23.12.2016

Täydellisen glögireseptin metsästys

En ole ollut mikään glögifani. Olen juonut sen, kun nenän alle on tuotu, mutta en ennen ostanut sitä ollenkaan itse. Tänä syksynä oli todella sitkas flunssa ja lämmintä tuli juotua oikein urakalla. Jopa siinä määrin, että teen tilalle alkoi kaivata muuta. Loppusyksystä kaupoissa alkoi olla glögiä ja se olikin oiva flunssajuoma. Lehdessä törmäsin glögireseptiin ja mieleen hiipi ajatus glögin valmistamisesta. Siitähän saisi oivan lahjan!


Resepti johon törmäsin oli nimeltään: Täydellinen vaaleaglögi. Sehän kuulosti täydelliseltä! :) Se pohjautuu seljankukkamehuun, jossa keitetään mausteita. Makeutuksena on vaahterasiirappia. 

Vaan eihän tuo resepti ollut minulle täydellinen. Se oli ensinnäkin aivan liian makea ja mausteisuuttakin olisi saanut olla enemmän. Seuraavaan glögikattilaan laitoin vähemmän siirappia ja enemmän mausteita. Appelsiinikuoren lisäksi laitoin mukaan myös appelsiininmehun. Lopputuloksessa maustui mukavasti appelsiini, mutta lisää maustetta se vielä kaipasi. 

Mausteena oli mm. kanelitanko ja tähtianis
Sitten aloin miettimään, että appelsiinimehu varmaan vähentää glögin säilyvyyttä. Aioin antaa glögin lahjaksi, joten se oli mielestäni tärkeää. Lahjan saajan jääkaapissa glögi saattaa seisoa jonkin aikaa. Niinpä muokkasin glögireseptiä kolmannen kerran. Appelsiinimehun sijaan lisäsin appelsiinikuoren määrää... ja lopputulos oli todella kitkerää. Argg!

Taas lähdin kauppaan hakemaan glögin aineksia ja pyörin maustehyllyllä. Silmiin sattui glögimausteet pussukka. Niinpä neljänteen versioon lisäsinkin kaupan glögimausteet ja puoli vaniljatankoa sekä hiukan siirappia. En ihan ollut tyytyväinen tähänkään versioon, mutta oli se kuitenkin parempi kuin aiemmat. Ehkä seuraavana jouluna jatkan kehitystyötä.


Sitten vielä kuva glögihetkestä, kun maistelimme uuttä glögiä. Sen seurana oli vuohenjuusto-aprikoosipaloja ja minttusuklaamakeisia. 

+++ Tunnelmallisia glögihetkiä ja rauhallista joulua kaikille lukijoille! +++

18.12.2016

Ihanat jouluvalot

Ulkona on pimeää, mutta jouluvalot luo tunnelmaa. Sisälläkin on mukava pitää hämärämpää valaistusta, jotta jouluvalot pääsevät oikeuksiinsa. Monenlaista on kodin ikkunoille viritetty.


Klassinen jouluvalot lasipurkkiinm menetelmä on toimiva ja näin välttyy ripustukselta. Tässä on mielestäni kauniin modernit lamput. 


Valaistuissa joulukelloissa on yllättävän keltainen valo. Naapurin sinisävyiset valot näkyvät samasta ikkunasta, joten pimeässä huoneessa on ruotsinlipun värit. Alltså en julklocka ;)


Valaistuja sydämiä on itse asiassa kolme päällekkäin, mutta en millään saanut niistä kunnon kuvaa. Vain tämä lähikuva onnistui. Nämä sydämet eivät ole täydessä valossa mitään kaunokaisia, mutta pimeässä ne ovat edukseen. Varsinkin kun taustalla oleva lasi moninkertaistaa sen valon.


Tämä viimeinen kuva on ulkolyhdystä, joka oikeastaan toimii myös sisävalaistuksena. Se on ripustettu niin lähelle ikkunaa, että näkyy erittäin hyvin myös sisältä.

Ja sitten on vielä kynttilät. Joulunaikaan on paljon kaikenlaista valonlähdettä, jotka ihanasti tuovat tunnelmaa tähän synkkään vuodenaikaan. Itse huomasin, että ikkunalaudalle viritetyt kynttilät toivat minulle heti joulutunnelman.

