29.1.2017

Lintujen tiirailua - pihabongaus

Pihabongaus on täällä taas! Tai nyt se alkaa jo olla lopuillaan, kun tänään on viimeinen päivä ja parin tunnin päästä on pimeää. Minusta pihabongaukseen on mukava osallistua ja pienellä panoksella osallistua tieteen tekemiseen. Tulosten tultua voi vertailla omia tiirauluja toisten havaintoihin. 


Tänä talvena kokeiltiin rasvapötkylöitä linnoille ja ensimmäinen näytti maistuvan. Seuraavaksi ostettiin toisenlaista, eikä se mielestäni maistu ollenkaan niin hyvin. Pötkylöissä tinttejä käy kaikkein eniten ja bongauksen aikana saatiin laskettua yhdestä pötkylästä kolme tinttiä (meillä käy vain tali- ja sinitiaisia).


Myös tikka on mieltynyt pötkylöihin. Sen kyllä myös huomaa niistä, sillä niissä näkyy oikein kraatereita tikan jäljiltä. Bongauksen aikana tikka ei tullut meidän ruokintapaikalle, mutta saatiin se kuitenkin meidän havaintoihin, kun nähtiin se kiikareilla naapurin ruokintapuusta.

Tikan ja tinttien lisäksi nähtiin myös tyypilliset keltasirkut, harakat ja mustarastaat. Yllättäen myös punatulkku ja urpiainen kävivät nopeasti näyttäytymässä. Aivan kuin olisivat halunneet tulla bongatuiksi ja kirjoihin ja kansiin kirjatuiksi!  ;)

16.1.2017

Katsaus matkakuviin - 4 kuvaa vuodesta haaste

Sain puutarhahetki-blogista 4 kuvaa vuodesta haasteen. Kiitos! Tämä haaste on jo jonkin aikaa kiertänyt blogeja ja olen lukenut useamman vastauksen. Joillakin on löytynyt samasta kohteesta kuvat eri vuodenajoilta. Minulla on aivan sama ongelma, kuin haasteen antajalla eli sellaista kuvasarjaa ei löydy minun arkistoista. Nyt vähäinen kuvaaminen kostautuu. Toisaalta haaste ei vaadi, että kuvat olisivat samasta kohteesta tai edes samalta vuodelta. Niinpä otin kuvien yhteiseksi nimittäjäksi matkan. Eri vuodenajoilta valitsin mielestäni parhaat matkakuvat.



Lux on ollut jo muutaman vuoden tammikuinen käyntikohde. Viime vuonna tapahtuman aikana oli paukkupakkaset ja Helsingissä oli jopa vähän lunta maassa. Niinpä tämä Lux kuva on jopa talvinen.


 2015 keväällä kävin Ahvenanmaalla katsomassa lehtojen kevättä ... ja näin omin silmin vuokkomeren. Sää oli pilvinen, joten kuva ei ole niin hyvä kuin voisi olla, mutta kyllä siitä jo näkee vuokkojen valtaisan määrän. 


Kesällä 2014 kävin Mustilan Arboretumissa. Tarkoituksena oli ihastella sen alppiruusuja, mutta tuoksuvat atsleat vei voiton.



Syksyn retkiin on yleensä kuulunut matka suppismetsään. Ryntäsin sinne vuonna 2013 jo alkusyksystä, joten tämä kuva ei ole vielä kovin syksyinen, mutta itseni se vie syksyn tunnelmaan. 

Haasteesta viisastuneena voisikin kuvaa samaa kohdetta eri vuodenaikoina. Tähän on oiva kohdekin: uusi perennapenkki. Olen jo ottanut siitä talvikuvan, sillä siinä oleva punahattu on kuvauksellinen talvellakin. Niitä eri vuodenaikakuvia voisi sitten katsella näin talven pimeinä iltoina. 

