27.3.2014

Pajunkissat kevätauringossa

Kahelinkulma blogissa oli ihania pajunkissakuvia. Niitä katsellassa tajusin, että olen niitä itsekin katsellut, mutta en ole älynnyt kuvata. Seurasin esimerkkiä ja otin omia pajunkissakuvia. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten taivas oli kirkkaan sininen. Pajunkissat piityivät sinisyyttä vasten selvästi.

Pajujen joukosta erotti selvästi tammet. Ne eivät osaa irrottaa otetta lehdistään. Taitaa olla levinnäisyytensä pohjoisreunalla, kun ei ole aivan sopeutunut Suomen talveen.


Esikasvatus on edennyt, sillä paprikat ja chilit ovat nousseet mullan pinnalle. Minulla on ikkunalaudelle jäänyt tuuletin ja sen viereen nostin taimet valohoitoon. Tuulettimella on taas hommia, sillä se antaa päivittäin taimille tuuliharjoituksia. Muistaakseni jossain suositeltiin tällaista hoitoa, jos haluaa taimista vankkavartisia. Ananaskirsikan taimille ei tarvitse antaa minkäälaista hoitoa, sillä ne eivät nousseet. Kylvettäessä luin mielestäni siemenpussia, enkä löytänyt siitä mitään erityisohjetta. Siemet olivat pieniä, joten odotin valoidätystä, mutta tästä en läytänyt mainintaa. Idättelin niitä sitten pimeässä. Taimia ei vaan kuulunut. Luin sitten siemenpussin tarkemmin. Kyllähän siinä mainitaan valossa idättäminen. Olin jotenkin onnistunut sen kohdan ohittamaan. No, pitää laittaa uusi satsi itämään. Onneksi en laittanut kaikkia siemeniä kerralla.


Lopuksi vielä kooste kuukauden kuvista. Olemme puutarhassa blogissa otsikkona oli vanha sanonta: Kevät keikkuan tulevi. Kuten blogissa mainittiin, tänä keväänä tuo on pitänyt erityisen hyvin paikkansa. Maaliskuun alussa maa oli paljas ja kevätkukkijat puskivat jo mullan pinnalle. Kuun puolivälissä tuli lumimyräkkä ja lumi pysyi pakkasten takia aika sitkeästi maassa. Nyt kuun loppupuolella maa on taas paljas. Päivät ovat olleen lämpimiä, mutta edelleen yöksi lupaa pakkasia. Se hiukan hidastaa kevään etenemistä. Pajunkissat ovat jo esillä. Saa nähdä riittääkö niitä pääsiäiseen asti.


20.3.2014

Kukka kauneutta ja pinaattista piirakkaa

Minulla tahtoo jäädä leikkokukat kuvaamatta, vaikka niistä saisi mukavasti väriä blogiin näin talviaikaan. Pöydällä on nyt keltaisia liljoja. Ne ovat sen verran erikoisia tähän aikaan vuodesta, että niitä älysin kuvata. Ne voi kuulemma keväällä istuttaa ulos. Talvehtiikohan ne? 


Pakkaseen säilötyt mangoldit on syöty. Yleensä teen feta-pinaattipiirakan mangoldista, mutta nyt oli ostettava kaupasta pinaattia. Hyvää tuli siitäkin. Tämä piirakka on mielestäni hyvää lämpimänä, joten sitä kannattaa seuraavina päivinä hiukan lämmittää.

Feta-pinaattipiirakka hiukan jäähtyneenä


FETA-PINAATTIPIIRAKKA
(Ohje on vanhasta Valion reseptivihkosta)

Pohja:
1 dl vettä
12 g hiivaa
1/2 tl suolaa
1/2 rkl oreganoa
25 g sulatettua voita
2 1/2 dl vehnäjauhoja (osa voi olla grahamjauhoja)

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja sekoita joukkoon muut aineet. Vaivaa taikinaa ja anna kohota 30 min.Taputtele taikina piirakkavuuan pohjalle ja reunoille.

Täyte:
150 g ryöpättyä pinaatti/mangoldia/nokkosta
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 rkl voita
2 dl ruokajugurttia
1 dl kevytmaitoa
3 munaa
1 1/2 rkl oreganoa
180 g  välimeren salaattijuustoa

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Paista niitä hetki voissa, lisää pinaatti. Ota pannu levyltä ja lisää muut aineet. Kaada täyte taikinapohjalle. Paista 200 asteessa noin tunti. Peitä piiras loppuvaiheessa leivinpaperilla, jos on tarvis (minulla on aina tarvinnut).


Tällä kertaa tarjosin piiraan kanssa salaattia, paahdettua bataattia ja terttutomaattia sekä oliiviöljyssä paistettua munakoisoa. Salaatilla oli kastike ja siihen on sekoitettu seesaminsiemeniä ja vähän belugalinssejä. Tuli siis kasvisateria. Se on aina välillä paikallaan.

Tervetuloa lukijaksi Satu!
 

14.3.2014

Kevään merkit

Olen lukenut tämän kevään aikaisista puutarhankasveista monista blogeista kuten: Vaalean vihreää, Suvikumpu ja Rikkaruohoelämää. Olen ihastellut heidän puutarhansa varhaisia kasveja. Kylläpä ne ovat aikaisessa! No, vihdoin menin katsomaan omaa perennapenkkiä ja siellähän oltiin myös jo noustu pintaan.


