30.12.2015

Miten se vuosi menikään?

Blogi toimii myös muistin tukena. Omia postauksia selatessa palautuu moni asia mieleen. Tässä siis vuoden 2015 kertaus.


Vuoden aloitti jo traditioksi muodostunut Lux Helsinki valotapahtuma. Kaikenlaiset valotaideteokset taas ihastuttivat ja kummastuttivat. Todella oiva tapahtuma vuoden synkimpään aikaan.


Helmikuussa käpytikallekin maistui siemenkakku. Tässä on kovin talvinen kuva, mutta lunta ei ollut muuten hirveästi. Pääsin tosin pari kertaa hiihtämään.


Maaliskuussa oli siementen tilausten ja kasvimaan suunnittelun aika. Tänä vuonna vuokrasin palstan, johon laadina yllä olevan suunnitelman. Alkuperäinen suunnitelma oli toisen näköinen, mutta paikan päällä rukkasin sitä. Tämä suunnitelma on jo aika lähellä toteutunutta, vaikka kyllä sekin muuttui. Esimerkiksi aurigonkukka 'Zebuloni' ei tainnut itää ollenkaan. 


Huhtikuussa pääsiäisen ajan narsissit ilahduttivat Turun teatterisillalla. Sipulit jaettiin ilmaiseksi kukinnan jälkeen halukkaille. En käynyt hakemassa, kun ei ollut paikkaa mihin laittaa niitä.


Toukokuussa toteutui pitkä aikainen haave nähdä Ahvenanmaan lehtoja keväällä. Kuvassa on Maarianhaminan lähistöllä olevan luonnonpuiston valkovuokkomeri. Pilvinen sää ei anna sille oikeutusta, mutta oli se kyllä upean näköinen. 

Sää ei ihan suosinut matkaa. Yövyin Maarianhaminassa vain kaksi yötä ja juuri sinä ainoana päivänä, kun minulla oli aikaa koko päivä, niin satoi kaatamalla. Onneksi tulo- ja lähtöpäivänä oli sen verran aikaa, että ehdin käydä Maarianhaminan viereisissä luonnonpuistoissa. Kotonakin satoi niin, että pääsin palstalle vasta kuun lopussa. Traktori ei ollut sitä ennen päässyt vetiselle pellolle.

Kesäkuussa taas oli Berliinin matka. Tämähän vaikuttaa kuin elämä olisi ollut yhtä matkustusta ;) No, parempin näitä kuvia katsoa, kun kotimaassa ei palstalla ollut kuin taimia. Palstalla laitoin normaaliin tapaan pensaspavun siemenet suoraan maahan ja sain ne kylvääkin useaan kertaa. Kylmä alkukesä ei suosinut papuja.


Heinäkuussa palstalla oli jo kuvattavaa. Hunajakukka osoittautui kimalaisten suosikiksi. Se kukki aikaisin, kun muut kukat olivat vielä kasvamassa ja on siinä kuulemma hyvin mettäkin. Sitä laiten ensi kesänäkin.

Kesän yksi yllättäjä oli elokuussa kukkiva punainen auringonkukka 'Ruby F1'. Esikasvatin taimet ja se selvästi aikaisti kukintaa. Kukka oli huomiota herättävä luonnossa, mutta maljakossa se oli liiankin tumma jopa musta. 


Syyskuussa oli jo kaikenlaista satoa tarjolla palstalta. Ensi kertaa kokeilin kolmea erilaista violettia lajiketta. Peruna 'Salad Blue' ja porkkana 'Purple Haze' toivat mukavasti väriä lautaselle. Iloisin yllätys oli salkopapu 'Blauhilde', joka oli samalla ensimmäinen salkopapuni. Se taisi hyötyä lannoitevesistä, mutta kyllä olin muutenkin siihen tyytyväinen. Jotain salkopapua tulee ehdottomasti vuoden 2016 palstalle!


Lokakuussa kävin sienimetsällä, vaikka alkusyksy oli aika kuiva. Eikä siellä metsässä pahemmin sieniä ollutkaan.


