Tipuja, tipuja, tipuja

Munat kuuluu pääsiäiseen ja sen myötä myös tiput. Niitä onkin pääsiäiskoristeissa monessa muodossa. Vanhat tipukoristeet on taas aseteltu esiin ja tein muutaman uudenkin.

Virpojia ei käynyt yhtään, joten itse taiteilin vitsat. Laitoin koristeita lähinnä niihin kohtiin, joissa ei ollut pajunkissoja. Tähtäsin myös värikkyyteen ja lopputulos onkin tällainen sekameteli.

Vitsojen tipukoristeen olin nähnyt jo useita vuosia sitten. Nyt vihdoin yritin toteuttaa sen. Mielestäni siitä tuli aika hauska. Liimani ei tosin ollut kovin hyvä, joten tiput saivat olla painon alla liimauksen jälkeen. No, lopputuloksesta tulikin erittäin tukeva.

Lopuksi vielä pieni pääsiäiskuvaelma. Siinä on monenmoista tipua. Kynttilän olen ostanut jo vuosia sitten käsityökaupasta. Pohjassa on nimi Maija Peltonen. Kynttilä on kyllä niin kaunis, ettei sitä raaski polttaa...

###    HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!   ###

Härkäpavun siemenien keruu ja muita siemen mietteitä

Välillä olen vilkaissut blogille tulevaa liikennettä ja olen huomannut, että useampi kävijä on etsinyt tietoja härkäpavun siemenien keräämisestä. Tuorekäyttöön niitä voi kerätä heti kun palot ovat tarpeeksi pullistuneet. Härkäpapuhan on siitä erikoinen, että se valmistaa satoa eritahtisesti. Siinä voi olla valmiitä papuja ja kukkia samaan aikaan. Ongelmallisempaa on, jos haluaa kerätä siemeniä kuivattavaksi tai seuraavan vuoden siemeneksi. Tai eihän se vaikeaa ole, mutta ei niin yksinkertaista kuin tuorepapujen keräys. 

Itse olen käyttänyt ruuaksi vain tuorepapuja, mutta viime kesänä kuivasin osan pavuista siemeneksi. Siihen käytin vuoden 2012 härkäpavun siemeniä. Olivat siis hiukan vanhoja, mutta Israelssonin puutarhakirjan mukaan itävyys säilyy härkäpavuissa 5 vuotta. Ainakin minun pavut itivät hyvin, eivätkä olleet kärsineet useamman vuoden säilytyksestä.

Vuonna 2012 tein härkäapavun kuivauksesta tarkan postauksen, jonka ohjeita noudatin myös viime kesänä. Jos on aiheesta enemmän kiinnostunut, niin suosittelen käymään Maatiaisen härkäpapu sivulla. Yhdistyksen kautta saa tilattua myös vanhoja suomalaisia härkäpapu lajikkeita ja niin tein tänä keväänä. 

Ennen siementilauksi piti jo suunnitella kasvimaa. (Laitan suunnitelmapiirroksen myöhemmin.) Suunnitelmaan vaikutti niin ylijääneet siemenet, toiveet kuin viime kesän opetukset. Yksi opetus oli, että hunajakukka lamoaa. Yllä olevassa kuvassa pitäisi näkyä polut kumminkin puolin keskellä olevaa kukkapenkkiä. No, ei näy. Toisaalta haluaisin taas kasvattaa hunajakukkaa, sillä se kukki aikaisin ja oli kimalaisten suosiossa.

Mangoldi on yksi suosikeistani, mutta vuokrapalstalla se ei viihtynyt. Minulla se oli penkissä, jossa sillä ei ollut varjostajaa ja maakin oli mullalla. Kateellisena katselin naapuripalstan komeita mangoldeja, jotka rehottivat villissä penkissä.

