26.11.2017

Lumi tuli takaisin

Tänä aamuna oli ihana herätä - maa oli valkoisena taas. Kyllähän sen jo illalla tunsi, että se oli pakastumassa. Lisäksi sääennusteet olivat luvanneet sadetta. Lopputulos oli siis hyvin arvattavissa, mutta en ollut päässyt pähkäilyssä näin pitkälle... ;) Valkoinen maa oli siis minulle iloinen yllätys. Tätä iloa ei taida täällä etelässä kestää kovin pitkää, kun viikko alkaa plussan puolella. No, pitää nauttia kun vielä voi.


Joka talvi pitää kuvata varjoliljan siemenkota lumihupussa. Siinä on yksinkertaista kauneutta :)


Muutamaan ateriaan kerkesin laittaa lehtikaalia, mutta sitten joku nälkäisempi oli käynyt korjaamassa sadon. Olisikohan asialla ollut rusakko? Seuraavana syksynä voisi virittää kaalien ympärille verkon.


Aikaisemmin viikolla lunta tuli oikein tupruttamalla. Se sitten suli pois, kun seuraavana päivänä oli +7. Tällä viikolla lumitilanne on tosiaan sahannut edestakaisin.


Naapurin orapihlajassa ovat koristeelliset marjat. Punainen väri tuo heti joulun tunnelmaa kuvaan. Eikä se haittaa, onhan joulu jo kulman takana. Jouluvalmistelut alkavat jo vähitellen. Joulukorttien tilanteen tsekkasin. Tarvitsen enää neljä korttia lisää ja ne olisi tarkoitus tehdä itse. Ideakin on jo! Mahdollisia jouluruokia jo vähän kokeilen ja yksi joululahja on jo ostettuna. Tämänhän on jo voiton puolelle :)

13.9.2017

Syyskukat ja intialaiset pensaspavut

Kesä on kääntynyt syksyyn. Kasvimaata tuli kuvattua kesällä, mutta blogiin asti kuvat eivät päässeet. Pitää sitten syksyn ja talven mittaan palailla muistoissa ja kuvissa takaisin menneeseen kesään. Toisaalta juuri talvella kesäkuvien katselu onkin niin ihanaa :)

Syksyn huomaa tulleen siitäkin, että loppukesän kukat kukkivat. Omat auringonkukat eivät vieläkään kuki. Taisi kylmä kesä ja liian tiheä rivi kampittaa niiden kasvua. Onneksi paikallinen viljelijä tarjoaa näitä miniaurinkoja.


Omalla pihalla 'jackmanii' kärhön ja kultapallon yhdistelmä on yhtä sykähdyttävä joka vuosi. Kumpikin tarvitsee köynnöstukea, sillä kärhö kiipeää sitä pitkin ja kultapallo ei pysy pystyssä ilman sidontaa. Muodostuva väriyhdistelmä on mielestäni kaunis.


Pensaspapupenkissä minulle uusi 'Menveille de Piemonte' yllätti positiivisesti. Se kasvoi kahta muuta lajiketta paremmin ja oli hauskan näköinenkin. Tosin siemenpussin kuvassa se oli keltaisempi.


Petyin, kun keittelin sitä ensimmäistä kertaa. Jo heti ensimmäisten keittominuuttien aikana papu menetti värinsä. Siitä itse asiassa tuli keittämisen jälkeen rumempaa kuin vihreästä sukulaisestaaan. Kun vihreä pensaspapu haalistuu keittäessä, niin se kuitenkin pysyy vihreänä. Tästä pavusta tuli likaisen läikikästä :(


Maku oli kuitenkin hyvä. 'Merveille de Piemonte' on leikkopapua ja siinä on hyvä koostumus. Väriähän nämä pavut kaipaavat ja siitä sain idean ryydittää niitä kurkumalla. Ja kun laittaa kurkumaa, niin voi käyttää muitakin intialaisia mausteita ja näin syntyi intialaiset pensaspavut resepti.

INTIALAISET PENSASPAVUT
 300 g pensaspapuja/salkopapuja
rypsiöljyä
1/2 tl kokonaista korianteria
1/2 tl kokonaista jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl paprikajauhoa
1/2 tl garam masalaa
hiven cayennepippuria
(tuoretta korianteria)
suolaa

1. Siisti pavut ja keitä väljässä vedessä 10 min. Valuta.
2. Kuumenna paistinpannulla öljy. Paista siinä rouhittua korianteria ja jeeraa kunnes alkavat tuoksumaan eli noin minuutti. Lisää korianteri ja suolaa lukuunottamatta muut mausteen ja paista niitä hetki. 
3. Lisää mausteöljyyn pavut ja kääntele niitä, jotta mausteet tarttuvat niihin kauttaaltaan. Toisaalta sekoittamisessa kannattaa olla varovainen, sillä keitetyt pavut muussaantuvat helposti. Lisää lopuksi korianteri ja suola.