Marraskuussa vietin kekriä ruokapöydän ääressä. Olin säästänyt osan palstan sadosta tätä päivää varten. Siten tarjolla oli muun muassa violetteja porkkanoita ja gratiinia oman maan pavuista.


Suurin osa joulukuusta meni pimeydessä. Kuvassa harvinainen lumikuva. 20.12 oli jopa +10! Joulun jälkeen alkoi sentään pakastamaan ja nyt on luvannut jopa lunta.

Vuoden 2015 säässä oli toivomisen varaa. Talvi oli olematon ja kesä kovin kylmä. Siitä huolimatta vuosi sisälsi mukavia matkoja ja kasvimaan satoa. Eli ei vuosi 2015 ihan huonokaan ollut ;)

HYVÄÄ PUUTARHAVUOTTA 2016! :)

22.12.2015

Loistava poro ... ja muita jouluvaloja

Tässä pimeydessä on se hyvä puoli, että jouluvalot loistavat kirkkaasti. Helsingin Esplanadin puistossa yllätyin iloisesti sen lukuisista valoista. Siellä oli loistava porokin vai olisiko hirvi tai peura. Taitaa olla satueläin.


Kuvausiltana vettä satoi kaatamalla. Kuvassa se ei muuten näy kuin kuusen heijastuksessa. Vettä oli niin paljon, että se muodosti laattojen päälle heijastavan pinnan. 

Puistossa oli valoja myös puissa sekä aidanteen päällä. Niille oli kyllä tarvettakin, kun taivas oli aivan synkkä.


Puistosta matka jatkui Tuomaan markkinoille. Sateen vuoksi siellä oli mielestäni latistunut tunnelma, mutta valaistus oli kaunis. Erityisesti tuo valaistu karuselli pääsi pimeydessä oikeuksiinsa. 

Näiden jouluvalojen jälkeen toivotan kaikille lukijoille:

RAUHALLISTA JOULUA!
 

15.12.2015

Herkkua tintille, herkkua itselle

Vihdoin tuli edes vähän pakkasta, että lintulaudan sai virittää ulos. Nikkarimestari oli taiteillut uuden omien suunnitelmien mukaan.


Tästä mallista näkee heti, kun siemenet loppuu. Siemenaukot ovat kuulemmma hiukan liian isot. Käytössä se ei haittaa, mutta täyttäessä aiheuttaa pientä hankaluutta. No, malli on prototyyppi.


Talipallot ovat sinitiaisten mieleen, mutta näyttää talitiainenkin niitä tarkastelevan.


Jonkun tintin näin yrittävän saada siemeniä lintulaudan umpinaiselta sivulta. Onhan ne siemenet siinä näkyvillä. Suurin osa kävi hakemassa siemenet aukolta. Tintit ovat niin uteliaita ja oppivaisia, että oppivat käyttämään uutta lintulautaa nopeasti.


Kun tinteille oli herkut viritetty, niin tein itsellekin herkkua ;) Törmäsin sokeritehtaan suklaa-taatelikakku reseptiin. Joulun alla on niin paljon makeaa, että silloin leivonnaiset jäävät jalkoihin. Hyvä aika jouluiseen kakkuun on mielestäni ennen joulua. Sitten vain leipomaan! 

Kakku on todella suklainen. Taikinaan tulee 200g tummaa suklaata sulatettuna ja 100g rouheena. Lisäksi päälliseen tulee vielä 150g. Mielestäni siinä oli jo vähän liikaakin, joten laitoin taikinaan vain 100g suklaata sulatettuna ja rouheet. Siitä huolimatta kakusta tuli varsin tuhti. On se kyllä ihanan suklainen ja taateli tuo jouluista tunnelmaa. Resepti on gluteeniton, mutta itse laitoin siihen vehnäjauhoja, kun kaapissa oli vain tummaa gluteenitonta jauhoa. Suosittelen makeanystävälle! :)

4.12.2015

Kesäkuvista "maalauksia"

Viime kuussa julkaisin yhdessä postauksessa viimeisenä kuvan, joka oli pahasti tärähtänyt. Luulen, että se oli vahingossa syntynyt. Minun ja monen sitä kommentoineen mukaan se on kuitenkin yllättävän hyvä. Se ei ole todellakaan tarkka, mutta epämääräisyydessään se on jo maalauksellinen. Siitä muistinkin Photoscapen "maalaustoiminnot", joilla voi muokata valokuvaa. Innostuneena lähdin niitä kokeilemaan kesän valokuviin.


