviin - 4 kuvaa vuodesta haaste

Sain puutarhahetki-blogista 4 kuvaa vuodesta haasteen. Kiitos! Tämä haaste on jo jonkin aikaa kiertänyt blogeja ja olen lukenut useamman vastauksen. Joillakin on löytynyt samasta kohteesta kuvat eri vuodenajoilta. Minulla on aivan sama ongelma, kuin haasteen antajalla eli sellaista kuvasarjaa ei löydy minun arkistoista. Nyt vähäinen kuvaaminen kostautuu. Toisaalta haaste ei vaadi, että kuvat olisivat samasta kohteesta tai edes samalta vuodelta. Niinpä otin kuvien yhteiseksi nimittäjäksi matkan. Eri vuodenajoilta valitsin mielestäni parhaat matkakuvat.



Lux on ollut jo muutaman vuoden tammikuinen käyntikohde. Viime vuonna tapahtuman aikana oli paukkupakkaset ja Helsingissä oli jopa vähän lunta maassa. Niinpä tämä Lux kuva on jopa talvinen.


 2015 keväällä kävin Ahvenanmaalla katsomassa lehtojen kevättä ... ja näin omin silmin vuokkomeren. Sää oli pilvinen, joten kuva ei ole niin hyvä kuin voisi olla, mutta kyllä siitä jo näkee vuokkojen valtaisan määrän. 


Kesällä 2014 kävin Mustilan Arboretumissa. Tarkoituksena oli ihastella sen alppiruusuja, mutta tuoksuvat atsleat vei voiton.



Syksyn retkiin on yleensä kuulunut matka suppismetsään. Ryntäsin sinne vuonna 2013 jo alkusyksystä, joten tämä kuva ei ole vielä kovin syksyinen, mutta itseni se vie syksyn tunnelmaan. 

Haasteesta viisastuneena voisikin kuvaa samaa kohdetta eri vuodenaikoina. Tähän on oiva kohdekin: uusi perennapenkki. Olen jo ottanut siitä talvikuvan, sillä siinä oleva punahattu on kuvauksellinen talvellakin. Niitä eri vuodenaikakuvia voisi sitten katsella näin talven pimeinä iltoina. 

Haastan tähän mukaan:

Tämän haasteen "säännöt" ovat mukavan väljät:
 
Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä
 

9.1.2017

Valoa pimeyteen - Lux Helsinki

Valofestivaali Lux Helsinki on taas täällä. Tai tänään se on enää viimeistä päivää, joten on jo kiire jos sen haluaa nähdä. Tapahtumasta on muodostunut jo pieni perinne, josta olen postaillut tänne blogiin. En taaskaan ottanut kaikista teoksista kuvia, mutta te lukijat pääsette mukaan katselemaan teoksia, jotka minua sykähdyttivät. Tapahtuman rikkaus on mielestäni sen monipuolisuus. Monet eri taiteilijat luovat teoksia monilla tekniikoilla ja näkemyksillä. Lopputuloksena on mielestäni hyvin monipuolinen tarjonta, josta olen aina löytänyt jotakin minua puhuttavaa.



Stora Enson julkisivu toimi Shaderin Cube-teoksen "pohjakankaana". Yhdessä animaatiossa talon seinämä saatiin laineille. Itse olin niin vaikuttunut, että kuvaaminen unohtui siinä kohdin...


Teos kesti 5 minuuttia, mutta se meni huomaamatta ohi. Värien ja kuvioiden ihmettely vei huomion.


Lux Helsingin uusin trendi tuntuu olevan joukkoistaminen eli teokset, joihin yleisö voi vaikuttaa. Yksi näistä teoksista oli Light pipes -teos, jossa venttiilejä vääntämällä pystyi vaikuttamaan lamppujen kirkkauteen. Säätimissä roikkui lähinnä lapsia, enkä päässyt omakohtaisesti niitä koettamaan.


Toinen joukkoistamista hyödyntävä teos olikin nimeltään osuvasti Joukkovoima. Siinä lapset eivät loistaneet, sillä lamppuja sai sitä enemmän syttymään, mitä enemmän vaa'alla oli painoa. 

Kahdessa edellisessä kuvassa taustalla on näkynyt myös tuomiokirkko, joka oli tällä kertaa valaistu neljältä sivulta. Minä en siinä valaistuksessa kuitenkaan huomannut mitään erityistä. Se oli pienoinen pettymys, kun yleensä tuomiokirkko on ollut Luxin yksi komeimmista teoksista.


Tuomiokirkon taakse oli yhdelle seinällä heijastettu Marimekon kuoseihin pohjautuvaa animaatiota, teos oli nimeltään Veljekset. En muista nähneeni näitä Louekarin kankaita kaupoissa.