Sitten sain idean, että yhdistäisin nämä kaksi ongelmatapausta. Laitan siis penkin reunoille mangoldia estämään hunajakukkaa vaeltamasta. Penkin keskellä oleva hunajakukka taas varjostaa mangoldia ja toimii maanpeitekasvina. Kesä tulee näyttämään, miten suunnitelma toimii.

Hupenevilla hangilla

Alkaa päivisin olla niin lämmintä ja aurinkoista, että lumet sulaa varsinkin tienpinnoilta. Pakkasta on kuitenkin öisin, joten yllättävän hyvin hanget ovat vielä sinnitelleet tässä lämpöpommituksessa. Tosin nyt lupaa seuraavan viikon alkuun jopa +8, joten sitten saa hyvästellä nämä hanget. Lähdinkin hiihtolenkille ehkä viimeistä kertaa tänä talvena. Nautitaan vielä kun voi! :)

Autoja oli aika paljon parkkipaikalla ja sitten selvisi syykin. Siellä oli ollut juuri pienet hiihtokilpailut. Ladut olivat siis priimakunnossa! Tulin paikalle puolen päivän aikaan ja silloin aurinko oli jo lämmittänyt osan laduista sohjoksi. Metsän siimeksessä taas ladut olivat jäässä. Olisi kannattanut lähteä jo aikaisemmin, sillä sohjolla sukseni lipsui niin penteleesti...

 

Sää oli kyllä komea. Aurinko paistoi täydeltä terältä, niin että poskea lämmitti. Hiihtäjä piirtyi selvärajaisena lumelle.

Ladulta näkyi yksinäinen haapa, joka oli mielestäni kaunis. Harvoin näkee haavan "todellista" muotoa, kun se useimmin kasvaa metsässä tai haavikossa.

Lunta on tosiaan yllättävän paljon päivien lämpöön verrattuna. Aavalla, missä on vain rikkumatonta hankea, lumea vaikuttaa olevan ihan hyvin. Lumi taitaa valkoisena aika hyvin taittaa auringon säteet takaisin. Tosin taitaa +8 sillekin olla liikaa.

Taisi olla talven viimeinen hiihtolenkki. Onhan sitä tosin talvea jäljellä, mutta toisaalta ollaan jo maaliskuun puolen välin tienoilla. Tosin keksin, että jos säilön sukset autotallin viimeisimpään nurkkaan, niin sitten hiihtokelejä voisi vielä tulla. Eli jos laitan sukset oikein vaikeaan paikkaan, niin sitten niitä vielä tarvitaan...

Tuli valkeus, paljastui ryöstöretki

Alkuviikosta sateiden myötä maa maa tuli jälleen esiin ja pimeys lankesi. Oli syksyinen keli helmikuussa. Onneksi tuli taas lunta ja se vielä pysyi maassa. Taas sai hämmästellä sitä muutosta, minkä lumi tuo mukanaan. Koko maisema valaistui!

Tässä kuvassa maisema on kuitenkin aika harmaa. Kun taivaskin oli pilvessä, niin valkoista oli niin maassa kuin taivaassa. Mutta taivas ei ole sentään musta :)

Märkä lumi painoi angervoa. Oksissa näyttää olevan jäätäkin. Ei ihme, että se oli allapäin...

Onneton tammi ei osaa irrottaa otettaan vieläkään. Lehdet ovat vieläkin puussa. Metsässä on nyt helppo erottaa tammet muista puista juuri sen lehtien takia.

Kuvallinen todiste ryöstöretkestä. Eivät arvanneet ryöstäjät, että lumi paljastaa heidän puuhansa. Keväällä selviää rikoksen laajuus ;)

Pihabongaus tulee taas

Taas on se aika vuodesta, että pikkulintuja tiiraillaan ja lasketaan. Pihabongauksen järjestää BirdLife Suomi tulevana viikonloppuna eli 30.-31.1. Olen osallistunut tapahtumaan jo useana vuonna ja voin suositella sitä muillekin. Osallistuminen on hyvin yksinkertaista: Lintuja tarkkaillaan tunti ja merkille pannaan lajit ja yhtäaikaan näkyvien lintujen määrä. BirdLifen sivulla on yksinkertainen kaavake, johon kirjataan omat havainnot. Siellä myös esitellään yleisimmät lintulaudalla tavattavat lajikkeet. 