Punainen auringonkukka osoittautui oivaksi kohteeksi "öljyvärityölle". Ohjelmassa voi valita siveltimen paksuudenkin, mutta tässä kuvassa ei mielestäni kannattanut valita paksuinta jälkeä. Kukan keskellä olevasta kimalaisesta tulee muuten epämääräinen läntti.


Puugrafiikka on lähellä sydäntäni, mutta Photoscapen muunnin ei tyydyttänyt minua. Tämä auringonkukka kuva oli paras. Kuten käsintehdyssä puugrafiikassakin niin yksinkertainen malli oli paras.


Vesiväriteokseksi muutettu kasvimaanäkymä on itse asiassa parempi kuin alkuperäinen valokuva. Tässä kuvassa on mielestäni tärkeintä yleisnäkymä eikä yksityiskohdat, jotka näkyvät kristallinkirkkaana valokuvassa. "Vesiväritoiminto" taas yhtenäistää näkymää.


Ja taas auringonkukkia :) Lukuisia kesän kuvia ajoin näiden "maalaustoimintojen" läpi ja auringonkukat osoittautuivat usein parhaiksi kohteiksi. Tässä yllä on "akvarellimaalaus" kukkapenkistä. Minulla tuli tästä mieleen ruotsalaisen taidemaalari Carl Larsson ja hänen teoksensa. 

Mikä "maalaus" on sinun mielestä paras? :)
 

27.11.2015

Auringonpilkahduksia Auran rannalla

Ennen lumisadetta oli muutama kaunis syyspäivä ja kännykkääni tallentui siitä muutama kuva. Sitten satoi ensilumi ja tuli kiire sitä kuvaamaan. Niin kuvat syksyn auringosta jäi kännykkään. Tällaisena synkän pilvisenä päivänä niitä on kuitenkin mukava katsella. Eli palataanpa ajassa taaksepäin...



Aurinko paistoi tuomiokirkonsillan toiselle puolelle ja heijastui kauniisti veteen. 

Tänä syksynä kävin taas useamman kerran Turussa. Niin sitä tulee käveltyä silmät ummessa, että ei huomaa kuvata kauniita näkymiä. Onneksi kuvauspäivänä oli runsaasti aikaa sihtailla kännykän kanssa :)


Välillä valo oli melkein liiankin kirkas. Se paistaa myös niin matalalta, että ihan häikäsee.


Tuomiokirkkopuistossa ei voi olla kuvaamatta kirkkoa ;) Kunha  sen ensin saa jotenkin järkevästi kuvaan. Vastavaloon kun kuvaa, niin meinasi tulla aivan liian tummana. 


Sillan kupeesta kuvattuna. Puiston laidassa taitaa olla Åbo Akademin käytössä olevia rakennuksia. Aika hienosti nekin heijastuivat Auran pintaan. Turkua tuntevat huomaavat, että kaikki kuvat on otettu lähellä toisiaan. Tässä viimeisessä kuvassa on ikuistettuna ensimmäisen kuvan ottopaikka...

Vielä en ole ottanut joulukuvia, joten ajattelin saada nämä kuvat ensin pois alta. Katsellaan vielä hetkinen auringonvaloa ennen kuin syvennytään joulun rauhalliseen hämärään! :)

22.11.2015

Vihdoin ensilumi

No, nyt tuli tännekin lunta! Ei sitä ole kuin hentoinen kerros nurmikon päällä, mutta kummasti muutti maisemaa. Lumesta innostuneena ryntäsin aamulla heti pihalle kameran kanssa.


Varjolilja lumihuputuksella on minun blogini talviklassikko ;) Varjoliljan siemenkota on vain mielestäni todella kaunis talventörröttäjä, joten sitä tulee kuvattua.


