28.9.2013

Kasvin kasvikierros

Käyn nyt syksyllä muutaman kerran Turussa. Viime kerralla sattui silmään pieni lehtijuttu, että Arno Kasvin kasvikierros järjestetään uudelleen, kun viimeksi kaikki halukkaat eivät päässeet mukaan. Päivä oli vielä sellainen, että olisin silloin Turussa! Menin kipin kapin ostamaan lipun.

Oli todella antoisa kierros. Päivä oli kylmä ja tuulinen, mutta Arnolla riitti kiinnostavaa juttua. Kiersimme vain tuomiokirkon ympäristöä ja lähinnä katselimme puita, mutta siitä huolimatta saimme paljon mielenkiintoista informaatiota.

Aloitimme tuomiokirkon vierestä. Alkujaan kirkon tienoo on ollut puuton, sillä kirkko haluttiin näkyvän kunnolla. Laiduntavat kotieläimet pitivät myös huolen, että puut eivät päässeet kasvamaan. Minulla tuli mieleen Tyrvään kirkko  (kuva), jonka lähitienoo on puuton. Kirkko on aika vaikuttava osaltaan sen avoimen tienoon takia. Minun puolesta tuomiokirkon viereiset puut voisi kaataa. Taitaisi kuitenkin sellainen päätös tuoda paljon vihaista palautetta seurakunnalle.


Edellisenä päivänä otin jo tämän kuvan tuomiokirkon vierestä. Hyvä että otin, sillä seuraavana päivänä oli ikävän harmaata. Tällaista auringon paistetta ei näkynyt.

Tässä hiukan ruskaa, joka Turun seudulla ei ole vielä huipussaan. Joissain vaahterissa on jo komea väritys, mutta ruskan huippukausi on vielä tulossa. Keskimmäinen puu on kastanja ja jos sitä tarkkaan katsoo, niin näkee raa'at kastanjat lehvästön suojassa.

Villiviineissä oli jo komea väritys. Edellisenä päivänä sitä korosti vielä sininen taivas. Kuvassa väriä tuovat myös läheinen vanha talo ja siirtolava... Ylemmässä vaakakuvassa on jalavan tyvi. Se on luonnostaan kuvan kaltainen eli epämääräinen. Aika viehättävä mielestäni. Kasvi kertoi, että häntä oli 1980-luvulla pyydetty arvioimaan Rettingin palatsin eli nykyisen Aboa Vetuksen pihan puita. Pihan jalavat olivat olleet suorarunkoisia, sillä ne olivat muutaman metrin syvyydeltä haudattu maa-ainekseen. Silloin ei vielä tiedetty, että maa-aineksen alta löytyisi kokonainen keskiaikainen raunio. Kierroksella vierähti hetki myös tammen alla, jossa saimme vinkkejä tammenterhojen käytöstä ruuanlaittoon. Keväällä ovat kuulemma makeita, kun pakkanen on niitä vähän käsitellyt. Keskiajalla tammimetsät olivat tärkeitä sikojen ruokinnassa jopa siinä määrin, että tammimetsien käytöstä oli erilaisia säädöksiä.

Lopuksi kiiruhdamme kahville ja pullalle. Kuuma juoma tulikin tarpeen kylmässä säässä värjöttelyn jälkeen.

Lopuksi toivotan tervetulleeksi uuden lukijan: Eijan.

22.9.2013

Pakkasen pakottamana

Aamupäivästä vielä ennusti, että torstain ja perjantain öinä tulee oikein pakkasta. Iltaa kohden ennustusta rukattiin hiukan lämpimämmäksi, mutta kyllähän se kylmemmäksi menee. Olen tulevat arkipäivän poissa kotoa, joten nyt oli luultavasti viimeiset hetket korjata maissi ja pavut. Kesäkurpitsa on jo jonkin aikaa sitten lopettanut sadon tekemisisen, joten sen tuhoutuminen ei enää haittaa. 

Maissi sato jäi vähäiseksi. Olin vähän myöhässä taimien kanssa ja kasvupaikka oli liian varjoinen. Tähkistä vain yksi oli hyvänmakuinen. Taisivat muut olla raakoja, mutta se hyvänmakuinen olikin sitten TODELLA hyvänmakuinen :) (Tuo kuvasarja on nyt vähän takaperoinen, kun kuvat eivät halunneet asettua oikeaan järjestykseen.)



