Yllä olevassa kuvassa tintit ovat siemenkranssin kimpussa. Sinitiainen katsoo jopa tuimasti, kun hänen ruokailuaan häiritään kuvauksilla. 

Tintit ovat olleet bongauksen peruskalustoa. Leudolla säällä lintulaudalla on hiljaista. Saisi siis bongauksen aikaan olla edes vähän pakkasta. Toisaalta pakkasten aikaan oli ainakin kolme päivää ihan hiljaista. Edes tintit eivät käyneet ruokailulla. Olisikohan haukka päivystänyt jossain lähistöllä?

Omenapuu on täynnä keltasirkkuja. Nämä ovat niin onnettomia, että eivät osaa syödä kuin maasta. Lintulautaa onkin lähestyttävä varovaisesti, jotta pedot eivät pääse yllättämään. Jos keltasirkut saavat olla rauhassa, niin pian saattaa kauralyhteen alla olla jopa 20 syöjää. 

Fasaanin toinen koipi on epätarkka, kun siinä on juuri kuopiminen meneillään. Todellakin kanalintu!  Fasaanit eivät ole säännöllisiä vieraita, mutta ehkä ne tulevat bongattavaksi ;)

Kaikki kuvat on otettu pakkasten aikaan. Nyt on vielä lunta maassa, mutta vesisade sulattaa sitä vauhdilla. Sitten kun alkaa taas pakastaa, niin saisi myös tulla lunta. Minulla on vielä hiihtolenkki tekemättä...

Toive, unelma ja lupaus

Ruusunmekko blogissa oli jo joulukuun lopussa ihana yleinen haaste toivo, unelma ja haaste vuodelle 2016. Nyt vihdoin päätin tarttua tähän. Näin hankien keskellä on aikaa haaveilla ja suunnitella puutarhakesää. Höpinän lomassa on lumisia kuvia, kun talvi vihdoin tuli tänne eteläänkin. Pakkasta olikin sitten oikein kunnolla, mutta onneksi tuli sitten luntakin. Nyt lupaa, että pakkanen hellittää vähän liikaakin. Koskaan ei ole hyvin ;)

Toive puutarhavuodelle 2016 on, että saisin makustella erilaisia oman palstan kasviksia. En odota suurta satoa tai että kaikkien kasvien kasvu olisi erinomaista. Mielestäni tärkeämpää on monipuolisuus. Kesällä saa jo kaupastakin huokealla kotimaisia kasviksia. Erikoislajikkeita on kuitenkin tarjolla vähänlaisesti. Niitä on minusta mukava kokeilla kasvattaa ja sitten koemaistaa.

Tässä kuvassa yritin ikuistaa lumimyräkkää, mutta eipä se oikein onnistunut. Radiossa haasteteltiin luontokuvaajaa, joka opasti lumisateen kuvaamisessa. Se onnistuu kuulemma lähinnä räntäsateellä, kun taivaalta tulee "jalkarättejä". Sitten pitäisi olla vielä valotusaikakin oikein. Vielä on opeteltavaa...

Unelma puutarhavuodelle 2016 on retki, johonkin ulkomaiseen upeaan puutarhaan. Britannian rönsyilevät puutarhat ovat jo pitkään ihastuttaneet. Taitaa jäädä haaveeksi tänäkin vuonna...

Lupaus puutarhavuodelle 2016 onkin kinkkisempi. Mikä on sellainen asia, joka on tehtävissä, mutta kuitenkin ilman lupausta jää väliin? Mieleen nousi pienen pohdinnan jälkeen kesän tuomiretki. Jo useana vuonna on ollut tarkoitus mennä katsomaan tuomen kukintaa kosken partaalle. Aina se on jäänyt väliin. Jospa tämä julkinen lupaus saisi vihdoin ja viimein toteuttamaan tuon suunnitelman. Alkukesällä on siis luvassa kuvia tuomen kukinnasta!

