14.4.2017

Hylätty hautausmaa

Hautausmaa tuntuu hieman makaaberilta postausaiheelta. Toisaalta näin pääsiäisen aikaan se sopii teemaan, sillä onhan pääsiäinen elämän ja kuoleman juhla. Ainakin näin minä olen sen ymmärtänyt. 


Hautausmaan suurin rakennelma on sen jyhkeä kivimuuri, joka ympäröi sitä kaikilta suunnilta. Tällainen aita tontin ympärillä olisi jo aika komea! Tosin saisi sitten talokin olla jo komean puoleinen, että sopisivat yhteen. Oikeassa alakulmassa on kuva ainoan rakennuksen jäänteistä. Tämä on ollut ehkä ruumishuone. Maakellarissa ruumiit ovat ainakin säilyneet kohtuullisen hyvin.


Muutamia hautojakin näin, vaikka suurin osa aidatusta alueesta on villiä kasvustoa. Ylimmäisestä hautakivestä ei enää saanut selvää, kun keskimmäinen oli hautautumassa maahan. Alimmaiselle haudalle oli ehkä jouluna tuotu kynttilä ja tekokukat. Yhdellä haudalla oli tuoreet hautaseppeleet eli oli sinne vielä joku haudattukin viime aikoina.


Retken perimmäinen tarkoitus oli näsiän löytäminen ja kuvaaminen. Kuljin hautausmaata ristiin rastiin, eikä näsiää osunut silmiin. Jäin sitten aloituspaikan viereen kuvaamaan jotain ruusukasvustoa. Eipä niistä oikein kuvaa saanut. Siinä kun sitten pyörin paikoillani, niin huomasin, että vierässäni on näsiä! Kyllähän se sitten löytyi :)


Sattumalta katsoin myös ohittamaani puuta tarkemmin. Olin pitänyt sitä nuorena kuusena, mutta sehän oli jotain kiinnostavampaa. Näin aikoinaan pihtoja kun kävin Mustilan Arboretumissa. Opaskin puhui niistä hyvän tovin. Runko paljastaa, että tässä ei ole kuusesta kyse. Ja kun katsoo taaempaa sen profiilia, niin kasvaahan se paljon säännöllisemmin kuin kuusi. Mustilan nettisivujen perusteella tässä voisi olla balsamipihta, mutta en ole varma. En huomannut tuoksutella neulasia. Kun olin yhden pihdan löytänyt, niin huomasin niitä useita lisää. Niitä saattoi olla lähemmäs parikymmentä. Nämä on varmaan aikoinaan kaikki istutettu ja nyt ne ovat hylättyinä ryteikön lomassa :(


Läheiseltä polulta oli komea näkymä yli peltojen. Nyt pellot näyttävät kuolleilta, mutta oikeastaan ne vain odottavat siementä. Pian ne jo puskevat uutta elämää.

+++  Rauhallista Pääsiäistä!  +++

11.4.2017

Hurjapäät koskella

Vaikka lumi on jo vähissä, niin koskessa riittää vettä. Tässä lähellä järjestettiin taas kerran koskenlaskukisa. Se onnistuu täällä vain keväisin, kun koskessa on enemmän vettä. Kesällä koski kuivahtaa, niin ettei koskenlaskijoille ole enää pauhuja.


Sillan alta alkoi ajanotto. Jo alkuvaiheessa näki erilaisia reittivalintoja.


Väkeä oli paikalla aika mukavasti ja tienpientareet olivatkin täynnä autoja. Itse reippailin ja tulin paikalle kävellen. 


Tässä ei olla enää sunnuntaisoutelulla, vaan koskenlaskijat saavat jo näyttää kyntensä. 


