Sateiden välissä...

... kävin kasvimaalla. Siirtelin lantun, retikan ja kehäkukan taimia liian tiheistä penkeistä tyhjiin penkkeihin. Joku oli taas kylvänyt ne liian tiheään ;) Tyhjää oli muun muassa papupenkissä, kun Maxidor-papu ei ollut itänyt ollenkaan. Ostin sitä vielä maxi-pussin... Seuraavana keväänä voisi yrittää sille esi-idätystä.

Kauraan on tullut jo siemenet. Tässä edessä on mustakauraa, jota minulla oli jo viime vuonna vähän. Kypsyessä siemen muuttuu mustaksi ja siitä tulee jännän näköinen. Pitää ottaa siitä kuva sitten myöhemmin.

Taimina ostetut samettikukat voivat paksusti. Ne olivat ostaessa hentoisia, mutta ovat tosiaankin tykänneet kasvupaikasta. Näitä voisi olla enemmänkin.

Itsekasvatetussa kesäkurpitsassa on jo kukat. Satoakin tulee toivottavasti jossain välissä. Tänä vuonna kesäkurpitsapenkkejä peittää suojakangas. Kokeilen sitä ensimmäistä kertaa. Kosteutta se ei selvästikään pidä yhtä hyvin kuin muovi. Kesäkurpitsat kehittyvät nyt yllättävän hitaasti. Toisaalta viime kesänä kesäkurpitsojen lehdet olivat loppu kesästä homeessa. Ehkä kankaan kanssa ei ole sitä ongelmaa. 

Härkäpavuissa on ollut kukat jo jonkin aikaa. Niitä kannattaa pitää silmällä. Tuorepapuja voisi alkaa kerätä heti, kun niitä valmistuu.

Perunoistakin löytyy jo kukkia. Tässä Mozartin hennosti lila kukinto.  Seuraavana viikonloppuna voisi jo varovasti katsoa, millaisia mollukoita multa kätkee.

Ehdin kasvimaalta pois ennen kuin alkoi taas sataa. Hyvä, että taas sataa. Alkukesä on ollutkin niin kauhean kuiva. Tuntuu, kuin kasvimaalla ei mitään kasvua tapahdu kuivuuden takia. Olen toki kastellut, mutta en ehkä tarpeeksi. Toisaalta kastelen kylmällä kaivovedelle. Onkohon kasveilla vaikeuksia hyödyntää sitä sen kylmyyden takia? No, nyt ainakin luonto hoitaa kastelun :)

 

Kasvimaan ensimmäiset kukkijat

Hektisen alkukesän jälkeen kasvimaalla alkaa olla jo leppoisempaa. Kaikenlaista kukintaa on jo nyt puutarhurin iloksi. Pääkukkaloisto on vasta tulossa, mutta kun tarkkaan katsoo, niin yllättävän paljon kukkaa löytyy jo tässä vaiheessa.

Härkäpavun kukinta on jo täydessä vauhdissa. Kukissa pörräsi ainakin ampiaisia ja kimalaisia. Jos vertaa viime vuoteen, niin ollaan kaksi viikkoa edellä. Tosin en laita aina kuvia heti nettiin, joten blogin avulla ei voi sanoa tarkkaa aikaa. Nämäkin kuvat ovat viime viikonlopulta.

Tänä vuonna laitoin vuokrapalstalle myös valmiita yrtti- ja kukkataimia. Valitsin juuri perhosia houkuttelivia lajikkeita. Yrttejä on laventeli ja rosmariini. Laventelin kukinta on jo vähän ohitse. Kukkisiko se uudestaan, jos katkaisen kukinnan jälkeen kukkavanat? Pitääpä kokeilla.

Tarkoitus oli kerää myös laventelia omaan yrttiteehen, mutta tästä yksilöstä se ei onnistu. Vasta kotona luin purkissa olleen lapun: Ei saa käyttää ruuaksi. Mikä pettymys...Tätä on kai niin ruiskuteltu myrkyillä, että suuhun sitä ei saa enää laittaa.

