29.12.2013

Kasvimaan kausi 2013

Vuodenvaihde sopii kuluneen vuoden muisteluun. Tämän ovat monet blogin kirjoittajat huomanneet. Suvikumpu blogissa on vastattu haasteeseen, jossa mennyt puutarhavuosi tulee esitellä 12 kuvalla. Blogissa on ihania kuvia joka kuukaudesta. Tähän haasteeseen voi vastata kuka haluaa ja minua houkuttaakin siihen vastaaminen. Olen kuitenkin kuvannut talvikuukausina aika vähän ulkona, joten en saa noita 12 kuvaa kasaan. Tänä vuonna pitääkin petrata ulkokuvauksen kanssa. Mökkipuutarhassa blogissa samaan haasteeseen on vastattu vain osittain, sillä talvella mökissä käydään vain satunnaisesti. Tämä olisi yksi mahdollisuus vastata haasteeseen. Satu on blogissaan käynyt läpi kuluneen vuoden puutarhaprojektit. Emilie muisteli blogissaan projektien lisäksi myös tapahtumia ja puutarhananteja. Eri blogien innoittamana muistelen kasvimaan kautta. Yritän tuoda vielä sellaisia asioita esiin, joista en ole vielä kirjoittanut. Projektit eivät suuntaudu menneeseen, vaan mietin jo mitä tulisi tehdä tulevana kesänä.

Kehäkukka ja muut kasvimaan kukkijat kaunistavat kasvimaata. Niitä ei tule unohtaa seuraavana keänäkään. Tarkoitukseni on vuokrata palsta, jonne raivataan tilaa myös kukille. Ainakin auringonkukkia, kehäkukkia ja kääpiösamettikukkaa on suunnitelmissa. Kosmoskukka voisi olla myös mukava. 

Pavuilla on tietenkin paikka kasvimaallani. Itse kuivatetut härkäpavut itivät erittäin hyvin, joten niitä tulee ainakin olemaan. Pensaspavun luulin jo menettäneeni, mutta kyllähän se hunajakukkien seassa kasvatti papuja. Seuraavana kesänä voisin kokeilla salkopapuja, vaikka kylläkin mietityttää niiden tukeminen.


Kirveli kukoisti viime kesänä. Se ei ole koskaan kasvanut niin komeasti. Yleensä se on loppukesästä jo ollut mennyttä. Viime kesänä se ei välittänyt lehtien verotuksesta, vaan vain kasvoi. Taisi runsas kastelu sopia sille...

Kokeilin viime kesänä ensimmäistä kertaa paprikoiden viljelyä. Tai oikeastaanhan olen jo monena vuotena kasvattanut chilejä, jotka kuuluvat paprikoiden sukuun. Nuo isot miedot paprikat tuntuvat vaatiliammilta kuin chilit, jotka mielestäni ovat aika vaatimattomia. Valitsemani miedot paprikalajikkeet osoittautuivat helpoiksi. Seuraavana kesänä voisi kokeilla jotain uutta lajiketta!

Marjapensaiden vieressä oli härkäpapua ja maissia. Kumpikin tuotti satoa, mutta kasvu taisi olla vähän kituliasta. Näihin marjapensaan viereisiin penkkeihin olen suunnitellut lavakauluksia, jolloin marjapensaat ei pääsisi imemään niistä kaikkea voimaa. Toivottavasti löydän sopivan kokoisia ja hintaisia kehikoita.

Toiseen lavakaulukseen voisin laajentaa yrttitarhaa, joka alkaa olla liian pieni. Salviaa en tarvitse lisää, sillä en osaa sitä oikein käyttää (kukinta on tosin kaunis). Monesta muusta yrtistä on puutetta. Timjamia ja laventelia saisi olla enemmän. Rakuunaa ja anisiisoa ei ole ollenkaan.

Siis edellisen kesän innoittamana kohti tulevaa kesää!