Lukija on varmaan jo huomannut, että kuvakavalkadissa on useita laskijoita. Laitoin kuvat kuitenkin järjestykseen, jotta näette minkälainen reitti laskijoilla oli edessään. Edellisen kuvan laskijalla oli hanskat, mutta tämä ja moni muu laskija oli ilman käsineitä. Vesi ei ollut kuitenkaan kuin muutaman asteen plussan puolella. Kyllä siinä näpit jäätyy!


Nuori laskija kaatui, mutta pian nousi eskimokäännöksellä ylös. Sitten vain ravistettiin vesi korvista ja jatkettiin matkaa. Hui!

Rannalla olivat pelastajat koko ajan valppaana. Minun näkemäni kanootilla laskijat kaikki kaatuivat ja pelastajat nostivat heidät ylös vedestä. On se vaan kanootti paljon kiikkerämpi kuin kajakki. Tässä kilpailijoilla on tietysti vielä koskenlaskukajakki, joka on normaalia lyhyempi ja soveltuu pieniin paikkoihin ja nopeisiin käännöksiin.


Viimeisenä edessä on vielä kosken kiperin paikka. Virta työntää kajakin muuria päin ja moni kilpailija tuhlasi sekuntteja, kun punnersi itseään siitä eteenpäin. Kun siitä oli selvitty, niin edessä oli vielä muutama kiivas veto melalla, jotta maaliin tultaessa olisi mahdollisimman hyvä aika.

Olipa se hurjan näköistä! Minusta ei olisi tuohon hommaan ja kyllä siinä voimaakin saa olla. Varsinkin kun kilpailijat kantoivat itse kajakkinsa takaisin ylävirtaan - kilpailussa kaksi kertaa ja siihen vielä harjoituskerrat päälle. 

Hienoa oli kyllä seurata näitä hurjapäitä :)

5.4.2017

Paprikaa ruukkuun

Olen kasvattanut paprikoita ruukussa lämpimällä seinustalla, kun minulla ei ole kasvihuonetta. Hyvin ovat siinä kasvaneet, vaikka kaikki eivät ehdi kypsyä ennen syksyä. Muutaman ruukun olen ottanut sisään kypsymään ennen halloja. 

Joinakin vuosina olen ostanut valmiita taimia, mutta tänä vuonna laitoin taas siemenet multaan. Taimeni ovat vielä kovin pieniä, kun ilman keinovaloa en viitsi aloittaa hirveän aikaisin. Tänä vuonna sain lämpömaton ja sillä sain loputkin siemenet itämään. Taidanpa laittaa loputkin siemenet itämään lämpömaton päälle. Ehkä tuota kasvilamppuakin voisi miettiä, niin voisi aloittaa kasvattelun hyvissä ajoin.


Tänä vuonna laitoin multiin yhden chilin 'Cayenne Long Slim' ja kolme paprikaa. Paprikat ovat eri värisiä: punainen 'California Wonder', oranssi 'Barangio' ja ruskea 'Chocolate'. Erityisesti mielenkiinnolla odotan tuota ruskeaa lajiketta. Sen väristä paprikaa en ole ennen syönyt. 


Näitä taimenia oli niin vähän, että oli mahdollista kastella niitä altapäin. Se taitaa olla suositus. Multa tiivistyy ja helposti homehtuu, kun niitä kastelee päältä päin. Hometta olen torjunut myös pinnalle laitetulla vermikuliitilla.

Kasvattelen taimenia ihan normaalissa sisäilmassa ja siksi taimet yleensä venähtävät honteloiksi hujopeiksi. Niiden vartta olen yrittänyt vankistuttaa "tuulitunnelilla" eli olen laittanut niiden viereen tuulettimen pyörimään. Olen hoitanut kastelun ja tuulettamisen samaan aikaan. Tämä ei taida olla ideaalia taimille, mutta kasvattajalle oli kätevää ;)


Niin on paprika päässyt ruukkuunsa. Pidän alkuvaiseessa ruukun päällä rei'itettyä muovipussia, jotta taimella olisi kosteat oltavat. Sillä kuitenkin vahingoittuu juuret siirrossa, joten veden saanti alussa voi olla vaikeaa. 