Intialaisten mausteiden myötä pavut sai väriä ja mukavasti makua. Tuore korianteri ei ole välttämätön tähän reseptiin, mutta se tuo mukavasti makua ja väriä. Alunperin lisäsin sitä, kun sitä silloin löytyi hylättynä jääkaapista...

Bon Apetit! :)


5.7.2017

Väliaikatiedote kasvimaalta

Kasvimaabloggaajalle alkukesä on hiukan hankalaa aikaa. Kovasti menee aikaa kasvimaalla puuhastellessa, mutta oikein kuvattaa ei ole. Töiden hedelmiä pääsee kuvaamaan vasta myöhemmin. Tosin hunajakukka ja peruna ovat jo nupuillaan, joten sitten on jo vähän enemmän kohteita kameralle. Jotain kuvattaa sentään löysin jo nyt.


Valkoapila kasvaa ihan villinä palstan vieressä ja huumaa tuoksullaan aina kun siitä ohi kulkee.



Omaa satoakin on jo päästy maistamaan. Retiiseistä tuli oikein söpösiä. Nyt olen jo ottanut kaikki retiisit maasta ja laitoin tilalle tilliä.



Kun moni kasvimaan asukki vähän jurottaa kylmässä ilman alassa, niin härkäpapu se vaan porskuttaa. Se kukkiikin jo kovasti. Viime kesänä kehitin hyvän härkäpapupihvin, kun vain muistaisi mitä kaikkea siihen tuli...


Pensaspapujen itämisessä oli vähän toivomisen varaa. Kovin on aukkoja penkissä. Siirtelin noita taimia, mutta eivät olleet kyllä siirtämisestä tykänneet.


Tässä penkissä on kukkaniittyseos. Taitaa olla enemmän rikkaruohot kukassa, mutta tuon etualan sinisen kukan luulisi tulleen pussista. Olen tästä penkistä lähinnä kitkenyt kortteet, ohdakkeet ja voikukat. Toivottavasti penkissä on kukkaloistoa loppukesästä.

Kasvimaalla ovat siis odottavat tunnelmat. Ne vähäiset eloonjääneet salkopavut jurottavat, kesäkurpitsa jo valmistaa satoa, auringonkukka iti vähän turhankin hyvin ja persilja tahtoo jäädä rikkaruohojen alle. Minkälainen tilanne on sinun kasvimaallasi?
 

20.6.2017

Nyt kukkivat vuoden luonnonkukat

Tänä vuonna on valittu vuoden luonnonkukkien teemalajeiksi 7 kukkaa. Ne kaikki ovat tällä hetkellä kukassa, joten niistähän saisi vaikka koottua kimpun. Minä tyydyin vain kuvaamaan niitä, sillä luonnonkukat eivät ole kovin kestäviä maljakossa. Tässä siis esittelen nämä kukat kuvin.



Ensimmäinen luonnonkukka on metsäkurjenpolvi, jonka monet jo entuudesta tuntee. Se on yllättävän vaikea kuvata, sillä minulla on ainakin vaikea saada tallennettua sen kaunis lila "filmille". Meillä on tätä ihan omassa pihassa.


Hiirenvirna on myös varmasti monille tuttu. Tämä lila kukkainen kasvi kiipeilee muissa niittykasveissa, kuten kuvan oikeata yläkulmasta voi huomata. Minä ainakin sekoitin hiirenvirnan ja aitovirnan, mutta opastetulla luonnonkukkaretkellä näiden erot kerrottiin. Tuosta retkestä kerron lisää seuraavassa postauksessa.


Niittyleinikki kasvaa paikoin haitaksi asti. Se on myrkyllinen, joten karjakin välttää sitä laiduntaessa.


Harakankello on ainakin meilläpäin se yleisin kellolaji. Minun kameralla on vaikeuksia sinisen sävyjen kuvaamisessa ja tässäkin kuvassa sävy ei ole aivan oikein. Luonnossa harakankellon väri on enemmän lila. Väritys ja kukan muoto erottavat sen kissankellosta. Kissankello on puhtaan sininen ja kukka on kellomaisempi, kun harakankellon kukka on torvimaisempi eli kapeampi alkupäästä. 


