Kesä purkissa

Kevät tuntui tulevan jo kovaa vauhtia, mutta tänään heräsin lumisateeseen. Välillä tuli räntää, sitten vettä ja taas räntää... Taitaa vielä kylmiä ilmoja puhallella. Vielä saa puutarhaihminen odotella.

Onneksi kesän satoa voi säilöä purkkiin. Sellaista kun käyttää, niin kesän muisto palaa mieleen. Ja osa tarjoaa myös silmänruokaa ja jopa väriä talven keskelle.

Ruiskukka on säilyttänyt värinsä yllättävän hyvin, vaikka se on kirkkaassa purkissa. Olen kyllä yrittänyt laittaa sen aina muiden värikkäiden purkkien taakse, jotta valo ei pääse sitä turmelemaan. Näillä voisi koristella kakkujakin, jos vain muistaisi nämä kukkaset kun sellainen hetki tulee kohdalle. 

Puna-apila on minulla jo klassikko teeaines. Nämä olivat niitä ensimmäisiä hortoja joita keräsin. Puna-apila on mieto, joten sitä voi käyttää huoletta ja se on vielä kauniskin. Sitä on myös helposti saatavilla. Kunhan vain löytää kukkivan niityn, niin luultavasti löytää puna-apilaakin.

Pieniin sinisiin purkkeihin olen laittanut kamomillaa ja kehäkukan terälehteä. Kumpaakin tulee yleensä pienet määrät, joten pienet purkit riittää. Nämä pienet Iittalan siniset lasipurkit katosivat kaupoista jossain välissä. Harmitti, kun en hoksannut ostaa niitä useampia. Teeainesten säilöntää nämä purkit ovat oivallisia.

Perinteistä säilykettä edustaa tässä krassikaprikset. Tein niitä viime syksynä jo toista kertaa. Hauskaa, että krassistakin saa ruokaa. Käytän näitä keitettyjen munien kanssa, antavat mukavan piristyksen munien muuten niin tunkkaiseen makuun. Näitä oli myös tarjolla kekrinä. Suupaloina tarjosin munanpuolikkaita, jotka oli koristeltu majoneesilla ja krassikapriksilla. 

Aina kun avaan jääkaapin, osuu silmiini krassikaprikset. Hennot yrtit ja krassit ovat kauniisti pienessä purkissa. Sydämessä läikähtää ja mieli palaa kesän kasvimaalle. Josko sinne taas kohta pääsisi :)

Kukkaista satoa

Keräsin kukkia kasvimaalta kuivattavaksi. Käytän niitä yrittiteehen. Kehäkukan terälehdet ovat minulle jo tuttuja, mutta tämän syksyn "uutuksia" ovat ruiskukka ja pensaskrassi. Raipala-Cormierin 'Luontoäidin kotiapteekki' kirjan mukaan ne sopivat hyvin teehen ja ovat vaikutuksiltaan mietoja. Tämä on mielestäni tärkeää, jotta niitä voi huolettomasti käyttää.

Persianapilaa on tässä aika vähän, mutta olen keräillyt sitä jo aikaisemmin. Eikä tässä muutenkaan ole kaikki. Kukkia pitää keräillä vähän väliä, kun uusia kukintoja muodostuu. Tuo pensaskrassi vähän epäilyttää. Tekeeköhän se teestä kirpeän?

Laskin kukat käsistäni pöydälle ja aurinko paistoi kauniisti viistosti. Oli ikuistettava tämä valon ja värin iloittelu!

Kukintojen lisäksi kasvimaalta lähti myös kukkien siementä. Auringonkukan kukkalapoja otin kuivaukseen takan päälle. (Kuvan lapa oli kyllä jo ihan laho.) Siemenlapoja ajattelin virittää talvella seipääseen tinttien iloksi. Näyttävät ainakin maistuvan, kun osa on jo lähtenyt parempiin suihin.

