Nyt kukkivat vuoden luonnonkukat

Tänä vuonna on valittu vuoden luonnonkukkien teemalajeiksi 7 kukkaa. Ne kaikki ovat tällä hetkellä kukassa, joten niistähän saisi vaikka koottua kimpun. Minä tyydyin vain kuvaamaan niitä, sillä luonnonkukat eivät ole kovin kestäviä maljakossa. Tässä siis esittelen nämä kukat kuvin.

Ensimmäinen luonnonkukka on metsäkurjenpolvi, jonka monet jo entuudesta tuntee. Se on yllättävän vaikea kuvata, sillä minulla on ainakin vaikea saada tallennettua sen kaunis lila "filmille". Meillä on tätä ihan omassa pihassa.

Hiirenvirna on myös varmasti monille tuttu. Tämä lila kukkainen kasvi kiipeilee muissa niittykasveissa, kuten kuvan oikeata yläkulmasta voi huomata. Minä ainakin sekoitin hiirenvirnan ja aitovirnan, mutta opastetulla luonnonkukkaretkellä näiden erot kerrottiin. Tuosta retkestä kerron lisää seuraavassa postauksessa.

Niittyleinikki kasvaa paikoin haitaksi asti. Se on myrkyllinen, joten karjakin välttää sitä laiduntaessa.

Harakankello on ainakin meilläpäin se yleisin kellolaji. Minun kameralla on vaikeuksia sinisen sävyjen kuvaamisessa ja tässäkin kuvassa sävy ei ole aivan oikein. Luonnossa harakankellon väri on enemmän lila. Väritys ja kukan muoto erottavat sen kissankellosta. Kissankello on puhtaan sininen ja kukka on kellomaisempi, kun harakankellon kukka on torvimaisempi eli kapeampi alkupäästä. 

Nurmitädyke oli ulkomuodoltaan minulle tuttu, mutta aikaisemmin en olisi osannut sitä nimetä. Se on kuulemma hyvä teeyrtti, joten siinä on minulle yksi hyvä syy tutustua siihen paremmin.

Heinätähtimö on kukka, johon en ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota. Minulla on sitä omalla niitylläkin, mutta jotenkin se oli jäänyt muiden kukkien "varjoon". En ole aivan varma, onko tässä heinätähtimöä vai jotain muuta tähtimöä, mutta aika lailla tämän näköisiä ne kaikki ovat. Kuhmossa pienellä alueella kasvaa idäntähtimöä, jonka toi sinne talvisodan aikana mottiin jäänyt venäläinen sotajoukko rehujen mukana. Jännää miten ihmisten toimet näkyvät vuosikymmenien päästä edelleen kasvilajeissa.

Viimeisenä kukkana on vaatimaton ojakellukka. Tämän kukan olin joskus pannut merkille, mutta nimeä en aikaisemmin tiennyt. Lähempää kun katsoo, niin tästäkin kukasta löytyy kauneutta. Kukka on kuulemma saanut nimensä pässin killuttimien mukaan, joten aina kun näen tämän kukan huulille nousee pieni virne ;)

Näistä kaikista ja muistakin kukista saa lisää tietoa mainioilta luontoportin sivuilta. 

Siis luonnonkukkia bongailemaan! :)

Kesä alkoi ja papu pääsi penkkiin

Jostain puutarhakirjasta minulle on jäänyt päähän, että 10.6 jälkeen ei pitäisi olla enää hallaöitä. Silloin voi siis istuttaa herkimmätkin kasvit maahan. Päivämäärähän on vain suuntaa antava ja taitaa päteä vain maan etelä osiin, mutta sen mukaan olen jo monta vuotta istuttanut pensaspavut. 

Kesän alun huomaa myös luonnonkukkien kukinnasta. Niittyleinikki ja metsäkurjenpolvi ovat jo kukassa. Pihlajakin aloittaa kukintaa.

Pensaspavut pääsivät siis vihdoin penkkiin. Niiden kanssa voi hiukan odotellakin, sillä niistä tulee satoa yllättävän nopeasti. Kylmästä ne eivät tykkää yhtään, joten vartominen kannattaa. Muistaakseni kevät 2015 oli todella kylmä ja sain kylvää pensaspavut kolmeen kertaan...

Laitoin tänä vuonna penkkiin kolmea erilaista pensaspapua, jotka kaikki olivat niin eri näköisiä, että niitä pystyi hyvin liottaa samassa astiassa. Oikealla on vanha kunnon 'Primel', jota olen viljellyt useina vuosina hyvällä menestyksellä. Välissä on kelta-lilat pavut kasvattava 'Merveille de Piemont' ja vasemmalla 'Admires'. Viimeiset kaksi ovat kumpikin leikkopapuja ja minulle uusia lajikkeita. 

