Karhunlaukkaa ruokakaupasta

Lähiruokakaupassa oli pieni määrä jotain onnettomia taimia. Kävelin ensin niiden ohi, kunnes palasin katsomaan niiden vieressä olevia kasviksia. Automaattisesti silmä luki taimipurkkien kyljestä: Karhunlaukka. Oho! Taimet olivat niin onnettomia, että niitä ei varmaankaan ollut tarkoitettu heti syötäväksi, vaan maahan istuttevaksi. En ollut suunnitellutkaan karhunlaukan ostamista, mutta olihan niitä otettava kun tarjolla oli.

Jo kotimatkalla aloin pähkäilemään taimien sijoituspaikkaa. Meidän pihassa on lehtomainen osio, mutta sen ovat kielot niin vallanneet, ettei siinä moni muu kasvi pärjää. Sitäpaitsi kielon ja karhunlaukan lehdet ovat aika saman näköiset paitsi että toinen on myrkyllinen ja toinen ei...

Ajattelin, että laitan ne täksi kesäksi yrttipenkkiin keräämään voimia. Kun aloin kaivamaan kuoppaa, tuli routa pian vastaan. Valoisampi kohta kasvimaata oli jo paremmin sulannut, joten karhunlaukat saavat nyt tämän kesän olla salaattien vieressä. Tulevaisuudessa yrttipenkin varjoisampi puoli voisi sopia karhunlaukalle, sillä sehän on lehtokasvina tottunut olemaan kesänä varjossa.

Keväällä 2015 kävin muun muassa Maarianhaminan läheisyydessä sijaitsevassa Ramsholmenissa, luonnonsuojelualueella, joka on saanut nimensä karhunlaukan mukaan. Ja kyllä sitä siellä olikin. Ensimmmäisen kappaleen karhunlaukka linkistä pääsee sivulle, jonka vasemmalla puolella on kuvia. Viimeisissä kuvissa näkyy lehtomaisemia, joissa karhunlaukka on vallannut koko maanpinnan. Omassa puutarhassa ei taida ihan olla tilaa sellaiselle. Pärjäisivätkö karhunlaukat marjapensaiden ja omenapuiden alla? No, katsotaan nyt ensin selviytyvätkö minun taimeni edes hengissä...

Olisi kyllä kiintoisaa kokeilla karhunlaukkaa ruuanlaitossa :)

Nuoskalumesta neitoperhoseen

Eilen oli maa valkoisena nuoskalumesta ja tänään auringossa lämmitteli neitoperhonen. Kovin nopeasti vaihtui sää. Viime viikolla kevät otti oikein kunnolla takapakkia, kun rakeita, luntaa ja räntää tuli harva se päivä. 

Eilen koivuangervopensaat olivat kovin talvisessa asussa. Kuva oli kuin suoraan tammikuulta!

Aikaisemmin viikolla tuli rakeita oikein ropisemalla. Yhtenä päivänä vähän pienenpää, toisena isompaa. Taisi yläpilvissä  ilmamassat tanssia ripaskaa, kun se maanpäällä näkyi rakeina ja kuului ukkosena.

Aikaisin kukintansa aloittaneet saivat rakeet niskaansa. Kuvassa sinivuokko sinnittelee rakeiden joukossa. Se taitaa olla kuitenkin sen verran sitkeä sissi, että muutamat rakeet  ei sitä lannista.

Tänään aurinko paistoi täydeltä terältä ja lumesta ei ole tietoakaan. Uskomatonta, että eilen maisema oli aivan talvinen ja tänään kevät etenee täydellä tohinalla. Kivijalan vieressä, lämpimällä paikalla sinililja ei aikaile, vaan kukkii jo tosissaan. Avoimella paikalla narsissit ja tulppaanit ovat vasta nousemassa, mutta suojaisessa paikassa niiden lehdet ovat jo täysmittaiset. 

Lämpimälle paikalle pysähtyi neitoperhonen, joka tankkasi lämpöä niin ahnaasti, että kerkesin hakea sisältä kameran ja ikuistaa sen. Kovin ovat siivet rispaantuneet. Tämä on käsitteekseni talvehtinut yksilö. Toivottavasti se löytää mesikasveja.

Olen kuullut lapsuudessa leikkimielisen ennustuksen, jonka mukaan tuleva kesä on sellainen kuin minkälaisen perhosen ensimmäisenä keväällä näkee. Kerran näin ensimmäisenä nokkosperhosen, mutta onneksi en sinä kesänä kaatunut nokkospuskaan. Mitähän neitoperhosesta voisi päätellä? Kesästä tulee neitoinen ... ;)