Tämä ruukku ei ole vielä lopullinen ruukku, vaan tarkoitus on muuttaa taimet vielä isompaan astiaan kesäkuun aikana. Nämä pienemmät ruukut mahtuvat kuitenkin paremmin ikkunalaudalle ja näitä  on helpompi siirtää. Kun säät vähän lämpenevät alkaa ruukkujen kantoruljanssi. Ensin taimia on totuteltava hiljalleen ulkoelämään, sitten on niitä on tuotava sisään kylmien öiden aikaan. Kun yölämpötila on noin +10 olen peitellyt niitä vain harsolla ja jättänyt ulos. 

Kesäkuussa, kun toivottavasti yöt lämpenevät, siirrän paprikat vielä isompiin ruukkuihin ja sijoittelen niitä suojaisiin paikkoihin pihaan. Alussa pienet ruukut ovat lipan alla länsiseinustalla, mutta isommat eivät kaikki mahdu siihen.


Kesällä olisi mukava nähdä paprikoissa kukkia ja raakileita. Kuvan harmittomat vierailijat ovat myös tervetulleita. Vaikka olen kasvattanut paprikoita jo useamman vuoden, niin olen vielä välttynyt kasvitaudeilta ja pahoilta tuhohyönteisvahingoilta. Onhan niitä kirvoja ollut, mutta vähäisissä määrin.


Syksyllä odotetaan tietysti satoa, joka toivottavasti on monivärisempi kuin kuvassa. Osan paprikoista korjaan vihreänä ja kypsyttelen niitä sisällä. Aina ei ole kypsyttely onnistunut, ovat tainneet olla vielä liian raakoja.

Tässä oli minun kokemuksia paprikoiden viljelystä. Olisin kiinnostunut kuulemaan, minkälaisia kokemuksia sinulla on ollut. Onko jokin lajike lempparisi? Onko sinulla antaa vinkkejä kasvatukseen?

Satoisaa paprikakesää odottaen! :)

19.3.2017

Kesä purkissa

Kevät tuntui tulevan jo kovaa vauhtia, mutta tänään heräsin lumisateeseen. Välillä tuli räntää, sitten vettä ja taas räntää... Taitaa vielä kylmiä ilmoja puhallella. Vielä saa puutarhaihminen odotella.

Onneksi kesän satoa voi säilöä purkkiin. Sellaista kun käyttää, niin kesän muisto palaa mieleen. Ja osa tarjoaa myös silmänruokaa ja jopa väriä talven keskelle.


Ruiskukka on säilyttänyt värinsä yllättävän hyvin, vaikka se on kirkkaassa purkissa. Olen kyllä yrittänyt laittaa sen aina muiden värikkäiden purkkien taakse, jotta valo ei pääse sitä turmelemaan. Näillä voisi koristella kakkujakin, jos vain muistaisi nämä kukkaset kun sellainen hetki tulee kohdalle. 


Puna-apila on minulla jo klassikko teeaines. Nämä olivat niitä ensimmäisiä hortoja joita keräsin. Puna-apila on mieto, joten sitä voi käyttää huoletta ja se on vielä kauniskin. Sitä on myös helposti saatavilla. Kunhan vain löytää kukkivan niityn, niin luultavasti löytää puna-apilaakin.


Pieniin sinisiin purkkeihin olen laittanut kamomillaa ja kehäkukan terälehteä. Kumpaakin tulee yleensä pienet määrät, joten pienet purkit riittää. Nämä pienet Iittalan siniset lasipurkit katosivat kaupoista jossain välissä. Harmitti, kun en hoksannut ostaa niitä useampia. Teeainesten säilöntää nämä purkit ovat oivallisia.