22.12.2013

Joululahja tinteille

Annoin talitinteille jo näin etukäteen joululahjan eli siemenkranssin. Samanlaisen tein tammikuussa.  Edellinen kranssi ei ollut suuri hitti, joten tällä kertaa laitoin enemmän murskattua pähkinää. Käytin taas Geraniumin selkeää ohjetta. Minulla tosin rasva hyytyi vähän liikaakiin sulatuksen jälkeen. Kun lisäsin siihen pähkinät, massa oli vielä vähän jäykkää. Muottiin laittaessa massaa olisi voinut paremmin juntata pohjaan asti. Muutamassa kohdassa kranssi on pinnalta hiukan rikkonainen. Toisaalta tintit saattaa olla vain tyytyväisiä, kun pähkinät saa irti vähällä työllä. Tänään siemenkranssilla ei käynyt yhtäkään lintua, mutta ei käynyt lintulaudallakaan. Sitten taas vilkastuu, kun vähän pakastuu.


Laitoin Geranoiumin tapaa mukaan myös pussin pohjia. Tällä kertaa sekoitukseen tuli myös sukaatteja. Luulen, että ainakin mustarastaat pitävät niitä. Auringonkukan siemeniä on kourallinen, mutta loput ovatkin pähkinää. Saa nähdä miten maittaa.

Musta joulu taitaa olla tulossa. Kasvimaalla näyttää kuitenkin olevan vihreä joulu. Käänsin penkit aika suurpiirteisesti ja reunassa ollut mangoldi on näköjään jäänyt paikoilleen. Jos olisin jättänyt koko rivin paikalleen, saisikohan nyt vielä mangoldi satoa? Luulen, että pakkaset ovat vieneet osan mausta, mutta keitossa sitä ei välttämättä huomaisi. Aika sitkeä sissi tuo mangoldi!


Mangoldisatoa joulukuussa?

15.12.2013

Joulun leivonnaisia

Viime vuonna kirjoitin joulun alla hedelmäkakusta. Nyt jatkan perinteitä ja julkaisen hyvän saaristolaisleivän ohjeen. Saaristolaisleipä kuuluu mielestäni jouluun, sillä se sopii oivallisesti kinkun kanssa syötäväksi. Aaton jälkeen kun tehdään kinkkuvoileipää, niin saaristolaisleipä ja sinappi tekevät siitä täydellisen. Resepti ei ole omani, mutta en tiedä sen tarkkaa lähdettä. Minä olen saanut muutaman välikäden kautta vain jostain lehdestä kopioidun leikkeleen. Reseptin erikoisuun on sen sisältämä puolukkasurvos. Valmiissa leivässä puolukkaa ei huomaakaan, mutta se taitaa tuoda siihen mehevyyttä. Leipä on siis perinteisen saaristolaisleivän makuista puolukoista huolimatta.


SAARISTOLAISLEIPÄ
1 L piimää
50g hiivaa
3dl siirappia
2dl sokeroimatonta puolukkasurvosta
3dl kauraleseitä
3dl kaljamaltaita
4dl ruisjauhoja
2tl suolaa
n. 1L karkeita vehnäjauhoja

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen piimään.
2. Sekoita loput aineet puuhaarukalla sekoittaen. Taikina saa jäädä melko löysäksi.
3. Jaa taikina kolmeen isoon pitkänomaiseen vuokaan, jotka on voideltu sitä ennen.
4. Kohota noin 1 1/2 tuntia.
5. Paista leipiä aluksi 175 asteessa. Kun leipien pinta alkaa tummua, alenna lämpötila 160 asteeseen   ja peitä ne kevyesti foliolla. Kokonaispaitoaika on noin 1 tunti 15 minuuttia.



Joulutortutkin kuuluvat jouluun. Luumuhillo on niissä ehdoton!

Vielä lopuksi: Tervetuloa lukijaksi Tuulevi!