Ajatella, jos joulu olisikin juhannuksena. Olisi se kyllä aika erilainen juhla silloin. Lamppuja ja kynttilöitä olisi varmaan paljon vähemmän. Sitten pitäisi kyllä keksiä jokin valojuhla tähän talvipäivänseisauksen tienoille. Minua ainakin jouluodotus kannattelee vuoden synkimmän ajan yli. Kiitos siis jouluvaloista :)

17.11.2016

Hyvästit lumelle

On meitä hemmoteltu, kun on ollut pakkaskelit ja lumi maassa jo marraskuussa. Vaan eihän tätä ihanuutta voinut kovin kauaa jatkua. Vielä on lumi maassa, mutta kyllä on sellainen vesikeli ja lisää vain lupaa, että lumi sulaa tässä jossain välissä. :(

Marraskuu on niin pimeä kuukausi, että lumi olisi tarpeen. Joulukuussa jouluvalot ja joulunodotus kantaa, mutta marraskuussa ei ole niitäkään. Toisaalta neutraaleimpia jouluvaloja voisi jo viritellä. 

Tässä vielä muutama lumikuva, joita voi fiilistellä vesisateen loristessa.


Tämä kuva taisi olla punalehtisestä nauhuksesta, jonka kukkavarressakin on punerrerusta. Siementupsut ovat hempeän vaaleanpunaisia.


Angervoon (?) jää aina talveksi kukat, joihin lumi kauniisti laskeutuu.


Punahattuun lumi on jäänyt jännittävällä tavalla. Kuvasta tuli oikeastaan aika dramaattinen! :)

Hyvästit siis lumelle. Toivottavasti pakastuu taas pian uudestaan ja tulee uusi lumipeite... ja olisi mukavaa, jos sitä ei tarvitsisi odottaa tammikuulle asti.

13.11.2016

Mitä kekrinä syötiin?

Kekrin eli suomalaisen sadonkorjuujuhlan vietosta on tullut jo perinne. Omaiset osaavat jo odottaa tätä joulua ennakoivaa syömäjuhlaa. Olen yrittänyt laittaa pöytään myös itse kasvatettua satoa, mutta kaikkien ruokien kohdalla se ei ole mahdollista. Esimerkiksi porkkanalaatikkoon eivät omat porkkanat ehtineet, kun ne popsittiin jo syksyllä.


Kekrin koristeväri on tietysti halloweenista tuttu oranssi. Koristeena toimivat myös itse kerätyt kurpitsat. Vähän jäi kasvaminen kesken, mutta koristeena se ei haittaa. Voisi jopa seuraavana kesänä kasvattaa ihan koristekurpitsoja, kun niitä on niin mukava käyttää eri asetelmissa.


Menu oli siis tällainen. Hiukan se on vaikealukuinen, kun tuo pohjakuva jäi turhan näkyväksi. No, paljon oli siis syötävää ja vatsa tuli täyteen. Tänä vuonna syötiin vain kasvisruokaa, kun yksi seurueesta oli kasvisruokailija. Se kyllä oikeastaan sopiikin kekriin, kun ei sieltä omalta kasvimaalta eläinproteiinia saa. 


Lehtikaali-basilikapesto mausti leivän. Sitä riitti seuraaviksikin päiviksi.


Erilaisista halloween-karkeista kokosin vielä tällaisen karkkikulhon. Ettei vaan jäänyt sokerihammas kolottamaan ;)

18.7.2016

Multaa-kynsien-alla ja bittejä-korvien-välissä viljelyä

Blogirintamalla on ollut hiljaista minun päässäni nyt muutaman kuukauden. Kahdenlainen viljely on vienyt vapaa-aikani. Vuokraplastalla on aina jotain tekemistä ja siitä huolimatta rikkaruohot rehottaa. Masentavaa katsella naapurien palstoja, joille rikkaruohot eivät edes uskalla tulla...



Laitoin taas tänä vuonna hunajakukkaa ja se on edelleen kimalaisten suosiossa. Mukavasti sen ympärillä käy pörinä. Minä taas pidän kimalaisista, joten kukka on minunkin suosikki.


Perunaa en ole vielä nostanut, vaikka muutama kukinto jo on. Kuvassa on 'Red Emman' kukka. Peruna pitäisi olla täysin punainen, mutta väriä ei ole riittänyt kuin aavistus kukkaan.


Jaha, tässä piti olla talvikurpitsaa. On tainnut istuttajalla mennä taimet sekaisin. 


