Sienien sijaan vettyneitä mustikoita

Sieniretki olisi voinut päättyä huonomminkin. Olisin saattanut tuoda kotiin vain hirvikärpäsiä. Siihen verrattuna metsässä syödyt vettyneet mustikat olivat oikein hyvä saalis ;)

Hyväksi havaitusta suppismetsästä ei löytynyt kuin muutama kämäinen yksilö. Onko se kuitenkin ollut niin kuivaa, että sieniä ei ole noussut?

Vettyneitä mustikoita kuitenkin riitti. Niitä popsin, kun kohdalle osui. Taisin saada mustikoista hyvin nestettä, kun en  tarvinnut vesipulloa ollenkaan.

Puolukoitakin oli tarjolla, mutta ne ovat liian happamia minun makuuni. Kuvan puolukat ovat valinneet varsin erikoisen kasvupaikan. Luulisi, että siinä on aika kuivaa.

Aurinko paistoi kauniisti. Se korosti sammalen ja jäkälän värejä. Tosin valoa oli monissa paikoissa niin paljon, että niistä olisi tullut ylivalottuneita. No, pian valoa on niin vähän, että ei ole enää sitä ongelmaa.

Kotiin ei siis tullut sieniä eikä mustikoita. Raikasta happea sain oikein kunnolla. Sitä todisti tämä pieni naavan alku. Loppujen lopuksi ihan onnistunut reissu! :)

Kukkaista satoa

Keräsin kukkia kasvimaalta kuivattavaksi. Käytän niitä yrittiteehen. Kehäkukan terälehdet ovat minulle jo tuttuja, mutta tämän syksyn "uutuksia" ovat ruiskukka ja pensaskrassi. Raipala-Cormierin 'Luontoäidin kotiapteekki' kirjan mukaan ne sopivat hyvin teehen ja ovat vaikutuksiltaan mietoja. Tämä on mielestäni tärkeää, jotta niitä voi huolettomasti käyttää.

Persianapilaa on tässä aika vähän, mutta olen keräillyt sitä jo aikaisemmin. Eikä tässä muutenkaan ole kaikki. Kukkia pitää keräillä vähän väliä, kun uusia kukintoja muodostuu. Tuo pensaskrassi vähän epäilyttää. Tekeeköhän se teestä kirpeän?

Laskin kukat käsistäni pöydälle ja aurinko paistoi kauniisti viistosti. Oli ikuistettava tämä valon ja värin iloittelu!

Kukintojen lisäksi kasvimaalta lähti myös kukkien siementä. Auringonkukan kukkalapoja otin kuivaukseen takan päälle. (Kuvan lapa oli kyllä jo ihan laho.) Siemenlapoja ajattelin virittää talvella seipääseen tinttien iloksi. Näyttävät ainakin maistuvan, kun osa on jo lähtenyt parempiin suihin.

Aikaisemmin kirjoitin jo krassikapriksien reseptistä, jota tein nyt pienen määrän. Lopputulos ei ole kovin kuvauksellinen, mutta on maultaan mielenkiintoinen. Alkumaku on kuin kapriksessa, kun loppumaku muistuttaa piparjuurta. Sopivat mielestäni hyvin munavoileipään. Kuinka moni suomalainen voi sanoakaan tehneensä kapriksia... :)

Ei näin...

Vuosien saatossa tietoa ja kokemusta kertyy kasvimaan hoidosta. Joka vuosi kuitenkin tulee tehtyä uusia mokia. Tässä tämän vuoden hairahduksia...

Kuvan keskellä on kukkapenkki, jonka molemmilla puolilla on polku. Hunajakukka ei ole paras mahdollinen reunakasvi. Seuraavana vuonna pitää muistaa sijoittaa se penkin keskelle. Muuten kyllä tykkäsin hunajakukasta, sillä se kukki aikaisin ja oli oikea kimalaismagneetti.

 

Tässä kuvassa taas on papupenkki, jonka reunalla on persianapilaa. Kuvasta voisi luulla, että papua on vain yksi rivi, kun sisempi rivi on apilan alla...

Jos edelliset penkit olivat liian reheviä, niin mangoldipenkki oli liian paljas. Ainakin epäilen, että sen takia palstan mangoldit kituuttivat koko kesän. Olen kateellisena vilkuillut naapuripalstan komeita mangoldinlehtiä.