Naapurin puuhun oli jäänyt muutama omena. Eivät ole näköjään maistuneet linnuillekaan. Kesällä tuntuu, että linnut käyvät nokkimassa luumuja. Ovatkohan nämä omenat niille liian kovia?


Tämän koristepensaan (nimi pääsi juuri unohtumaan) kukat korostuvat pienellä lumikerroksella. Maa näyttää hyvinkin valkoiselta epätarkkana...

Pimeällä sitten muutos on luultavasti suurin. Auringon laskiessa ei tule säkkipimeys, vaan toivottavasti pieni hämärä. Viikolle on jo luvattu plusasteita, joten pitää nauttia valkoisesta maisemasta kun vielä voi.

Valkoisia hetkiä lukijoillekin! :)
 

15.11.2015

Harmaa marraskuu haastaa kuvaajan

Pari päivää sitten ajattelin, että pääsen kuvaamaan ensilunta. Turha toivo - sääennustuksessa lumihiutaleet vaihtuivat vesipisaroihin. Niinpä oli sitten tyytyminen marraskuun harmauteen.



Otin kuvia kännykällä ja se edelleen vaikeutti kuvaamista. Tämä yllä oleva peltonäkymä näytti kännykän näytöllä epäonnistuneelta, aivan liian pimeältä. Tietokoneen näytöllä totuus paljastui. Kuva oli hieman epätarkka, mutta se ei haitannut tässä maalauksellisessa kuvassa. Värit ovat mielestäni kauniin levolliset.


Laajojen näkymien sijaan oli helppo löytää kauniita yksityiskohtia kuvattavaksi. Kuten tässä nauhuksen siemenet.


Kurtturuusuaidanteesta löytyi jopa vähän väriä. Tuo valkoinen pilkutus taitaa olla hometta, mutta onhan se kauniin näköistäkin.


Tässä on yksi puu, joka kesällä jää minulla huomiotta, mutta talvella kiinnostaa. Puukirjan mukaan kyseessä on saarni, jonka siemenet kuulemma leviävät vasta talvella. Maistuu punatulkuille :)


Hmm... Niin, sitä yrittää tarkkaan ottaa kuvia ja sitten niiden joukosta löytyy tällainen. Selvästi epäonnistunut, mutta siitä huolimatta mielenkiintoinen. Ihan kuin moderni taulu. Toisaalta hyvin kuvastaa marraskuuta. Paljon ruskeaa maata, hiukan sinistä taivasta ja taivaanrannassa kajastaa päivän viimeiset valonsäteet.

1.11.2015

Kekrisyömingit halloween maustein

Kekrin viettämisestä on tullut minulle jo pieni perinne. Viime vuonna en postannut juhlan vietosta, kun oli niin kiire, mutta 2013 kirjoitin aiheesta. Kekri on vielä monelle tuntematon, joten seuraavassa katkelma Kustaa Vilkunalta:

"...kekri on sekä työnjuhla että sadonjuhla, olipa sitten kysymys karjanannista tai pellonviljasta...Muinaiset suomalaiset alkoivat...vuotensa syksystä, johon edellinen satokausi loppui. Siten kekri sattui vuoden vaihteeseen ja vastasi sekä nykyistä joulun seutua että uuttavuotta. Mielenkiintoista on tässä suhteessa panna merkille, että suurin osa vanhoista joulutavoistamme on siirtynyt perintönä kekristä jouluun ja uuteenvuoteen." (Kustaa Vilkuna (1989): Vuotuinen ajantieto)


Periaatteessa olisin voinut viettää kekriä jo lokakuun puolessa välissä, kun jätin palstan talvilepoon, sillä se oli minun sadonkorjuupäivä. Pyhäinpäivän seutu on kuitenkin tuntunut hyvältä ajalta. Siinä on juhlapäivä, jolla ei ole omaa ruokaperinnettä. Toisaalta amerikan halloween vaikutteilla voi värittää omaa ruokapöytää.