9.12.2013

5 kuvaa kesästä

Sain jo lokakuussa Piviltä haasteen, jonka mukaan oli näytettävä 5 kauneinta kuvaa omasta  puutarhasta. Jätän tuon jatkohaastamisen nyt väliin, kun tässä omassa vastaamisessa kesti näin kauan. En valinnut kuvia vain kauneuden perusteella, vaan enemmänkin ne kertovat viime kesästä. Näihin on mukava palata näin talven keskellä.


1.kuva: Kasvimaa kukoistuksessaan. Oih, tähän vehreyteen kestää vielä jonkin aikaa. Ensimmäistä kertaa oli samettiruusua kasvimaalla ja tykkäsin siitä kovasti. Se piristi penkkiä ja olihan se kuvauksellisempikin. Katsotaan jos onnistuisin kasvattamaan seuraavaksi kesäksi kääpiösamettikukat itse.


2. kuva: Kimalainen koristevadelman kukassa. Hurahtanut blogissa tähän haasteeseen oli vastattu ötökkäkuvin ja niin minäkin otin yhden mukaan. Sitä paitsi yksi kesän ihanuus on kuunnella kimalaisia koristevadelmassa. Puskasta kuuluu vain: Bzzzzz, Bzzzz, Bzzzz. Missään muussa kukassa en ole kuullut vastaavaa ääntä. Miksiköhän kimalaiset surisevat koristevadelmassa?


3. kuva: Vadelma. Näin siirrytään koristevadelmasta vadelmaan, joka on yksi himoni sen satoaikaan. Puutarhassa on yksi vadelmapuska, jota saa satoaikaan käydään verottamassa joka päivä. Syön marjat suoraan puskasta. Se on todellista lähiruokaa ;)


4. kuva: Kesän paprikakasvusto. Nyt siirrytään ei niin kauniiden, mutta informatiivisten kuvien pariin. Tänä kesänä yritin paprikan kasvatusta ensimmäistä kertaa. Aika hyvin nuo kasvoivat. Tuota kuvassa punaista 'New Aces' lajiketta taidan kylvää seuraavanakin keväänä. Paria noista etualan pikkupaprikoita 'Sweet Sunshine' yritän talvehdituttaa. Vielä ovat elossa :)


5. kuva: Kevään ihme. Tämäkään ei ole kauneimpia kuvia, mutta näyttää hauskan luonnon sattumuksen. Narsissi on kasvanut läpi lyhtykukan siemenen verholehdistä ja mukana on vielä sen marjakin. Kuva myös muistuttaa, että kevät on edessä. Kuvassa on ihana valo ja se on täynnä kevään lupausta. Tätä odotellen...

30.11.2013

Valoa pimeyteen

Nyt on todella pimeä vuodenaika, kun luntakaan ei ole vielä tullut enempää. Toisaalta sitä kirkkaampana loistavat kynttilät ja valot. Kynttilälyhty ovenpielessä ilahduttaa kotiintulijaa.


Sähkökynttilät ulkona ikkunalaudalla eivät ole kovin kuvauksellisia, mutta luovat ihanasti tunnelmaa. Ne valaisevat niin pihaa kuin sisätilojakin. Ajastimen kanssa ne ovat vielä huolettomia.


Ja sitten on vielä lukemattomat sisäkynttilät kaikissa mahdollisissa väreissä, muodoissa ja alustoissa. Uniikein kombinaatio on tämä itsetehty keraaminen kynttiläalusta.  Alustan muoto on tullut vaahteran lehdestä. Kuvaaminen oli yllättävän hankalaa. Kirkas liekki ja tumma tausta olivat vähän liikaa kameralla. Ähertämisen jälkeen sain tällaisen tumman ja rakeisen kuvan, jonka etualalla ovat kauniit heijastukset.


24.11.2013

Lyhtykukka koristeena

Lyhtykukka eli lyhtykoiso on raivostuttava perenna. Sillä ei tunnu olevan minkäänlaista selkärankaa, vaan se lamoaa pitkin nurmikkoa. Se on myös niin innokas leviämään, että siitä on jo vaikea päästä eroon. Se ei ole edes kummoisen näköinen suurimman osan kesää. Loppusyksyllä selviää, miksi sitä kannattaa sietää. Lyhtykukalla on nimensä mukaisesti lyhdyt, jotka käsitykseni mukaan ovat sen marjojen verholehdet.