Osa ajasta on mennyt palstalla, mutta osa ajasta on mennyt virtuaalisessa viljelyssä. Täytyy myöntää, että olen täysin koukussa hay day peliin. Siinä voi viljellä vehnää ja maissia, syöttää ne kanoille, joilta saa munia. Munat voi edelleen käyttää vaikka vadelmamuffinien tekoon paistouunissa. Sitten muffinit voi myydä ja tuloilla ostaa vaikka mehuprässin. Naapurikisat, erilaiset tapahtumat ja uudet masiinat tekevät pelistä vaihtuvaisen, niin ettei siihen kyllästy. Jos ei muuta, niin pelin kautta olen saanut hankittua haaveilemani puutarhamehiläiset. Ne ovat virtuaalisia, mutta vähän turhankin ahkeria. Busy bees indeed! :)

6.4.2016

Ensiherääjät

Puutarhassa ovat varhaisimmat kasvit heräilleet jo viikkoja sitten, mutta sain heidät "filmille" vasta nyt. Tänään olikin hyvä kuvaussaa alkupäivästä. Aurinko paistoi ja tuulikin kävi todella lämpimästi. 


Aurinko olikin tarpeeseen. Sinivuokossa on ollut nuput jo jonkin aikaa, mutta ei se ole kylmällä säällä niitä aukaissut. Tänään lämmin sää sai sen heltymään.

Vadelmapensaan juurella lumikello availi kukkiaan. Nämä taitavat olla naapurilta saatuja (= minulla ei ole mitään tietoa lajikkeen nimestä). Kukissa on todella hienon hento vihreä yksityiskohta. 


Punaista väriä tuo puutarhaan raparperin alut, jotka ovat yllättävän punaiset. Yllättävää on myös, että ne ovat nousseet jo viikkoja sitten, sillä niiden kasvupaikka on hiukan varjossa. Ne ovat siis todella varhaisia herääjiä. 

Talvihorroksen jälkeen alkaa puutarhassa taas näkyä kasvielämää. Puutarhakierros on siten taas paikallaan, jotta kaikki kasvun ihmeet tulisi näettyä.


Vielä lopuksi: Tervetuloa lukijaksi Päivikki!  :)

27.3.2016

Tipuja, tipuja, tipuja

Munat kuuluu pääsiäiseen ja sen myötä myös tiput. Niitä onkin pääsiäiskoristeissa monessa muodossa. Vanhat tipukoristeet on taas aseteltu esiin ja tein muutaman uudenkin.


Virpojia ei käynyt yhtään, joten itse taiteilin vitsat. Laitoin koristeita lähinnä niihin kohtiin, joissa ei ollut pajunkissoja. Tähtäsin myös värikkyyteen ja lopputulos onkin tällainen sekameteli.


Vitsojen tipukoristeen olin nähnyt jo useita vuosia sitten. Nyt vihdoin yritin toteuttaa sen. Mielestäni siitä tuli aika hauska. Liimani ei tosin ollut kovin hyvä, joten tiput saivat olla painon alla liimauksen jälkeen. No, lopputuloksesta tulikin erittäin tukeva.


Lopuksi vielä pieni pääsiäiskuvaelma. Siinä on monenmoista tipua. Kynttilän olen ostanut jo vuosia sitten käsityökaupasta. Pohjassa on nimi Maija Peltonen. Kynttilä on kyllä niin kaunis, ettei sitä raaski polttaa...

###    HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!   ###

20.3.2016

Härkäpavun siemenien keruu ja muita siemen mietteitä

Välillä olen vilkaissut blogille tulevaa liikennettä ja olen huomannut, että useampi kävijä on etsinyt tietoja härkäpavun siemenien keräämisestä. Tuorekäyttöön niitä voi kerätä heti kun palot ovat tarpeeksi pullistuneet. Härkäpapuhan on siitä erikoinen, että se valmistaa satoa eritahtisesti. Siinä voi olla valmiitä papuja ja kukkia samaan aikaan. Ongelmallisempaa on, jos haluaa kerätä siemeniä kuivattavaksi tai seuraavan vuoden siemeneksi. Tai eihän se vaikeaa ole, mutta ei niin yksinkertaista kuin tuorepapujen keräys. 


Itse olen käyttänyt ruuaksi vain tuorepapuja, mutta viime kesänä kuivasin osan pavuista siemeneksi. Siihen käytin vuoden 2012 härkäpavun siemeniä. Olivat siis hiukan vanhoja, mutta Israelssonin puutarhakirjan mukaan itävyys säilyy härkäpavuissa 5 vuotta. Ainakin minun pavut itivät hyvin, eivätkä olleet kärsineet useamman vuoden säilytyksestä.