Aikaisemmin kirjoitin jo krassikapriksien reseptistä, jota tein nyt pienen määrän. Lopputulos ei ole kovin kuvauksellinen, mutta on maultaan mielenkiintoinen. Alkumaku on kuin kapriksessa, kun loppumaku muistuttaa piparjuurta. Sopivat mielestäni hyvin munavoileipään. Kuinka moni suomalainen voi sanoakaan tehneensä kapriksia... :)

Kasvimaalla punertaa

Kasvimaalla alkoi lämmön myötä kukat kukkia. Nämä kuvat ovat jo ainakin viikon takaa, mutta en saanut niitä koneongelmien takia postattua. Tässä ne vihdoin tulee muidenkin nähtäväksi.

Ruby F1 auringonkukassa on hätkähdyttävä väri. Auringossa se on kauniin punainen, mutta varjossa väri on melkein musta. Piti tarkistaa kukan nimi ja sen myötä tuli pieni pettymys. En muistanut, että kukka on hybridilajike, joten sen siemenien kerääminen ei kannata. Tätä kukkaa jos haluaa seuraavana vuonna, niin on ostettava siemenet kaupasta.

Vanhaa kunnon kehäkukan siementä voi kuitenkin surutta kerätä. Se ei ole niin jalostettu, ettei sen siemenet olisi samanlaisia seuraavana vuonna. Olen jo jättänyt muutamia kukkia kypsyttämään siemeniä.

Pensaskrassia kylvin, kun luin krassikaprisreseptin. Minulla kuluu jonkin verran kapriksia, joten säilykkeellä olisi käyttöäkin. En ole nyppinyt kukkia ja kukinta alkaa olla jo hieman ohi. Pitäisi varmaan alkaa jo sen siementen keruuseen.

Salkopavun 'Blauhilde' kukat ovat herkän värisiä. Koko kasvi on aika tumman violetti. Erityisesti varret ja palot ovat sen väriset, mutta samaa sävyä löytyy myös lehdistä. En ole vielä päässyt palkoja syömään. Siemenluettelon mukaan ne kasvavat jopa 30 cm pituisiksi, joten olen antanut niiden vielä kasvaa pituutta.

Olen jo yrittänyt aikaisemmin kuvata persianapilan herkkää vaaleanpunaisuutta siinä onnistumatta. Tässä kuitenkin on pilvisenä päivänä otettu otos, jossa se näkyy aika hyvin. Olen kerännyt sen kukkia jo jonkin verran teeaineeksi. Nyt alkaa osa kukista muodostaa siementä ja heräsi ajatus niiden keräämisestä. Ainakaan vielä eivät tuntuneet olevan kypsiä.

Kasvimaallahan on vaikka minkälaista siementä kerättäväksi! :)

 

Kasvimaan kausi 2013

Vuodenvaihde sopii kuluneen vuoden muisteluun. Tämän ovat monet blogin kirjoittajat huomanneet. Suvikumpu blogissa on vastattu haasteeseen, jossa mennyt puutarhavuosi tulee esitellä 12 kuvalla. Blogissa on ihania kuvia joka kuukaudesta. Tähän haasteeseen voi vastata kuka haluaa ja minua houkuttaakin siihen vastaaminen. Olen kuitenkin kuvannut talvikuukausina aika vähän ulkona, joten en saa noita 12 kuvaa kasaan. Tänä vuonna pitääkin petrata ulkokuvauksen kanssa. Mökkipuutarhassa blogissa samaan haasteeseen on vastattu vain osittain, sillä talvella mökissä käydään vain satunnaisesti. Tämä olisi yksi mahdollisuus vastata haasteeseen. Satu on blogissaan käynyt läpi kuluneen vuoden puutarhaprojektit. Emilie muisteli blogissaan projektien lisäksi myös tapahtumia ja puutarhananteja. Eri blogien innoittamana muistelen kasvimaan kautta. Yritän tuoda vielä sellaisia asioita esiin, joista en ole vielä kirjoittanut. Projektit eivät suuntaudu menneeseen, vaan mietin jo mitä tulisi tehdä tulevana kesänä.