Lyhtykukka
Lyhdyt on helppo kuivattaa ja niistä saa kauniita sisustuselementtejä. Väri säilyy niissä hyvin. Värinsä puolesta ne sopisivat hyvin Halloween-aikaan.



Lyhtyjen asettelussa vain mielikuvitus on rajana.


16.11.2013

Sieniä ja sipuleita

Sienistä ja sipuleista tulisi hyvää sienikastiketta, mutta tällä kertaa on kyseessä kukkasipulit. Pidetään ne siis erillään. Aikaisemmin syksyllä pahoittelin, kun en saanut suppilovahveroista kuvaa kännykälläni. Viimeksi otin kameran metsään mukaan, niin nyt sain kunnon kuvan niistäkin blogiini. Ne ovat ainakin tykänneet sateisesta loppusyksystä...

Suppikset sammalmättähällä
Kukkasipulien suhteen olen ollut myöhässä tänä syksynä. Tilaaminen vain jäi ja jäi ja liikkeeseenkin menin aika myöhäisessä. Valikoima oli siinä vaiheessa jo pienentynyt, mutta niin olivat hinnatkin. Sain kukkasipulit puoleen hintaan! Sitten vielä oli vaikeaa löytää aikaa istuttamiseen. No, onneksi tämä syksy on antanut aikaa myöhäisellekin. Toivottavasti sipulit kerkeävät juurtua kevättä varten. En edes ostanut kuin kaksi pussia sipuleita, kun nuo perennapenkit odottavat siirtoa eikä niihin siksi kannata enää istutella sipuleita. Laitetaan sitten uusiin penkkeihin. Istutuspaikoiksi valitsin kaksi luonnonmukaista aluetta, joilla ei pitäisi tapahtua mitään suuria muutoksia. Kirjokevättähteä istutin tien viereen ojaniitylle ja narsisseja talvion sekaan tammen juurelle. Kummassakin kohteessa oli huono maaperä ja täytinkin istutuskuopat ostomullalla. Saa nähdä miten viihtyvät, kun kasvupaikat ovat varsin karut.

Kirjokevättähteä niitylle ja narsisseja talvion sekaan
Siinä ojanpohjaa nuohotessa tuli enemmänkin katseltua sitä aivan uudesta perspektiivistä. Vaikka kasvit olivat jo aikalailla lakastuneet, niin sammaleet voivat edelleen hyvin. Tarkemmin katsoen ne ovat aika kauniita. Kuvassa vielä kontrastina kauniisti jonkin kasvin punaiset lehdet (olisiko lemmikki).

Sammalta lähikuvassa

27.10.2013

Kekriruokaa omasta sadosta

Perinteisesti kekriä eli sadonkorjuujuhlaa on vietetty pyhäinpäivänä. Ennen 1800-lukua sen ajankohta on riippunut talon syystöiden lopetuksesta. Minulla varhaisempaan ajankohtaan on syynä aikataulussa ollut sopiva tauko. Tuli samalla tyhjennettyä kasvimaa kesän sadosta maa-artisokkaa lukuunottamatta. Nyt nostin vain ne mukulat, jotka olivat kasvaneet väärässä paikassa. 

Mangoldikääryleiden teko vaihe vaiheelta

Kekriä varten tein mangoldirullia, sitä varten pakastetuista kokonaisista mangoldinlehdistä (ylävasen kuva). Sisään kääräisin tällä kertaa vuohenjuustoa, tomaattia, pinjansiemeniä, pippuria ja oreganoa (yläoikea kuva). Alla on kuva uuniin menevistä kääryleistä. Tällä kertaa tuli liian vetisiä kääryleitä. Viimeksi tuli kuivempia, mutta tujumman makuisia mangoldikääryleitä, kun laitoin aurinkokuivattuja tomaatteja ja valelin siirappiveden sijaan suoraan siirapilla. Pitää vielä kehitellä reseptiä. Jos lukijoilla on hyviä vinkkejä kääryleiden sisustaan, niin olisin kiinnostunut kuulemaan niistä.