Vuonna 2012 tein härkäapavun kuivauksesta tarkan postauksen, jonka ohjeita noudatin myös viime kesänä. Jos on aiheesta enemmän kiinnostunut, niin suosittelen käymään Maatiaisen härkäpapu sivulla. Yhdistyksen kautta saa tilattua myös vanhoja suomalaisia härkäpapu lajikkeita ja niin tein tänä keväänä. 


Ennen siementilauksi piti jo suunnitella kasvimaa. (Laitan suunnitelmapiirroksen myöhemmin.) Suunnitelmaan vaikutti niin ylijääneet siemenet, toiveet kuin viime kesän opetukset. Yksi opetus oli, että hunajakukka lamoaa. Yllä olevassa kuvassa pitäisi näkyä polut kumminkin puolin keskellä olevaa kukkapenkkiä. No, ei näy. Toisaalta haluaisin taas kasvattaa hunajakukkaa, sillä se kukki aikaisin ja oli kimalaisten suosiossa.


Mangoldi on yksi suosikeistani, mutta vuokrapalstalla se ei viihtynyt. Minulla se oli penkissä, jossa sillä ei ollut varjostajaa ja maakin oli mullalla. Kateellisena katselin naapuripalstan komeita mangoldeja, jotka rehottivat villissä penkissä.



Sitten sain idean, että yhdistäisin nämä kaksi ongelmatapausta. Laitan siis penkin reunoille mangoldia estämään hunajakukkaa vaeltamasta. Penkin keskellä oleva hunajakukka taas varjostaa mangoldia ja toimii maanpeitekasvina. Kesä tulee näyttämään, miten suunnitelma toimii.

12.3.2016

Hupenevilla hangilla

Alkaa päivisin olla niin lämmintä ja aurinkoista, että lumet sulaa varsinkin tienpinnoilta. Pakkasta on kuitenkin öisin, joten yllättävän hyvin hanget ovat vielä sinnitelleet tässä lämpöpommituksessa. Tosin nyt lupaa seuraavan viikon alkuun jopa +8, joten sitten saa hyvästellä nämä hanget. Lähdinkin hiihtolenkille ehkä viimeistä kertaa tänä talvena. Nautitaan vielä kun voi! :)


Autoja oli aika paljon parkkipaikalla ja sitten selvisi syykin. Siellä oli ollut juuri pienet hiihtokilpailut. Ladut olivat siis priimakunnossa! Tulin paikalle puolen päivän aikaan ja silloin aurinko oli jo lämmittänyt osan laduista sohjoksi. Metsän siimeksessä taas ladut olivat jäässä. Olisi kannattanut lähteä jo aikaisemmin, sillä sohjolla sukseni lipsui niin penteleesti...
 

Sää oli kyllä komea. Aurinko paistoi täydeltä terältä, niin että poskea lämmitti. Hiihtäjä piirtyi selvärajaisena lumelle.


Ladulta näkyi yksinäinen haapa, joka oli mielestäni kaunis. Harvoin näkee haavan "todellista" muotoa, kun se useimmin kasvaa metsässä tai haavikossa.


Lunta on tosiaan yllättävän paljon päivien lämpöön verrattuna. Aavalla, missä on vain rikkumatonta hankea, lumea vaikuttaa olevan ihan hyvin. Lumi taitaa valkoisena aika hyvin taittaa auringon säteet takaisin. Tosin taitaa +8 sillekin olla liikaa.

Taisi olla talven viimeinen hiihtolenkki. Onhan sitä tosin talvea jäljellä, mutta toisaalta ollaan jo maaliskuun puolen välin tienoilla. Tosin keksin, että jos säilön sukset autotallin viimeisimpään nurkkaan, niin sitten hiihtokelejä voisi vielä tulla. Eli jos laitan sukset oikein vaikeaan paikkaan, niin sitten niitä vielä tarvitaan...

13.2.2016

Tuli valkeus, paljastui ryöstöretki

Alkuviikosta sateiden myötä maa maa tuli jälleen esiin ja pimeys lankesi. Oli syksyinen keli helmikuussa. Onneksi tuli taas lunta ja se vielä pysyi maassa. Taas sai hämmästellä sitä muutosta, minkä lumi tuo mukanaan. Koko maisema valaistui!


