14.4.2017

Hylätty hautausmaa

Hautausmaa tuntuu hieman makaaberilta postausaiheelta. Toisaalta näin pääsiäisen aikaan se sopii teemaan, sillä onhan pääsiäinen elämän ja kuoleman juhla. Ainakin näin minä olen sen ymmärtänyt. 


Hautausmaan suurin rakennelma on sen jyhkeä kivimuuri, joka ympäröi sitä kaikilta suunnilta. Tällainen aita tontin ympärillä olisi jo aika komea! Tosin saisi sitten talokin olla jo komean puoleinen, että sopisivat yhteen. Oikeassa alakulmassa on kuva ainoan rakennuksen jäänteistä. Tämä on ollut ehkä ruumishuone. Maakellarissa ruumiit ovat ainakin säilyneet kohtuullisen hyvin.


Muutamia hautojakin näin, vaikka suurin osa aidatusta alueesta on villiä kasvustoa. Ylimmäisestä hautakivestä ei enää saanut selvää, kun keskimmäinen oli hautautumassa maahan. Alimmaiselle haudalle oli ehkä jouluna tuotu kynttilä ja tekokukat. Yhdellä haudalla oli tuoreet hautaseppeleet eli oli sinne vielä joku haudattukin viime aikoina.


Retken perimmäinen tarkoitus oli näsiän löytäminen ja kuvaaminen. Kuljin hautausmaata ristiin rastiin, eikä näsiää osunut silmiin. Jäin sitten aloituspaikan viereen kuvaamaan jotain ruusukasvustoa. Eipä niistä oikein kuvaa saanut. Siinä kun sitten pyörin paikoillani, niin huomasin, että vierässäni on näsiä! Kyllähän se sitten löytyi :)


Sattumalta katsoin myös ohittamaani puuta tarkemmin. Olin pitänyt sitä nuorena kuusena, mutta sehän oli jotain kiinnostavampaa. Näin aikoinaan pihtoja kun kävin Mustilan Arboretumissa. Opaskin puhui niistä hyvän tovin. Runko paljastaa, että tässä ei ole kuusesta kyse. Ja kun katsoo taaempaa sen profiilia, niin kasvaahan se paljon säännöllisemmin kuin kuusi. Mustilan nettisivujen perusteella tässä voisi olla balsamipihta, mutta en ole varma. En huomannut tuoksutella neulasia. Kun olin yhden pihdan löytänyt, niin huomasin niitä useita lisää. Niitä saattoi olla lähemmäs parikymmentä. Nämä on varmaan aikoinaan kaikki istutettu ja nyt ne ovat hylättyinä ryteikön lomassa :(


Läheiseltä polulta oli komea näkymä yli peltojen. Nyt pellot näyttävät kuolleilta, mutta oikeastaan ne vain odottavat siementä. Pian ne jo puskevat uutta elämää.

+++  Rauhallista Pääsiäistä!  +++

11.4.2017

Hurjapäät koskella

Vaikka lumi on jo vähissä, niin koskessa riittää vettä. Tässä lähellä järjestettiin taas kerran koskenlaskukisa. Se onnistuu täällä vain keväisin, kun koskessa on enemmän vettä. Kesällä koski kuivahtaa, niin ettei koskenlaskijoille ole enää pauhuja.


Sillan alta alkoi ajanotto. Jo alkuvaiheessa näki erilaisia reittivalintoja.


Väkeä oli paikalla aika mukavasti ja tienpientareet olivatkin täynnä autoja. Itse reippailin ja tulin paikalle kävellen. 


Tässä ei olla enää sunnuntaisoutelulla, vaan koskenlaskijat saavat jo näyttää kyntensä. 


Lukija on varmaan jo huomannut, että kuvakavalkadissa on useita laskijoita. Laitoin kuvat kuitenkin järjestykseen, jotta näette minkälainen reitti laskijoilla oli edessään. Edellisen kuvan laskijalla oli hanskat, mutta tämä ja moni muu laskija oli ilman käsineitä. Vesi ei ollut kuitenkaan kuin muutaman asteen plussan puolella. Kyllä siinä näpit jäätyy!


Nuori laskija kaatui, mutta pian nousi eskimokäännöksellä ylös. Sitten vain ravistettiin vesi korvista ja jatkettiin matkaa. Hui!

Rannalla olivat pelastajat koko ajan valppaana. Minun näkemäni kanootilla laskijat kaikki kaatuivat ja pelastajat nostivat heidät ylös vedestä. On se vaan kanootti paljon kiikkerämpi kuin kajakki. Tässä kilpailijoilla on tietysti vielä koskenlaskukajakki, joka on normaalia lyhyempi ja soveltuu pieniin paikkoihin ja nopeisiin käännöksiin.


