Ei näin...

Vuosien saatossa tietoa ja kokemusta kertyy kasvimaan hoidosta. Joka vuosi kuitenkin tulee tehtyä uusia mokia. Tässä tämän vuoden hairahduksia...

Kuvan keskellä on kukkapenkki, jonka molemmilla puolilla on polku. Hunajakukka ei ole paras mahdollinen reunakasvi. Seuraavana vuonna pitää muistaa sijoittaa se penkin keskelle. Muuten kyllä tykkäsin hunajakukasta, sillä se kukki aikaisin ja oli oikea kimalaismagneetti.

 

Tässä kuvassa taas on papupenkki, jonka reunalla on persianapilaa. Kuvasta voisi luulla, että papua on vain yksi rivi, kun sisempi rivi on apilan alla...

Jos edelliset penkit olivat liian reheviä, niin mangoldipenkki oli liian paljas. Ainakin epäilen, että sen takia palstan mangoldit kituuttivat koko kesän. Olen kateellisena vilkuillut naapuripalstan komeita mangoldinlehtiä.

Kesäkurpitsaa tuli, vaikka satokausi on jo aikaa sitten loppunut. Olisi voinut varmaan laittaa enemmän lannoitetta. Talvikurpitsa on auttamattomasti myöhässä. Ei todellakaan ehdi kypsyä. Pitäisiköhän ostaa valmiit taimet seuraavana keväänä?

Salkopavulle ohjeistettiin laittamaan kolmimetriset tuet. Minun parimetriset tuet jäivät liian lyhyiksi. Papu ei kyllä minun mielestäni pahustunut siitä, että ohjasin yläilmoihin lähteneet versot takaisin alas. Jäin myös miettimään, miten olisin yltänyt poimimaan papuja kolmen metrin korkeudesta. Palstalla minulla ei ole tikkaita. Salkopavun kohdalla vois sanoa, että näin ei neuvottu tekemään, mutta oman tavan havaitsin hyväksi.

Seuraavana kesänä on taas uudet kujeet ja mokat...  ;)