Laventelin seurassa on myös myskimalvaa, joka on minulle uusi tuttavuus. Se on kukkinut jo pidemmän aikaa kiitollisesti. Suunnittelin, että syksyllä kaivan nämä ylös ja otan talteen tulevaa kesää varten. Perhosia en ole näissä nähnyt, mutta eipä niitä muutenkaan ole näkynyt kasvimaalla.

Kesäkurpitsoissa oli kukat ollut jo jonkin aikaa ennenkuin sain aikaiseksi poistaa niiden päällä olleen harson. En tiedä oliko harson alle päässyt pölyttäjä vai ovatka nämä itsepölyttyviä, mutta jotain sutinaa oli harson alla tapahtunut ;) Kurpitsavauvat ovat jo kovaa vauhtia kasvamassa.

Kaikki kukinta ei ole niin haluttua...harson alla pinaatti oli alkanut jo kukkimaan. Osan jo korjasin pois. Saa nähdä laitanko lisää.

Löysin sipulipenkistä rikkaruohoista poikkeavia lehtiä ja edellisessä postauksessa luulin niitä krassiksi. No, kasvit kasvoivat lisää ja paljastui niiden todellinen luonne. Ne ovatkin tattaria. Samoilla paikoilla oli viime vuonna tattaripenkki ja siitä se on kylväytynyt. Taimia ei ole montaa ja olen antanut niiden olla. Tattari ei ole näyttävä, mutta läheltä huomaa sen kukinnan herkkyyden.

Omaa satoakin on jo tullut :) Tänä vuonna kokeilussa on 'Malaga Violet' retiisi. Kuori on tosiaan tumman violetti ja maku on todella kirpsakka. Ehkä omaan makuuni jopa liian...

Multaa-kynsien-alla ja bittejä-korvien-välissä viljelyä

Blogirintamalla on ollut hiljaista minun päässäni nyt muutaman kuukauden. Kahdenlainen viljely on vienyt vapaa-aikani. Vuokraplastalla on aina jotain tekemistä ja siitä huolimatta rikkaruohot rehottaa. Masentavaa katsella naapurien palstoja, joille rikkaruohot eivät edes uskalla tulla...

Laitoin taas tänä vuonna hunajakukkaa ja se on edelleen kimalaisten suosiossa. Mukavasti sen ympärillä käy pörinä. Minä taas pidän kimalaisista, joten kukka on minunkin suosikki.

Perunaa en ole vielä nostanut, vaikka muutama kukinto jo on. Kuvassa on 'Red Emman' kukka. Peruna pitäisi olla täysin punainen, mutta väriä ei ole riittänyt kuin aavistus kukkaan.

Jaha, tässä piti olla talvikurpitsaa. On tainnut istuttajalla mennä taimet sekaisin. 

Osa ajasta on mennyt palstalla, mutta osa ajasta on mennyt virtuaalisessa viljelyssä. Täytyy myöntää, että olen täysin koukussa hay day peliin. Siinä voi viljellä vehnää ja maissia, syöttää ne kanoille, joilta saa munia. Munat voi edelleen käyttää vaikka vadelmamuffinien tekoon paistouunissa. Sitten muffinit voi myydä ja tuloilla ostaa vaikka mehuprässin. Naapurikisat, erilaiset tapahtumat ja uudet masiinat tekevät pelistä vaihtuvaisen, niin ettei siihen kyllästy. Jos ei muuta, niin pelin kautta olen saanut hankittua haaveilemani puutarhamehiläiset. Ne ovat virtuaalisia, mutta vähän turhankin ahkeria. Busy bees indeed! :)

Ei näin...

Vuosien saatossa tietoa ja kokemusta kertyy kasvimaan hoidosta. Joka vuosi kuitenkin tulee tehtyä uusia mokia. Tässä tämän vuoden hairahduksia...

Kuvan keskellä on kukkapenkki, jonka molemmilla puolilla on polku. Hunajakukka ei ole paras mahdollinen reunakasvi. Seuraavana vuonna pitää muistaa sijoittaa se penkin keskelle. Muuten kyllä tykkäsin hunajakukasta, sillä se kukki aikaisin ja oli oikea kimalaismagneetti.

 

Tässä kuvassa taas on papupenkki, jonka reunalla on persianapilaa. Kuvasta voisi luulla, että papua on vain yksi rivi, kun sisempi rivi on apilan alla...