Perinteistä säilykettä edustaa tässä krassikaprikset. Tein niitä viime syksynä jo toista kertaa. Hauskaa, että krassistakin saa ruokaa. Käytän näitä keitettyjen munien kanssa, antavat mukavan piristyksen munien muuten niin tunkkaiseen makuun. Näitä oli myös tarjolla kekrinä. Suupaloina tarjosin munanpuolikkaita, jotka oli koristeltu majoneesilla ja krassikapriksilla. 

Aina kun avaan jääkaapin, osuu silmiini krassikaprikset. Hennot yrtit ja krassit ovat kauniisti pienessä purkissa. Sydämessä läikähtää ja mieli palaa kesän kasvimaalle. Josko sinne taas kohta pääsisi :)

13.3.2017

Aurinkoisella säällä, järven jäällä

Aurinkoinen talvisää houkutteli minut suksien kanssa järven jäälle. Hiihto-olosuhteet eivät olleet parhaan mahdolliset, kun lunta oli niukalti jään päällä. Sauva ei oikein saanut otetta alustaan. Parhaiten olisi päässyt luistelemalla, mutta minulta ei se oikein onnistu. Taitaa olla tekniikassa puutteita. Niin sitten työntelin ja lipsuttelin eteenpäin. Yllättävän pitkälle niinkin pääsee :)


Jäällä ei ollut virallisia latuja, vaan vain edellisten hiihtäjien jättämiä jälkiä. Osa laduista oli jäässä ja parhaiten suksi kulki  koskemattomassa lumessa.


En ole tällä järvellä soudellut ja sen rantamökit on jäänyt näkemättä. Nyt tiirailin niitä kiinnostuneena jäältä käsin. Kovin on monenlaista tönöä rantaan rakennettu. Soutuveneet odottivat rannalla kevättä.


En sentään kiertänyt järveä täysin ympäri, mutta laidasta laitaan latuni kulki. Onneksi oli eväät mukana, sillä sen verran pitkä reissu siitä tuli. Yllättävästi aina jaksaa taas paremmin kun saa vähän juomaa ja leipäpalaa suuhunsa. 


Järvellä lennätettiin myös tällaista varjoa. Aluksi näin, kun varjon vetämänä liidettiin lumilaudalla jään päällä. Yllä olevassa kuvakollaasissa ollaan paikoillaan ja varjoa käytetään kuin isoa leijaa. 


Saaren rannassa kivet ovat jo lämmittäneet lumen pois ympäriltään. Aurinko alkaa jo itselläkin tuntua poskella lämpöisenä. Niin se vain auringon voima kasvaa ja ihanasti on päiväkin jo pidentynyt. Aurinkoa kohti! :)

2.3.2017

Kasvimaasuunnitelma 2017

Jonkin aikaa sitten pyörin yöllä sängyssä, kun uni ei tullut silmään. Aloin sitten suunnittelemaan tulevan kesän kasvimaata. Ajatuksena, että mukavia ajatellessa unikin tulisi. No, sain kyllä koko kasvimaan suunniteltua ennenkuin pääsin uneen, mutta olipa suunnitelma sitten valmis. Päivällä piti vain kaivella muistinlokeroita, jotta sai suunnitelman vielä piirrettyä.


En nyt tähän rustannut lajikenimiä, kun tila on rajallinen. Nekin olisivat ainakin itselle myöhemmin tarpeen. Monesti kyllä riittää tyhjien siemenpussien säilytys syksyyn, niin sitten voi ainakin blogiin raportoida mitkä lajikkeet onnistuivat ja mitkä eivät. 

Uutuutena ovat kyssäkaali, unikko ja kaura. Saa nähdä miten kauran kasvatus onnistuu. Talvella menee  monta kauralyhdettä, jotka ovat aika tyyriitä. Tässä on siis taloudellinen motiivi ;) Palstalla pyörii fasaaneja, joten toivottavasti siemenet eivät mene niiden suihin. Tavallisen kauran sekaan laitan mustakauraa, joka on maatiaislajike. 

