Kasvimaasuunnitelma 2017

Jonkin aikaa sitten pyörin yöllä sängyssä, kun uni ei tullut silmään. Aloin sitten suunnittelemaan tulevan kesän kasvimaata. Ajatuksena, että mukavia ajatellessa unikin tulisi. No, sain kyllä koko kasvimaan suunniteltua ennenkuin pääsin uneen, mutta olipa suunnitelma sitten valmis. Päivällä piti vain kaivella muistinlokeroita, jotta sai suunnitelman vielä piirrettyä.

En nyt tähän rustannut lajikenimiä, kun tila on rajallinen. Nekin olisivat ainakin itselle myöhemmin tarpeen. Monesti kyllä riittää tyhjien siemenpussien säilytys syksyyn, niin sitten voi ainakin blogiin raportoida mitkä lajikkeet onnistuivat ja mitkä eivät. 

Uutuutena ovat kyssäkaali, unikko ja kaura. Saa nähdä miten kauran kasvatus onnistuu. Talvella menee  monta kauralyhdettä, jotka ovat aika tyyriitä. Tässä on siis taloudellinen motiivi ;) Palstalla pyörii fasaaneja, joten toivottavasti siemenet eivät mene niiden suihin. Tavallisen kauran sekaan laitan mustakauraa, joka on maatiaislajike. 

Oikealla alakulmassa on penkki erikoiskasveille. Viime keväänä löysin läheisen rautakaupan taimimyymälästä, vaikka mitä erikoisuuksia mm. fenkolia. Kaikellaista erikoista on hauska kokeilla, vaikka niistä ei kunnon satoa saisikaan. Siinä riittää puutarhurilla ihmettelemistä ja sitten pitää etsiä lisätietoja ja niin sitä on taas hiukan viisaampi. :)

Sitten vielä sama suunnitelma valokuvin. Sipuli-porkkanapenkkiä jouduin kuvittamaan myös ruokakuvin. Sipuleita en ole kuvannut lainkaan ja porkkanoitakin aika vähän. Eipä tullut viime kesänä kuvattua edes kesäkynteliä, vaikka siinä on hempeän vaaleanpunainen kukinto. Pitääpä tulevana kesänä kuvata tämän sektorin kasveja, vaikka ne eivät niin kuvauksellisia olekaan. 

Tässä oli siis suunnitelma, joko toivottavasti toteutuu suurimmaksi osaksi. 2015 kesällä pensaspapu ei meinannut millään itää, kun oli niin kylmä alkukesä. Muistaakseni kylvin sen kolmeen kertaan. Viime kesänä halla vei maissit, kun en ollut peitellyt niitä. Eli toivoa sopii, että edes osa kasveista menestyy...

"... kuin turkin hihasta"

Keskiviikko-iltana kun tarvoimme tuiskussa ja tuiveessa, niin tuttava lausahti, että lunta tulee kuin turkin hihasta. Olin hieman hämmentynyt, kun en ymmärtänyt sanonnan merkitystä ja toisaalta mielenkiintoni heräsi.

Kotoni sitten etsin sanonnasta tietoa ja löysin jonkinlaisen selityksen. Se näköjään tarkoittaa, että jotain on todella paljon. Sen arveltiin juontuneen siitä ilmiöstä, kun turkki otetaan kesäsäilytyksestä ja   siitä varisee koit yms. pois.

Lunta tosiaan tuli kuin turkin hihasta. Poskiparkoihin lumi oikein hakkasi eikä huppukaan suojannut niitä. Lumi tuiskusi niin pyörteellä ettei kulkija tiennyt miten päin olisi.

Lunta tuli auraajille liian nopeasti ja liian paljon. Kulkija sai nostella jalkojansa, jotta pääsi eteenpäin. Talvi tarjosi kävelijöille ilmaisen salitreenin :) Tässä kuvassa on muuten todella hieno flare, joka suomeksi on... ?

Lunta tuli sitten vihdoin ja viimein tänä talvena. Saisikohan ne kohta ladutkin kuntoon?

Ystävänpäivänä: kakkua ja kortteja

Ystävänpäivän kunniaksi tein amerikkalaisen mustikka-juustokakun. Toista reseptiä etsiessä se sattui kohdalle ja se vaikutti ihan hyvältä.