Alkuruuaksi tein maa-artisokkakeiton samalla ohjeella kuin keväällä postasin. Mukulat kävin hakemassa pari tuntia aikaisemmin kasvimaalta. Varmasti oli tuoretta :) Keiton pinnan koristin pakastamallani kirvelillä. Kekriateriaa varten tein myös sienisalaatin keräämistäni karvarouskuista. Lakkoja en ole itse kerännyt, mutta rahtasin kymmenen rasiaa kesällä pohjoisesta junalla kotiin, joten niihin on henkilökohtainen suhde...

Kekriaterian tarjoamisia
Kekriaterian 'meny':

Maa-artisokkakeitto ja pestociabatta

Silakkavuoka
Vihreät perunat
Porkkanalaatikko
Sienisalaatti
Mangoldikääryleitä

Lakkoja ja kinuskikastiketta

20.10.2013

Keltaista ruskaa ja blogihaaste

Viime viikonloppuna kävin ruskakävelyllä ja samalla mietin Pelaguun antamaa 11 kohdan blogihaastetta. Kiire oli niin kova, etten kerennyt postaamaan kuvia ja mietteitä. Tässä ne nyt vihdoin tulee. Ruskakuvista ainakin näkee, ettei ne enää ole ihan ajankohtaisia. Pakkanen ja tuuli ovat riepotelleet puita niin, ettei lehtiä ole enää yhtä paljon puissa.


















Haasteen ohjeet ovat seuraavat:
  1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
  2. Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
  3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
  4. Haastajan tulee valita 11 blogia joissa on alle 200 lukijaa
  5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat
  6. Ei takaisin haastamista
Vastasin tähän haasteeseen helmikuussa, joten en enää haasta ketään mukaan.  Olisi mielenkiistoista tietää, miksi juuri 11. Onkohan haaste lähtenyt kiertämään 11.11? Ehkäpä jo vuonna 2011.

Ensin 11 asiaa itsestä. Ajattelin keskittyä blogiin.
1. Blogin nimeksi olen suunnitellut muuta, mutta nimi oli jo varattu.
2. Halusin aluksi laittaa oman taustakuvan, mutta se jäi kun siinä oli liian paljon pikseleitä. Nyt   osaisin jo tehdä muunnoksen, joten blogin ulkonäköön voi tulla muutoksia.
3. Tuo kuvabanneri pitää vaihtaa, kun saan sen aikaiseksi.
4. Kuvia olen laittanut periaatteella: vähemmän on enemmän.
5. Tekstiäkään ei ole aina hirveästi. Olen pyrkinyt keskittymään tiettyihin juttuihin yhdessä postauksessa.
6. Haluaisin laittaa enemmänkin linkkejä, jotta blogini voisi olla väylä tiedon löytämiseen.
7. On ollut ihanaa havaita, että blogiyhteisö on niin lämmin.
8. Palautteet, haasteet, lukijat ja tunnustukset lämmittävät mieltä ja kannustavat eteenpäin.
9. Kirjoittajanimi 'Savea ja papuja' on hiukan kömpelö, mutta ainakin on helppo päätellä, mikä on blogin nimi.
10. Viime syksynä mietin, mitä keksin talvena blogiin kirjoitettavaa. Kirjoitin pikkupaperin täyteen ideoita. Niihin turvauduin vain muutaman kerran...
11. Olen vähän laiska kasvimaan suhteen, mutta blogin kirjoittaminen pitää minut ruodussa. Täytyy siis jatkaa!


