Oikealla alakulmassa on penkki erikoiskasveille. Viime keväänä löysin läheisen rautakaupan taimimyymälästä, vaikka mitä erikoisuuksia mm. fenkolia. Kaikellaista erikoista on hauska kokeilla, vaikka niistä ei kunnon satoa saisikaan. Siinä riittää puutarhurilla ihmettelemistä ja sitten pitää etsiä lisätietoja ja niin sitä on taas hiukan viisaampi. :)


Sitten vielä sama suunnitelma valokuvin. Sipuli-porkkanapenkkiä jouduin kuvittamaan myös ruokakuvin. Sipuleita en ole kuvannut lainkaan ja porkkanoitakin aika vähän. Eipä tullut viime kesänä kuvattua edes kesäkynteliä, vaikka siinä on hempeän vaaleanpunainen kukinto. Pitääpä tulevana kesänä kuvata tämän sektorin kasveja, vaikka ne eivät niin kuvauksellisia olekaan. 

Tässä oli siis suunnitelma, joko toivottavasti toteutuu suurimmaksi osaksi. 2015 kesällä pensaspapu ei meinannut millään itää, kun oli niin kylmä alkukesä. Muistaakseni kylvin sen kolmeen kertaan. Viime kesänä halla vei maissit, kun en ollut peitellyt niitä. Eli toivoa sopii, että edes osa kasveista menestyy...

24.2.2017

"... kuin turkin hihasta"



Keskiviikko-iltana kun tarvoimme tuiskussa ja tuiveessa, niin tuttava lausahti, että lunta tulee kuin turkin hihasta. Olin hieman hämmentynyt, kun en ymmärtänyt sanonnan merkitystä ja toisaalta mielenkiintoni heräsi.

Kotoni sitten etsin sanonnasta tietoa ja löysin jonkinlaisen selityksen. Se näköjään tarkoittaa, että jotain on todella paljon. Sen arveltiin juontuneen siitä ilmiöstä, kun turkki otetaan kesäsäilytyksestä ja   siitä varisee koit yms. pois.


Lunta tosiaan tuli kuin turkin hihasta. Poskiparkoihin lumi oikein hakkasi eikä huppukaan suojannut niitä. Lumi tuiskusi niin pyörteellä ettei kulkija tiennyt miten päin olisi.


Lunta tuli auraajille liian nopeasti ja liian paljon. Kulkija sai nostella jalkojansa, jotta pääsi eteenpäin. Talvi tarjosi kävelijöille ilmaisen salitreenin :) Tässä kuvassa on muuten todella hieno flare, joka suomeksi on... ?

Lunta tuli sitten vihdoin ja viimein tänä talvena. Saisikohan ne kohta ladutkin kuntoon?

14.2.2017

Ystävänpäivänä: kakkua ja kortteja

Ystävänpäivän kunniaksi tein amerikkalaisen mustikka-juustokakun. Toista reseptiä etsiessä se sattui kohdalle ja se vaikutti ihan hyvältä.


Eihän siitä mikään kaunokainen tullut, muttta onneksi maku palkitsi. Minulla on yksi hyvä perusjuustokakkuohje, mutta tämä poikkesi siitä. Sen takia sitä olikin mukava kokeilla. Tähän kakkuun tuli mascarponea ja se kyllä tuntui maun pyöreytenä.


Jos käytte alussa olleen linkin kautta katsomassa reseptiä, niin siinä mukana näkee myös kauniimman version tästä kakusta. Tästä minun versiostani tuli hieman rujo, mutta siihen taisi osaltaan vaikuttaa pakastemustikoiden käyttö. Tuoreilla marjoilla ulkonäkö olisi varmaan kauniinmpi.


Olipa mukava, että ystävänpäiväkortteja vielä lähetellään. Minä tykkään laittaa ihmisille kortteja, mutta kovin tuntuu tämä perinne hiipuvan. 


