29.12.2013

Kasvimaan kausi 2013

Vuodenvaihde sopii kuluneen vuoden muisteluun. Tämän ovat monet blogin kirjoittajat huomanneet. Suvikumpu blogissa on vastattu haasteeseen, jossa mennyt puutarhavuosi tulee esitellä 12 kuvalla. Blogissa on ihania kuvia joka kuukaudesta. Tähän haasteeseen voi vastata kuka haluaa ja minua houkuttaakin siihen vastaaminen. Olen kuitenkin kuvannut talvikuukausina aika vähän ulkona, joten en saa noita 12 kuvaa kasaan. Tänä vuonna pitääkin petrata ulkokuvauksen kanssa. Mökkipuutarhassa blogissa samaan haasteeseen on vastattu vain osittain, sillä talvella mökissä käydään vain satunnaisesti. Tämä olisi yksi mahdollisuus vastata haasteeseen. Satu on blogissaan käynyt läpi kuluneen vuoden puutarhaprojektit. Emilie muisteli blogissaan projektien lisäksi myös tapahtumia ja puutarhananteja. Eri blogien innoittamana muistelen kasvimaan kautta. Yritän tuoda vielä sellaisia asioita esiin, joista en ole vielä kirjoittanut. Projektit eivät suuntaudu menneeseen, vaan mietin jo mitä tulisi tehdä tulevana kesänä.

Kehäkukka ja muut kasvimaan kukkijat kaunistavat kasvimaata. Niitä ei tule unohtaa seuraavana keänäkään. Tarkoitukseni on vuokrata palsta, jonne raivataan tilaa myös kukille. Ainakin auringonkukkia, kehäkukkia ja kääpiösamettikukkaa on suunnitelmissa. Kosmoskukka voisi olla myös mukava. 

Pavuilla on tietenkin paikka kasvimaallani. Itse kuivatetut härkäpavut itivät erittäin hyvin, joten niitä tulee ainakin olemaan. Pensaspavun luulin jo menettäneeni, mutta kyllähän se hunajakukkien seassa kasvatti papuja. Seuraavana kesänä voisin kokeilla salkopapuja, vaikka kylläkin mietityttää niiden tukeminen.


Kirveli kukoisti viime kesänä. Se ei ole koskaan kasvanut niin komeasti. Yleensä se on loppukesästä jo ollut mennyttä. Viime kesänä se ei välittänyt lehtien verotuksesta, vaan vain kasvoi. Taisi runsas kastelu sopia sille...

Kokeilin viime kesänä ensimmäistä kertaa paprikoiden viljelyä. Tai oikeastaanhan olen jo monena vuotena kasvattanut chilejä, jotka kuuluvat paprikoiden sukuun. Nuo isot miedot paprikat tuntuvat vaatiliammilta kuin chilit, jotka mielestäni ovat aika vaatimattomia. Valitsemani miedot paprikalajikkeet osoittautuivat helpoiksi. Seuraavana kesänä voisi kokeilla jotain uutta lajiketta!

Marjapensaiden vieressä oli härkäpapua ja maissia. Kumpikin tuotti satoa, mutta kasvu taisi olla vähän kituliasta. Näihin marjapensaan viereisiin penkkeihin olen suunnitellut lavakauluksia, jolloin marjapensaat ei pääsisi imemään niistä kaikkea voimaa. Toivottavasti löydän sopivan kokoisia ja hintaisia kehikoita.

Toiseen lavakaulukseen voisin laajentaa yrttitarhaa, joka alkaa olla liian pieni. Salviaa en tarvitse lisää, sillä en osaa sitä oikein käyttää (kukinta on tosin kaunis). Monesta muusta yrtistä on puutetta. Timjamia ja laventelia saisi olla enemmän. Rakuunaa ja anisiisoa ei ole ollenkaan.

Siis edellisen kesän innoittamana kohti tulevaa kesää!

22.12.2013

Joululahja tinteille

Annoin talitinteille jo näin etukäteen joululahjan eli siemenkranssin. Samanlaisen tein tammikuussa.  Edellinen kranssi ei ollut suuri hitti, joten tällä kertaa laitoin enemmän murskattua pähkinää. Käytin taas Geraniumin selkeää ohjetta. Minulla tosin rasva hyytyi vähän liikaakiin sulatuksen jälkeen. Kun lisäsin siihen pähkinät, massa oli vielä vähän jäykkää. Muottiin laittaessa massaa olisi voinut paremmin juntata pohjaan asti. Muutamassa kohdassa kranssi on pinnalta hiukan rikkonainen. Toisaalta tintit saattaa olla vain tyytyväisiä, kun pähkinät saa irti vähällä työllä. Tänään siemenkranssilla ei käynyt yhtäkään lintua, mutta ei käynyt lintulaudallakaan. Sitten taas vilkastuu, kun vähän pakastuu.


Laitoin Geranoiumin tapaa mukaan myös pussin pohjia. Tällä kertaa sekoitukseen tuli myös sukaatteja. Luulen, että ainakin mustarastaat pitävät niitä. Auringonkukan siemeniä on kourallinen, mutta loput ovatkin pähkinää. Saa nähdä miten maittaa.