Jos edelliset penkit olivat liian reheviä, niin mangoldipenkki oli liian paljas. Ainakin epäilen, että sen takia palstan mangoldit kituuttivat koko kesän. Olen kateellisena vilkuillut naapuripalstan komeita mangoldinlehtiä.

Kesäkurpitsaa tuli, vaikka satokausi on jo aikaa sitten loppunut. Olisi voinut varmaan laittaa enemmän lannoitetta. Talvikurpitsa on auttamattomasti myöhässä. Ei todellakaan ehdi kypsyä. Pitäisiköhän ostaa valmiit taimet seuraavana keväänä?

Salkopavulle ohjeistettiin laittamaan kolmimetriset tuet. Minun parimetriset tuet jäivät liian lyhyiksi. Papu ei kyllä minun mielestäni pahustunut siitä, että ohjasin yläilmoihin lähteneet versot takaisin alas. Jäin myös miettimään, miten olisin yltänyt poimimaan papuja kolmen metrin korkeudesta. Palstalla minulla ei ole tikkaita. Salkopavun kohdalla vois sanoa, että näin ei neuvottu tekemään, mutta oman tavan havaitsin hyväksi.

Seuraavana kesänä on taas uudet kujeet ja mokat...  ;)

 

Kasvimaan ensimmäiset kukkijat

Kasvimaan kukkijoista postasin jo kesäkuun lopulla. Silloin näytin kuvat kukkivasta härkäpavusta ja Ariel-perunasta. Nyt alkaa olla kukkijoita jo muitakin, joten niitä riittää jo yhden postauksen sisällöksi. On mukavaa käydä kasvimaalla, kun siellä on silmänruokaa :)

Tämmöinen ihanuus löytyi hernepenkistä. Kotona piti penkoa tyhjiä siemenpusseja ja selvittää, mikä se voisi olla nimeltään. Siemenpussin kuvassa on herneiden lisäksi kukat ja kuvauksessakin mainitaan kauniit kukat. Enpä ollut näitä asioita huomannut, mutta olipa ihana yllätys. Lajike on muuten 'Gigante Swizzero'.

 

Olen laittanut useampaan penkkiin persianapilaa. Siinä on todella hento vaaleanpunainen väri, joka ei tarttunut "filmille". Olen jo kerran osan siitä niittänyt viherkatteeksi. Tänään muistin, että sen kukista sai teeainesta. Pitää siis kerätä kukkia ennen kuin seuraavaksi niitän.

Palstanviljelyä Jukolanniemessä blogissa harmiteltiin noin kymmenen päivää sitten, että kasvit jurottaa kylmässä säässä. Kasvu on myöhässä, mutta toisaalta aurinkoinen kasvimaapaikka on auttanut. Kesäkurpitsani jo iloisesti kukkii ja kehittää hedelmiään. Tämä oli mielestäni keltaista lajiketta 'Gold Rush', mutta kovin vihreiltä nuo kurpitsat vielä näyttää.

Yleisnäkymä kasvimaalle. Hunajakukka kukkii kauniisti, mutta näyttää tässä hailakalta. Edessä on talvikurpitsaa, jossa on vasta nuput. Takana näkyy järeät herne- ja papumaan tuet. Pensaskrassi penkki on vielä kitkemättä...

Sinisen 'Salan Blue' perunan kukatkin ovat yllätys, yllätys sinisiä. Tämän perunan syömistä oikein odotan. Se saa kuitenkin vielä kasvattaa mukuloitaan. Arielia jo kuitenkin nostin ja ensimmäiset on jo kattilassa. Lähdenkin tästä syömään ensimmäistä oman maan peruna-ateriaa...

Mäkimeiramin mesi houkuttaa

Mäkimeirami eli oregano kukkii yrttitarhassa ja houkuttaa monenlaista siivekästä. Sen mesi taitaa olla aika hyvää!

Luulin kuvan perhosta kaaliperhoseksi, mutta eläinkirjan mukaan naurisperhonen on aika samanlainen. Jälkikäteen lajimääritystä on vaikea tehdä, kun kuvassa siivet on supussa. No, tällainen tuli myös nopeasti mesiaterialle. Pian piti taas kisailla lajikumppanin kanssa. Aika rispaantuneet siivet...