+++++  HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE BLOGIYSTÄVILLE :)  +++

5.2.2017

Viime kevään kartanomatka - Brinkhall

Tammikuun alussa muistelin viime kesää ja tulin siinä maininneeksi, että kävin tuolloin Brinkhallin kartanossa. Siinä yhteydessä ei ollut tilaa käydä läpi koko vierailua, mutta nyt palaan tähän matkaan tarkemmin.

Viime keväänä suunnittelin matkaa Turkuun ja mietin, että samalla olisi mukava nähdä jokin puutarha. Puutarhataiteen seuran sivuilta löysin luettelon Suomen puutarhakohteista. Minulla ei ollut Turussa käytössä autoa, joten se edelleen rajoitti valintaa. Turun Kakskerrassa sijaitseva Brinkhall valikoitui osaltaan juuri sen takia, että sinne pääsee bussilla aivan viereen. 


Brinkhallin nykyinen päärakennus nousi harjakorkeuteen 1793. Edessä ovat kartanon omenapuut, jotka kasvavat nyt samoilla paikoilla kuin kartanon rakentajan aikoina. Jos kartano näyttää tutulta, niin sen saattaa selittää se, että sitä käytettiin Hovimäki sarjan kuvauksissa. (Sarja taisi pyöriä televisiossa 1990-luvulla.)


Kartanon sisustus on kuitenkin 1920-luvulta. Tämä huone oli mielestäni erityisen viehättävä kaarevan seinän takia. 


Talosta löytyi kaikenlaisia pieniä kauniita yksityiskohtia, kuten tämä seinään upotettu sohva. Viime keväänä päärakennuksen restaurointi oli saatu aika lailla valmiiksi. Kartano oli kuulemma pitkään aika huonossa kunnossa. Tämmöiseen kunnostamiseen uppoaakin varmasti rahaa. Kartanoa ja sen piharakennuksia vuokrataan myös yksityiskäyttöön ja ymmärsin, että sen avulla toivotaan saavan rahaa  rakennusten ylläpitoon. 


Kartanon erikoisuus on Pompeiji-huone, joka on koristeltu antiikin kuvin. Ymmärsin, että kartanon rakentamisen aikoihin Pompeiji kaivettiin esiin ja ihmiset saivat tietää, että sellainen kaupunki oli ollut olemassa. Pompeijin kohtalo ja kaivauksissa paljastunut antiikin kulttuuri kiehtoivat aikakauden ihmisiä ja näin sitä jäljittelevä koristelu päätyi Brinkhallissa yhden huoneen sisustukseen.


Piharakennuksen korjaus oli minun käyntini aikoina vielä kesken. Näin maallikon silmiin seinä näyttää olevan aika huonossa kunnossa. Tuli mieleen, että ovatkohan päärakennuksen seinät olleet samassa jamassa ennen restaurointia. 


Päärakennuksen sisätilat olivat loisteliaat, mutta puutarha jätti toivomisen varaa. Tässä etualalla näkyy jäänteet vanhoista puutarhapoluista. Nurmikon keskellä on ollut perennapenkki. Olisikohan nuo pioneita, jotka ovat siitä jäljellä?


Brinkhallin kartanon puutarhasta ei löytynyt loisteliaita perennapenkkejä. Siellä oli enemmän minun käyntini aikaan vanhoja tammia, metsäpuutarhaa ja vanha omenatarha. Toisaalta alueella on ollut jo kauan puutarha ja kaikenlaisia karkulaisia löytyy kun hiukan etsii. Tämä kaunis akileija kukki kartanon viereisessä ojassa...

Ainakin minun käyntini perusteella Brinkhall ei ole niinkään puutarhakohde, vaan enemmänkin kartanokohde. Se on avoinna vain kesäisin ja helposti saavutettavissa bussilla. Minun käyntini aikana oli painostava helle ja kartanokierroksen jälkeen menin tien toisella puolella olevalle uimarannalle viilentymään.