Kesäkurpitsaa tuli, vaikka satokausi on jo aikaa sitten loppunut. Olisi voinut varmaan laittaa enemmän lannoitetta. Talvikurpitsa on auttamattomasti myöhässä. Ei todellakaan ehdi kypsyä. Pitäisiköhän ostaa valmiit taimet seuraavana keväänä?

Salkopavulle ohjeistettiin laittamaan kolmimetriset tuet. Minun parimetriset tuet jäivät liian lyhyiksi. Papu ei kyllä minun mielestäni pahustunut siitä, että ohjasin yläilmoihin lähteneet versot takaisin alas. Jäin myös miettimään, miten olisin yltänyt poimimaan papuja kolmen metrin korkeudesta. Palstalla minulla ei ole tikkaita. Salkopavun kohdalla vois sanoa, että näin ei neuvottu tekemään, mutta oman tavan havaitsin hyväksi.

Seuraavana kesänä on taas uudet kujeet ja mokat...  ;)

 

Violettia, lilaa, purppuraa...

Tänä kesänä kokeilemissani uusissa hyötykasvilajikkeissa on violetin eri vivahteita: 'Purple Haze' porkkanaa, 'Salad Blue' perunaa ja 'Blauhilde' salkopapua. Ne antavat kauniisti väriä satokuvaan :)

Maku ei mielestäni poikkea näissä violeteissa lajikkeissa normaalivärisestä, mutta niillä saa väriä lautaselle. Tosin 'Blauhilde' muuttuu keittäessä tumman vihreäksi. Ajattelinkin seuraavana kesänä kokeilla vihreää salkopapua, sillä ainakin vihreässä pensaspavussa 'Primel' on todella kaunis heleän vihreä väri. 'Blauhilde' oli ensimmäinen salkopapuni ja ihastuin pavun kasvutapaan. Se oli hyvin satoisa ja kerääminen oli helppoa.

Syys on tullut ja papujen satokausi alkaa olla jo ohi. Persianapilassa oli näin kaunis syysväritys jo viikko sitten. 

Punakosmoskukka 'Pied Piper Red' sen sijaan vasta aloittaa kukintaansa. Laitoin sen siemenestä itämään ja kukinta alkaa turhan myöhään. Palsta käännetään jo lokakuun alussa, joten takaraja on aika lähellä. Naapuripalstoilla on jonkin aikaa kukkinut ehkä jokin malva. Se saattaisi aikaisempana kukkijana olla parempi valinta palstalle.

Tervetuloa lukijaksi Gitta ja muuta uudet seuraajat! :)

Sinistä mukulaa

Sinistä 'Salad Blue' perunaa olen jo aikaisemmin ihmetellyt, mutta nyt vihdoin pääsin sitä maistamaankin. Tässä raporttia sen ensimmäisestä käyttökerrasta.

 Pestyssä perunassa oli todella kaunis tumman violetti kuori. Sisälläkin oli sinistä väriä, mutta kyllähän siinä näkyy valkoistakin.

Perunaa nostaessa huomasi vaalena perunan helppouden. Tuossa yläkuvassa 'Salad Bluen' vieressä on Timoa. Arvatkaa kumpi perunalajike löytyi helpommin... Tumma maa ja tumma peruna yhdistelmä takaa, että osa mukuloista jää maahan.

'Salad Blue' perunaa oli luonnehdittu jauhoisaksi, joten en edes yrittänyt keittää sitä. Tein siitä uuniperunaa. Onhan se hieman oudon väristä, mutta toisaalta tuo lisäväriä lautaselle. Maussa en huomannut mitää erityistä. Toisaalta maustin perunat rosmariinilla, joka on aika voimakas mauste. 

'Salad Blue' on mielestäni kokeilemisen arvoinen. Laitan sitä ehkä seuraavanakin vuonna maahan. Se tuo ainakin vaihtelua kaupan normiperunoihin.

Elokuu meni värikkäästi blogaten, kun aluksi otsikkona oli vihreä keidas, sitten punertuva kasvimaa ja nyt sitten sininen peruna. Värikkäät otsikot tulivat vahingossa, mutta osaltaan kuvaavat hehkeää elokuuta. Vielä on violetit porkkanat nostamatta, mutta ehkä värikkäät otsikot jää elokuuhun. Syyskuussakin on väriä, mutta mukana on jo hiukan haikeutta. Tämä kesä alkaa olla takanapäin.

Kasvimaalla punertaa

Kasvimaalla alkoi lämmön myötä kukat kukkia. Nämä kuvat ovat jo ainakin viikon takaa, mutta en saanut niitä koneongelmien takia postattua. Tässä ne vihdoin tulee muidenkin nähtäväksi.

