27.11.2015

Auringonpilkahduksia Auran rannalla

Ennen lumisadetta oli muutama kaunis syyspäivä ja kännykkääni tallentui siitä muutama kuva. Sitten satoi ensilumi ja tuli kiire sitä kuvaamaan. Niin kuvat syksyn auringosta jäi kännykkään. Tällaisena synkän pilvisenä päivänä niitä on kuitenkin mukava katsella. Eli palataanpa ajassa taaksepäin...



Aurinko paistoi tuomiokirkonsillan toiselle puolelle ja heijastui kauniisti veteen. 

Tänä syksynä kävin taas useamman kerran Turussa. Niin sitä tulee käveltyä silmät ummessa, että ei huomaa kuvata kauniita näkymiä. Onneksi kuvauspäivänä oli runsaasti aikaa sihtailla kännykän kanssa :)


Välillä valo oli melkein liiankin kirkas. Se paistaa myös niin matalalta, että ihan häikäsee.


Tuomiokirkkopuistossa ei voi olla kuvaamatta kirkkoa ;) Kunha  sen ensin saa jotenkin järkevästi kuvaan. Vastavaloon kun kuvaa, niin meinasi tulla aivan liian tummana. 


Sillan kupeesta kuvattuna. Puiston laidassa taitaa olla Åbo Akademin käytössä olevia rakennuksia. Aika hienosti nekin heijastuivat Auran pintaan. Turkua tuntevat huomaavat, että kaikki kuvat on otettu lähellä toisiaan. Tässä viimeisessä kuvassa on ikuistettuna ensimmäisen kuvan ottopaikka...

Vielä en ole ottanut joulukuvia, joten ajattelin saada nämä kuvat ensin pois alta. Katsellaan vielä hetkinen auringonvaloa ennen kuin syvennytään joulun rauhalliseen hämärään! :)

22.11.2015

Vihdoin ensilumi

No, nyt tuli tännekin lunta! Ei sitä ole kuin hentoinen kerros nurmikon päällä, mutta kummasti muutti maisemaa. Lumesta innostuneena ryntäsin aamulla heti pihalle kameran kanssa.


Varjolilja lumihuputuksella on minun blogini talviklassikko ;) Varjoliljan siemenkota on vain mielestäni todella kaunis talventörröttäjä, joten sitä tulee kuvattua.


Naapurin puuhun oli jäänyt muutama omena. Eivät ole näköjään maistuneet linnuillekaan. Kesällä tuntuu, että linnut käyvät nokkimassa luumuja. Ovatkohan nämä omenat niille liian kovia?


Tämän koristepensaan (nimi pääsi juuri unohtumaan) kukat korostuvat pienellä lumikerroksella. Maa näyttää hyvinkin valkoiselta epätarkkana...

Pimeällä sitten muutos on luultavasti suurin. Auringon laskiessa ei tule säkkipimeys, vaan toivottavasti pieni hämärä. Viikolle on jo luvattu plusasteita, joten pitää nauttia valkoisesta maisemasta kun vielä voi.

Valkoisia hetkiä lukijoillekin! :)
 

15.11.2015

Harmaa marraskuu haastaa kuvaajan

Pari päivää sitten ajattelin, että pääsen kuvaamaan ensilunta. Turha toivo - sääennustuksessa lumihiutaleet vaihtuivat vesipisaroihin. Niinpä oli sitten tyytyminen marraskuun harmauteen.



Otin kuvia kännykällä ja se edelleen vaikeutti kuvaamista. Tämä yllä oleva peltonäkymä näytti kännykän näytöllä epäonnistuneelta, aivan liian pimeältä. Tietokoneen näytöllä totuus paljastui. Kuva oli hieman epätarkka, mutta se ei haitannut tässä maalauksellisessa kuvassa. Värit ovat mielestäni kauniin levolliset.


Laajojen näkymien sijaan oli helppo löytää kauniita yksityiskohtia kuvattavaksi. Kuten tässä nauhuksen siemenet.


Kurtturuusuaidanteesta löytyi jopa vähän väriä. Tuo valkoinen pilkutus taitaa olla hometta, mutta onhan se kauniin näköistäkin.


Tässä on yksi puu, joka kesällä jää minulla huomiotta, mutta talvella kiinnostaa. Puukirjan mukaan kyseessä on saarni, jonka siemenet kuulemma leviävät vasta talvella. Maistuu punatulkuille :)


Hmm... Niin, sitä yrittää tarkkaan ottaa kuvia ja sitten niiden joukosta löytyy tällainen. Selvästi epäonnistunut, mutta siitä huolimatta mielenkiintoinen. Ihan kuin moderni taulu. Toisaalta hyvin kuvastaa marraskuuta. Paljon ruskeaa maata, hiukan sinistä taivasta ja taivaanrannassa kajastaa päivän viimeiset valonsäteet.

1.11.2015

Kekrisyömingit halloween maustein

Kekrin viettämisestä on tullut minulle jo pieni perinne. Viime vuonna en postannut juhlan vietosta, kun oli niin kiire, mutta 2013 kirjoitin aiheesta. Kekri on vielä monelle tuntematon, joten seuraavassa katkelma Kustaa Vilkunalta:

"...kekri on sekä työnjuhla että sadonjuhla, olipa sitten kysymys karjanannista tai pellonviljasta...Muinaiset suomalaiset alkoivat...vuotensa syksystä, johon edellinen satokausi loppui. Siten kekri sattui vuoden vaihteeseen ja vastasi sekä nykyistä joulun seutua että uuttavuotta. Mielenkiintoista on tässä suhteessa panna merkille, että suurin osa vanhoista joulutavoistamme on siirtynyt perintönä kekristä jouluun ja uuteenvuoteen." (Kustaa Vilkuna (1989): Vuotuinen ajantieto)


Periaatteessa olisin voinut viettää kekriä jo lokakuun puolessa välissä, kun jätin palstan talvilepoon, sillä se oli minun sadonkorjuupäivä. Pyhäinpäivän seutu on kuitenkin tuntunut hyvältä ajalta. Siinä on juhlapäivä, jolla ei ole omaa ruokaperinnettä. Toisaalta amerikan halloween vaikutteilla voi värittää omaa ruokapöytää.


Minä olen viettänyt kekriä lähinnä ruuan kautta. Olen pyrkinyt tarjoamaan jotain oman sadosta. Lisäksi mukana on ollut joku jouluinen laatikko, sillä ne ovat olleet perinteisiä kekriruokia. Ne ovat myös mielestäni niin hyviä, että niitä voi syödä muulloinkin kuin jouluna. Olen ottanut myös vähän halloween vaikutteita. Pöydässä on ollut kekrinä yleensä pieni kinkku tai kalkkuna. Tänä vuonna se jäi, kun pöydässä oli kasvissyöjä. Siitä huolimatta vatsa tuli täyteen :)


Kokeilin alkuruuaksi minulle uutta kurpitsakeitto-ohjetta. Siinä kurpitsapalat ensin kypsennettiin uunissa ja lopputulos olikin mukavan lempeä keitto. 


Jälkiruokaa varten muokkasin kerroskiisseliohjetta juhlan väriteemaan sopivaksi ;) Alkuperäisohjeessa päälikiisseli tehdään vadelmamehusta ja vadelmista. Nyt korvasin ne mangopyreellä ja appelsiinimehulla. Kokeilu ei ollut aivan onnistunut. Laitan joskus tuo alkuperäisreseptin kuvien kera. Se on niin hyvää, että sen kannattaa jakaa muillekin.

Juhlien ja syömingien jälkeen on taas arki on edessä! :)