Minä olen viettänyt kekriä lähinnä ruuan kautta. Olen pyrkinyt tarjoamaan jotain oman sadosta. Lisäksi mukana on ollut joku jouluinen laatikko, sillä ne ovat olleet perinteisiä kekriruokia. Ne ovat myös mielestäni niin hyviä, että niitä voi syödä muulloinkin kuin jouluna. Olen ottanut myös vähän halloween vaikutteita. Pöydässä on ollut kekrinä yleensä pieni kinkku tai kalkkuna. Tänä vuonna se jäi, kun pöydässä oli kasvissyöjä. Siitä huolimatta vatsa tuli täyteen :)


Kokeilin alkuruuaksi minulle uutta kurpitsakeitto-ohjetta. Siinä kurpitsapalat ensin kypsennettiin uunissa ja lopputulos olikin mukavan lempeä keitto. 


Jälkiruokaa varten muokkasin kerroskiisseliohjetta juhlan väriteemaan sopivaksi ;) Alkuperäisohjeessa päälikiisseli tehdään vadelmamehusta ja vadelmista. Nyt korvasin ne mangopyreellä ja appelsiinimehulla. Kokeilu ei ollut aivan onnistunut. Laitan joskus tuo alkuperäisreseptin kuvien kera. Se on niin hyvää, että sen kannattaa jakaa muillekin.

Juhlien ja syömingien jälkeen on taas arki on edessä! :)

25.10.2015

Käpyjä pensasmustikan juurelle... ja oravalle

Punaherukoiden viereen olin jo aikaa sitten ideoinut pensasmustikka-aitausta. Siinä ei tahdo oikein muut kasvaa, kun herukat vie maan voiman. Ajattelin, että pensasmustikat saisivat turpeessaan olla rauhassa. Aika näyttää, pitääko tuumailuni paikkansa. 2m x 1m kokoiseen aitaukseen laitoin kaksi ostomustikkaa ja keskelle oman ikivanhan pensasmustikka rääpäleen, joka oli kituuttunut kukkapenkissä. Paljon jäi siis turvepintaa paljaaksi. Pinnalle keksin poimia metsästä käpyjä.


Seuraavat kuvat olen ottanut jo aikaisemmin. Ei olisi tänään saanut näin ihanan aurinkoisia kuvia. Niin, metsässä käpyjä riittää.


Kun sieniretki meni mönkään, niin keräsinkin katetta pensasmustikoille. Jäkälää uskalsin ottaa, kun se oli jo valmiiksi irronnut maasta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun kerärin katetta ja siksi jo tiesin kerätä muutakin kuin käpyjä.


Tällainen mustikka-aitaus minulle nikkaroitiin :) Maakangas on vielä rumasti, kun en arvannut sitä vielä leikata. Tähän toin nuo edellisen kuvan kateaineet. Ensimmäisen käpylastin jälkeen käpysilppua löytyi ainakin kahdesta kohtaa muualta puutarhasta. Ensin niitä vähän ihmettelin, kunnes tajusin, että orava oli löytänyt kävyt. Se oli varmaan ajatellut, että kyllä palvelu pelaa. Hänelle tuodaan oikein metsästä asti käpyjä syötäväksi... 


Aitauskuvassa keskellä oli vanha "rääpäle", joka turpeessa innostui kasvamaan ja tekemään sen ensimmäiset mustikat. Ne eivät kyllä ehtineet kypsymään, kun maa-artisokkakin varjosti, mutta ehkä seuraavana kesänä on jo toisin. Ostopensasmustikat ovat vielä vaatimattomia, mutta kuulemma kasvavat isoiksi. Ehkä ensikesänä saan maistella omia pensasmustikoita! :)

18.10.2015

Ruskakuvia ja haastevastauksia

En mennyt erikseen ruskakuvia metsästämään, vaan kuvasin sitä mikä osui matkani varrelle. Miten tuntui, ettei komeata ruskaa ollut hirveästi. Olinkohan liian myöhään liikkeellä tai sitten säät eivät ole suosineet ruskaa. Ruskakuvien lomassa vastailen Vaalean vihreää blogista saamaani Liebster Awards haastekysymyksiin. Kiitos huomiosta! :)

Vaahtera hehkuu syksyn väreissä
1.     Mikä on pieni puutarhahaaveesi?
Haluaisin parsapenkin kasvimaalle. Tarkoituksena on tilata sitä keväällä.
 