Nurmitädyke oli ulkomuodoltaan minulle tuttu, mutta aikaisemmin en olisi osannut sitä nimetä. Se on kuulemma hyvä teeyrtti, joten siinä on minulle yksi hyvä syy tutustua siihen paremmin.


Heinätähtimö on kukka, johon en ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota. Minulla on sitä omalla niitylläkin, mutta jotenkin se oli jäänyt muiden kukkien "varjoon". En ole aivan varma, onko tässä heinätähtimöä vai jotain muuta tähtimöä, mutta aika lailla tämän näköisiä ne kaikki ovat. Kuhmossa pienellä alueella kasvaa idäntähtimöä, jonka toi sinne talvisodan aikana mottiin jäänyt venäläinen sotajoukko rehujen mukana. Jännää miten ihmisten toimet näkyvät vuosikymmenien päästä edelleen kasvilajeissa.


Viimeisenä kukkana on vaatimaton ojakellukka. Tämän kukan olin joskus pannut merkille, mutta nimeä en aikaisemmin tiennyt. Lähempää kun katsoo, niin tästäkin kukasta löytyy kauneutta. Kukka on kuulemma saanut nimensä pässin killuttimien mukaan, joten aina kun näen tämän kukan huulille nousee pieni virne ;)

Näistä kaikista ja muistakin kukista saa lisää tietoa mainioilta luontoportin sivuilta. 

Siis luonnonkukkia bongailemaan! :)

13.6.2017

Kesä alkoi ja papu pääsi penkkiin

Jostain puutarhakirjasta minulle on jäänyt päähän, että 10.6 jälkeen ei pitäisi olla enää hallaöitä. Silloin voi siis istuttaa herkimmätkin kasvit maahan. Päivämäärähän on vain suuntaa antava ja taitaa päteä vain maan etelä osiin, mutta sen mukaan olen jo monta vuotta istuttanut pensaspavut. 

Kesän alun huomaa myös luonnonkukkien kukinnasta. Niittyleinikki ja metsäkurjenpolvi ovat jo kukassa. Pihlajakin aloittaa kukintaa.


Pensaspavut pääsivät siis vihdoin penkkiin. Niiden kanssa voi hiukan odotellakin, sillä niistä tulee satoa yllättävän nopeasti. Kylmästä ne eivät tykkää yhtään, joten vartominen kannattaa. Muistaakseni kevät 2015 oli todella kylmä ja sain kylvää pensaspavut kolmeen kertaan...


Laitoin tänä vuonna penkkiin kolmea erilaista pensaspapua, jotka kaikki olivat niin eri näköisiä, että niitä pystyi hyvin liottaa samassa astiassa. Oikealla on vanha kunnon 'Primel', jota olen viljellyt useina vuosina hyvällä menestyksellä. Välissä on kelta-lilat pavut kasvattava 'Merveille de Piemont' ja vasemmalla 'Admires'. Viimeiset kaksi ovat kumpikin leikkopapuja ja minulle uusia lajikkeita. 


Paprikat siirsin isompiin ruukkuihin ja samalla alkoi niiden ulkoilmelämä. Sitä ennen ne olivat ensin viettäneet yöt sisällä, myöhemmin harson alla. Neljä niistä jätän lipan alle, mutta kaksi saa pärjätä taivasalla. Minulla ei ole kasvihuonetta, niin olen keskittynyt lähinnä ulkoilmaa kestäviin lajikkeisiin. Kuvassa paprikat ovat vielä vanhoissa ruukuissaan. Etualalla on chilipaprika 'Cayenne Long Slim'. Kompakti ja oranssi 'Barangio' pääsee sen viereen lipan alle. Sinne sijoitin myös 'Chocolate' taimet, joiden tumman ruskeaa satoa odotan innolla. 'Californien Wonder' joutuu pärjäämään pergolan vieressä. Toivottavasti tekee siinä satoakin.


Vielä on sipulikukkien kukintaakin. Varjoisassa penkissä helmililjat vielä kukkii. Samaan aikaan kääpiöjaloangervo jo ojentelee lehtiään. Niiden yhdistelmä on mielestäni värillisesti kaunis. Vastapuhjenneet jaloangervon lehdet ovat punaiset ja luovat upean kontrastin helmililjojen sinisyydelle. Enpä istuttaessa arvannut luovani tällaista yhdistelmää.