Haastan tähän mukaan:

Tämän haasteen "säännöt" ovat mukavan väljät:
 
Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä
 

9.1.2017

Valoa pimeyteen - Lux Helsinki

Valofestivaali Lux Helsinki on taas täällä. Tai tänään se on enää viimeistä päivää, joten on jo kiire jos sen haluaa nähdä. Tapahtumasta on muodostunut jo pieni perinne, josta olen postaillut tänne blogiin. En taaskaan ottanut kaikista teoksista kuvia, mutta te lukijat pääsette mukaan katselemaan teoksia, jotka minua sykähdyttivät. Tapahtuman rikkaus on mielestäni sen monipuolisuus. Monet eri taiteilijat luovat teoksia monilla tekniikoilla ja näkemyksillä. Lopputuloksena on mielestäni hyvin monipuolinen tarjonta, josta olen aina löytänyt jotakin minua puhuttavaa.



Stora Enson julkisivu toimi Shaderin Cube-teoksen "pohjakankaana". Yhdessä animaatiossa talon seinämä saatiin laineille. Itse olin niin vaikuttunut, että kuvaaminen unohtui siinä kohdin...


Teos kesti 5 minuuttia, mutta se meni huomaamatta ohi. Värien ja kuvioiden ihmettely vei huomion.


Lux Helsingin uusin trendi tuntuu olevan joukkoistaminen eli teokset, joihin yleisö voi vaikuttaa. Yksi näistä teoksista oli Light pipes -teos, jossa venttiilejä vääntämällä pystyi vaikuttamaan lamppujen kirkkauteen. Säätimissä roikkui lähinnä lapsia, enkä päässyt omakohtaisesti niitä koettamaan.


Toinen joukkoistamista hyödyntävä teos olikin nimeltään osuvasti Joukkovoima. Siinä lapset eivät loistaneet, sillä lamppuja sai sitä enemmän syttymään, mitä enemmän vaa'alla oli painoa. 

Kahdessa edellisessä kuvassa taustalla on näkynyt myös tuomiokirkko, joka oli tällä kertaa valaistu neljältä sivulta. Minä en siinä valaistuksessa kuitenkaan huomannut mitään erityistä. Se oli pienoinen pettymys, kun yleensä tuomiokirkko on ollut Luxin yksi komeimmista teoksista.


Tuomiokirkon taakse oli yhdelle seinällä heijastettu Marimekon kuoseihin pohjautuvaa animaatiota, teos oli nimeltään Veljekset. En muista nähneeni näitä Louekarin kankaita kaupoissa.


Topelian sisäpihalle oli levittänyt teos Flowers of life. Osa teoksista oli ohuella tummalla kankaalla. Näin valoisella teokset olivat paremman näköisiä kauempaa. Jos olisi ollut pilvetön taivas, niin teokset olisivat päässeet paremmin oikeuksiinsa.


Osa teoksista koosui myös metallitangoista. Järkeilin, että osaset on maalattu erivärisillä erikoismaaleilla, jotka saatiin loistamaan erityisvalolla. 


Nämä kukkaset olivat ihanan värikkäitä ja yksi minun mielestä onnistuneimpia teoksia tällä festivaalilla. 

Taas tällä kertaa Lux oli eripaikoissa kuin viime vuonna. Nyt reitti kulki Senaatintorin ympärillä ja se oli kompaktimpi. Ihan hyvä, että teoksia vilkuilevat ihmismassat hortoilevat hiljaisilla kaduilla, joissa eivät aiheuta niin suurta vaaraa. Lauantaina ainakin ihmisiä oli aika lailla liikkeellä. Paikoin varmaan autoilijat sadattelivat, kun ehtymätön virta kävelijöitä ylitti kävelytietä. 

Minkälaisia valoteoksia onkaan ensi vuonna? :)

2.1.2017

Kesämuisteluita - 3 asiaa kesästä haaste

Näin vuodenvaihteessa on mukava muistella mennyttä kasvukautta. Tähän antaa oivan mahdollisuuden 3 asiaa kesästä haaste, jonka bongasin Lopotin Toimelan pihaunelmia blogista. Haastetta ei siinä enää annettu eteenpäin, kun se oli jo kiertänyt jonkin aikaa. Pidin sitä kuitenkin mukavana ja itselle sopivana, joten päätin tarttua siihen. Minäkään en haasta ketään, mutta tähän voivat tarttua kaikki, jotka haluavat kesämuisteluihin vähän tukikysymyksiä. Ja sitten vastaukseni:

1. Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)


Kasvun ihme ilahduttaa joka kesä. Keväällä kaikki kukkien väriläiskät sykähdyttävät. Loppukesällä taas alkaa varmistua, miten kasvimaan sato on onnistunut. Viime kesänä pensaspapu oli erityisen tuottelias. Se näköjään piti kosteasta ja lämpimästä. Kokeilin myös kukkaseosta, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Kukkapenkkiin nousi mitä erilaisempia ihastuttavia kukkia. Moni oli minulle ihan uusia.