2.     Entä suurempi puutarhahaaveesi?
Mehiläispesän perustaminen houkuttaa, mutta en tiedä mihin sen lykkäisin pienellä tontilla.
 
3.     Jos saisit suurehkon summan rahaa, mutta sitä ei saisi käyttää puutarhaan. Mitä muuta olisi hankintalistalla?
Vaikka mitä, matkustelukin olisi kivaa...
 
Tässä lehdet värittävät enää metsän pohjaa
 
4.     Onko sinulla joku johtotähti puutarhan hoidossa? Ihminen puutarhojen takana, tai joku tietty tyyli tai tietty puutarha, josta otat mallia.
Enemmän luen kasvimaaoppaita. Hyllyssä on Ulla Lehtosen ja Minna Siltalan teokset. 
 
5.     Minkä koet puutarhassasi haasteeksi?
Alkukesän kitkeminen uuvuttaa, mutta onneksi loppu kesästä kiitos seisoo.
 
6.     Onko mielessä lempikirja tai lempikirjailija, jota suositella muille?
Kävin juuri katsomassa elokuvan 'Yksin marssissa', joka pohjautuu kirjaan. Siinä on perunankasvatus tärkeässä asemassa, joten se tarjoaa viherpeukalollekin viihdettä. 

Pensasruska ;)
 
7.     Miten rentoudut?
Lukemalla, ja kesällä puutarhakierros rauhoittaa.
 
8.     Tiedätkö heti, mitä haluat, vai joudutko paljonkin pohtimaan eri vaihtoehtoja?
Hmm, lähdin miettimään tätä ostosten kannalta. Yleensä tiedän mitä haluan, mutta tarpeellisuuden pohdinta voi viedä aikaa. 
 
9.     Teetkö asiat hyvissä ajoin, viime tipassa vai myöhässä?
Vaihdellen.

Luonnossa punainen väri oli leiskuvampi
 
10.   Mistä tulet hyvälle mielelle?
Hyvän mielen tuovat läheiset, hyvät tarinat, sammalmätäs, itsekasvatettu papu...
 
11.   Miltä toivot puutarhasi näyttävän viiden vuoden kuluttua?
Satoisalta :)
 
 

Haasteen säännöt olivat seuraavat: 
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Haasteeseen oli mukava vastailla, mutta en laita tätä haastetta enää eteenpäin, kun se näyttää aika hyvin jo puutarhablogeissa kiertäneen. 

12.10.2015

Porkkanaa penkistä kakkuun

Oli aika jättää kasvimaapalsta talvilevolla ja nostin viimeisetkin porkkanat ja palsternakat.


Eipä niitä porkkanoita hirveästi enää ollutkaan, kun niitä on hiljalleen koko ajan käytetty. Kaikkein suurimmat on tullut jo aiemmin nostettua ja violetti 'Purple Haze' ei näytä edes kasvavan kovin suureksi. Alkukesästä siirtelin taimia aukkopaikkoihin, mutta porkkanat ovat selvästi kärsineet tästä, sillä siirretyt ovat aivan pieniä. Palsternakka 'Student' kasvatti aika vaatimattamat juurekset. Onhan se tosin maatiaislajike. Harmi, että se ei itänyt omalla kasvimaalla, niin olisi saanut seuraavana kesänä omaa siementä.


Tillistä ei enää ollut muuta kuin kavauksellista iloa. Sitä onneksi keräsin jo aikaisemmin, mutta yllättävän nopeasti siitä menee satokausi ohi. 


Olemme puutarhassa blogissa tehtiin tänä huonon omensadon syksynä kakku porkkanasta. Siitä sainkin idean laittaa omaa porkkanasatoa myös kakkuun. Muokkasin vaahterasiirappista porkkanakakkureseptiä ja sain kuvan ikuistaman lopputuloksen. Tein reseptin vain puolikkaana, niin sain normaalikorkuisen kakun. Kookoksen sijaan käytin mantelia ja pekaanipähkinää. Pinnalle laitoin vaahterasiirapin sijaan pekaanipähkinää. Kakusta tuli hyvin kostea, mikä oli haluamani lopputulos. Sitten kakkua syömään! :)