Musta joulu taitaa olla tulossa. Kasvimaalla näyttää kuitenkin olevan vihreä joulu. Käänsin penkit aika suurpiirteisesti ja reunassa ollut mangoldi on näköjään jäänyt paikoilleen. Jos olisin jättänyt koko rivin paikalleen, saisikohan nyt vielä mangoldi satoa? Luulen, että pakkaset ovat vieneet osan mausta, mutta keitossa sitä ei välttämättä huomaisi. Aika sitkeä sissi tuo mangoldi!


Mangoldisatoa joulukuussa?

15.12.2013

Joulun leivonnaisia

Viime vuonna kirjoitin joulun alla hedelmäkakusta. Nyt jatkan perinteitä ja julkaisen hyvän saaristolaisleivän ohjeen. Saaristolaisleipä kuuluu mielestäni jouluun, sillä se sopii oivallisesti kinkun kanssa syötäväksi. Aaton jälkeen kun tehdään kinkkuvoileipää, niin saaristolaisleipä ja sinappi tekevät siitä täydellisen. Resepti ei ole omani, mutta en tiedä sen tarkkaa lähdettä. Minä olen saanut muutaman välikäden kautta vain jostain lehdestä kopioidun leikkeleen. Reseptin erikoisuun on sen sisältämä puolukkasurvos. Valmiissa leivässä puolukkaa ei huomaakaan, mutta se taitaa tuoda siihen mehevyyttä. Leipä on siis perinteisen saaristolaisleivän makuista puolukoista huolimatta.


SAARISTOLAISLEIPÄ
1 L piimää
50g hiivaa
3dl siirappia
2dl sokeroimatonta puolukkasurvosta
3dl kauraleseitä
3dl kaljamaltaita
4dl ruisjauhoja
2tl suolaa
n. 1L karkeita vehnäjauhoja

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen piimään.
2. Sekoita loput aineet puuhaarukalla sekoittaen. Taikina saa jäädä melko löysäksi.
3. Jaa taikina kolmeen isoon pitkänomaiseen vuokaan, jotka on voideltu sitä ennen.
4. Kohota noin 1 1/2 tuntia.
5. Paista leipiä aluksi 175 asteessa. Kun leipien pinta alkaa tummua, alenna lämpötila 160 asteeseen   ja peitä ne kevyesti foliolla. Kokonaispaitoaika on noin 1 tunti 15 minuuttia.



Joulutortutkin kuuluvat jouluun. Luumuhillo on niissä ehdoton!

Vielä lopuksi: Tervetuloa lukijaksi Tuulevi!

9.12.2013

5 kuvaa kesästä

Sain jo lokakuussa Piviltä haasteen, jonka mukaan oli näytettävä 5 kauneinta kuvaa omasta  puutarhasta. Jätän tuon jatkohaastamisen nyt väliin, kun tässä omassa vastaamisessa kesti näin kauan. En valinnut kuvia vain kauneuden perusteella, vaan enemmänkin ne kertovat viime kesästä. Näihin on mukava palata näin talven keskellä.


1.kuva: Kasvimaa kukoistuksessaan. Oih, tähän vehreyteen kestää vielä jonkin aikaa. Ensimmäistä kertaa oli samettiruusua kasvimaalla ja tykkäsin siitä kovasti. Se piristi penkkiä ja olihan se kuvauksellisempikin. Katsotaan jos onnistuisin kasvattamaan seuraavaksi kesäksi kääpiösamettikukat itse.


2. kuva: Kimalainen koristevadelman kukassa. Hurahtanut blogissa tähän haasteeseen oli vastattu ötökkäkuvin ja niin minäkin otin yhden mukaan. Sitä paitsi yksi kesän ihanuus on kuunnella kimalaisia koristevadelmassa. Puskasta kuuluu vain: Bzzzzz, Bzzzz, Bzzzz. Missään muussa kukassa en ole kuullut vastaavaa ääntä. Miksiköhän kimalaiset surisevat koristevadelmassa?


3. kuva: Vadelma. Näin siirrytään koristevadelmasta vadelmaan, joka on yksi himoni sen satoaikaan. Puutarhassa on yksi vadelmapuska, jota saa satoaikaan käydään verottamassa joka päivä. Syön marjat suoraan puskasta. Se on todellista lähiruokaa ;)


4. kuva: Kesän paprikakasvusto. Nyt siirrytään ei niin kauniiden, mutta informatiivisten kuvien pariin. Tänä kesänä yritin paprikan kasvatusta ensimmäistä kertaa. Aika hyvin nuo kasvoivat. Tuota kuvassa punaista 'New Aces' lajiketta taidan kylvää seuraavanakin keväänä. Paria noista etualan pikkupaprikoita 'Sweet Sunshine' yritän talvehdituttaa. Vielä ovat elossa :)


5. kuva: Kevään ihme. Tämäkään ei ole kauneimpia kuvia, mutta näyttää hauskan luonnon sattumuksen. Narsissi on kasvanut läpi lyhtykukan siemenen verholehdistä ja mukana on vielä sen marjakin. Kuva myös muistuttaa, että kevät on edessä. Kuvassa on ihana valo ja se on täynnä kevään lupausta. Tätä odotellen...