Kylvin pavut ja sitten alkoi kunnon sateet. Ainakin pavut ovat tyytyväisiä ja luulen, että itävät hyvin tässä lämpimän kosteassa säässä.

5.6.2017

Opastettu metsäretki

Niin on maatyöt pitäneet puutarhurin kiireisenä, että blogi on hiljentynyt. Nyt alkaa olla melkein kaikki siemenet maassa (pensaspavut vielä laittamatta). Tänään on sadepäivä, niin koneen äärelle ehtii hyvin blogia väsäämään.

Kasvimaan laiton ohessa kerkesin opastetulle metsäretkelle. Retki suuntautui alueelle, joka on minulle aivan outo, joten samalla tuli uusi metsä tutuksi. Uusia sienipaikkoja ei löydy kuin uusia metsiä koluamalla. Syksyllä vasta selviää, mitä maan uumenista nousee. Näin ennen kautta voi kuitenkin katsella jo potentiaalisia paikkoja. Minä en ole koskaan löytänyt korvasientä, joten minulla sienikausi alkaa vasta myöhemmin.


Matka alkoi viehättävän pienen metsälammen laidasta. Tämä on kuulemma aikoinaan suolammen kohdalle kaivettu. Lammen vesi oli kuitenkin aika kirkasta ja lämpimänä päivänä siihen olisi ihana pulahtaa.




Puronvarressa oli enemmänkin keltavuokkoa. Nokkostakin näytti olevan ja siitä sainkin idean mennä myöhemmin kerääämään nokkosia nokkoslettuihin.


Tämä puro on virallisesti joki, mutta opaskin myönsi, että kovin pieni se on. Retken aikaan oli ollut kuivenpaa, joten puro oli varmaan aika kuivakin. Ei se kyllä mikään Teno ole sateisenakaan kesänä ;)
Puron ympäristössä oli viehättävää lehtomaista kasvillisuutta.



Opas osoitti meille imikän, jonka ohi olisimme muuten marssineet. Se on enemmän lehtokasvi, mutta kasvaa myös multavassa havumetsässä ja sellaisessa ympäristössä mekin sen näimme. Sillä on erikoisesti kaksiväriset kukat.


Metsän siimeksessä oli kevätlinnunhernettä tai ainakin luulen, että se on sitä. Minun kasviossa lehdet ovat mielestäni leveämmät. Toinen vaihtoehto on syylälinnunherne, mutta sillä nuput ovat vihertävät ja se on harvinaisempikin. 


Harjun laelta oli komeat näkymät. Tätä näkymää varten jouduttiinkin kipuamaan tovi. Kun tasailimme hengitystä niin opas taas kertoi mielenkiintoisia tarinoita paikallisista tapahtumista tähän paikkaan liittyen. 

Oli hyvin mielenkiintoista käydä retkellä oudossa metsässä oppaan kanssa. Tarinat elävöittivät paikkoja ja toisaalta opas kohdisti katseen sellaiseen, joka itseltä olisi jäänyt huomaamatta. Retkestä oli ilmoitus paikallislehdessä ja toivoa sopii, että vastaavanlaisia järjestetään vastekin.

9.5.2017

Karhunlaukkaa ruokakaupasta

Lähiruokakaupassa oli pieni määrä jotain onnettomia taimia. Kävelin ensin niiden ohi, kunnes palasin katsomaan niiden vieressä olevia kasviksia. Automaattisesti silmä luki taimipurkkien kyljestä: Karhunlaukka. Oho! Taimet olivat niin onnettomia, että niitä ei varmaankaan ollut tarkoitettu heti syötäväksi, vaan maahan istuttevaksi. En ollut suunnitellutkaan karhunlaukan ostamista, mutta olihan niitä otettava kun tarjolla oli.


Jo kotimatkalla aloin pähkäilemään taimien sijoituspaikkaa. Meidän pihassa on lehtomainen osio, mutta sen ovat kielot niin vallanneet, ettei siinä moni muu kasvi pärjää. Sitäpaitsi kielon ja karhunlaukan lehdet ovat aika saman näköiset paitsi että toinen on myrkyllinen ja toinen ei...