Kaiken kaikkiaan kaunis käyntikohde, jota voi suositella kartanoista kiinnostuneille :)

29.1.2017

Lintujen tiirailua - pihabongaus

Pihabongaus on täällä taas! Tai nyt se alkaa jo olla lopuillaan, kun tänään on viimeinen päivä ja parin tunnin päästä on pimeää. Minusta pihabongaukseen on mukava osallistua ja pienellä panoksella osallistua tieteen tekemiseen. Tulosten tultua voi vertailla omia tiirauluja toisten havaintoihin. 


Tänä talvena kokeiltiin rasvapötkylöitä linnoille ja ensimmäinen näytti maistuvan. Seuraavaksi ostettiin toisenlaista, eikä se mielestäni maistu ollenkaan niin hyvin. Pötkylöissä tinttejä käy kaikkein eniten ja bongauksen aikana saatiin laskettua yhdestä pötkylästä kolme tinttiä (meillä käy vain tali- ja sinitiaisia).


Myös tikka on mieltynyt pötkylöihin. Sen kyllä myös huomaa niistä, sillä niissä näkyy oikein kraatereita tikan jäljiltä. Bongauksen aikana tikka ei tullut meidän ruokintapaikalle, mutta saatiin se kuitenkin meidän havaintoihin, kun nähtiin se kiikareilla naapurin ruokintapuusta.

Tikan ja tinttien lisäksi nähtiin myös tyypilliset keltasirkut, harakat ja mustarastaat. Yllättäen myös punatulkku ja urpiainen kävivät nopeasti näyttäytymässä. Aivan kuin olisivat halunneet tulla bongatuiksi ja kirjoihin ja kansiin kirjatuiksi!  ;)

16.1.2017

Katsaus matkakuviin - 4 kuvaa vuodesta haaste

Sain puutarhahetki-blogista 4 kuvaa vuodesta haasteen. Kiitos! Tämä haaste on jo jonkin aikaa kiertänyt blogeja ja olen lukenut useamman vastauksen. Joillakin on löytynyt samasta kohteesta kuvat eri vuodenajoilta. Minulla on aivan sama ongelma, kuin haasteen antajalla eli sellaista kuvasarjaa ei löydy minun arkistoista. Nyt vähäinen kuvaaminen kostautuu. Toisaalta haaste ei vaadi, että kuvat olisivat samasta kohteesta tai edes samalta vuodelta. Niinpä otin kuvien yhteiseksi nimittäjäksi matkan. Eri vuodenajoilta valitsin mielestäni parhaat matkakuvat.



Lux on ollut jo muutaman vuoden tammikuinen käyntikohde. Viime vuonna tapahtuman aikana oli paukkupakkaset ja Helsingissä oli jopa vähän lunta maassa. Niinpä tämä Lux kuva on jopa talvinen.


 2015 keväällä kävin Ahvenanmaalla katsomassa lehtojen kevättä ... ja näin omin silmin vuokkomeren. Sää oli pilvinen, joten kuva ei ole niin hyvä kuin voisi olla, mutta kyllä siitä jo näkee vuokkojen valtaisan määrän. 


Kesällä 2014 kävin Mustilan Arboretumissa. Tarkoituksena oli ihastella sen alppiruusuja, mutta tuoksuvat atsleat vei voiton.



Syksyn retkiin on yleensä kuulunut matka suppismetsään. Ryntäsin sinne vuonna 2013 jo alkusyksystä, joten tämä kuva ei ole vielä kovin syksyinen, mutta itseni se vie syksyn tunnelmaan. 

Haasteesta viisastuneena voisikin kuvaa samaa kohdetta eri vuodenaikoina. Tähän on oiva kohdekin: uusi perennapenkki. Olen jo ottanut siitä talvikuvan, sillä siinä oleva punahattu on kuvauksellinen talvellakin. Niitä eri vuodenaikakuvia voisi sitten katsella näin talven pimeinä iltoina. 