Kehäkukka ja muut kasvimaan kukkijat kaunistavat kasvimaata. Niitä ei tule unohtaa seuraavana keänäkään. Tarkoitukseni on vuokrata palsta, jonne raivataan tilaa myös kukille. Ainakin auringonkukkia, kehäkukkia ja kääpiösamettikukkaa on suunnitelmissa. Kosmoskukka voisi olla myös mukava. 

Pavuilla on tietenkin paikka kasvimaallani. Itse kuivatetut härkäpavut itivät erittäin hyvin, joten niitä tulee ainakin olemaan. Pensaspavun luulin jo menettäneeni, mutta kyllähän se hunajakukkien seassa kasvatti papuja. Seuraavana kesänä voisin kokeilla salkopapuja, vaikka kylläkin mietityttää niiden tukeminen.

Kirveli kukoisti viime kesänä. Se ei ole koskaan kasvanut niin komeasti. Yleensä se on loppukesästä jo ollut mennyttä. Viime kesänä se ei välittänyt lehtien verotuksesta, vaan vain kasvoi. Taisi runsas kastelu sopia sille...

Kokeilin viime kesänä ensimmäistä kertaa paprikoiden viljelyä. Tai oikeastaanhan olen jo monena vuotena kasvattanut chilejä, jotka kuuluvat paprikoiden sukuun. Nuo isot miedot paprikat tuntuvat vaatiliammilta kuin chilit, jotka mielestäni ovat aika vaatimattomia. Valitsemani miedot paprikalajikkeet osoittautuivat helpoiksi. Seuraavana kesänä voisi kokeilla jotain uutta lajiketta!

Marjapensaiden vieressä oli härkäpapua ja maissia. Kumpikin tuotti satoa, mutta kasvu taisi olla vähän kituliasta. Näihin marjapensaan viereisiin penkkeihin olen suunnitellut lavakauluksia, jolloin marjapensaat ei pääsisi imemään niistä kaikkea voimaa. Toivottavasti löydän sopivan kokoisia ja hintaisia kehikoita.

Toiseen lavakaulukseen voisin laajentaa yrttitarhaa, joka alkaa olla liian pieni. Salviaa en tarvitse lisää, sillä en osaa sitä oikein käyttää (kukinta on tosin kaunis). Monesta muusta yrtistä on puutetta. Timjamia ja laventelia saisi olla enemmän. Rakuunaa ja anisiisoa ei ole ollenkaan.

Siis edellisen kesän innoittamana kohti tulevaa kesää!

Yrttejä talteen

Koko kesän voisi kerätä yrttejä talteen ja laittaa säilöön. Vasta kylmä aamu saa ajatuksen muuttumaan toiminnaksi. Kohta niitä ei ole ollenkaan! Äkkiä saatava ne säilöön! 

Viime syksynä olin ahkera ja laitoin paljon yrttejä jääpaloina pakkaseen. Viime vuonna persiljakin rehotti aivan toisella tavalla kuin tänä vuonna. Oli siis paljon materiaalia, mitä pakastaa. Eipä niitä kaikkea kerkenyt ja muistanut käyttää talven aikana. Nyt olen heittänyt pakastettua persiljaa kompostiin... Ei sekään ole hyvä vaihtoehto. Siis ei ole hyvä olla liiankaan ahkera.

Ruohosipulia, laventelia ja kehäkukkaa talteen talveksi

Kylmä yö oli jo runnellut laventelia, joten sitä ei saanut paljoa talteen kuivattavaksi. Sen suhteen olisi saanut olla aikaisemmin liikenteessä. Kehäkukkia keräsin hiukan maljakkoon. Irtonaisista kukista nypin terälehdet ja kuivatin ne ytttiteetä varten. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa pakastaa ruohosipulia jääkuutiossa. Olen ymmärtänyt, että ruohosipulia on vaikea säilöä. Kuivatessa ja pakastaessa se kuulemma menettää makua. Ehkä jääkuutiossa sen maku säilyy paremmin. Talvella pitää makustella!