Eihän siitä mikään kaunokainen tullut, muttta onneksi maku palkitsi. Minulla on yksi hyvä perusjuustokakkuohje, mutta tämä poikkesi siitä. Sen takia sitä olikin mukava kokeilla. Tähän kakkuun tuli mascarponea ja se kyllä tuntui maun pyöreytenä.

Jos käytte alussa olleen linkin kautta katsomassa reseptiä, niin siinä mukana näkee myös kauniimman version tästä kakusta. Tästä minun versiostani tuli hieman rujo, mutta siihen taisi osaltaan vaikuttaa pakastemustikoiden käyttö. Tuoreilla marjoilla ulkonäkö olisi varmaan kauniinmpi.

Olipa mukava, että ystävänpäiväkortteja vielä lähetellään. Minä tykkään laittaa ihmisille kortteja, mutta kovin tuntuu tämä perinne hiipuvan. 

+++++  HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE BLOGIYSTÄVILLE :)  +++

Viime kevään kartanomatka - Brinkhall

Tammikuun alussa muistelin viime kesää ja tulin siinä maininneeksi, että kävin tuolloin Brinkhallin kartanossa. Siinä yhteydessä ei ollut tilaa käydä läpi koko vierailua, mutta nyt palaan tähän matkaan tarkemmin.

Viime keväänä suunnittelin matkaa Turkuun ja mietin, että samalla olisi mukava nähdä jokin puutarha. Puutarhataiteen seuran sivuilta löysin luettelon Suomen puutarhakohteista. Minulla ei ollut Turussa käytössä autoa, joten se edelleen rajoitti valintaa. Turun Kakskerrassa sijaitseva Brinkhall valikoitui osaltaan juuri sen takia, että sinne pääsee bussilla aivan viereen. 

Brinkhallin nykyinen päärakennus nousi harjakorkeuteen 1793. Edessä ovat kartanon omenapuut, jotka kasvavat nyt samoilla paikoilla kuin kartanon rakentajan aikoina. Jos kartano näyttää tutulta, niin sen saattaa selittää se, että sitä käytettiin Hovimäki sarjan kuvauksissa. (Sarja taisi pyöriä televisiossa 1990-luvulla.)

Kartanon sisustus on kuitenkin 1920-luvulta. Tämä huone oli mielestäni erityisen viehättävä kaarevan seinän takia. 

Talosta löytyi kaikenlaisia pieniä kauniita yksityiskohtia, kuten tämä seinään upotettu sohva. Viime keväänä päärakennuksen restaurointi oli saatu aika lailla valmiiksi. Kartano oli kuulemma pitkään aika huonossa kunnossa. Tämmöiseen kunnostamiseen uppoaakin varmasti rahaa. Kartanoa ja sen piharakennuksia vuokrataan myös yksityiskäyttöön ja ymmärsin, että sen avulla toivotaan saavan rahaa  rakennusten ylläpitoon. 

Kartanon erikoisuus on Pompeiji-huone, joka on koristeltu antiikin kuvin. Ymmärsin, että kartanon rakentamisen aikoihin Pompeiji kaivettiin esiin ja ihmiset saivat tietää, että sellainen kaupunki oli ollut olemassa. Pompeijin kohtalo ja kaivauksissa paljastunut antiikin kulttuuri kiehtoivat aikakauden ihmisiä ja näin sitä jäljittelevä koristelu päätyi Brinkhallissa yhden huoneen sisustukseen.

Piharakennuksen korjaus oli minun käyntini aikoina vielä kesken. Näin maallikon silmiin seinä näyttää olevan aika huonossa kunnossa. Tuli mieleen, että ovatkohan päärakennuksen seinät olleet samassa jamassa ennen restaurointia. 

Päärakennuksen sisätilat olivat loisteliaat, mutta puutarha jätti toivomisen varaa. Tässä etualalla näkyy jäänteet vanhoista puutarhapoluista. Nurmikon keskellä on ollut perennapenkki. Olisikohan nuo pioneita, jotka ovat siitä jäljellä?