Viimeisenä edessä on vielä kosken kiperin paikka. Virta työntää kajakin muuria päin ja moni kilpailija tuhlasi sekuntteja, kun punnersi itseään siitä eteenpäin. Kun siitä oli selvitty, niin edessä oli vielä muutama kiivas veto melalla, jotta maaliin tultaessa olisi mahdollisimman hyvä aika.

Olipa se hurjan näköistä! Minusta ei olisi tuohon hommaan ja kyllä siinä voimaakin saa olla. Varsinkin kun kilpailijat kantoivat itse kajakkinsa takaisin ylävirtaan - kilpailussa kaksi kertaa ja siihen vielä harjoituskerrat päälle. 

Hienoa oli kyllä seurata näitä hurjapäitä :)

5.4.2017

Paprikaa ruukkuun

Olen kasvattanut paprikoita ruukussa lämpimällä seinustalla, kun minulla ei ole kasvihuonetta. Hyvin ovat siinä kasvaneet, vaikka kaikki eivät ehdi kypsyä ennen syksyä. Muutaman ruukun olen ottanut sisään kypsymään ennen halloja. 

Joinakin vuosina olen ostanut valmiita taimia, mutta tänä vuonna laitoin taas siemenet multaan. Taimeni ovat vielä kovin pieniä, kun ilman keinovaloa en viitsi aloittaa hirveän aikaisin. Tänä vuonna sain lämpömaton ja sillä sain loputkin siemenet itämään. Taidanpa laittaa loputkin siemenet itämään lämpömaton päälle. Ehkä tuota kasvilamppuakin voisi miettiä, niin voisi aloittaa kasvattelun hyvissä ajoin.


Tänä vuonna laitoin multiin yhden chilin 'Cayenne Long Slim' ja kolme paprikaa. Paprikat ovat eri värisiä: punainen 'California Wonder', oranssi 'Barangio' ja ruskea 'Chocolate'. Erityisesti mielenkiinnolla odotan tuota ruskeaa lajiketta. Sen väristä paprikaa en ole ennen syönyt. 


Näitä taimenia oli niin vähän, että oli mahdollista kastella niitä altapäin. Se taitaa olla suositus. Multa tiivistyy ja helposti homehtuu, kun niitä kastelee päältä päin. Hometta olen torjunut myös pinnalle laitetulla vermikuliitilla.

Kasvattelen taimenia ihan normaalissa sisäilmassa ja siksi taimet yleensä venähtävät honteloiksi hujopeiksi. Niiden vartta olen yrittänyt vankistuttaa "tuulitunnelilla" eli olen laittanut niiden viereen tuulettimen pyörimään. Olen hoitanut kastelun ja tuulettamisen samaan aikaan. Tämä ei taida olla ideaalia taimille, mutta kasvattajalle oli kätevää ;)


Niin on paprika päässyt ruukkuunsa. Pidän alkuvaiseessa ruukun päällä rei'itettyä muovipussia, jotta taimella olisi kosteat oltavat. Sillä kuitenkin vahingoittuu juuret siirrossa, joten veden saanti alussa voi olla vaikeaa. 

Tämä ruukku ei ole vielä lopullinen ruukku, vaan tarkoitus on muuttaa taimet vielä isompaan astiaan kesäkuun aikana. Nämä pienemmät ruukut mahtuvat kuitenkin paremmin ikkunalaudalle ja näitä  on helpompi siirtää. Kun säät vähän lämpenevät alkaa ruukkujen kantoruljanssi. Ensin taimia on totuteltava hiljalleen ulkoelämään, sitten on niitä on tuotava sisään kylmien öiden aikaan. Kun yölämpötila on noin +10 olen peitellyt niitä vain harsolla ja jättänyt ulos. 

Kesäkuussa, kun toivottavasti yöt lämpenevät, siirrän paprikat vielä isompiin ruukkuihin ja sijoittelen niitä suojaisiin paikkoihin pihaan. Alussa pienet ruukut ovat lipan alla länsiseinustalla, mutta isommat eivät kaikki mahdu siihen.


Kesällä olisi mukava nähdä paprikoissa kukkia ja raakileita. Kuvan harmittomat vierailijat ovat myös tervetulleita. Vaikka olen kasvattanut paprikoita jo useamman vuoden, niin olen vielä välttynyt kasvitaudeilta ja pahoilta tuhohyönteisvahingoilta. Onhan niitä kirvoja ollut, mutta vähäisissä määrin.


Syksyllä odotetaan tietysti satoa, joka toivottavasti on monivärisempi kuin kuvassa. Osan paprikoista korjaan vihreänä ja kypsyttelen niitä sisällä. Aina ei ole kypsyttely onnistunut, ovat tainneet olla vielä liian raakoja.

Tässä oli minun kokemuksia paprikoiden viljelystä. Olisin kiinnostunut kuulemaan, minkälaisia kokemuksia sinulla on ollut. Onko jokin lajike lempparisi? Onko sinulla antaa vinkkejä kasvatukseen?

Satoisaa paprikakesää odottaen! :)