Multaa-kynsien-alla ja bittejä-korvien-välissä viljelyä

Blogirintamalla on ollut hiljaista minun päässäni nyt muutaman kuukauden. Kahdenlainen viljely on vienyt vapaa-aikani. Vuokraplastalla on aina jotain tekemistä ja siitä huolimatta rikkaruohot rehottaa. Masentavaa katsella naapurien palstoja, joille rikkaruohot eivät edes uskalla tulla...

Laitoin taas tänä vuonna hunajakukkaa ja se on edelleen kimalaisten suosiossa. Mukavasti sen ympärillä käy pörinä. Minä taas pidän kimalaisista, joten kukka on minunkin suosikki.

Perunaa en ole vielä nostanut, vaikka muutama kukinto jo on. Kuvassa on 'Red Emman' kukka. Peruna pitäisi olla täysin punainen, mutta väriä ei ole riittänyt kuin aavistus kukkaan.

Jaha, tässä piti olla talvikurpitsaa. On tainnut istuttajalla mennä taimet sekaisin. 

Osa ajasta on mennyt palstalla, mutta osa ajasta on mennyt virtuaalisessa viljelyssä. Täytyy myöntää, että olen täysin koukussa hay day peliin. Siinä voi viljellä vehnää ja maissia, syöttää ne kanoille, joilta saa munia. Munat voi edelleen käyttää vaikka vadelmamuffinien tekoon paistouunissa. Sitten muffinit voi myydä ja tuloilla ostaa vaikka mehuprässin. Naapurikisat, erilaiset tapahtumat ja uudet masiinat tekevät pelistä vaihtuvaisen, niin ettei siihen kyllästy. Jos ei muuta, niin pelin kautta olen saanut hankittua haaveilemani puutarhamehiläiset. Ne ovat virtuaalisia, mutta vähän turhankin ahkeria. Busy bees indeed! :)

Jouluajan rauhaa

Opiskelukiireitä on ollut tänä syksynä niin, että blogi on jäänyt ilman päivitystä. Jouluna lupasin itselle kolme päivää vapaata, joten nyt ehtii hiukan postatakin. Tässäpä siis kollaasi joulusta. Opiskelen Turussa ja kuljen usein tuomiokirkon ohitse, jota koristaa tähän aikaan komea joulukuusi. Siinä on kuulemma yhtä monta lamppua kuin kirkolla on ikää eli yli 700! Aika moinen määrä...

*****   Rauhaisaa jouluaikaa kaikille!   *****

Tunnustus

Sain tällaisen tunnustuksen vaaleanvihreää blogista. Mukavaa tietää, että antamiani kommentteja arvostetaan. Varsinkin kun on aloitteleva bloggaaja. Vielä on vähän hakusessa, mitä ihmiset haluavat lukea ja mitä kaikkea täällä blogimaailmassa tapahtuu.

Tunnuksen on kehittänyt viherpiiperrystä sun muuta blogi. Sieltä voi tarkemmin lukea tunnustuksesta. Tähän kuitenkin kopion siitä mielestäni tärkeimmän:

"Tässä sairastumiseni myötä olen saanut paljon kannustusta ja myötätuntoa blogini kautta ja siksi haluan kiittää seuraavia bloginpitäjiä erityisesti ihan omalla tunnustuksella.

Tätä voitte jakaa halutessanne eteenpäin alla olevan, 15-v. tyttäreni maalaaman, kuvan mukana sellaisiin blogeihin joiden kirjoittelijoilta olette saaneet tukea sekä hyviä neuvoja ihan missä tahansa asiassa."

 

Laitetaanpa hyvä heti kiertämään. Minun tunnustus menee:

Mäntylän mummolle

Häneltä sain ihka ensimmäisen kommentin ja se antoi uskoa omaan tekemiseen. Kiitos!

Maissin Sadonkorjuujuhlaa

Päärynäpuun varjossa: Maissin Sadonkorjuujuhlaa

Eija on onnistunut tänä kylmänä kesänä kasvattamaan maissia. Postausta voi vain vihreänä lukea. Vesikin kirahti jo kielelle. Tänä kesänä en laittanut maissia, mutta edellisinä kesinä on tullut sitä kokeiltua. Joinakin vuosina olen vain kasvattanut maissin vartta, mutta parina kesänä olen saanut satoakin. Voin vahvistaa Eijan puheet kotimaisen maissin hyvästä mausta. Kotimaista maissia olen ostanut Helsingin toriltakin ja sitäkin voi lämpimästi suositella. Hinta oli aika suolainen (2 €/kpl), mutta maku tosiaan erinomainen. Sikäli maissin kasvatus kannattaa, että torilta ostettuna se on aika kallista.

Tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun kokeilen tätä linkin luontimahdollisuutta. Saa nähdä miten onnistuu!

Keltaista

Kävi kuten Scillan blogissa. Vasta kuvauksen jälkeen huomasin, että kuvaamani kukat ovat saman värisiä. Keltainen on kyllä tyypillinen syyskukkien väri, joten sekin selittää yhteensattumaa.