Ruby F1 auringonkukassa on hätkähdyttävä väri. Auringossa se on kauniin punainen, mutta varjossa väri on melkein musta. Piti tarkistaa kukan nimi ja sen myötä tuli pieni pettymys. En muistanut, että kukka on hybridilajike, joten sen siemenien kerääminen ei kannata. Tätä kukkaa jos haluaa seuraavana vuonna, niin on ostettava siemenet kaupasta.

Vanhaa kunnon kehäkukan siementä voi kuitenkin surutta kerätä. Se ei ole niin jalostettu, ettei sen siemenet olisi samanlaisia seuraavana vuonna. Olen jo jättänyt muutamia kukkia kypsyttämään siemeniä.

Pensaskrassia kylvin, kun luin krassikaprisreseptin. Minulla kuluu jonkin verran kapriksia, joten säilykkeellä olisi käyttöäkin. En ole nyppinyt kukkia ja kukinta alkaa olla jo hieman ohi. Pitäisi varmaan alkaa jo sen siementen keruuseen.

Salkopavun 'Blauhilde' kukat ovat herkän värisiä. Koko kasvi on aika tumman violetti. Erityisesti varret ja palot ovat sen väriset, mutta samaa sävyä löytyy myös lehdistä. En ole vielä päässyt palkoja syömään. Siemenluettelon mukaan ne kasvavat jopa 30 cm pituisiksi, joten olen antanut niiden vielä kasvaa pituutta.

Olen jo yrittänyt aikaisemmin kuvata persianapilan herkkää vaaleanpunaisuutta siinä onnistumatta. Tässä kuitenkin on pilvisenä päivänä otettu otos, jossa se näkyy aika hyvin. Olen kerännyt sen kukkia jo jonkin verran teeaineeksi. Nyt alkaa osa kukista muodostaa siementä ja heräsi ajatus niiden keräämisestä. Ainakaan vielä eivät tuntuneet olevan kypsiä.

Kasvimaallahan on vaikka minkälaista siementä kerättäväksi! :)

 

Berliinin vihreä keidas

Kesämatka suuntautui Berliinin sykkeeseen, josta löytyi vihreääkin katseltavaa. Keskellä kaupunkia on Tiergarten, joka on suuri puistoalue. (Linkit vie Berliinin englanninkieliselle turisti-info sivulle.) 

Berliinin televisiotorni (vasen kuva) on yksi suosituista nähtävyyksistä ja jonot olivat sen mukaiset. Sieltä avautui näkymiä ympäri Berliiniä noin 200 metrin korkeudesta. Tiergarten näkyy vasemmalta toisessa kuvassa vihreänä läikkänä rakennusten keskellä. Tiergartenia halkovat autotiet, joiden keskellä on Siegessäule eli voiton patsas (oikealta toinen kuva). Siegessäulen ylätasenteelle on mahdollista kiivetä ja sieltä taas näki kaukaisuudessa televisiotornin (oikea kuva). 

En kävellyt Tiergartenia päästä päähän, mutta kuitenkin sen suuri koko tuli selväksi. Osa alueesta vaikutti melkein hoitamattomalta. Polut kiemurtelivat pusikoiden ja puiden välissä. Välillä oli isoja nurmikenttiä ja hoidetumpia alueita. Puistossa on vesielementtejä, sillä se rajautuu Spree-jokeen ja siellä on myös muutenkin vettä. 

Tiergartenissa on myös erilaisia alueita. Aluksi suuntasin kulkuni englantilaiseen puutarhaan, mutta se oli vain pieni pläntti, joka ei edes näyttänyt kummoiselta. Ruusutarha sen sijaan tarjosi kuvattavaa. 

Ruusutarha ei ollut kovin suuri, mutta ovat nämä näkymät kuitenkin sellaisia, joita ei omakotitalon pihalla saa aikaan. Siellä oli nimensä mukaisesti ruusujakin, mutta kuvani niistä epäonnistuivat. Ruusuissa oli nimikyltitkin, mutta luonnonvoimat olivat tehneet niistä lukukelvottomia.

Pienestä puutarhasta löytyi monia kauniita yksityiskohtia. Keskikuvan penkkiä reunustivat laventelit. Tällaisesta penkistä voi suomalainen vain haaveilla. 

Tiergartenin lisäksi Berliinissä on muitakin puutarhakohteita, joten jäi vielä jotain seuraavalle kerralle :)