 2. Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä



Sadetta oli välillä aivan liikaa. Kasvimaani on savea ja ajoittain sinne ei voinut edes mennä maan märkyyden takia. Tuntui myös, että peruna ei pitänyt näin runsaista sateista.  Hernesato epäonnistui täysin niissä olosuhteissa. Se ei kuitenkaan harmittanut niin paljon kuin peruna, kun herneen menekki on  vähäistä. Toisaalta alkukesän sateista oli hyötyäkin. Aluksi näytti siltä, että kaikki sipulit eivät idä. Sitten tuli runsaat sateet ja kaikki istukkaat alkoivat puskemaan vihreää. Sipulisadosta tulikin hyvä ja sain sen hyvin kuivattuakin. Vieläkin satoa on jäljellä.

3. Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi


Toukokuussa kävin Brinkhallin kartanossa Turussa puutarhamatkalla. Tästä postailen enemmän myöhemmin. Alkukesästä perustin kauan haaveilemani parsapenkin. Keväällä paljastuu, miten parsat ovat siinä viihtyneet. Vuokrapalstan hoito on myös mielestäni saavutus. Se ei ole kaukana, mutta sinne pitää aina erikseen lähteä. Sen hoito myös päättyy syksyisin, sillä keväällä se kynnetään ja sitten aloitetaan taas puhtaalta pöydältä.

4. Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken


Osa yrttimaasta on vielä ilman juurimattoa ja läheiset koivut käyvät imemästä siitä mehut. Se pitäisi vielä tehdä ensi vuonna. Puutarhamatkojankin voisi tehdä enemmän. Tänä kesänä bloggaaminen jäi nolon vähäiseksi. Sitä pitäisi petrata. Jos ei postaile säännöllisesti niin menettää ne vähäisetkin lukijat ja toisaalta omat kasvukauden edesottamukset jäävät dokumentoimatta. 


5. Kolme asiaa, joita stressasin


Ehkä suurin stressin syy oli viime kesänä sade. Sitä tuli niin paljon, että osa kasveista ei enää tykännyt. Sen takia myös aurinkoiset hetket jäivät vähemmälle. Ainakin kuvia selatessa huomaa, että monessakaan kuvassa ei aurinko paista. Vähän stressasin myös paprikoiden ruukunvaihtoa, kun se jäi tekemättä tiettyyn aikaan niin se jäi tekemättä koko kesänä. Minusta ainakin tuntuu, että se näkyi pienempänä satona.


6. Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan


Mikä onkaan ihanampaa, kun kimalaisten ääntely koristevadelmassa. Kova on kiire ja puskasta kuuluu vain bzz, bzz, bzzzzz. Kasvimaalla on myös ihanaa käydä pienen tauon jälkeen tsekkaamassa, miten kasvu on edennyt. Lisäksi joka kesä on ilo tehdä ruokaa oman maan sadosta.

7. Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä


Anisiiso oli minulla yhtenä kesänä ja siitä ihanaa teetä. En ole onnistunut kasvattamaan sitä siemenestä, joten pitäisi löytää sen taimi jostain. Toivottavasti tulee vastaan. Kasvimaalle suunnittelin koristekurpitsoita. Niillä voisi sitten koristaa kekripöydän. Ajattelin myös kokeilla keräsalaattia. Se pitää kyllä kasvimaalla laittaa harson alle, sillä siellä terrosisoivat fasaanit. 


8. Kolme asiaa, joista unelmoin


Kasvihuone ja puutarhamatka Englantiin ovat kaukaisia haaveita. Ehkä ne joskus toteutuu, ehkä ei. Unelmoin myös kesästä, joka olisi lämmin ja aurinkoinen, mutta välillä sataisi sopivasti. Tämä saattaa olla kaukaisin näistä kolmesta haaveesta vai olisiko kesä 2017 sellainen...