Tässä kuvassa maisema on kuitenkin aika harmaa. Kun taivaskin oli pilvessä, niin valkoista oli niin maassa kuin taivaassa. Mutta taivas ei ole sentään musta :)


Märkä lumi painoi angervoa. Oksissa näyttää olevan jäätäkin. Ei ihme, että se oli allapäin...


Onneton tammi ei osaa irrottaa otettaan vieläkään. Lehdet ovat vieläkin puussa. Metsässä on nyt helppo erottaa tammet muista puista juuri sen lehtien takia.


Kuvallinen todiste ryöstöretkestä. Eivät arvanneet ryöstäjät, että lumi paljastaa heidän puuhansa. Keväällä selviää rikoksen laajuus ;)

28.1.2016

Pihabongaus tulee taas

Taas on se aika vuodesta, että pikkulintuja tiiraillaan ja lasketaan. Pihabongauksen järjestää BirdLife Suomi tulevana viikonloppuna eli 30.-31.1. Olen osallistunut tapahtumaan jo useana vuonna ja voin suositella sitä muillekin. Osallistuminen on hyvin yksinkertaista: Lintuja tarkkaillaan tunti ja merkille pannaan lajit ja yhtäaikaan näkyvien lintujen määrä. BirdLifen sivulla on yksinkertainen kaavake, johon kirjataan omat havainnot. Siellä myös esitellään yleisimmät lintulaudalla tavattavat lajikkeet. 


Yllä olevassa kuvassa tintit ovat siemenkranssin kimpussa. Sinitiainen katsoo jopa tuimasti, kun hänen ruokailuaan häiritään kuvauksilla. 

Tintit ovat olleet bongauksen peruskalustoa. Leudolla säällä lintulaudalla on hiljaista. Saisi siis bongauksen aikaan olla edes vähän pakkasta. Toisaalta pakkasten aikaan oli ainakin kolme päivää ihan hiljaista. Edes tintit eivät käyneet ruokailulla. Olisikohan haukka päivystänyt jossain lähistöllä?


Omenapuu on täynnä keltasirkkuja. Nämä ovat niin onnettomia, että eivät osaa syödä kuin maasta. Lintulautaa onkin lähestyttävä varovaisesti, jotta pedot eivät pääse yllättämään. Jos keltasirkut saavat olla rauhassa, niin pian saattaa kauralyhteen alla olla jopa 20 syöjää. 


Fasaanin toinen koipi on epätarkka, kun siinä on juuri kuopiminen meneillään. Todellakin kanalintu!  Fasaanit eivät ole säännöllisiä vieraita, mutta ehkä ne tulevat bongattavaksi ;)

Kaikki kuvat on otettu pakkasten aikaan. Nyt on vielä lunta maassa, mutta vesisade sulattaa sitä vauhdilla. Sitten kun alkaa taas pakastaa, niin saisi myös tulla lunta. Minulla on vielä hiihtolenkki tekemättä...

25.1.2016

Toive, unelma ja lupaus

Ruusunmekko blogissa oli jo joulukuun lopussa ihana yleinen haaste toivo, unelma ja haaste vuodelle 2016. Nyt vihdoin päätin tarttua tähän. Näin hankien keskellä on aikaa haaveilla ja suunnitella puutarhakesää. Höpinän lomassa on lumisia kuvia, kun talvi vihdoin tuli tänne eteläänkin. Pakkasta olikin sitten oikein kunnolla, mutta onneksi tuli sitten luntakin. Nyt lupaa, että pakkanen hellittää vähän liikaakin. Koskaan ei ole hyvin ;)


Toive puutarhavuodelle 2016 on, että saisin makustella erilaisia oman palstan kasviksia. En odota suurta satoa tai että kaikkien kasvien kasvu olisi erinomaista. Mielestäni tärkeämpää on monipuolisuus. Kesällä saa jo kaupastakin huokealla kotimaisia kasviksia. Erikoislajikkeita on kuitenkin tarjolla vähänlaisesti. Niitä on minusta mukava kokeilla kasvattaa ja sitten koemaistaa.


Tässä kuvassa yritin ikuistaa lumimyräkkää, mutta eipä se oikein onnistunut. Radiossa haasteteltiin luontokuvaajaa, joka opasti lumisateen kuvaamisessa. Se onnistuu kuulemma lähinnä räntäsateellä, kun taivaalta tulee "jalkarättejä". Sitten pitäisi olla vielä valotusaikakin oikein. Vielä on opeteltavaa...