Enemmän mäkimeiramissa näkyi kimalaisia. Tosin uutisissa kerrottiin tämän kesän olevan huono perhosvuosi. Ehkä perhosia on vain vähemmän liikkeellä. Kimalaisilla ei ollut aikaa poseerata, kovin kiire näytti olevan.

Ja taas oli kuvaaja liian myöhässä ja sai vain peräpäästä kuvan ;) Karvoitus ja siiven mosaiikkimaisuus näkyy kuitenkin hyvin tässä kuvassa.

 

Kävin katsomassa kesäkurpitsaa tiistaina ja poimin kaksi söpöä kurpitsaa. Tein niistä kesän ensimmäiset marinoidut kesäkurpitsat. Lauantaina puskassa oli jo tämmöinen jötikkä! Missä välissä se oli noin isoksi kasvanut? Se ja muutama sen kaveri pääsivät kesäkurpitsagratiiniin. 

Kesäkurpitsani ei ole kovin kuvauksellinen, kun kasvatan sitä kompostikukkulalla, joka on päällystetty mustalla muovilla. Komposti koostuu oksasilpusta, edellisvuoden lehdistä ja kanankakasta. Lisään vielä niille tomaattilannoitettakin. Tällaisella kukkulalla ovat ainakin minun  kesäkurpitsat viihtyneet.

 

Lopuksi vielä Borlotti-pavun kukka. Ihanan hentoisen vaaleanpunainen! Papu on selvästi Primel-lajiketta korkeampi ja minun tukikepeistä tahtoo loppua pituus. Satoa saa odotella vielä jonkin aikaa.

 

Kukkiva heinäkuu

Nyt on puutarha täynnä kukkia. Kameralle löytyy paljon kuvattavaa.

Rikkaruohoelämää-blogissa oli kuva kukkivasta varjoliljasta jo 25.6. Meillä ne ovat vasta vähän aikaa sitten aukaisseet nuppunsa. Lähikuvassa huomaa niiden veikeät värit. Aika uskaliasta yhdistää vaaleanpunaista ja oranssia...

 

Köynnösruusu kukkii nyt kuin viimeistä päivää. Kirvat kyllä vaivaavat, mutta mäntysuopa auttaa.

Kasvimaallakin on jo kukkijoita. Kesäkurpitsan kukat lupaavat satoa. Näillä helteillä kukka avautuu luultavasti aika pian. Pitää ottaa sitten uusi kuva!

 

Kamomilla kukkii nyt tosissaan. Viime vuonna kamomillan kasvatus meni penkin alle, mutta onneksi tänä vuonna ei ole sitä ongelmaa. Näistä saa hyvät teeainekset.

Paprikat ja chilit kukkii. Muutama paprika on jo kehitteillä. Viime vuonna oli tähän aikaan aikaisessa 'New Aces' lajikkeessa jo melkein kymmenen centin pituiset alut. Tänä vuonna kokeilussa on lajike 'Baramgio', joka ei vaikuta niin aikaiselta. Tosin alkukesä oli aika kylmä. Chili 'Piment d'Espelette' ei ole sen nopeampi kehityksessä. Mielenkiintoista päästä maistelelemaan näitä lajikkeita.

 

Kurjenkello kukkii hehkeänä niityllä. Mielestäni kauniin ylväs kukka. Ihanaa, kun se on kotiutunut omalle niitylle :)

Kesäkurpitsasadon muistelua ja siementilaus

Siemenkatalogit ovat jo jonkin aikaa olleet luennassa. Ennen tilausta pitäisi olla jonkinlainen käsitys, mitä kasvimaahan tänä vuonna pistää. Kesäkurpitsaa laitan ainakin vähemmän. Viime vuonna minulla oli neljä tainta, josta yksi oli luumun varjostama. Pari kertaa lahjoitinkin kesäkurpitsaa. Siitä huolimatta pysyin hädin tuskin kesäkurpistsasadon tahdissa. Kun perkasin kasvimaata syksyllä, selvisi etten ollut onnistunut. Tarkastuksesta huolimatta kesäkurpitsaa oli jäänyt penkkiin ja se oli ihanasti mädäntynyt paikalleen...