Ajattelin, että laitan ne täksi kesäksi yrttipenkkiin keräämään voimia. Kun aloin kaivamaan kuoppaa, tuli routa pian vastaan. Valoisampi kohta kasvimaata oli jo paremmin sulannut, joten karhunlaukat saavat nyt tämän kesän olla salaattien vieressä. Tulevaisuudessa yrttipenkin varjoisampi puoli voisi sopia karhunlaukalle, sillä sehän on lehtokasvina tottunut olemaan kesänä varjossa.


Keväällä 2015 kävin muun muassa Maarianhaminan läheisyydessä sijaitsevassa Ramsholmenissa, luonnonsuojelualueella, joka on saanut nimensä karhunlaukan mukaan. Ja kyllä sitä siellä olikin. Ensimmmäisen kappaleen karhunlaukka linkistä pääsee sivulle, jonka vasemmalla puolella on kuvia. Viimeisissä kuvissa näkyy lehtomaisemia, joissa karhunlaukka on vallannut koko maanpinnan. Omassa puutarhassa ei taida ihan olla tilaa sellaiselle. Pärjäisivätkö karhunlaukat marjapensaiden ja omenapuiden alla? No, katsotaan nyt ensin selviytyvätkö minun taimeni edes hengissä...

Olisi kyllä kiintoisaa kokeilla karhunlaukkaa ruuanlaitossa :)

1.5.2017

Nuoskalumesta neitoperhoseen

Eilen oli maa valkoisena nuoskalumesta ja tänään auringossa lämmitteli neitoperhonen. Kovin nopeasti vaihtui sää. Viime viikolla kevät otti oikein kunnolla takapakkia, kun rakeita, luntaa ja räntää tuli harva se päivä. 


Eilen koivuangervopensaat olivat kovin talvisessa asussa. Kuva oli kuin suoraan tammikuulta!


Aikaisemmin viikolla tuli rakeita oikein ropisemalla. Yhtenä päivänä vähän pienenpää, toisena isompaa. Taisi yläpilvissä  ilmamassat tanssia ripaskaa, kun se maanpäällä näkyi rakeina ja kuului ukkosena.


Aikaisin kukintansa aloittaneet saivat rakeet niskaansa. Kuvassa sinivuokko sinnittelee rakeiden joukossa. Se taitaa olla kuitenkin sen verran sitkeä sissi, että muutamat rakeet  ei sitä lannista.


Tänään aurinko paistoi täydeltä terältä ja lumesta ei ole tietoakaan. Uskomatonta, että eilen maisema oli aivan talvinen ja tänään kevät etenee täydellä tohinalla. Kivijalan vieressä, lämpimällä paikalla sinililja ei aikaile, vaan kukkii jo tosissaan. Avoimella paikalla narsissit ja tulppaanit ovat vasta nousemassa, mutta suojaisessa paikassa niiden lehdet ovat jo täysmittaiset. 


Lämpimälle paikalle pysähtyi neitoperhonen, joka tankkasi lämpöä niin ahnaasti, että kerkesin hakea sisältä kameran ja ikuistaa sen. Kovin ovat siivet rispaantuneet. Tämä on käsitteekseni talvehtinut yksilö. Toivottavasti se löytää mesikasveja.

Olen kuullut lapsuudessa leikkimielisen ennustuksen, jonka mukaan tuleva kesä on sellainen kuin minkälaisen perhosen ensimmäisenä keväällä näkee. Kerran näin ensimmäisenä nokkosperhosen, mutta onneksi en sinä kesänä kaatunut nokkospuskaan. Mitähän neitoperhosesta voisi päätellä? Kesästä tulee neitoinen ... ;)

14.4.2017

Hylätty hautausmaa

Hautausmaa tuntuu hieman makaaberilta postausaiheelta. Toisaalta näin pääsiäisen aikaan se sopii teemaan, sillä onhan pääsiäinen elämän ja kuoleman juhla. Ainakin näin minä olen sen ymmärtänyt. 


Hautausmaan suurin rakennelma on sen jyhkeä kivimuuri, joka ympäröi sitä kaikilta suunnilta. Tällainen aita tontin ympärillä olisi jo aika komea! Tosin saisi sitten talokin olla jo komean puoleinen, että sopisivat yhteen. Oikeassa alakulmassa on kuva ainoan rakennuksen jäänteistä. Tämä on ollut ehkä ruumishuone. Maakellarissa ruumiit ovat ainakin säilyneet kohtuullisen hyvin.