Unelma puutarhavuodelle 2016 on retki, johonkin ulkomaiseen upeaan puutarhaan. Britannian rönsyilevät puutarhat ovat jo pitkään ihastuttaneet. Taitaa jäädä haaveeksi tänäkin vuonna...


Lupaus puutarhavuodelle 2016 onkin kinkkisempi. Mikä on sellainen asia, joka on tehtävissä, mutta kuitenkin ilman lupausta jää väliin? Mieleen nousi pienen pohdinnan jälkeen kesän tuomiretki. Jo useana vuonna on ollut tarkoitus mennä katsomaan tuomen kukintaa kosken partaalle. Aina se on jäänyt väliin. Jospa tämä julkinen lupaus saisi vihdoin ja viimein toteuttamaan tuon suunnitelman. Alkukesällä on siis luvassa kuvia tuomen kukinnasta!


Toivo, unelma ja lupaus haaste ei ole kohdennettu kenellekään, joten siihen saavat tarttua kaikki halukkaat. Tämä on oikeastaan mukava poikkeus. Kenellekään ei tule paineita ja toisaalta kaikki kiinnostuneet voivat osallistua. Eli jos haaste vaikutti mielenkiintoiselta, niin tartu vain siihen :)

10.1.2016

Valolla taidetta - Lux

Kävin taas ihailemassa valofestivaali Luxin taideteoksia. Tästä on jo muodostunut pienoinen perinne, vaikka viime vuonna en ehtinyt aiheesta postaamaan. Seuraavassa en esittele kaikkia teoksia, enkä edes oikeassa järjestyksessä. Luvassa siis makupaloja festivaalista :)


Tuomiokirkko on ollut Luxin keskiössä kaikkina niinä vuosina, kun minä olen festivaalilla käynyt. Tänä vuonnakin se oli komeasti valaistu. 8 taiteilijaa oli saanut aiheekseen ilon ja suunnitelleet valaistuksen sen mukaan.

Variaatioita oli siis useita. Tässä on vehreä kukka-aihe.

Tämä lintuvariaatio oli edellisiä vähä värisempi, mutta omalla tavalla kaunis.


Ateneumin sisällä oli van der Puijin teos 11,5 Hz. Lepotilassa näki, että teoksessa oli yksi valokaapeli, jota kaksi "moottoria" pyörittivät epätahtiin. Koneet kun pääsivät vauhtiin, niin pyöriminen oli niin vinhaa, että valokaapeli piirsi oman reittinsä. Mietin, että saako ilmiötä ikuistettua kameralla. Hyvin näytti onnistuvan. Yksinkertainen, mutta vaikuttava teos.


Annankadulla ollut Brownin ja Garretin teos Cloud oli yksi festivaalien interaktiivisista teoksista. (Niitä ei ollutkaan montaa.) Teoksen alla olevista naruista yleisö pääsi sammuttamaan ja sytyttämään teoksen sisällä ollevia lamppuja. Tässä kuvassa "pilvi" näyttää dramaattiselta, kun sitä kannattelevat kaapelit eivät näy tummassa kuvassa.


Sofiankadulla oli Reichsteinin teos He olivat täällä. Hahmoja oli useita pitkin katua ja ne lumosivat herkkyydelllään. Tässä pikku Cupido on oiva lisä. 

Pakkasta oli vieralupäivänä jotain -13. Kylmä ei päässyt tulemaan, kun oli tarpeeksi päällä. Ihmisiä oli muihin vuosiin verrattuna todella paljon. Sofiankadullekin jouduimme jonottamaan! Edellisvuosina on satanut, joka on ehkä karkottanut kävijöitä. Ehkä nyt oli tiedottamisessakin onnistuttu. Onhan se mukavaa, että on katselijoita, mutta toisaalta ei ole mukava jonottaa pitkiä aikoja. Annankadun ravintoloissa näytti olevan mukavasti ihmisiä, joten ainakin yrittäjät olivat tyytyväisiä. Ja olen minäkin matkaan tyytyväinen. Kaikenlaista kaunista tuli nähtyä ja vielä ilmaiseksi! :)

En ole vähään aikaan muistanut toivottaa uusia lukijoita tervetulleeksi, vaikka lukijat ovat yksi tämän bloggaamisen suola. Joku saattaa tulla mainittua toiseen kertaan, mutta olette sitten kaksinkertaisesti tervetulleita ;) Lämpimästi tervetuloa  lukijoiksi:
Gitta, Saaristo puutarha, Anneli A, Tarja ja Ruusunmekko