Kehäkukkaa pienessä maljakossa

Kehäkukka on uskollinen ja kukkii varmasti. Se kuuluu kasvimaani vakio kasveihin. Kerään sen terälehtiä teeaineeksi, se karkottaa tuholaisia  ja onhan se nättikin. Sen voi kai sanoa olevan leikkokukka, mutta mielestäni siitä ei saa pitkiä kukkavarsia. Ainakaan jos haluaa säästää varsia, niin että saa uusiakin kukkia. Kun säästelee varsia, niin poimitut kukkavarret ovat varsin lyhyitä. Pieni maljakko on tarpeen.

Kääpiösamettikukka

Toissa vuonna kääpiösamettikukkien esikasvatus meni penkin alle. Tänä keväänä en edes yrittänyt. Taimimyymälässä törmäsin valmiisiin taimiin ja ostin sitten... yhden taimen. Saituus ei osunut oikeaan kohteeseen, sillä samettikukka on ollut ihana. Seuraavana vuonna ostan useamman ja laitan rivin niitä täyteen. Täytyypä muistaa lisätä tuo vinkkilistaan.

Kultapallo ja jalokärhö

Kyllä luonto antaa anteeksikin. Viime kesänä kultapalloon iski härmä. Kerrankin olin nopea liikkeissäni ja katkaisin koko kasvin. Vähän sen jälkeen luin, että härmästä on ennemmäkin esteettistä haittaa, eikä se leviä lajista toiseen. Olin siis ollut aivan liian innokas. Pelkäsin jo, että kultapallo kuolee pois. Tänä keväänä se kuitenkin nousi taas maasta. Ei ehkä niin rehevänä kuin toissa kesänä, mutta kuitenkin. Nyt loppukesästä on sitten saanut nauttia upeasta kukkien värikontrastista. Tämä saattaa olla viimeinen kesä, kun se on edes mahdollista. On suunnitelmissa, että kultapallo siirrettäsiin muiden perennoiden kanssa toiseen paikkaan. Jalokärhö jäisi yksinään paikalleen. Se on kukkinut paikallaan kiitollisesti jo viisitoista vuotta eli se on selvästikin paikassa jossa viihtyy.

Kultapallon myötä astuin blogissani kasvimaan ulkopuolelle. Tarkoitus on edelleen painottaa kasvimaapuolta, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Virheitä ja satoa

Kesän mittaan on ollut tarkoitus tehdä lista. Siihen laittaisin vinkkejä seuraavalle kesälle. Monia asioita hoksaa vasta sitten kun on jo myöhäistä. Sinä kesänä on jo myöhäistä korjata virhettä, mutta siitä voisi ottaa opiksi tuleville kesille. Välillä myös huomaa, jonkin niksin tai tavan jota kannattaisi tehdä tulevaisuudessakin. Listan teko on jäänyt. Teen sen ehkä kasvimaakauden jälkeen. Ongelmana silloin on tietenkin muistaminen... Yksi listaan sopivista vinkeistä tuli vastaan vasta näin loppukesällä. Vinkki olisi seuraava: mangoldia ja kehäkukkaa ei kannata laittaa limittäin. Kummatkin rehottavat vasta loppukesästä, joten ne eivät täydennä toisiaan vaan vievät toisiltaan elintilaa. Kehäkukan rehotus on huomattu myös vaalean vihreää blogissa.

  

Kehäkukan ja mangoldin muodostama pöheikkö

Matilda perunaa olen jo jonkin verran nostanut. Nyt nostin hiukan enemmän, jotta sain ainekset hämäläiseen perunatuuvinkiin (eli imellettyyn perunalaatikkoon). Kokonsa puolesta Matilda sopii siihen hyvin, sillä se tekee isoja mukuloita. Se on vain niin jauhoinen, että rikkoontuu pahoin keittäessä. Siinä sitten yritin kuoria keitetyjä perunoita, kun puolet perunoista oli mössönä kattilan pohjalla. Matilda ei ole tosiaankaan keitinperuna, mutta siitä on tullut hyviä uuniperunoita. Laitoin muuten keväällä kolmen neliön perunpenkkiin kaksi säkkiä luonnonturvetta ja maa on perunapenkissä paljon kuohkeampaa kuin muualla kasvimaalla. Siinä taas listaan vinkki, jota ei tarvinnut hoksata vaikeimman kautta.

Matilda-perunaa

Kateellisena olen katsellut Mäntylän ja kanatarhan herkullisia kuvia pensaspavuista. Minä olen tänä kesänä joutunut tyytymään härkäpapuun. Onneksi siitäkin saa herkullista syötävää. Viljelin tänä kesänä 'Kaulion valkeaa', kuten edellisessä postauksessa jo kerroin. Keräsin siitä ensimmäisen sadon ja kaikki pavut olivat vaaleita. Suurimmassa osassa paloista oli vain kaksi tai kolme papua. Vain suotuisimmassa nurkassa olevat palot sisältävät viisi papua. Olen aikaisempina vuosina hienostellut ja kuorinut vielä pavut riipimisen ja keittämisen jälkeen. Nämä pavut hajosivat käteen sellaisessa käsittelyssä ja niinpä söin pavut kuorineen. Hyviä olivat ilman kuorintaakin.