Muutamia hautojakin näin, vaikka suurin osa aidatusta alueesta on villiä kasvustoa. Ylimmäisestä hautakivestä ei enää saanut selvää, kun keskimmäinen oli hautautumassa maahan. Alimmaiselle haudalle oli ehkä jouluna tuotu kynttilä ja tekokukat. Yhdellä haudalla oli tuoreet hautaseppeleet eli oli sinne vielä joku haudattukin viime aikoina.


Retken perimmäinen tarkoitus oli näsiän löytäminen ja kuvaaminen. Kuljin hautausmaata ristiin rastiin, eikä näsiää osunut silmiin. Jäin sitten aloituspaikan viereen kuvaamaan jotain ruusukasvustoa. Eipä niistä oikein kuvaa saanut. Siinä kun sitten pyörin paikoillani, niin huomasin, että vierässäni on näsiä! Kyllähän se sitten löytyi :)


Sattumalta katsoin myös ohittamaani puuta tarkemmin. Olin pitänyt sitä nuorena kuusena, mutta sehän oli jotain kiinnostavampaa. Näin aikoinaan pihtoja kun kävin Mustilan Arboretumissa. Opaskin puhui niistä hyvän tovin. Runko paljastaa, että tässä ei ole kuusesta kyse. Ja kun katsoo taaempaa sen profiilia, niin kasvaahan se paljon säännöllisemmin kuin kuusi. Mustilan nettisivujen perusteella tässä voisi olla balsamipihta, mutta en ole varma. En huomannut tuoksutella neulasia. Kun olin yhden pihdan löytänyt, niin huomasin niitä useita lisää. Niitä saattoi olla lähemmäs parikymmentä. Nämä on varmaan aikoinaan kaikki istutettu ja nyt ne ovat hylättyinä ryteikön lomassa :(


Läheiseltä polulta oli komea näkymä yli peltojen. Nyt pellot näyttävät kuolleilta, mutta oikeastaan ne vain odottavat siementä. Pian ne jo puskevat uutta elämää.

+++  Rauhallista Pääsiäistä!  +++

11.4.2017

Hurjapäät koskella

Vaikka lumi on jo vähissä, niin koskessa riittää vettä. Tässä lähellä järjestettiin taas kerran koskenlaskukisa. Se onnistuu täällä vain keväisin, kun koskessa on enemmän vettä. Kesällä koski kuivahtaa, niin ettei koskenlaskijoille ole enää pauhuja.


Sillan alta alkoi ajanotto. Jo alkuvaiheessa näki erilaisia reittivalintoja.


Väkeä oli paikalla aika mukavasti ja tienpientareet olivatkin täynnä autoja. Itse reippailin ja tulin paikalle kävellen. 


Tässä ei olla enää sunnuntaisoutelulla, vaan koskenlaskijat saavat jo näyttää kyntensä. 


Lukija on varmaan jo huomannut, että kuvakavalkadissa on useita laskijoita. Laitoin kuvat kuitenkin järjestykseen, jotta näette minkälainen reitti laskijoilla oli edessään. Edellisen kuvan laskijalla oli hanskat, mutta tämä ja moni muu laskija oli ilman käsineitä. Vesi ei ollut kuitenkaan kuin muutaman asteen plussan puolella. Kyllä siinä näpit jäätyy!


Nuori laskija kaatui, mutta pian nousi eskimokäännöksellä ylös. Sitten vain ravistettiin vesi korvista ja jatkettiin matkaa. Hui!

Rannalla olivat pelastajat koko ajan valppaana. Minun näkemäni kanootilla laskijat kaikki kaatuivat ja pelastajat nostivat heidät ylös vedestä. On se vaan kanootti paljon kiikkerämpi kuin kajakki. Tässä kilpailijoilla on tietysti vielä koskenlaskukajakki, joka on normaalia lyhyempi ja soveltuu pieniin paikkoihin ja nopeisiin käännöksiin.


Viimeisenä edessä on vielä kosken kiperin paikka. Virta työntää kajakin muuria päin ja moni kilpailija tuhlasi sekuntteja, kun punnersi itseään siitä eteenpäin. Kun siitä oli selvitty, niin edessä oli vielä muutama kiivas veto melalla, jotta maaliin tultaessa olisi mahdollisimman hyvä aika.

Olipa se hurjan näköistä! Minusta ei olisi tuohon hommaan ja kyllä siinä voimaakin saa olla. Varsinkin kun kilpailijat kantoivat itse kajakkinsa takaisin ylävirtaan - kilpailussa kaksi kertaa ja siihen vielä harjoituskerrat päälle. 

Hienoa oli kyllä seurata näitä hurjapäitä :)