Toivo, unelma ja lupaus haaste ei ole kohdennettu kenellekään, joten siihen saavat tarttua kaikki halukkaat. Tämä on oikeastaan mukava poikkeus. Kenellekään ei tule paineita ja toisaalta kaikki kiinnostuneet voivat osallistua. Eli jos haaste vaikutti mielenkiintoiselta, niin tartu vain siihen :)

Valolla taidetta - Lux

Kävin taas ihailemassa valofestivaali Luxin taideteoksia. Tästä on jo muodostunut pienoinen perinne, vaikka viime vuonna en ehtinyt aiheesta postaamaan. Seuraavassa en esittele kaikkia teoksia, enkä edes oikeassa järjestyksessä. Luvassa siis makupaloja festivaalista :)

Tuomiokirkko on ollut Luxin keskiössä kaikkina niinä vuosina, kun minä olen festivaalilla käynyt. Tänä vuonnakin se oli komeasti valaistu. 8 taiteilijaa oli saanut aiheekseen ilon ja suunnitelleet valaistuksen sen mukaan.

Variaatioita oli siis useita. Tässä on vehreä kukka-aihe.

Tämä lintuvariaatio oli edellisiä vähä värisempi, mutta omalla tavalla kaunis.

Ateneumin sisällä oli van der Puijin teos 11,5 Hz. Lepotilassa näki, että teoksessa oli yksi valokaapeli, jota kaksi "moottoria" pyörittivät epätahtiin. Koneet kun pääsivät vauhtiin, niin pyöriminen oli niin vinhaa, että valokaapeli piirsi oman reittinsä. Mietin, että saako ilmiötä ikuistettua kameralla. Hyvin näytti onnistuvan. Yksinkertainen, mutta vaikuttava teos.

Annankadulla ollut Brownin ja Garretin teos Cloud oli yksi festivaalien interaktiivisista teoksista. (Niitä ei ollutkaan montaa.) Teoksen alla olevista naruista yleisö pääsi sammuttamaan ja sytyttämään teoksen sisällä ollevia lamppuja. Tässä kuvassa "pilvi" näyttää dramaattiselta, kun sitä kannattelevat kaapelit eivät näy tummassa kuvassa.

Sofiankadulla oli Reichsteinin teos He olivat täällä. Hahmoja oli useita pitkin katua ja ne lumosivat herkkyydelllään. Tässä pikku Cupido on oiva lisä. 

Pakkasta oli vieralupäivänä jotain -13. Kylmä ei päässyt tulemaan, kun oli tarpeeksi päällä. Ihmisiä oli muihin vuosiin verrattuna todella paljon. Sofiankadullekin jouduimme jonottamaan! Edellisvuosina on satanut, joka on ehkä karkottanut kävijöitä. Ehkä nyt oli tiedottamisessakin onnistuttu. Onhan se mukavaa, että on katselijoita, mutta toisaalta ei ole mukava jonottaa pitkiä aikoja. Annankadun ravintoloissa näytti olevan mukavasti ihmisiä, joten ainakin yrittäjät olivat tyytyväisiä. Ja olen minäkin matkaan tyytyväinen. Kaikenlaista kaunista tuli nähtyä ja vielä ilmaiseksi! :)

En ole vähään aikaan muistanut toivottaa uusia lukijoita tervetulleeksi, vaikka lukijat ovat yksi tämän bloggaamisen suola. Joku saattaa tulla mainittua toiseen kertaan, mutta olette sitten kaksinkertaisesti tervetulleita ;) Lämpimästi tervetuloa  lukijoiksi:

Gitta, Saaristo puutarha, Anneli A, Tarja ja Ruusunmekko