Sinistä mukulaa

Sinistä 'Salad Blue' perunaa olen jo aikaisemmin ihmetellyt, mutta nyt vihdoin pääsin sitä maistamaankin. Tässä raporttia sen ensimmäisestä käyttökerrasta.

 Pestyssä perunassa oli todella kaunis tumman violetti kuori. Sisälläkin oli sinistä väriä, mutta kyllähän siinä näkyy valkoistakin.

Perunaa nostaessa huomasi vaalena perunan helppouden. Tuossa yläkuvassa 'Salad Bluen' vieressä on Timoa. Arvatkaa kumpi perunalajike löytyi helpommin... Tumma maa ja tumma peruna yhdistelmä takaa, että osa mukuloista jää maahan.

'Salad Blue' perunaa oli luonnehdittu jauhoisaksi, joten en edes yrittänyt keittää sitä. Tein siitä uuniperunaa. Onhan se hieman oudon väristä, mutta toisaalta tuo lisäväriä lautaselle. Maussa en huomannut mitää erityistä. Toisaalta maustin perunat rosmariinilla, joka on aika voimakas mauste. 

'Salad Blue' on mielestäni kokeilemisen arvoinen. Laitan sitä ehkä seuraavanakin vuonna maahan. Se tuo ainakin vaihtelua kaupan normiperunoihin.

Elokuu meni värikkäästi blogaten, kun aluksi otsikkona oli vihreä keidas, sitten punertuva kasvimaa ja nyt sitten sininen peruna. Värikkäät otsikot tulivat vahingossa, mutta osaltaan kuvaavat hehkeää elokuuta. Vielä on violetit porkkanat nostamatta, mutta ehkä värikkäät otsikot jää elokuuhun. Syyskuussakin on väriä, mutta mukana on jo hiukan haikeutta. Tämä kesä alkaa olla takanapäin.

Kasvimaalla punertaa

Kasvimaalla alkoi lämmön myötä kukat kukkia. Nämä kuvat ovat jo ainakin viikon takaa, mutta en saanut niitä koneongelmien takia postattua. Tässä ne vihdoin tulee muidenkin nähtäväksi.

Ruby F1 auringonkukassa on hätkähdyttävä väri. Auringossa se on kauniin punainen, mutta varjossa väri on melkein musta. Piti tarkistaa kukan nimi ja sen myötä tuli pieni pettymys. En muistanut, että kukka on hybridilajike, joten sen siemenien kerääminen ei kannata. Tätä kukkaa jos haluaa seuraavana vuonna, niin on ostettava siemenet kaupasta.

Vanhaa kunnon kehäkukan siementä voi kuitenkin surutta kerätä. Se ei ole niin jalostettu, ettei sen siemenet olisi samanlaisia seuraavana vuonna. Olen jo jättänyt muutamia kukkia kypsyttämään siemeniä.

Pensaskrassia kylvin, kun luin krassikaprisreseptin. Minulla kuluu jonkin verran kapriksia, joten säilykkeellä olisi käyttöäkin. En ole nyppinyt kukkia ja kukinta alkaa olla jo hieman ohi. Pitäisi varmaan alkaa jo sen siementen keruuseen.

Salkopavun 'Blauhilde' kukat ovat herkän värisiä. Koko kasvi on aika tumman violetti. Erityisesti varret ja palot ovat sen väriset, mutta samaa sävyä löytyy myös lehdistä. En ole vielä päässyt palkoja syömään. Siemenluettelon mukaan ne kasvavat jopa 30 cm pituisiksi, joten olen antanut niiden vielä kasvaa pituutta.

Olen jo yrittänyt aikaisemmin kuvata persianapilan herkkää vaaleanpunaisuutta siinä onnistumatta. Tässä kuitenkin on pilvisenä päivänä otettu otos, jossa se näkyy aika hyvin. Olen kerännyt sen kukkia jo jonkin verran teeaineeksi. Nyt alkaa osa kukista muodostaa siementä ja heräsi ajatus niiden keräämisestä. Ainakaan vielä eivät tuntuneet olevan kypsiä.

Kasvimaallahan on vaikka minkälaista siementä kerättäväksi! :)

 

Berliinin vihreä keidas

Kesämatka suuntautui Berliinin sykkeeseen, josta löytyi vihreääkin katseltavaa. Keskellä kaupunkia on Tiergarten, joka on suuri puistoalue. (Linkit vie Berliinin englanninkieliselle turisti-info sivulle.) 

Berliinin televisiotorni (vasen kuva) on yksi suosituista nähtävyyksistä ja jonot olivat sen mukaiset. Sieltä avautui näkymiä ympäri Berliiniä noin 200 metrin korkeudesta. Tiergarten näkyy vasemmalta toisessa kuvassa vihreänä läikkänä rakennusten keskellä. Tiergartenia halkovat autotiet, joiden keskellä on Siegessäule eli voiton patsas (oikealta toinen kuva). Siegessäulen ylätasenteelle on mahdollista kiivetä ja sieltä taas näki kaukaisuudessa televisiotornin (oikea kuva). 

En kävellyt Tiergartenia päästä päähän, mutta kuitenkin sen suuri koko tuli selväksi. Osa alueesta vaikutti melkein hoitamattomalta. Polut kiemurtelivat pusikoiden ja puiden välissä. Välillä oli isoja nurmikenttiä ja hoidetumpia alueita. Puistossa on vesielementtejä, sillä se rajautuu Spree-jokeen ja siellä on myös muutenkin vettä. 

Tiergartenissa on myös erilaisia alueita. Aluksi suuntasin kulkuni englantilaiseen puutarhaan, mutta se oli vain pieni pläntti, joka ei edes näyttänyt kummoiselta. Ruusutarha sen sijaan tarjosi kuvattavaa. 

Ruusutarha ei ollut kovin suuri, mutta ovat nämä näkymät kuitenkin sellaisia, joita ei omakotitalon pihalla saa aikaan. Siellä oli nimensä mukaisesti ruusujakin, mutta kuvani niistä epäonnistuivat. Ruusuissa oli nimikyltitkin, mutta luonnonvoimat olivat tehneet niistä lukukelvottomia.

Pienestä puutarhasta löytyi monia kauniita yksityiskohtia. Keskikuvan penkkiä reunustivat laventelit. Tällaisesta penkistä voi suomalainen vain haaveilla. 

Tiergartenin lisäksi Berliinissä on muitakin puutarhakohteita, joten jäi vielä jotain seuraavalle kerralle :)