Tuore yrttitee

Flunssa vaivaa ja sen hoidossa kaipaa yrttiteetä. (Puhun tässä yrttiteestä, vaikka siinä ei ole teetä lainkaan. Taitaa olla kuitenkin suurimmalle osalla tutuin nimi.) Vielä ovat yrtit kasvimaallakin voimissaan. Voi vain kipaista ulos ja hakea annoksen tuoreita yrttejä suoraan penkistä. Tässä on kyllä sekin, että yrttikuivatus on vielä tekemättä...

Tällä kertaa yrttiteehen tulee: minttua, timjamia, laventelia ja kehäkukkaa

Kimalaisen ystävä ja siemensatoa

Kanatarha kehotti blogilukijoitaan olemaan perhosen ystävä. Perhosia on kasvimaallakin nähty, mutta eivät ole tallentuneet valokuviin. Viimeksi näin amiraaliperhosen mintussa. Ei tietenkään ollut kameraa silloin mukana. Minulla ei ole siis näyttää perhoskuvia, mutta olen kylläkin ikuistanut kimalaisen mäkimeiramissa. Mäkimeiramia eli oreganoa voi muuten suositella perhospuutarhaan. Sen mesi tuntuu maistuvan monelle lentävälle hyönteiselle.

Kimalainen mäkimeiramin kimpussa

Hiljalleen alkaa olla aika kerää siemeniä. Kujeitaryytimaalla blogissa on kerätty unikon siemeniä ja ne ovatkin todella koristeellisen näköisiä. Minä ajattelin tänä vuonna kerätä vain kehäkukan ja härkäpavun siemeniä. Kumpikaan ei ole arvioini mukaan vielä valmis. Kehäkukkien alkukukinta meni minulta hieman ohi ja ensimmäiset kukat saivat rauhassa kehittyä siemeniksi. Laiskuus taitaa kuitenkin kannattaa tässä tapauksessa. Aikainen kukintahan on tavoiteltava ominaisuus, joten juuri ensimmäisistä kukista kannattaa siemeniä kerätäkin. 

Kehäkukan siemenet kypsymässä

Keltaista

Kävi kuten Scillan blogissa. Vasta kuvauksen jälkeen huomasin, että kuvaamani kukat ovat saman värisiä. Keltainen on kyllä tyypillinen syyskukkien väri, joten sekin selittää yhteensattumaa.

Kehäkukkaa pienessä maljakossa

Kehäkukka on uskollinen ja kukkii varmasti. Se kuuluu kasvimaani vakio kasveihin. Kerään sen terälehtiä teeaineeksi, se karkottaa tuholaisia  ja onhan se nättikin. Sen voi kai sanoa olevan leikkokukka, mutta mielestäni siitä ei saa pitkiä kukkavarsia. Ainakaan jos haluaa säästää varsia, niin että saa uusiakin kukkia. Kun säästelee varsia, niin poimitut kukkavarret ovat varsin lyhyitä. Pieni maljakko on tarpeen.

Kääpiösamettikukka

Toissa vuonna kääpiösamettikukkien esikasvatus meni penkin alle. Tänä keväänä en edes yrittänyt. Taimimyymälässä törmäsin valmiisiin taimiin ja ostin sitten... yhden taimen. Saituus ei osunut oikeaan kohteeseen, sillä samettikukka on ollut ihana. Seuraavana vuonna ostan useamman ja laitan rivin niitä täyteen. Täytyypä muistaa lisätä tuo vinkkilistaan.