Kävelyretkellä komeimman keltaisen värin löysin lehtikuusesta.Ruskavärejä oli enemmän maassa ja joessa, kun keltaiset lehdet värittivät maisemaa.

Lopuksi vielä Pelaguun 11 kysymystä minulle:
  1. Onko sinulla kummilasta kehitysmaissa? Jos ei, oletko ajatellut joskus hankkivasi?  Ei ole, mutta olen kyllä joskus harkinnut.
  2. Kirja, jota luet juuri nyt? Vapaa-aikaani syö tällä hetkellä Kasvatuspsykologia eli tenttikirja.
  3. Onko sinulla ystäviä/ystävää ulkomailla? Ei, sukulaisia kylläkin.
  4. Mitä harrastat? Lukeminen, kuntosali.
  5. Onko sinulla mitään fobioita? Taidan olla ahtaanpaikan kammoinen.
  6. Oletko mukana hyväntekeväisyystoiminnassa? En ole saanut aikaiseksi.
  7. Mitä kieliä osaat? Perinteisten lisäksi saksaa sekä ranskan ja espanjan alkeet.
  8. Kauin paikka missä olet koskaan käynyt? Olisikohan Lontoo eli ei kovin kaukana.
  9. Omistatko kesämökkiä? Jos et, haluaisitko omistaa? En omista vaikka haluaisin.
  10. Minkälaisen kameran omistat? Canon Power Shot G 11
  11. Lempi hedelmäsi? Erikoisin hedelmä, jota olet kokeillut tai syönyt? Tällä hetkellä suomalainen omena on lemppari. En ole syönyt kaikkia hedelmätiskin vaihtoehtoja. Pitääkin ottaa taas jokin uusi hedelmä maisteluun.

5.10.2013

Persilja porskuttaa

Halla on käsitellyt kovin kourin kasvimaata. Kesäkurpitsa on enää muisto. Kirvelikään ei kestänyt täysin kylmiä öitä. Persilja ei ollut moksiskaan ja vihertää edelleen kauniisti. Keräsin suurimman osan lehtisadosta pakkaseen. Jos on vielä jonkin aikaa lämmin, niin persilja saattaa kasvattaa vielä lehtiäkin. Pakkasessa olisi ainakin vielä tilaa...

Persiljan lokakuinen kukoistus
Yllätyksenä tuli, että pakkanen puri härkäpapuun. Se on ymmärtääkseni aika hallan kestävä, mutta sen rajat taisi tulla vastaan. Penkkiin oli vielä unohtuneet pikkuporkkanat, jotka olivat maan alla säilyneet hyvin. Porkkanalajike on tosiaan tuollainen pieni, että ne ovat kasvaneet niin suuriksi kuin perimä salli. 


Puutarhasta löytyy vielä persiljaa yllättävämpi selviytäjä. Lipan alla ruusi vielä kukkii. Se taitaa olla sitkeämpi kuin tiesinkään.

Sitkeä ruusu
Tervetuloa lukijaksi Taija T!
  

28.9.2013

Kasvin kasvikierros

Käyn nyt syksyllä muutaman kerran Turussa. Viime kerralla sattui silmään pieni lehtijuttu, että Arno Kasvin kasvikierros järjestetään uudelleen, kun viimeksi kaikki halukkaat eivät päässeet mukaan. Päivä oli vielä sellainen, että olisin silloin Turussa! Menin kipin kapin ostamaan lipun.

Oli todella antoisa kierros. Päivä oli kylmä ja tuulinen, mutta Arnolla riitti kiinnostavaa juttua. Kiersimme vain tuomiokirkon ympäristöä ja lähinnä katselimme puita, mutta siitä huolimatta saimme paljon mielenkiintoista informaatiota.

Aloitimme tuomiokirkon vierestä. Alkujaan kirkon tienoo on ollut puuton, sillä kirkko haluttiin näkyvän kunnolla. Laiduntavat kotieläimet pitivät myös huolen, että puut eivät päässeet kasvamaan. Minulla tuli mieleen Tyrvään kirkko  (kuva), jonka lähitienoo on puuton. Kirkko on aika vaikuttava osaltaan sen avoimen tienoon takia. Minun puolesta tuomiokirkon viereiset puut voisi kaataa. Taitaisi kuitenkin sellainen päätös tuoda paljon vihaista palautetta seurakunnalle.