Topelian sisäpihalle oli levittänyt teos Flowers of life. Osa teoksista oli ohuella tummalla kankaalla. Näin valoisella teokset olivat paremman näköisiä kauempaa. Jos olisi ollut pilvetön taivas, niin teokset olisivat päässeet paremmin oikeuksiinsa.


Osa teoksista koosui myös metallitangoista. Järkeilin, että osaset on maalattu erivärisillä erikoismaaleilla, jotka saatiin loistamaan erityisvalolla. 


Nämä kukkaset olivat ihanan värikkäitä ja yksi minun mielestä onnistuneimpia teoksia tällä festivaalilla. 

Taas tällä kertaa Lux oli eripaikoissa kuin viime vuonna. Nyt reitti kulki Senaatintorin ympärillä ja se oli kompaktimpi. Ihan hyvä, että teoksia vilkuilevat ihmismassat hortoilevat hiljaisilla kaduilla, joissa eivät aiheuta niin suurta vaaraa. Lauantaina ainakin ihmisiä oli aika lailla liikkeellä. Paikoin varmaan autoilijat sadattelivat, kun ehtymätön virta kävelijöitä ylitti kävelytietä. 

Minkälaisia valoteoksia onkaan ensi vuonna? :)

2.1.2017

Kesämuisteluita - 3 asiaa kesästä haaste

Näin vuodenvaihteessa on mukava muistella mennyttä kasvukautta. Tähän antaa oivan mahdollisuuden 3 asiaa kesästä haaste, jonka bongasin Lopotin Toimelan pihaunelmia blogista. Haastetta ei siinä enää annettu eteenpäin, kun se oli jo kiertänyt jonkin aikaa. Pidin sitä kuitenkin mukavana ja itselle sopivana, joten päätin tarttua siihen. Minäkään en haasta ketään, mutta tähän voivat tarttua kaikki, jotka haluavat kesämuisteluihin vähän tukikysymyksiä. Ja sitten vastaukseni:

1. Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)


Kasvun ihme ilahduttaa joka kesä. Keväällä kaikki kukkien väriläiskät sykähdyttävät. Loppukesällä taas alkaa varmistua, miten kasvimaan sato on onnistunut. Viime kesänä pensaspapu oli erityisen tuottelias. Se näköjään piti kosteasta ja lämpimästä. Kokeilin myös kukkaseosta, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Kukkapenkkiin nousi mitä erilaisempia ihastuttavia kukkia. Moni oli minulle ihan uusia.

 2. Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä



Sadetta oli välillä aivan liikaa. Kasvimaani on savea ja ajoittain sinne ei voinut edes mennä maan märkyyden takia. Tuntui myös, että peruna ei pitänyt näin runsaista sateista.  Hernesato epäonnistui täysin niissä olosuhteissa. Se ei kuitenkaan harmittanut niin paljon kuin peruna, kun herneen menekki on  vähäistä. Toisaalta alkukesän sateista oli hyötyäkin. Aluksi näytti siltä, että kaikki sipulit eivät idä. Sitten tuli runsaat sateet ja kaikki istukkaat alkoivat puskemaan vihreää. Sipulisadosta tulikin hyvä ja sain sen hyvin kuivattuakin. Vieläkin satoa on jäljellä.

3. Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi


Toukokuussa kävin Brinkhallin kartanossa Turussa puutarhamatkalla. Tästä postailen enemmän myöhemmin. Alkukesästä perustin kauan haaveilemani parsapenkin. Keväällä paljastuu, miten parsat ovat siinä viihtyneet. Vuokrapalstan hoito on myös mielestäni saavutus. Se ei ole kaukana, mutta sinne pitää aina erikseen lähteä. Sen hoito myös päättyy syksyisin, sillä keväällä se kynnetään ja sitten aloitetaan taas puhtaalta pöydältä.

4. Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken


Osa yrttimaasta on vielä ilman juurimattoa ja läheiset koivut käyvät imemästä siitä mehut. Se pitäisi vielä tehdä ensi vuonna. Puutarhamatkojankin voisi tehdä enemmän. Tänä kesänä bloggaaminen jäi nolon vähäiseksi. Sitä pitäisi petrata. Jos ei postaile säännöllisesti niin menettää ne vähäisetkin lukijat ja toisaalta omat kasvukauden edesottamukset jäävät dokumentoimatta. 


