29.6.2014

Sateinen kasvimaa

Sadetta ja viileää on riittänyt jo jonkin aikaa. Sadekuvia on kuitenkin vähemmän, joten lähdin kameran kanssa ulos. Sateessa oli oikeastaan ihan mukavaa, kun oli oikeat ja tarpeeksi lämpimät vaatteet ja lippalakki päässä. Kameran kastumisen pelosta otin kuvat mahdollisimman nopeasti. 

Härkäpapu kukassa
Näin kylmänä alkukesänä huomaa härkäpavun kiitollisuuden. Se on kasvanut kylmyydestä huolimatta, vaikka on mielestäni on lyhyempi kuin aikaisempinan vuosina. Nyt ensimmäiset nuput ovat auenneet. Härkäpapu satoa on ainakin tulossa.

Salaattikin on kasvanut. Tosin vielä saisi tulla hiukan lisää kokoa. Yleensä olen laittanut kasvimaahan myös rukolaa, mutta tänä vuonna jätin väliin. Minusta on tuntunut, että rukolan ideaalinen kerjuuaika menee ohi aivan liian nopeasti. Ja sitten se jo kukkiikin. Tänä vuonna rukolaa olisi varmaan saanut kerätä pitkän aikaa, kun kylmyys hidasti kasvua. Pitäisi varmaan laittaa kasvimaahan lajikkeita sekä kylmää että kuumaa kesää varten. Siis sekä rukolaa että maissia. Maissin taimeni ovat aika onnettomia. Pelkäänpä, että ne eivät kerkeä kasvattaa satoa tänä vuonna :(



Helmikuussa julkaisin kasvimaasuunnitelmani. Tarkoitukseni oli vuokrata palstakin, jotta olisin saanut lisää tilaa. Kesästä tulikin kiireisempi kuin ajattelin ja palstahaaveista piti luopua. Tänä kesänä on tyydyttävä omaan pikkupalstaan. Yllä oleva kaavio kuvaa toteutunutta kasvimaata. Perunaa on peräti neljää eri lajiketta. Pensaspavuista kokeilussa on "Borlotto Lingua Di Fuoco Nano" (älyttömän pitkä nimi). Uusi tuttavuus on myös punakosmos, joka on tällä hetkällä terhakka, mutta pieni. Ostin kaksi pientä kesäkurpitsan tainta, jotka moninkertaisen harson alla ja kompostikasan päällä voivat paksusti. Vähän kun lämpenisi, niin kasvu pääsisi kasvimaalla tosissaan käyntiin.


Loppuun vielä kollaasi kesäkuun kuvista. Isoin kuvaa keskikesän valoisia iltoja. Peräti neljässä kuvassa on sadepisaroita, sillä sadetta on piisannut. Mustilan atsleat ovat tietenkin mukana, sekä minttujen uusi kehyslaatikko.

25.6.2014

Uusi minttukehys

Minulla on omenaminttu kasvanut "kehyksien" sisällä eli lautalaitojen suojassa. Olen leviämistä kasvimaan suuntaan hillinnyt juurikankaalla, mutta muuten kehykset ovat toimineet kitkemisen rajoittajina. Kaikki kehyksien ulkopuolella olevat mintut ovat vapaata riistaa. Ja nehän leviävät... 

Kehykset ovat pahasti rapistuneet ja minulle tehtiin uudet!!! Minä jos olisin ne värkännyt, niin siinä olisi mennyt ikä ja terveys. Puutyöt ei todellakaan ole ominta aluetta. Minun hommaksi jäi sitten vanhan poisto ja uuden laitto. Oikein oiva työnjako ;)

Kuten päätellä saattaa, vasemmalla vanha kehys, keskellä uusi ja oikealla uusi paikallaan. Vanhassa kehyksessä oli ihastuttavasti sammalta, mutta toisaalta osa puukappaleista hajosi käsiteltäessä. Oli siis korkea aika.

On satanut paljon, mutta ei ole tullut otettua sadekuvia. Nuppuinen pioni kuvaa hyvin viimeaikaisia kelejä. On ollut niin kylmää, että kukinnat ovat viivästyneet. Pionin nuput tuntuivat avautuvan hitaasti. Lisäksi kuvassa olevat sadepisarat kertovat sateen väistyneen vain vähän aikaa sitten. 

Takiainen on varmaan monen puutarhaihmisen kammotus. Puutarhan vieressä olevalla niityllä se saa kuitenkin kukkia rauhassa. Kyllähän se sieltä levittää siemeniä, mutta en ole nähnyt sitä niin suureksi ongelmaksi, että nyhtäisin pois. Takiainen on mielestäni kaunis ja sen mesi näyttää maistuvan kimalaiselle.