Kultapallo ja jalokärhö

Kyllä luonto antaa anteeksikin. Viime kesänä kultapalloon iski härmä. Kerrankin olin nopea liikkeissäni ja katkaisin koko kasvin. Vähän sen jälkeen luin, että härmästä on ennemmäkin esteettistä haittaa, eikä se leviä lajista toiseen. Olin siis ollut aivan liian innokas. Pelkäsin jo, että kultapallo kuolee pois. Tänä keväänä se kuitenkin nousi taas maasta. Ei ehkä niin rehevänä kuin toissa kesänä, mutta kuitenkin. Nyt loppukesästä on sitten saanut nauttia upeasta kukkien värikontrastista. Tämä saattaa olla viimeinen kesä, kun se on edes mahdollista. On suunnitelmissa, että kultapallo siirrettäsiin muiden perennoiden kanssa toiseen paikkaan. Jalokärhö jäisi yksinään paikalleen. Se on kukkinut paikallaan kiitollisesti jo viisitoista vuotta eli se on selvästikin paikassa jossa viihtyy.

Kultapallon myötä astuin blogissani kasvimaan ulkopuolelle. Tarkoitus on edelleen painottaa kasvimaapuolta, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Virheitä ja satoa

Kesän mittaan on ollut tarkoitus tehdä lista. Siihen laittaisin vinkkejä seuraavalle kesälle. Monia asioita hoksaa vasta sitten kun on jo myöhäistä. Sinä kesänä on jo myöhäistä korjata virhettä, mutta siitä voisi ottaa opiksi tuleville kesille. Välillä myös huomaa, jonkin niksin tai tavan jota kannattaisi tehdä tulevaisuudessakin. Listan teko on jäänyt. Teen sen ehkä kasvimaakauden jälkeen. Ongelmana silloin on tietenkin muistaminen... Yksi listaan sopivista vinkeistä tuli vastaan vasta näin loppukesällä. Vinkki olisi seuraava: mangoldia ja kehäkukkaa ei kannata laittaa limittäin. Kummatkin rehottavat vasta loppukesästä, joten ne eivät täydennä toisiaan vaan vievät toisiltaan elintilaa. Kehäkukan rehotus on huomattu myös vaalean vihreää blogissa.

  

Kehäkukan ja mangoldin muodostama pöheikkö

Matilda perunaa olen jo jonkin verran nostanut. Nyt nostin hiukan enemmän, jotta sain ainekset hämäläiseen perunatuuvinkiin (eli imellettyyn perunalaatikkoon). Kokonsa puolesta Matilda sopii siihen hyvin, sillä se tekee isoja mukuloita. Se on vain niin jauhoinen, että rikkoontuu pahoin keittäessä. Siinä sitten yritin kuoria keitetyjä perunoita, kun puolet perunoista oli mössönä kattilan pohjalla. Matilda ei ole tosiaankaan keitinperuna, mutta siitä on tullut hyviä uuniperunoita. Laitoin muuten keväällä kolmen neliön perunpenkkiin kaksi säkkiä luonnonturvetta ja maa on perunapenkissä paljon kuohkeampaa kuin muualla kasvimaalla. Siinä taas listaan vinkki, jota ei tarvinnut hoksata vaikeimman kautta.

Matilda-perunaa

Kateellisena olen katsellut Mäntylän ja kanatarhan herkullisia kuvia pensaspavuista. Minä olen tänä kesänä joutunut tyytymään härkäpapuun. Onneksi siitäkin saa herkullista syötävää. Viljelin tänä kesänä 'Kaulion valkeaa', kuten edellisessä postauksessa jo kerroin. Keräsin siitä ensimmäisen sadon ja kaikki pavut olivat vaaleita. Suurimmassa osassa paloista oli vain kaksi tai kolme papua. Vain suotuisimmassa nurkassa olevat palot sisältävät viisi papua. Olen aikaisempina vuosina hienostellut ja kuorinut vielä pavut riipimisen ja keittämisen jälkeen. Nämä pavut hajosivat käteen sellaisessa käsittelyssä ja niinpä söin pavut kuorineen. Hyviä olivat ilman kuorintaakin.

Härkäpapu valmiin keittiöön