Pavutkin ovat arkoja, joten keräsin viimeiset pois penkistä. Toisin kuin aikaisemmin postasin, niin olihan siellä papupenkissä papuja. Viljelijä oli vain tehnyt niin villin penkin, ettei sieltä tahtonut mitään löytää...

Pavut kätkössä

Mitenkähän samettikukat tykkää hallasta? Ne ovat olleet koko kesän kasvimaan kaunistuksena. Vielä otin niistä kuvan, kun ovat vielä kuvauksellisia.

Samettikukan loistoa

16.9.2013

Sienestystä vai kuntoilua?

Syksyn tullen tekee taas mieli mennä sienimetsään. Enkä ole yksin. Nettimartta oli nimensä mukaisesti mennyt sieneen marttojen kanssa ja saanut samalla paljon tietoa. Sadun blogin sienimetsäkuvat innostavat tarttumaan sienikoriin. 

En ole kummoinen sienestäjä, mutta viime vuonna vähäisillä tiedoillani pärjäsi hyvin. Suppilovahveroita tuntui olevan yhdellä jos toisella sienimättäällä. Karvarouskuja en silloin löytänyt yhtään, mutta taisin etsiä vääristä paikoista ja vähän liian myöhään. Yllätys olikin iloinen, että löysin karvarouskuja näin kuivan kesän jälkeen pienestä metsiköstä. Vain kilon verran, mutta saa siitä muutamat sienisalaatit.

Löytyihän se karvarousku...
Muita sienikuvia ei sitten olekaan, kun kännykällä otetut sienikuvat epäonnistuivat tuota ylhäällä olevaa lukuunottamatta. Pahus... No, lukijat pääsevät tunnelmaan maisemakuvien kautta.

Näkymä puolesta välistä rinnettä - vielä on kivuttavaa
Tähän metsään menen rinnepolkua pitkin ja polku on aika jyrkkä ja pitkä. Yllä oleva kuva on jostain rinteen puolesta välistä, joten metsikkö on aikamoisella kumpareella. Sää oli komea heti aamusta, eivätkä hirvikärpäsetkään kiusanneet. Edellisellä kerralla olin nitistänyt 5 kiusaajaa.

Suppismetsä
Kuvan ottamisen vierestä sitten löysimme vihdoin muutaman suppiksen. Olin jo alkanut epäillä, että minua vaivaa jokin suppissokeus. Olivat vasta nousemassa, joten eiköhän niitä tule lisää. Minun puolesta saisi jo sataa, jotta sienestys ei mene vain kuntoiluksi.

10.9.2013

Kesän viimeisiä kukkia

Kesä on lopuillaan. Eilisen sade toi keltaisia koivunlehtiä nurmikolle sen merkiksi. Vielä on kuitenkin puutarhassa eloa ja kukkiakin. Auringonkukat ovat syksyn iloisia väriläiskiä. Laitoin niiden siemeniä kasvimaahan, mutta yksikään ei itänyt. Taisi olla vielä liian kylmää. Onneksi oli talitintti "kylvänyt" yhden perennapenkin reunaan.

Tämä auringonkukka ei ole valioyksilö, mutta ihana siitä huolimatta
Jos auringonkukka ilahduttaa, niin pensaspavun kukinta ...ei. Kyllähän se jo aikaisemminkin kukki, mutta papuja ei ole näkynyt. Vieläkin se kukkii, mutta eipä siitä taida enää satoa saada. Kuvassa mukana sen harvoja papuja. Sekin on onnettoman pieni ja jo osaksi syöty. Tämä 'Purple Queen' lajike ei vaikuta oikein hyvältä. Vieressä kukkii hunajakukka.

Pensaspapu ja hunajakukka
Pavun kukinta tähän aikaan ei ole hyvä, mutta maa-artisokan tuleekin kukkia tähän aikaan. Sillä on sato valmistumassa. Yleensä olen jättänyt koko sadon maahan odottamaan kevättä. Niistä voisi kyllä osan käyttää heti ja laittaa myös vähän pakkaseen. Näin syksyllä on vain kaikenlaista satoa, joten maa-artisokka tahtoo jäädä jalkoihin. Keväällä siihen voi keskittyä paremmin. Maa-artisokan kukan kuvaaminen on hiukan hankalaa, kun se kasvattaa niin korkean varren ja kukat vielä avautuvat suoraan ylöspäin. Yksi varsi oli lipsahtanut tukien välistä ja se kasvaa vaakasuorassa. Sen kukan kuvaaminen onnistui kyykistymällä.

Maa-artisokan kukka