16.9.2013

Sienestystä vai kuntoilua?

Syksyn tullen tekee taas mieli mennä sienimetsään. Enkä ole yksin. Nettimartta oli nimensä mukaisesti mennyt sieneen marttojen kanssa ja saanut samalla paljon tietoa. Sadun blogin sienimetsäkuvat innostavat tarttumaan sienikoriin. 

En ole kummoinen sienestäjä, mutta viime vuonna vähäisillä tiedoillani pärjäsi hyvin. Suppilovahveroita tuntui olevan yhdellä jos toisella sienimättäällä. Karvarouskuja en silloin löytänyt yhtään, mutta taisin etsiä vääristä paikoista ja vähän liian myöhään. Yllätys olikin iloinen, että löysin karvarouskuja näin kuivan kesän jälkeen pienestä metsiköstä. Vain kilon verran, mutta saa siitä muutamat sienisalaatit.

Löytyihän se karvarousku...
Muita sienikuvia ei sitten olekaan, kun kännykällä otetut sienikuvat epäonnistuivat tuota ylhäällä olevaa lukuunottamatta. Pahus... No, lukijat pääsevät tunnelmaan maisemakuvien kautta.

Näkymä puolesta välistä rinnettä - vielä on kivuttavaa
Tähän metsään menen rinnepolkua pitkin ja polku on aika jyrkkä ja pitkä. Yllä oleva kuva on jostain rinteen puolesta välistä, joten metsikkö on aikamoisella kumpareella. Sää oli komea heti aamusta, eivätkä hirvikärpäsetkään kiusanneet. Edellisellä kerralla olin nitistänyt 5 kiusaajaa.

Suppismetsä
Kuvan ottamisen vierestä sitten löysimme vihdoin muutaman suppiksen. Olin jo alkanut epäillä, että minua vaivaa jokin suppissokeus. Olivat vasta nousemassa, joten eiköhän niitä tule lisää. Minun puolesta saisi jo sataa, jotta sienestys ei mene vain kuntoiluksi.

10 kommenttia:

  1. Kyllä kuivuus verottaa sienikantaa ankarasti. Haperoita kyllä löytyi ja lampaankääpiä. Minä kun kerään vain suoraan pannulle pantavia sieniä.

    Karvarouskut ovat kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta haperot jää metsään, kun en tunne niitä. Pitäisi taas mennä sienikirjan kanssa metsään.

      Karvarouskut ovat hyviä aloittelijan sieniä siinä mielessä, että ne ovat niin omanlaisensa näköisiä. Ne on helppo tunnistaa.

      Poista
  2. Suppipset ovatkin jänniä kerättäviä. Ensisilmäyksellä niitä ei huomaakkaan ja kun silmä tottuu niitä sitten alkaa löytymään. Tosin meilläkin on ollut kuivaa ja sienireissuni saalis oli vähäinen, ehkäpä ne vielä ilmestyvät:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari kertaa on jo käynyt suppiksia etsiessä, että niitä löytyykin siitä kengän vierestä. Sitten kun nostaa jalkaa, niin huomaa tallanneensa jo muutaman päälle :(

      Poista
  3. Minun metsäpaikoissa ei ole suppiksia ollenkaan. Äidilläni on oma paikka, mutta hän pitäköön vahveronsa:) Ihanan näköistä metsää. Helppokulkuisen näköistä sammalikkoa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suppismetsässä silmä lepää, kun se on niin ihanan vihreä. Toivotaan, että sinun metsäpaikkoihin vielä nousee suppiksia.

      Poista
  4. Suppiksia uhkaa kyllä nyt paikoin kuivuus. Muutamat alut kuivemmilla paikoilla uhkaavat kuivua ennen kunnon kasvua. Pari yötä kunnon sadetta voisi auttaa. En tosin oikein toivo päiväkausien sateita, kuten viime vuonna oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liika on aina liikaa. Sopivasti kun sataisi, niin saataisiin kosteutta sienille ja aurinkoa ulkoilijoille. Saa nähdä minkälainen syksy tulee.

      Poista
  5. Hieno tuo suppismetsäkuva! Minä en ole löytänyt yhtään suppilovahveroa. Karvarouskutkin ovat pystyynkuivuneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suppismetsäkuvasta tuli yllättävän hyvä, kun ottaa huomioon, että otin kuvan kännykällä. Tuntuu muuten kännykkäkuvat olevan järjestäen haaleita, joten vähän tummensin tuota kuvaa.

      Nyt taitaa olla luvassa sadetta. Toivotaan, että tulee suppiksille riittävästi.

      Poista

Kiitos kommentista!