Edellisenä päivänä otin jo tämän kuvan tuomiokirkon vierestä. Hyvä että otin, sillä seuraavana päivänä oli ikävän harmaata. Tällaista auringon paistetta ei näkynyt.

Tässä hiukan ruskaa, joka Turun seudulla ei ole vielä huipussaan. Joissain vaahterissa on jo komea väritys, mutta ruskan huippukausi on vielä tulossa. Keskimmäinen puu on kastanja ja jos sitä tarkkaan katsoo, niin näkee raa'at kastanjat lehvästön suojassa.

Villiviineissä oli jo komea väritys. Edellisenä päivänä sitä korosti vielä sininen taivas. Kuvassa väriä tuovat myös läheinen vanha talo ja siirtolava... Ylemmässä vaakakuvassa on jalavan tyvi. Se on luonnostaan kuvan kaltainen eli epämääräinen. Aika viehättävä mielestäni. Kasvi kertoi, että häntä oli 1980-luvulla pyydetty arvioimaan Rettingin palatsin eli nykyisen Aboa Vetuksen pihan puita. Pihan jalavat olivat olleet suorarunkoisia, sillä ne olivat muutaman metrin syvyydeltä haudattu maa-ainekseen. Silloin ei vielä tiedetty, että maa-aineksen alta löytyisi kokonainen keskiaikainen raunio. Kierroksella vierähti hetki myös tammen alla, jossa saimme vinkkejä tammenterhojen käytöstä ruuanlaittoon. Keväällä ovat kuulemma makeita, kun pakkanen on niitä vähän käsitellyt. Keskiajalla tammimetsät olivat tärkeitä sikojen ruokinnassa jopa siinä määrin, että tammimetsien käytöstä oli erilaisia säädöksiä.

Lopuksi kiiruhdamme kahville ja pullalle. Kuuma juoma tulikin tarpeen kylmässä säässä värjöttelyn jälkeen.

Lopuksi toivotan tervetulleeksi uuden lukijan: Eijan.

22.9.2013

Pakkasen pakottamana

Aamupäivästä vielä ennusti, että torstain ja perjantain öinä tulee oikein pakkasta. Iltaa kohden ennustusta rukattiin hiukan lämpimämmäksi, mutta kyllähän se kylmemmäksi menee. Olen tulevat arkipäivän poissa kotoa, joten nyt oli luultavasti viimeiset hetket korjata maissi ja pavut. Kesäkurpitsa on jo jonkin aikaa sitten lopettanut sadon tekemisisen, joten sen tuhoutuminen ei enää haittaa. 

Maissi sato jäi vähäiseksi. Olin vähän myöhässä taimien kanssa ja kasvupaikka oli liian varjoinen. Tähkistä vain yksi oli hyvänmakuinen. Taisivat muut olla raakoja, mutta se hyvänmakuinen olikin sitten TODELLA hyvänmakuinen :) (Tuo kuvasarja on nyt vähän takaperoinen, kun kuvat eivät halunneet asettua oikeaan järjestykseen.)



















Pavutkin ovat arkoja, joten keräsin viimeiset pois penkistä. Toisin kuin aikaisemmin postasin, niin olihan siellä papupenkissä papuja. Viljelijä oli vain tehnyt niin villin penkin, ettei sieltä tahtonut mitään löytää...

Pavut kätkössä

Mitenkähän samettikukat tykkää hallasta? Ne ovat olleet koko kesän kasvimaan kaunistuksena. Vielä otin niistä kuvan, kun ovat vielä kuvauksellisia.

Samettikukan loistoa

16.9.2013

Sienestystä vai kuntoilua?