Brinkhallin kartanon puutarhasta ei löytynyt loisteliaita perennapenkkejä. Siellä oli enemmän minun käyntini aikaan vanhoja tammia, metsäpuutarhaa ja vanha omenatarha. Toisaalta alueella on ollut jo kauan puutarha ja kaikenlaisia karkulaisia löytyy kun hiukan etsii. Tämä kaunis akileija kukki kartanon viereisessä ojassa...

Ainakin minun käyntini perusteella Brinkhall ei ole niinkään puutarhakohde, vaan enemmänkin kartanokohde. Se on avoinna vain kesäisin ja helposti saavutettavissa bussilla. Minun käyntini aikana oli painostava helle ja kartanokierroksen jälkeen menin tien toisella puolella olevalle uimarannalle viilentymään.

Kaiken kaikkiaan kaunis käyntikohde, jota voi suositella kartanoista kiinnostuneille :)

Lintujen tiirailua - pihabongaus

Pihabongaus on täällä taas! Tai nyt se alkaa jo olla lopuillaan, kun tänään on viimeinen päivä ja parin tunnin päästä on pimeää. Minusta pihabongaukseen on mukava osallistua ja pienellä panoksella osallistua tieteen tekemiseen. Tulosten tultua voi vertailla omia tiirauluja toisten havaintoihin. 

Tänä talvena kokeiltiin rasvapötkylöitä linnoille ja ensimmäinen näytti maistuvan. Seuraavaksi ostettiin toisenlaista, eikä se mielestäni maistu ollenkaan niin hyvin. Pötkylöissä tinttejä käy kaikkein eniten ja bongauksen aikana saatiin laskettua yhdestä pötkylästä kolme tinttiä (meillä käy vain tali- ja sinitiaisia).

Myös tikka on mieltynyt pötkylöihin. Sen kyllä myös huomaa niistä, sillä niissä näkyy oikein kraatereita tikan jäljiltä. Bongauksen aikana tikka ei tullut meidän ruokintapaikalle, mutta saatiin se kuitenkin meidän havaintoihin, kun nähtiin se kiikareilla naapurin ruokintapuusta.

Tikan ja tinttien lisäksi nähtiin myös tyypilliset keltasirkut, harakat ja mustarastaat. Yllättäen myös punatulkku ja urpiainen kävivät nopeasti näyttäytymässä. Aivan kuin olisivat halunneet tulla bongatuiksi ja kirjoihin ja kansiin kirjatuiksi!  ;)

Katsaus matkakuviin - 4 kuvaa vuodesta haaste

Sain puutarhahetki-blogista 4 kuvaa vuodesta haasteen. Kiitos! Tämä haaste on jo jonkin aikaa kiertänyt blogeja ja olen lukenut useamman vastauksen. Joillakin on löytynyt samasta kohteesta kuvat eri vuodenajoilta. Minulla on aivan sama ongelma, kuin haasteen antajalla eli sellaista kuvasarjaa ei löydy minun arkistoista. Nyt vähäinen kuvaaminen kostautuu. Toisaalta haaste ei vaadi, että kuvat olisivat samasta kohteesta tai edes samalta vuodelta. Niinpä otin kuvien yhteiseksi nimittäjäksi matkan. Eri vuodenajoilta valitsin mielestäni parhaat matkakuvat.

Lux on ollut jo muutaman vuoden tammikuinen käyntikohde. Viime vuonna tapahtuman aikana oli paukkupakkaset ja Helsingissä oli jopa vähän lunta maassa. Niinpä tämä Lux kuva on jopa talvinen.

 2015 keväällä kävin Ahvenanmaalla katsomassa lehtojen kevättä ... ja näin omin silmin vuokkomeren. Sää oli pilvinen, joten kuva ei ole niin hyvä kuin voisi olla, mutta kyllä siitä jo näkee vuokkojen valtaisan määrän. 

Kesällä 2014 kävin Mustilan Arboretumissa. Tarkoituksena oli ihastella sen alppiruusuja, mutta tuoksuvat atsleat vei voiton.

Syksyn retkiin on yleensä kuulunut matka suppismetsään. Ryntäsin sinne vuonna 2013 jo alkusyksystä, joten tämä kuva ei ole vielä kovin syksyinen, mutta itseni se vie syksyn tunnelmaan. 