5. Kolme asiaa, joita stressasin


Ehkä suurin stressin syy oli viime kesänä sade. Sitä tuli niin paljon, että osa kasveista ei enää tykännyt. Sen takia myös aurinkoiset hetket jäivät vähemmälle. Ainakin kuvia selatessa huomaa, että monessakaan kuvassa ei aurinko paista. Vähän stressasin myös paprikoiden ruukunvaihtoa, kun se jäi tekemättä tiettyyn aikaan niin se jäi tekemättä koko kesänä. Minusta ainakin tuntuu, että se näkyi pienempänä satona.


6. Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan


Mikä onkaan ihanampaa, kun kimalaisten ääntely koristevadelmassa. Kova on kiire ja puskasta kuuluu vain bzz, bzz, bzzzzz. Kasvimaalla on myös ihanaa käydä pienen tauon jälkeen tsekkaamassa, miten kasvu on edennyt. Lisäksi joka kesä on ilo tehdä ruokaa oman maan sadosta.

7. Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä


Anisiiso oli minulla yhtenä kesänä ja siitä ihanaa teetä. En ole onnistunut kasvattamaan sitä siemenestä, joten pitäisi löytää sen taimi jostain. Toivottavasti tulee vastaan. Kasvimaalle suunnittelin koristekurpitsoita. Niillä voisi sitten koristaa kekripöydän. Ajattelin myös kokeilla keräsalaattia. Se pitää kyllä kasvimaalla laittaa harson alle, sillä siellä terrosisoivat fasaanit. 


8. Kolme asiaa, joista unelmoin


Kasvihuone ja puutarhamatka Englantiin ovat kaukaisia haaveita. Ehkä ne joskus toteutuu, ehkä ei. Unelmoin myös kesästä, joka olisi lämmin ja aurinkoinen, mutta välillä sataisi sopivasti. Tämä saattaa olla kaukaisin näistä kolmesta haaveesta vai olisiko kesä 2017 sellainen...

23.12.2016

Täydellisen glögireseptin metsästys

En ole ollut mikään glögifani. Olen juonut sen, kun nenän alle on tuotu, mutta en ennen ostanut sitä ollenkaan itse. Tänä syksynä oli todella sitkas flunssa ja lämmintä tuli juotua oikein urakalla. Jopa siinä määrin, että teen tilalle alkoi kaivata muuta. Loppusyksystä kaupoissa alkoi olla glögiä ja se olikin oiva flunssajuoma. Lehdessä törmäsin glögireseptiin ja mieleen hiipi ajatus glögin valmistamisesta. Siitähän saisi oivan lahjan!


Resepti johon törmäsin oli nimeltään: Täydellinen vaaleaglögi. Sehän kuulosti täydelliseltä! :) Se pohjautuu seljankukkamehuun, jossa keitetään mausteita. Makeutuksena on vaahterasiirappia. 

Vaan eihän tuo resepti ollut minulle täydellinen. Se oli ensinnäkin aivan liian makea ja mausteisuuttakin olisi saanut olla enemmän. Seuraavaan glögikattilaan laitoin vähemmän siirappia ja enemmän mausteita. Appelsiinikuoren lisäksi laitoin mukaan myös appelsiininmehun. Lopputuloksessa maustui mukavasti appelsiini, mutta lisää maustetta se vielä kaipasi. 

Mausteena oli mm. kanelitanko ja tähtianis
Sitten aloin miettimään, että appelsiinimehu varmaan vähentää glögin säilyvyyttä. Aioin antaa glögin lahjaksi, joten se oli mielestäni tärkeää. Lahjan saajan jääkaapissa glögi saattaa seisoa jonkin aikaa. Niinpä muokkasin glögireseptiä kolmannen kerran. Appelsiinimehun sijaan lisäsin appelsiinikuoren määrää... ja lopputulos oli todella kitkerää. Argg!

Taas lähdin kauppaan hakemaan glögin aineksia ja pyörin maustehyllyllä. Silmiin sattui glögimausteet pussukka. Niinpä neljänteen versioon lisäsinkin kaupan glögimausteet ja puoli vaniljatankoa sekä hiukan siirappia. En ihan ollut tyytyväinen tähänkään versioon, mutta oli se kuitenkin parempi kuin aiemmat. Ehkä seuraavana jouluna jatkan kehitystyötä.


Sitten vielä kuva glögihetkestä, kun maistelimme uuttä glögiä. Sen seurana oli vuohenjuusto-aprikoosipaloja ja minttusuklaamakeisia. 

+++ Tunnelmallisia glögihetkiä ja rauhallista joulua kaikille lukijoille! +++

18.12.2016

Ihanat jouluvalot

Ulkona on pimeää, mutta jouluvalot luo tunnelmaa. Sisälläkin on mukava pitää hämärämpää valaistusta, jotta jouluvalot pääsevät oikeuksiinsa. Monenlaista on kodin ikkunoille viritetty.