Kesäkurpitsachutney

Kesällä tuli kokeiltua kaikenlaisia kesäkurpitsareseptejä. Yksi niistä oli Cakewalk blogista löytämäni kesäkurpitsachutneyn resepti. Chutney oli ihanan mausteista ja sopivan tulista. Chutneyn voi kuulemma tehdä isoistakin yksilöistä, joten resepti sopii minulle mainiosti, sillä minulla ne tahtoivat venähtää. Seuraavassa listaus kaikista kesäkurpitsaruoista, joita tein viime kesänä: 

chutney
hillo (maustettiin mintulla)
4 X marinoituna (resepti on kesän postauksessa)
risotto
2 X salaatti
2 X pannulla paistettuna
2 X gratiini
keitto
2X lasagne (tomaattikastikkeella ja toinen mangoldin kera)
grillaten
leipä (ei onnistunut)
kakku (porkkanakakkureseptillä)
ratatoulle

Tulihan tuotaa kesäkurpitsaa laitettua. Seuraavana keänä taidan laittaa kasvimaalle vain kaksi kesäkurpitsatainta. Ei tule sitten kesäkurpitsasta pakkopullaa, jota joutuu joka välissä syömään. Ajattelin lisäksi laittaa talvikurpitsaa,  avomaankurkkua ja maissia samalla lohkolle. Olen jakanut kasvimaan neljään kasvikierron lohkoon. (Postaan koko kasvimaan suunnitelman myöhemmin.)

Perinpohjainen kasvimaakirja

Ruukkukasvatukseen haluaisin taas paprikaa, kuten viime vuonna. Olin suunnitellut kahta eri lajiketta. Informatiivisella Puutarhasta poimittua blogissa kuitenkin kehotetaan pitämään eri paprikalajikkeet erillään. Israelssonin kirjassa (kuva) on myös tieto, että paprikalajikkeet pölyttyvät ristiin. Ehkä on siis parempi pysyä yhdessä lajikkeessa, kun taimet tulevat olemaan aivan lähekkäin. Tai ehkä hankin aikaista ja myöhäistä lajiketta, jolloin ne eivät kuki samaan aikaan. Hm...

Tervetuloa lukijaksi Keskeneräinen!

Persilja porskuttaa

Halla on käsitellyt kovin kourin kasvimaata. Kesäkurpitsa on enää muisto. Kirvelikään ei kestänyt täysin kylmiä öitä. Persilja ei ollut moksiskaan ja vihertää edelleen kauniisti. Keräsin suurimman osan lehtisadosta pakkaseen. Jos on vielä jonkin aikaa lämmin, niin persilja saattaa kasvattaa vielä lehtiäkin. Pakkasessa olisi ainakin vielä tilaa...

Persiljan lokakuinen kukoistus

Yllätyksenä tuli, että pakkanen puri härkäpapuun. Se on ymmärtääkseni aika hallan kestävä, mutta sen rajat taisi tulla vastaan. Penkkiin oli vielä unohtuneet pikkuporkkanat, jotka olivat maan alla säilyneet hyvin. Porkkanalajike on tosiaan tuollainen pieni, että ne ovat kasvaneet niin suuriksi kuin perimä salli. 

Puutarhasta löytyy vielä persiljaa yllättävämpi selviytäjä. Lipan alla ruusi vielä kukkii. Se taitaa olla sitkeämpi kuin tiesinkään.

Sitkeä ruusu

Tervetuloa lukijaksi Taija T!

  

Pakkasen pakottamana

Aamupäivästä vielä ennusti, että torstain ja perjantain öinä tulee oikein pakkasta. Iltaa kohden ennustusta rukattiin hiukan lämpimämmäksi, mutta kyllähän se kylmemmäksi menee. Olen tulevat arkipäivän poissa kotoa, joten nyt oli luultavasti viimeiset hetket korjata maissi ja pavut. Kesäkurpitsa on jo jonkin aikaa sitten lopettanut sadon tekemisisen, joten sen tuhoutuminen ei enää haittaa. 