Paprikat siirsin isompiin ruukkuihin ja samalla alkoi niiden ulkoilmelämä. Sitä ennen ne olivat ensin viettäneet yöt sisällä, myöhemmin harson alla. Neljä niistä jätän lipan alle, mutta kaksi saa pärjätä taivasalla. Minulla ei ole kasvihuonetta, niin olen keskittynyt lähinnä ulkoilmaa kestäviin lajikkeisiin. Kuvassa paprikat ovat vielä vanhoissa ruukuissaan. Etualalla on chilipaprika 'Cayenne Long Slim'. Kompakti ja oranssi 'Barangio' pääsee sen viereen lipan alle. Sinne sijoitin myös 'Chocolate' taimet, joiden tumman ruskeaa satoa odotan innolla. 'Californien Wonder' joutuu pärjäämään pergolan vieressä. Toivottavasti tekee siinä satoakin.

Vielä on sipulikukkien kukintaakin. Varjoisassa penkissä helmililjat vielä kukkii. Samaan aikaan kääpiöjaloangervo jo ojentelee lehtiään. Niiden yhdistelmä on mielestäni värillisesti kaunis. Vastapuhjenneet jaloangervon lehdet ovat punaiset ja luovat upean kontrastin helmililjojen sinisyydelle. Enpä istuttaessa arvannut luovani tällaista yhdistelmää.

Kylvin pavut ja sitten alkoi kunnon sateet. Ainakin pavut ovat tyytyväisiä ja luulen, että itävät hyvin tässä lämpimän kosteassa säässä.

Opastettu metsäretki

Niin on maatyöt pitäneet puutarhurin kiireisenä, että blogi on hiljentynyt. Nyt alkaa olla melkein kaikki siemenet maassa (pensaspavut vielä laittamatta). Tänään on sadepäivä, niin koneen äärelle ehtii hyvin blogia väsäämään.

Kasvimaan laiton ohessa kerkesin opastetulle metsäretkelle. Retki suuntautui alueelle, joka on minulle aivan outo, joten samalla tuli uusi metsä tutuksi. Uusia sienipaikkoja ei löydy kuin uusia metsiä koluamalla. Syksyllä vasta selviää, mitä maan uumenista nousee. Näin ennen kautta voi kuitenkin katsella jo potentiaalisia paikkoja. Minä en ole koskaan löytänyt korvasientä, joten minulla sienikausi alkaa vasta myöhemmin.

Matka alkoi viehättävän pienen metsälammen laidasta. Tämä on kuulemma aikoinaan suolammen kohdalle kaivettu. Lammen vesi oli kuitenkin aika kirkasta ja lämpimänä päivänä siihen olisi ihana pulahtaa.

Puronvarressa oli enemmänkin keltavuokkoa. Nokkostakin näytti olevan ja siitä sainkin idean mennä myöhemmin kerääämään nokkosia nokkoslettuihin.

Tämä puro on virallisesti joki, mutta opaskin myönsi, että kovin pieni se on. Retken aikaan oli ollut kuivenpaa, joten puro oli varmaan aika kuivakin. Ei se kyllä mikään Teno ole sateisenakaan kesänä ;)

Puron ympäristössä oli viehättävää lehtomaista kasvillisuutta.

Opas osoitti meille imikän, jonka ohi olisimme muuten marssineet. Se on enemmän lehtokasvi, mutta kasvaa myös multavassa havumetsässä ja sellaisessa ympäristössä mekin sen näimme. Sillä on erikoisesti kaksiväriset kukat.

Metsän siimeksessä oli kevätlinnunhernettä tai ainakin luulen, että se on sitä. Minun kasviossa lehdet ovat mielestäni leveämmät. Toinen vaihtoehto on syylälinnunherne, mutta sillä nuput ovat vihertävät ja se on harvinaisempikin. 

Harjun laelta oli komeat näkymät. Tätä näkymää varten jouduttiinkin kipuamaan tovi. Kun tasailimme hengitystä niin opas taas kertoi mielenkiintoisia tarinoita paikallisista tapahtumista tähän paikkaan liittyen. 

Oli hyvin mielenkiintoista käydä retkellä oudossa metsässä oppaan kanssa. Tarinat elävöittivät paikkoja ja toisaalta opas kohdisti katseen sellaiseen, joka itseltä olisi jäänyt huomaamatta. Retkestä oli ilmoitus paikallislehdessä ja toivoa sopii, että vastaavanlaisia järjestetään vastekin.