Tulppaania oli noussut jo aurinkoisessa penkissä pinnalle. Tässä on kuvassa tulppaani, jolla on kauniit raidalliset lehdet.


Kultatyräkkikin on jo kasvuvauhdissa. Yleensä on juuri ensimmäisten keväällä kasvuun lähtijöiden joukossa. Sillä on kiire, sillä se kukkii jo alkukesästä.



Kylläpä lyhtykoisosta on tullut otettua kuvia: maaliskuussa lumen kera, marraskuussa sisustuselementtinä ja huhtikuussa narsissin vieressä. Eipä tuo ole kovin montaa kertaa, mutta mitään muuta en  ole talven ja kevään aikana kuvannut yhtä usein. Lyhtykoiso on vähän hankala ja mitätän kesällä, mutta sen värikkäät ja kauniit lyhdyt korvaavat sen puutteet. Se on parhaimmillaan silloin, kun muualla puutarhassa on vähän kuvattavaa. Oikea bloggaajan unelma!


















Lopuksi kaksi kuvaa lenkkipolulta. Länteen viettävän hiekkaharjun sivu oli jo aivan lumeton. Ensimmäisessä kuvassa kuusen takaa pilkottaa jotain vaaleaa, mutta sekin on vain katon aaltopeltiä. Paikoin lenkkipolku oli yhtä jäärataa, mutta nämä taisivat olla varjopaikkoja. Suurin osa poluista oli puiden siimeksessäkin sulana. Taitaa luvattu lumimyräkkä olla vain hetkellinen takapakki kevään etenemisessä. Aurinkokin jo niin paistaa!

8.3.2014

Lapsuuskuvia-haaste

Sain Maaritilta lapsuuskuva-haasteen. Kiitos!

Haasteessa on seuraava ohje:
"Moni meistä bloggaa anonyyminä, eikä halua laittaa esim omaa kuvaa sivulleen. Olisi kuitenkin mukava nähdä minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi yhdellä tai useammalla lapsuuden kuvallasi. Harvalla on lapsuuskuvia tiedostoissaan, mutta vanhan valokuvan saa helposti sähköisesti julkaistavaan muotoon ottamalla siitä kuvan digikameralla. Nyt selaamaan valokuva-albumeita! Laita haaste kiertämään jakamalla saamasi haaste kahdelle tai useammalle bloggaajalle."


Vanhoja albumeja oli nostalgista selailla. Kuvasin valokuvat kameralla, joten jälki ei ole ihan ensiluokkaista. Monet kuvat tuntuvan olevan kuprulla, joten ne sitten kiiltävät. Päähenkilö on kuitenkin hyvin esillä ;) Tässä kuvassa otan yksivuotiaana koko kropalla aurinkoa, sillä päällä ei ole rihman kiertämää. Strateginen paikka on sentään peitettynä...
 

Tässä olen äidin kanssa koivikossa. Onpa ihana suomalainen idylli! Kuva on alunperinkin raitainen ja hiukan sumea, joten kopiossa tuo vain korostui. Tunnelma on kuitenkin ihanan seesteinen. (Taitaa olla pikkuveli jo tuloillaan, kun vatsa on sen verran koholla.)

(KUVA POISTETTU)

Tässä ollaan kasvimaalla "auttamassa". Kasvimaanpito on ollut minulle aika luonnollollista, vaikka minulla on ollut taukojakin. On se vaan jotenkin hienoa kasvattaa itselle ravintoa!

Lähetän haasteen:
Tuuleville Lopotin toimelan pihaunelmia-blogiin
Emilielle hurahtanut-blogiin

Ei mitään paineita. Kukin voi päättää mitä haasteen kanssa tekee. Lapsuudenkuvien selailu oli kyllä hauskaa, joten suosittelen haasteeseen vastaamista lämpimästi.

4.3.2014

Laskiaistiistain papurokka

Olen jo muutaman vuoden viljellyt härkäpapuja, mutta olen käyttänyt niitä vain tuoreena. Määrätkin ovat niin pienet, ettei niistä olisi pataan asti. Ostin siis kaupasta suomalaisia härkäpapuja, sillä halusin maistaa oikeaa papurokkaa. Reseptin nappasin olemme puutarhassa-blogista, jossa on yksityiskohtaiset ohjeet. Oikaisin valmistuksessa sen verran, että pavut ja lihan kypsennin samassa liemessä. Lisäksi alussa keitin papuja yksinään 10 minuuttia, sillä niin pääsee kuulemma eroon kaasua muodostavista hiilihydraateista.



Härkäpapurokka ei ole tässäkään vaiheessa kovin kummoisen näköinen, mutta on sentään kuvauksellisempi kuin loppuvaiheessa. Puolentoista tunnin keittämisen jälkeen nostin lihan keitosta ja vetäisin sauvasekoittimella lopun massan tasaiseksi. Keitosta tuli tasaisen vaaleanruskeaa... No, suomalaiset syö mämmiäkin. Pelkäsin maun olevan liian vahva, mutta se olikin liian laimea. Sain kunnolla maustaa suolalla, pippurilla ja sinapilla, että keittoon sai makua.



Lohdutukseksi jälkiruuaksi oli vohvelaita, hilloja ja makurahkaa. Näin laskiaistiistaina jätin kermavaahdon ja mansikkahillon pullan väliin.