Kesäkuun alussa tein matkan Pohjois-Pohjanmaalle sukujuhliin. Juhlinnan ohessa kerkesin katselemaan ympärillekin. Tosin kovin pitkään ei kestänyt paikoillaan seisoskella - sen verran oli iniseviä ystäviä liikenteessä.
Kyllä maisema on erilainen kuin etelässä. Jotenkin tuntui että hengittäminen oli helpompaa. Onkohan tutkittu suomaaston parantavaa vaikutusta?
Tottakai eväät oli alueen mukaan. Kunnon ohrarieskaa ei etelästä löydykään, kun alueella se on taas osa ruokakauppojen normaali valikoimaa. Ohrarieska ja graavikala tai kuten alueella sitä kutsutaan suolakala ovat mitä mainioin yhdistelmä.
Ilta-aurinko toi esiin tupasvillojen valkoiset tupsut. Auringostakin huomasi, että pohjoisempana ollaan. Kyllä oli pidempään valoisaa.
Hillojen kukinta oli silloin juuri käynnissä. Osalla se oli jo ohikin. Saa nähdä minkälainen hillasato on tulossa. Oli vähän kylmiä päiviä ja ne varmasti vaikuttavat pölyttäjiin.
Vielä takaisin jokinäkymään. Oman kotipaikan vieressä ei ole vettä, joten vesinäkymä aina pysäyttään. Tässä on jo ilta. Tuuli on seestynyt ja aurinko paistaa kauniisti viistosti. Sen verran oli vilakkaa matkalla, että uimassa en kuitenkaan käynyt. Ehkä sitten seuraavalla kerralla :)