Syksyn tullen tekee taas mieli mennä sienimetsään. Enkä ole yksin. Nettimartta oli nimensä mukaisesti mennyt sieneen marttojen kanssa ja saanut samalla paljon tietoa. Sadun blogin sienimetsäkuvat innostavat tarttumaan sienikoriin. 

En ole kummoinen sienestäjä, mutta viime vuonna vähäisillä tiedoillani pärjäsi hyvin. Suppilovahveroita tuntui olevan yhdellä jos toisella sienimättäällä. Karvarouskuja en silloin löytänyt yhtään, mutta taisin etsiä vääristä paikoista ja vähän liian myöhään. Yllätys olikin iloinen, että löysin karvarouskuja näin kuivan kesän jälkeen pienestä metsiköstä. Vain kilon verran, mutta saa siitä muutamat sienisalaatit.

Löytyihän se karvarousku...
Muita sienikuvia ei sitten olekaan, kun kännykällä otetut sienikuvat epäonnistuivat tuota ylhäällä olevaa lukuunottamatta. Pahus... No, lukijat pääsevät tunnelmaan maisemakuvien kautta.

Näkymä puolesta välistä rinnettä - vielä on kivuttavaa
Tähän metsään menen rinnepolkua pitkin ja polku on aika jyrkkä ja pitkä. Yllä oleva kuva on jostain rinteen puolesta välistä, joten metsikkö on aikamoisella kumpareella. Sää oli komea heti aamusta, eivätkä hirvikärpäsetkään kiusanneet. Edellisellä kerralla olin nitistänyt 5 kiusaajaa.

Suppismetsä
Kuvan ottamisen vierestä sitten löysimme vihdoin muutaman suppiksen. Olin jo alkanut epäillä, että minua vaivaa jokin suppissokeus. Olivat vasta nousemassa, joten eiköhän niitä tule lisää. Minun puolesta saisi jo sataa, jotta sienestys ei mene vain kuntoiluksi.

10.9.2013

Kesän viimeisiä kukkia

Kesä on lopuillaan. Eilisen sade toi keltaisia koivunlehtiä nurmikolle sen merkiksi. Vielä on kuitenkin puutarhassa eloa ja kukkiakin. Auringonkukat ovat syksyn iloisia väriläiskiä. Laitoin niiden siemeniä kasvimaahan, mutta yksikään ei itänyt. Taisi olla vielä liian kylmää. Onneksi oli talitintti "kylvänyt" yhden perennapenkin reunaan.

Tämä auringonkukka ei ole valioyksilö, mutta ihana siitä huolimatta
Jos auringonkukka ilahduttaa, niin pensaspavun kukinta ...ei. Kyllähän se jo aikaisemminkin kukki, mutta papuja ei ole näkynyt. Vieläkin se kukkii, mutta eipä siitä taida enää satoa saada. Kuvassa mukana sen harvoja papuja. Sekin on onnettoman pieni ja jo osaksi syöty. Tämä 'Purple Queen' lajike ei vaikuta oikein hyvältä. Vieressä kukkii hunajakukka.

Pensaspapu ja hunajakukka
Pavun kukinta tähän aikaan ei ole hyvä, mutta maa-artisokan tuleekin kukkia tähän aikaan. Sillä on sato valmistumassa. Yleensä olen jättänyt koko sadon maahan odottamaan kevättä. Niistä voisi kyllä osan käyttää heti ja laittaa myös vähän pakkaseen. Näin syksyllä on vain kaikenlaista satoa, joten maa-artisokka tahtoo jäädä jalkoihin. Keväällä siihen voi keskittyä paremmin. Maa-artisokan kukan kuvaaminen on hiukan hankalaa, kun se kasvattaa niin korkean varren ja kukat vielä avautuvat suoraan ylöspäin. Yksi varsi oli lipsahtanut tukien välistä ja se kasvaa vaakasuorassa. Sen kukan kuvaaminen onnistui kyykistymällä.

Maa-artisokan kukka