Haasteesta viisastuneena voisikin kuvaa samaa kohdetta eri vuodenaikoina. Tähän on oiva kohdekin: uusi perennapenkki. Olen jo ottanut siitä talvikuvan, sillä siinä oleva punahattu on kuvauksellinen talvellakin. Niitä eri vuodenaikakuvia voisi sitten katsella näin talven pimeinä iltoina. 

Haastan tähän mukaan:

Lopotin toimelan pihaunelmia -blogin

vaalean vihreää -blogin

Pellonperän emäntä -blogin

Kaaos kukkaruukussa -blogin

Tämän haasteen "säännöt" ovat mukavan väljät:

 

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.

Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.

Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.

Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä

 

Valoa pimeyteen - Lux Helsinki

Valofestivaali Lux Helsinki on taas täällä. Tai tänään se on enää viimeistä päivää, joten on jo kiire jos sen haluaa nähdä. Tapahtumasta on muodostunut jo pieni perinne, josta olen postaillut tänne blogiin. En taaskaan ottanut kaikista teoksista kuvia, mutta te lukijat pääsette mukaan katselemaan teoksia, jotka minua sykähdyttivät. Tapahtuman rikkaus on mielestäni sen monipuolisuus. Monet eri taiteilijat luovat teoksia monilla tekniikoilla ja näkemyksillä. Lopputuloksena on mielestäni hyvin monipuolinen tarjonta, josta olen aina löytänyt jotakin minua puhuttavaa.

Stora Enson julkisivu toimi Shaderin Cube-teoksen "pohjakankaana". Yhdessä animaatiossa talon seinämä saatiin laineille. Itse olin niin vaikuttunut, että kuvaaminen unohtui siinä kohdin...

Teos kesti 5 minuuttia, mutta se meni huomaamatta ohi. Värien ja kuvioiden ihmettely vei huomion.

Lux Helsingin uusin trendi tuntuu olevan joukkoistaminen eli teokset, joihin yleisö voi vaikuttaa. Yksi näistä teoksista oli Light pipes -teos, jossa venttiilejä vääntämällä pystyi vaikuttamaan lamppujen kirkkauteen. Säätimissä roikkui lähinnä lapsia, enkä päässyt omakohtaisesti niitä koettamaan.

Toinen joukkoistamista hyödyntävä teos olikin nimeltään osuvasti Joukkovoima. Siinä lapset eivät loistaneet, sillä lamppuja sai sitä enemmän syttymään, mitä enemmän vaa'alla oli painoa. 

Kahdessa edellisessä kuvassa taustalla on näkynyt myös tuomiokirkko, joka oli tällä kertaa valaistu neljältä sivulta. Minä en siinä valaistuksessa kuitenkaan huomannut mitään erityistä. Se oli pienoinen pettymys, kun yleensä tuomiokirkko on ollut Luxin yksi komeimmista teoksista.

Tuomiokirkon taakse oli yhdelle seinällä heijastettu Marimekon kuoseihin pohjautuvaa animaatiota, teos oli nimeltään Veljekset. En muista nähneeni näitä Louekarin kankaita kaupoissa.

Topelian sisäpihalle oli levittänyt teos Flowers of life. Osa teoksista oli ohuella tummalla kankaalla. Näin valoisella teokset olivat paremman näköisiä kauempaa. Jos olisi ollut pilvetön taivas, niin teokset olisivat päässeet paremmin oikeuksiinsa.

Osa teoksista koosui myös metallitangoista. Järkeilin, että osaset on maalattu erivärisillä erikoismaaleilla, jotka saatiin loistamaan erityisvalolla. 

Nämä kukkaset olivat ihanan värikkäitä ja yksi minun mielestä onnistuneimpia teoksia tällä festivaalilla. 

Taas tällä kertaa Lux oli eripaikoissa kuin viime vuonna. Nyt reitti kulki Senaatintorin ympärillä ja se oli kompaktimpi. Ihan hyvä, että teoksia vilkuilevat ihmismassat hortoilevat hiljaisilla kaduilla, joissa eivät aiheuta niin suurta vaaraa. Lauantaina ainakin ihmisiä oli aika lailla liikkeellä. Paikoin varmaan autoilijat sadattelivat, kun ehtymätön virta kävelijöitä ylitti kävelytietä. 

Minkälaisia valoteoksia onkaan ensi vuonna? :)