Niityltä teeyrttejä

Helteiseltä niityltä kävin keräämässä teehen aineksia eli hortoja. Eihän siellä teepensasta kasva, joten virallisesti niistä aineksista ei synny teetä. Kuten moni muu kutsun kuitenkin niistä haudutettua juomaa yrttiteeksi.

Sopivan niityn löytyminen ei ole aivan itsestään selvää. Edellisen vuoden niitty on tänä vuonna ehkä laitettu kauralle. Monia sopivia hortoja löytyy ojista, joten niillä on monesti vakipaikat.

Minulla teeyrttien "raamattu" on Raipala-Cormierin 'Luontoäidin kotiapteekki' . Kerään lähinnä vähän vaikuttavia hortoja, joilla lääkitsen flunssaa tai juon niitä muuten vaan. "Voimakkain" keräämäni horto on mielestäni yllä kuvassa oleva mesiangervo. Siinä on kuulemma samoja ainesosia kuin aspiriinissa. Käytän sitä sen lääkinnällisten ominaisuuksien takia hyvin harvoin.

 

Toinen vakiokerättävä horto on siankärsämö. Sitä kuluu flunssan hoidossa. Kuvassa on myös niityn äänimaailman yksi luoja eli heinäsirkka. Siritys oli kova helteessä.

 

Puna-apilaa keräsin taas eniten. Se sopii flunssan hoitoon. Toisaalta se on niin mieto, että sitä voi juoda huoletta muutenkin. Kuivuneet kukkanuput ovat myös aika herttaisia...

Hortoilua helteessä

En eksynyt metsään nestajavauksen uuvuttamana, vaikka otsikosta voisi niin luulla. Keräsin sen sijaan metsässä hortoja eli villiyrttejä. Sää oli hommaan vähän liian lämmin, mutta metsään oli mentävä nokkosien vuoksi. Illaksi olin luvannut nokkoslettuja.

Nokkosia olen kerännyt jo useana vuonna yhdestä pienestä lehdosta. Ensin tuntui, ettei nokkosia ole ollenkaan. Sitten silmä oppi taas löytämään nokkosen lehdet muun vihreän seasta. Reseptiin tarvitseman litran sain kasaan yllättävän nopeasti. Hyttyskarkotteen kanssa metsässä olisi viihtynyt kauemminkin...

Metsän kosteassa painanteessa kukki viehkeänä rentukka. Puutarhassa rentukkaa voi varmaan istuttaa vain veden ääreen. 

Aikoinaan luin Hesarista ruotsalaisesta sanonnasta, jossa viitattiin tuomen ja syreenin kukinnan lähekkäisyyteen. Sanonta ei tietenkään jäänyt mieleen, kun tuomen ruotsalainen nimi oli niin vieras. Olemme puutarhassa-blogissa oli tästä sanonnasta postaus, jonka myötä minäkin osaan sanonnan. 'Mellan hägg och syren' viittaa siis aikaan, joka on tuomen ja syreenin kukinnan välissä. Tänä vuonna sitä ei ollutkaan. Tuo yläpuolella oleva tuomen kuva ja alla oleva syreenin kuva on otettu samana päivänä vain kymmenen metrin päässä toisistaan.  Varjossa on vielä tuomella loppukukintaa ja auringossa syreeni on aukaissut ensimmäiset kukat. 

Tuomen kukinta tuntui menevän ohi hujauksessa. Varmaankin helle joudutti sitä. Ehkä tulevista viileistä säistä on ainakin se hyöty, että syreenin kukinta kestää pitempään.