Härkäpapu valmiin keittiöön

Kesämatkan puutarhasilmäys

Moni puutarhablogin pitäjä on kertonut kesän aikana myös puutarhamatkoistaan. Kotimaassa havaintoja ovat tehneet mm. vaaleanvihreä ja kanatarha blogit ja Maria on käynyt Lontoossa asti. Poikkesin kesämatkalla Mikkelin Kenkäveroon ja nuohosin heidän näytepuutarhan, joka koostui lähinnä yrttikasveista ja kukista. Pinta-alaltaan puutarha ei ollut suuri, mutta kaikki oli kauniisti laitettu. Kiitosta saivat erityisesti nimikyltit, jotka auttoivat tunnistamisessa.

Raunioyrtti muistaakseni...

Erityisesti nimikyltti auttoi rohtoraunioyrtin tunnistamisessa. En ollut aivan varma muistinko kasvin nimen oikein, mutta luontoportin informatiivinen sivu vahvisti asian. Olen suunnitellut rohtoraunioyrtin hankintaa, sillä siitä saa ravinnepitoista lannoitetta. Kenkäverossa näkemäni puska oli kuitenkin pari metriä korkea. Kasvi ei ole mikään pikkuinen ja sen sijoittaminen pienelle kasvimaalle olisi hieman hankalaa. Enpä ole kyllä törmännyt kasvin taimiinkaan, joten ongelma on aika akateeminen. Taidan tyytyä nokkosveteen.

Kukkia ja kauneutta

Monet puutarhablogit ovat täynnä kukkia, kuten tämä, tämä ja tämä. Nyt sain jopa hieman etsiä kukkia pursuvia blogeja. Keväällä tuntui, ettei puutarhablogeissa muuta ollutkaan. Osaltaan perustin blogini vastareaktiona näitä kukkablogeja vastaan. Keväällä kun kuumeisena mietin kasvimaan kylvöjä ja ihastelin pieniä taimia, niin blogit olivat täynnä tulppaaneja. Ovathan ne kauniita, mutta tulppaanikuvat eivät antaneet minulle minkäänlaista vertaistukea. Olisin enemmän kaivannut tietoa siitä, ovatko muutkin yhtä aikaa kylvöpuuhissa. Tällä hetkellä olen rajannut blogini koskemaan vain kasvimaata. Tulevaisuudessa saatan tästä rajauksesta poiketa, mutta nyt ainakin rajaus on mielestäni hyvä.

Kukkalapset taivasalla blogissa Saisa pohdiskelee: "Miksi Suomessa kaiken pitää olla niin käytännöllistä ja hyödyllistä? Suomalaiset työkalutkin ovat ergonomisia siinä missä ruotsalaiset esteettisiä. Puutarhanhoidolla tarkoitetaankin Suomessa yleensä hyötytarhaa. Missä on kaikki unelmointi, hehkutus ja hömpötys, jättimäiset kukat, perhoset ja viiniköynnökset? Ei tässä nyt enää pula-aikaa eletä - tomaatteja saa kaupastakin. Tarkoitus kai on nauttia harrastuksesta, tuottaa mielihyvää kaikille aisteille." Ymmärrän Saisan näkökulman, mutta taidan olla juuri tuollainen käytännöllinen suomalainen. Haluan, että puutarha tuottaa satoa. Totta on, että ruokaa saa hyvin kaupasta. Tuottaa kuitenkin suurta tyydytystä, kun saa syödä oman kasvimaan satoa. Minulle mielihyvää tuottavat enemmän pavut kuin pionit. Kukin siis tavallaan. 

Kasvimaallakin on kauneutta ja kukkiakin:

Ruohosipulin söpöt nuput

Nuput hieman auenneena

Perunankukat lupaavat satoa

Blogi perustettu

Olin jo jonkin aikaa suunnitellut blogin perustamista ja vihdoin sain sen aikaiseksi. Tarkoitus on kertoa, miten hoitamani kasvimaan hoito sujuu. Etsiskelin suomalaisia kasvimaablogeja ja huomasin niiden vähyyden. Mielestäni niitä on mielenkiintoista lukea ja olisi mukava jakaa omia kokemuksia saman henkisten kanssa. Päätin siis liittyä bloggareiden joukkoon.

Kasvimaani on tosiaan savista ja vaatii hoitoa. Pavut ovat kuitenkin hyvin antaneet satoa. Ne kuuluvat nykyään ehdottomasti kasvimaani lajistoon. Olen tähän mennessä viljellyt härkäpapua ja pensaspapua. Härkäpapuni ei ole vielä edes noussut pintaan, kun laitoin sen maahan niin myöhään. Seuraavassa kuitenkin pensaspapu 'Primelin' kuva parin vuoden takaa.

Papusatoa odotellessa voi muistella menneitä.