Klassinen jouluvalot lasipurkkiinm menetelmä on toimiva ja näin välttyy ripustukselta. Tässä on mielestäni kauniin modernit lamput. 


Valaistuissa joulukelloissa on yllättävän keltainen valo. Naapurin sinisävyiset valot näkyvät samasta ikkunasta, joten pimeässä huoneessa on ruotsinlipun värit. Alltså en julklocka ;)


Valaistuja sydämiä on itse asiassa kolme päällekkäin, mutta en millään saanut niistä kunnon kuvaa. Vain tämä lähikuva onnistui. Nämä sydämet eivät ole täydessä valossa mitään kaunokaisia, mutta pimeässä ne ovat edukseen. Varsinkin kun taustalla oleva lasi moninkertaistaa sen valon.


Tämä viimeinen kuva on ulkolyhdystä, joka oikeastaan toimii myös sisävalaistuksena. Se on ripustettu niin lähelle ikkunaa, että näkyy erittäin hyvin myös sisältä.

Ja sitten on vielä kynttilät. Joulunaikaan on paljon kaikenlaista valonlähdettä, jotka ihanasti tuovat tunnelmaa tähän synkkään vuodenaikaan. Itse huomasin, että ikkunalaudalle viritetyt kynttilät toivat minulle heti joulutunnelman.

Ajatella, jos joulu olisikin juhannuksena. Olisi se kyllä aika erilainen juhla silloin. Lamppuja ja kynttilöitä olisi varmaan paljon vähemmän. Sitten pitäisi kyllä keksiä jokin valojuhla tähän talvipäivänseisauksen tienoille. Minua ainakin jouluodotus kannattelee vuoden synkimmän ajan yli. Kiitos siis jouluvaloista :)

17.11.2016

Hyvästit lumelle

On meitä hemmoteltu, kun on ollut pakkaskelit ja lumi maassa jo marraskuussa. Vaan eihän tätä ihanuutta voinut kovin kauaa jatkua. Vielä on lumi maassa, mutta kyllä on sellainen vesikeli ja lisää vain lupaa, että lumi sulaa tässä jossain välissä. :(

Marraskuu on niin pimeä kuukausi, että lumi olisi tarpeen. Joulukuussa jouluvalot ja joulunodotus kantaa, mutta marraskuussa ei ole niitäkään. Toisaalta neutraaleimpia jouluvaloja voisi jo viritellä. 

Tässä vielä muutama lumikuva, joita voi fiilistellä vesisateen loristessa.


Tämä kuva taisi olla punalehtisestä nauhuksesta, jonka kukkavarressakin on punerrerusta. Siementupsut ovat hempeän vaaleanpunaisia.


Angervoon (?) jää aina talveksi kukat, joihin lumi kauniisti laskeutuu.


Punahattuun lumi on jäänyt jännittävällä tavalla. Kuvasta tuli oikeastaan aika dramaattinen! :)

Hyvästit siis lumelle. Toivottavasti pakastuu taas pian uudestaan ja tulee uusi lumipeite... ja olisi mukavaa, jos sitä ei tarvitsisi odottaa tammikuulle asti.

13.11.2016

Mitä kekrinä syötiin?

Kekrin eli suomalaisen sadonkorjuujuhlan vietosta on tullut jo perinne. Omaiset osaavat jo odottaa tätä joulua ennakoivaa syömäjuhlaa. Olen yrittänyt laittaa pöytään myös itse kasvatettua satoa, mutta kaikkien ruokien kohdalla se ei ole mahdollista. Esimerkiksi porkkanalaatikkoon eivät omat porkkanat ehtineet, kun ne popsittiin jo syksyllä.


Kekrin koristeväri on tietysti halloweenista tuttu oranssi. Koristeena toimivat myös itse kerätyt kurpitsat. Vähän jäi kasvaminen kesken, mutta koristeena se ei haittaa. Voisi jopa seuraavana kesänä kasvattaa ihan koristekurpitsoja, kun niitä on niin mukava käyttää eri asetelmissa.


Menu oli siis tällainen. Hiukan se on vaikealukuinen, kun tuo pohjakuva jäi turhan näkyväksi. No, paljon oli siis syötävää ja vatsa tuli täyteen. Tänä vuonna syötiin vain kasvisruokaa, kun yksi seurueesta oli kasvisruokailija. Se kyllä oikeastaan sopiikin kekriin, kun ei sieltä omalta kasvimaalta eläinproteiinia saa. 


Lehtikaali-basilikapesto mausti leivän. Sitä riitti seuraaviksikin päiviksi.


Erilaisista halloween-karkeista kokosin vielä tällaisen karkkikulhon. Ettei vaan jäänyt sokerihammas kolottamaan ;)