Maissi sato jäi vähäiseksi. Olin vähän myöhässä taimien kanssa ja kasvupaikka oli liian varjoinen. Tähkistä vain yksi oli hyvänmakuinen. Taisivat muut olla raakoja, mutta se hyvänmakuinen olikin sitten TODELLA hyvänmakuinen :) (Tuo kuvasarja on nyt vähän takaperoinen, kun kuvat eivät halunneet asettua oikeaan järjestykseen.)

Pavutkin ovat arkoja, joten keräsin viimeiset pois penkistä. Toisin kuin aikaisemmin postasin, niin olihan siellä papupenkissä papuja. Viljelijä oli vain tehnyt niin villin penkin, ettei sieltä tahtonut mitään löytää...

Pavut kätkössä

Mitenkähän samettikukat tykkää hallasta? Ne ovat olleet koko kesän kasvimaan kaunistuksena. Vielä otin niistä kuvan, kun ovat vielä kuvauksellisia.

Samettikukan loistoa

Kesäkurpitsan marinointi ja tunnustus

Kun kesäkurpitsan kasvatus onnistuu, niin seuraava ongelma on suuren sadon hyödyntäminen. Paltanviljelyä Julkulanniemessä blogissa osa sadosta on kuivattu. Minä olen vielä onnistunut syömään saamani sadon, mutta reseptikirjoja on pitänyt selailla. 

Kesäkurpitsa kukassa

Jotkut reseptit eivät ole onnistuneet, mutta useimmat ovat olleet hyviä. Sen olen oppinut, että kesäkurpitsa on mieto, joten se tarvitsee mausteita. Kiitosta on saanut kokeilemani marinoidun kesäkurpitsan resepti. Jaan sen tässä toisillekin kokeiltavaksi.

MARINOIDUT KESÄKURPITSAT

(Kirjasta Eeva Salonen: Ruokatorstai)

1 kg hoikkia kesäkurpitsoita

(oliivi) öljyä paistamiseen

6 pieneksi palaksi leikattua valkosipulinkynttä

cayennenpippuria, suolaa

persiljaa (sen puutteessa käytin oreganoa)

Liemi:

6 rkl viinietikkaa

4 dl vettä

4 tl sokeria

2 tl suolaa

1/2 dl oliiviöljyä

1. Viipaloi kesäkurpitsat puolen sentin paksuisiksi kiekoiksi. ( Ison kesäkurpisan viipaleet vielä halkaisin, jotta mahtuvat paremmin pannulle ja purkkiin.)

2. Paista kesäkurpitsa viipaleet pannulla öljyssä pähkinän ruskeiksi. Nosta ne sitten talouspaperille, joka imee liian öljyn pois.

3. Laita viipaleet astiaan kerrokseksi. Sirota niiden päälle suolaa, cayennenpippuria, valkosipulia ja persiljaa (/oreganoa). Tee jokainen kerros näin.

4. Kiehauta marinointiliemi ja lisää sen joukkoon paistoöljyä. Kaada liemi maustetuille kesäkurpitsaviipaleille. ( Puolen litran astiaan lientä on hiukan liikaa, mutta sitä on oltava tarpeeksi, jotta viipaleet peittyvät.) Sulje astia ja laita se jäähtyneenä jääkaappiin.

5. Anna marinoitua vuorokausi. Sopii ruokien lisäkkeeksi ja myös vaalean leivän päälle.

Marinoutumaan menevää kesäkurpitsaa

Sitten vielä tällainen ihana tunnustus, jonka sain Emilieltä Hurahtanut blogista. Kiitos!

                                                     

Tässä sen säännöt:
Kopioi post it- lappu ja liitä se blogiisi
Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi
Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla
Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Säännöissä ei kielletä tunnustuksen takaisin lähettämistä ja näin teki myös Emilie. Tässä on vain neljä, mutta se ei kai haittaa. Tällä hetkellä lempiblogeihin kuuluvat:

Hurahtanut

Kukkaiselämää - my flowering life

ja uudet tuttavuudet: 

Palstaviljelyä Julkulanniemessä

onnea istuttamassa

Olen huomaamatta saanut uusia lukijoita. Tervetulo lukijakuntaa Leena Meinila, Katja Lammi ja Niina!