Syyskukat ja intialaiset pensaspavut

Kesä on kääntynyt syksyyn. Kasvimaata tuli kuvattua kesällä, mutta blogiin asti kuvat eivät päässeet. Pitää sitten syksyn ja talven mittaan palailla muistoissa ja kuvissa takaisin menneeseen kesään. Toisaalta juuri talvella kesäkuvien katselu onkin niin ihanaa :)

Syksyn huomaa tulleen siitäkin, että loppukesän kukat kukkivat. Omat auringonkukat eivät vieläkään kuki. Taisi kylmä kesä ja liian tiheä rivi kampittaa niiden kasvua. Onneksi paikallinen viljelijä tarjoaa näitä miniaurinkoja.

Omalla pihalla 'jackmanii' kärhön ja kultapallon yhdistelmä on yhtä sykähdyttävä joka vuosi. Kumpikin tarvitsee köynnöstukea, sillä kärhö kiipeää sitä pitkin ja kultapallo ei pysy pystyssä ilman sidontaa. Muodostuva väriyhdistelmä on mielestäni kaunis.

Pensaspapupenkissä minulle uusi 'Menveille de Piemonte' yllätti positiivisesti. Se kasvoi kahta muuta lajiketta paremmin ja oli hauskan näköinenkin. Tosin siemenpussin kuvassa se oli keltaisempi.

Petyin, kun keittelin sitä ensimmäistä kertaa. Jo heti ensimmäisten keittominuuttien aikana papu menetti värinsä. Siitä itse asiassa tuli keittämisen jälkeen rumempaa kuin vihreästä sukulaisestaaan. Kun vihreä pensaspapu haalistuu keittäessä, niin se kuitenkin pysyy vihreänä. Tästä pavusta tuli likaisen läikikästä :(

Maku oli kuitenkin hyvä. 'Merveille de Piemonte' on leikkopapua ja siinä on hyvä koostumus. Väriähän nämä pavut kaipaavat ja siitä sain idean ryydittää niitä kurkumalla. Ja kun laittaa kurkumaa, niin voi käyttää muitakin intialaisia mausteita ja näin syntyi intialaiset pensaspavut resepti.

INTIALAISET PENSASPAVUT

 300 g pensaspapuja/salkopapuja

rypsiöljyä

1/2 tl kokonaista korianteria

1/2 tl kokonaista jeeraa eli juustokuminaa

1/2 tl kurkumaa

1/2 tl paprikajauhoa

1/2 tl garam masalaa

hiven cayennepippuria

(tuoretta korianteria)

suolaa

1. Siisti pavut ja keitä väljässä vedessä 10 min. Valuta.

2. Kuumenna paistinpannulla öljy. Paista siinä rouhittua korianteria ja jeeraa kunnes alkavat tuoksumaan eli noin minuutti. Lisää korianteri ja suolaa lukuunottamatta muut mausteen ja paista niitä hetki. 

3. Lisää mausteöljyyn pavut ja kääntele niitä, jotta mausteet tarttuvat niihin kauttaaltaan. Toisaalta sekoittamisessa kannattaa olla varovainen, sillä keitetyt pavut muussaantuvat helposti. Lisää lopuksi korianteri ja suola.

Intialaisten mausteiden myötä pavut sai väriä ja mukavasti makua. Tuore korianteri ei ole välttämätön tähän reseptiin, mutta se tuo mukavasti makua ja väriä. Alunperin lisäsin sitä, kun sitä silloin löytyi hylättynä jääkaapista...

Bon Apetit! :)

Perhosia ja loppukesän kukkijoita

Vihdoin sain pihalla pyörineen amiraali-perhosen ikuistettua. Se vietti vaikka kuinka kauan aikaa auringonkukassa. Pääasiassa siivet supussa, joten edustavan kuvan saamiseen tarvittiin kärsivällisyyttä.

Lintulaudan siemenroskat siivottiin keväällä kasvimaalle ja sitten ilmestyi kauraa ja auringonkukkia yhteen jos toiseen kohtaan. Ei ollut paras ajatus :( Minulla on kuitenkin ollut hankaluuksia kasvattaa auringonkukkaa, niin nyt sain niitä ilman kylvöä. Useimmat kitkin pois, mutta sopiviin paikkoihin jätin taimenet kasvamaan. Pari siirsinkin, kun penkkiin oli tullut aukkokohta. Kuvassa on juuri yksi näistä siirretyistä auringonkukista. Ei näytä siirto häirinneen.

Tämä perhonen tykkäsi enemmän oreganosta. Aataminaikuisen eläinkirjan mukaan tämä olisi karttaperhonen. Sitä kuulemma satunnaisesti tavataan Suomessa. Jos joku lukija tunnistaa lajin ja osaa sanoa, menikö lajimääritys poskelleen, niin kiitollisena ottaisin tiedon vastaan. 