18.6.2014

Teijon satumetsä

Kävin Teijon retkeilyalueella (Salon seudulla) lenkillä ja otin sieltä kännykällä muutamia kuvia. Tarkoitus oli kiertää reitti, joka ohittaa pirunpellon. En kuitenkaan aluksi löytänyt polkua. Sitten kun löysin oikean polun kadotin sen jatko-osan, joka jatkui autotieosuuden jälkeen. Opasviittoja ja karttoja olisi siis saanut olla enemmän. No, kiertelin sitten omia reittejä ja näin kaunista metsämaisemaa.


Polku vei korkealle kalliolle Matildajärven rannalle. Näillä tienoin polku myös "hävisi", sillä kalliolla ei näkynyt enää juntua. Vähän kun kuljin pois rannasta, niin huomasin, että olen itse asiassa luontokeskuksen takapihalla. 
 


Edellisessä kuvassa oleva poukama on tässä kuvattu rannalta. Tässä voisi lämpimämmällä säällä uida, mutta käyntini aikana oli sen verran kylmää, että ei tullut mieleenkään. Sain sitäpaitsi sadekuurojen takia olla aivan rauhassa. En tavannut poluilla ristin sielua. Sadepilvistä oli sekin hyöty, että ne tekivät yllä olevasta kuvasta aika draamaattisen.


Tämä viimeinen kuva on syy, miksi kutsun Teijon metsää satumetsäksi. Pienen metsän läpi solisee puro, jonka penkereet ovat sammaleesta vihreät. Polku kulkee monin paikoin puron vieressä, joten sitä pääsee ihastelemaan monessa kohdassa. Olin nähnyt tämän puro-osuuden jo aikaisemmin, mutta yhä edelleen se ihastutti. Metsä on mielestäni puron kohdalla taianomainen, satumainen. 

8.6.2014

Mustilan atsleat

Kävin Mustilan arboretumissa yleisöopastuksella. Aikaisemmin olin katsellut siellä kasveja opasvihkon avulla. Viime vuoden käynnistä tein postauksenkin. Voin suositella yleisöopastusta, sillä sen hoitaneella metsänhoitajalla oli todella paljon ja mielenkiintoista kerrottavaa. Koska opas itse hoitaa aluetta, niin hänen havaintonsa oli omakohtaisia.

Kahvila ja lipunmyynti on idyllisessä riihitalossa keskellä puita. Puupuistosta saa jo maistiaisen heti ensiaskelilla. Taimimyymälä toimii samassa pihapiirissä.

Lähdin retkellä kesäkuun alussa, sillä halusin nähdä alppiruusut kukassa. Kukkivat pensaat olivatkin komeita. Monet niistä olivat 2-3 metriä korkeita.

Alppiruusut on istutettu Mustilassa puiden suojaan. Ne kuulemma pärjäävät avoimellakin paikalla, jos vain muistaa suojata ne. Opas kuitenkin muistutti, että aina välillä tulee todella kylmä talvi. Puiden suojassa olevat alppiruusut säilyvät paremmin hengissä erittäin kylmistä pakkasista. 

Opastuskierroksella saimme tietoa monista kasveista. Yksi kiinnostavimmista oli mielestäni kiinanlaikkuköynnös (kasvaa kuistilla). Se voisi tehdä pieniä kiivin makuisia hedelmiä, jos vierekkäin olisi hede- ja emikasvi tai se olisi kaksikotinen. Valkoiset laikut ovat vain hedekukkaköynnöksissä, joten useimmissa puutarhoissa on vain hedekukkaa eikä siksi ollenkaan marjoja. 

Menin alppiruusuja katsomaan, mutta ihastuin atsleoihin. Ensinnäkin alppiruusut ei tuoksu, mutta atsleoiden tuoksu huumasi niiden läheisyydessä. Yllä olevassa kuvassa juuri nuuhkitaan kyseistä  tuoksua ;) Toiseksi alppiruusuissa ei ole keltaista väriä. Mustilassa oli risteyttämällä saatu hennon keltainen kukka, mutta väri oli tosiaan niin hento, ettei sitä saanut kameralla tallennettua. Keltainen ei ole lempivärini, mutta kyllä se mukavasti piristää joukossa.
Pääpolulta kannattaa ehdottomasti poiketa atsleoiden laaksoon. Polun pätkä ei ole pitkä, mutta kukkaloisto oli hurmaava. Monen väriset pensaat muodostavat ihanan värikylläisyyden.