Haastan tähän mukaan:

Tämän haasteen "säännöt" ovat mukavan väljät:
 
Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä
 

9.1.2017

Valoa pimeyteen - Lux Helsinki

Valofestivaali Lux Helsinki on taas täällä. Tai tänään se on enää viimeistä päivää, joten on jo kiire jos sen haluaa nähdä. Tapahtumasta on muodostunut jo pieni perinne, josta olen postaillut tänne blogiin. En taaskaan ottanut kaikista teoksista kuvia, mutta te lukijat pääsette mukaan katselemaan teoksia, jotka minua sykähdyttivät. Tapahtuman rikkaus on mielestäni sen monipuolisuus. Monet eri taiteilijat luovat teoksia monilla tekniikoilla ja näkemyksillä. Lopputuloksena on mielestäni hyvin monipuolinen tarjonta, josta olen aina löytänyt jotakin minua puhuttavaa.



Stora Enson julkisivu toimi Shaderin Cube-teoksen "pohjakankaana". Yhdessä animaatiossa talon seinämä saatiin laineille. Itse olin niin vaikuttunut, että kuvaaminen unohtui siinä kohdin...


Teos kesti 5 minuuttia, mutta se meni huomaamatta ohi. Värien ja kuvioiden ihmettely vei huomion.


Lux Helsingin uusin trendi tuntuu olevan joukkoistaminen eli teokset, joihin yleisö voi vaikuttaa. Yksi näistä teoksista oli Light pipes -teos, jossa venttiilejä vääntämällä pystyi vaikuttamaan lamppujen kirkkauteen. Säätimissä roikkui lähinnä lapsia, enkä päässyt omakohtaisesti niitä koettamaan.


Toinen joukkoistamista hyödyntävä teos olikin nimeltään osuvasti Joukkovoima. Siinä lapset eivät loistaneet, sillä lamppuja sai sitä enemmän syttymään, mitä enemmän vaa'alla oli painoa. 

Kahdessa edellisessä kuvassa taustalla on näkynyt myös tuomiokirkko, joka oli tällä kertaa valaistu neljältä sivulta. Minä en siinä valaistuksessa kuitenkaan huomannut mitään erityistä. Se oli pienoinen pettymys, kun yleensä tuomiokirkko on ollut Luxin yksi komeimmista teoksista.


Tuomiokirkon taakse oli yhdelle seinällä heijastettu Marimekon kuoseihin pohjautuvaa animaatiota, teos oli nimeltään Veljekset. En muista nähneeni näitä Louekarin kankaita kaupoissa.


Topelian sisäpihalle oli levittänyt teos Flowers of life. Osa teoksista oli ohuella tummalla kankaalla. Näin valoisella teokset olivat paremman näköisiä kauempaa. Jos olisi ollut pilvetön taivas, niin teokset olisivat päässeet paremmin oikeuksiinsa.


Osa teoksista koosui myös metallitangoista. Järkeilin, että osaset on maalattu erivärisillä erikoismaaleilla, jotka saatiin loistamaan erityisvalolla. 


Nämä kukkaset olivat ihanan värikkäitä ja yksi minun mielestä onnistuneimpia teoksia tällä festivaalilla. 

Taas tällä kertaa Lux oli eripaikoissa kuin viime vuonna. Nyt reitti kulki Senaatintorin ympärillä ja se oli kompaktimpi. Ihan hyvä, että teoksia vilkuilevat ihmismassat hortoilevat hiljaisilla kaduilla, joissa eivät aiheuta niin suurta vaaraa. Lauantaina ainakin ihmisiä oli aika lailla liikkeellä. Paikoin varmaan autoilijat sadattelivat, kun ehtymätön virta kävelijöitä ylitti kävelytietä. 

Minkälaisia valoteoksia onkaan ensi vuonna? :)