Kevät tuntui tulevan jo kovaa vauhtia, mutta tänään heräsin lumisateeseen. Välillä tuli räntää, sitten vettä ja taas räntää... Taitaa vielä kylmiä ilmoja puhallella. Vielä saa puutarhaihminen odotella.
Onneksi kesän satoa voi säilöä purkkiin. Sellaista kun käyttää, niin kesän muisto palaa mieleen. Ja osa tarjoaa myös silmänruokaa ja jopa väriä talven keskelle.
Ruiskukka on säilyttänyt värinsä yllättävän hyvin, vaikka se on kirkkaassa purkissa. Olen kyllä yrittänyt laittaa sen aina muiden värikkäiden purkkien taakse, jotta valo ei pääse sitä turmelemaan. Näillä voisi koristella kakkujakin, jos vain muistaisi nämä kukkaset kun sellainen hetki tulee kohdalle.
Puna-apila on minulla jo klassikko teeaines. Nämä olivat niitä ensimmäisiä hortoja joita keräsin. Puna-apila on mieto, joten sitä voi käyttää huoletta ja se on vielä kauniskin. Sitä on myös helposti saatavilla. Kunhan vain löytää kukkivan niityn, niin luultavasti löytää puna-apilaakin.
Pieniin sinisiin purkkeihin olen laittanut kamomillaa ja kehäkukan terälehteä. Kumpaakin tulee yleensä pienet määrät, joten pienet purkit riittää. Nämä pienet Iittalan siniset lasipurkit katosivat kaupoista jossain välissä. Harmitti, kun en hoksannut ostaa niitä useampia. Teeainesten säilöntää nämä purkit ovat oivallisia.
Perinteistä säilykettä edustaa tässä krassikaprikset. Tein niitä viime syksynä jo toista kertaa. Hauskaa, että krassistakin saa ruokaa. Käytän näitä keitettyjen munien kanssa, antavat mukavan piristyksen munien muuten niin tunkkaiseen makuun. Näitä oli myös tarjolla kekrinä. Suupaloina tarjosin munanpuolikkaita, jotka oli koristeltu majoneesilla ja krassikapriksilla.
Aina kun avaan jääkaapin, osuu silmiini krassikaprikset. Hennot yrtit ja krassit ovat kauniisti pienessä purkissa. Sydämessä läikähtää ja mieli palaa kesän kasvimaalle. Josko sinne taas kohta pääsisi :)