Nyt tulee enemmän näitä loppukesän kukkijoita. Ensimmäinen oli tuo amiraalin kanssa kuvassa ollut auringonkukka. Tässä kuvassa on kultapallo. Ihanan keltaisena se kukkii, mutta toisaalta sitä katselee vähän haikeana. Kultapallo on mielestäni loppukesän kukkija ja näin saattelee meitä jo kohti syksyä. Tosin nämä hurjat helteet ovat varmasti jouduttaneet kukintaa.

Loppukesän airut on myös nauhus. Nyt kun nauhukset ovat esillä uudessa perennapenkissä, huomasin niiden erikoisen kukkavanan. Ensin lehtien yläpuolelle nousee pieni lehtinuppu, jonka auetessa sisältä paljastuu kukkia. Vielä en ole näissä nähnyt perhosia, mutta toivoisin niiden houkuttavan ainakin neitoperhosia.

 

Viime postauksessa oli vain pensaspavun kuva. Nyt oli jo papuja kerättäväksi asti. Nämä ovat 'Primel' lajiketta. 'Borlotto' papua saa vielä vähän odottaa. Elokuu on kyllä nimensä mukainen! :)

 

Kukkapostauksesta kukkamessuille

Uudenkaupungin kukkamessut heittää puutarhablogeille haasteen esitellä puutarhansa kukka-aarteen. Tässäpä blogin pitäjälle hyvä juttuaihe näin keskitalven aikaan. Jos hyvin käy, niin voi päästä kukkamessuillekin.

Viljelen lähinnä kasvimaata, joten kukista lähinnä sydäntä on kamomilla. Minulle ei ole edes kamomillan omaa siementuotantoa, vaan ostan aina siemenet keväisin. Se ei taida kuitenkaan olla sellainen kukka, jota haasteessa kaivataan.

Perennoista aarteeni on kultapallo. Se valittiin 2011 vuoden maatiaislajikkeeksi (linkistä pääsee lukemaan kultapallosta enemmänkin).

Kultapallo on korkea

Kultapallo on kaunis ja korkea. Itse olen istuttanut sen köynnöksen viereen, niin senkin voi köyttää säleikköön. Ilman sitomista kultapallo lakoaa. Kukka on myös kestävä, kuten aikaisemmasta postauksesta voi lukea. Härmän hätäännyttämänä leikkasin kukan alas, mutta uskollisesti se nousi vielä seuraavanakin kesänä ja kukkikin. Kaunis ja kestävä - voiko perennalta enempää pyytääkään.

Keltaista

Kävi kuten Scillan blogissa. Vasta kuvauksen jälkeen huomasin, että kuvaamani kukat ovat saman värisiä. Keltainen on kyllä tyypillinen syyskukkien väri, joten sekin selittää yhteensattumaa.

Kehäkukkaa pienessä maljakossa

Kehäkukka on uskollinen ja kukkii varmasti. Se kuuluu kasvimaani vakio kasveihin. Kerään sen terälehtiä teeaineeksi, se karkottaa tuholaisia  ja onhan se nättikin. Sen voi kai sanoa olevan leikkokukka, mutta mielestäni siitä ei saa pitkiä kukkavarsia. Ainakaan jos haluaa säästää varsia, niin että saa uusiakin kukkia. Kun säästelee varsia, niin poimitut kukkavarret ovat varsin lyhyitä. Pieni maljakko on tarpeen.

Kääpiösamettikukka

Toissa vuonna kääpiösamettikukkien esikasvatus meni penkin alle. Tänä keväänä en edes yrittänyt. Taimimyymälässä törmäsin valmiisiin taimiin ja ostin sitten... yhden taimen. Saituus ei osunut oikeaan kohteeseen, sillä samettikukka on ollut ihana. Seuraavana vuonna ostan useamman ja laitan rivin niitä täyteen. Täytyypä muistaa lisätä tuo vinkkilistaan.

Kultapallo ja jalokärhö

Kyllä luonto antaa anteeksikin. Viime kesänä kultapalloon iski härmä. Kerrankin olin nopea liikkeissäni ja katkaisin koko kasvin. Vähän sen jälkeen luin, että härmästä on ennemmäkin esteettistä haittaa, eikä se leviä lajista toiseen. Olin siis ollut aivan liian innokas. Pelkäsin jo, että kultapallo kuolee pois. Tänä keväänä se kuitenkin nousi taas maasta. Ei ehkä niin rehevänä kuin toissa kesänä, mutta kuitenkin. Nyt loppukesästä on sitten saanut nauttia upeasta kukkien värikontrastista. Tämä saattaa olla viimeinen kesä, kun se on edes mahdollista. On suunnitelmissa, että kultapallo siirrettäsiin muiden perennoiden kanssa toiseen paikkaan. Jalokärhö jäisi yksinään paikalleen. Se on kukkinut paikallaan kiitollisesti jo viisitoista vuotta eli se on selvästikin paikassa jossa viihtyy.

Kultapallon myötä astuin blogissani kasvimaan ulkopuolelle. Tarkoitus on edelleen painottaa kasvimaapuolta, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.