Keltaista

Kävi kuten Scillan blogissa. Vasta kuvauksen jälkeen huomasin, että kuvaamani kukat ovat saman värisiä. Keltainen on kyllä tyypillinen syyskukkien väri, joten sekin selittää yhteensattumaa.

Kehäkukkaa pienessä maljakossa

Kehäkukka on uskollinen ja kukkii varmasti. Se kuuluu kasvimaani vakio kasveihin. Kerään sen terälehtiä teeaineeksi, se karkottaa tuholaisia  ja onhan se nättikin. Sen voi kai sanoa olevan leikkokukka, mutta mielestäni siitä ei saa pitkiä kukkavarsia. Ainakaan jos haluaa säästää varsia, niin että saa uusiakin kukkia. Kun säästelee varsia, niin poimitut kukkavarret ovat varsin lyhyitä. Pieni maljakko on tarpeen.

Kääpiösamettikukka

Toissa vuonna kääpiösamettikukkien esikasvatus meni penkin alle. Tänä keväänä en edes yrittänyt. Taimimyymälässä törmäsin valmiisiin taimiin ja ostin sitten... yhden taimen. Saituus ei osunut oikeaan kohteeseen, sillä samettikukka on ollut ihana. Seuraavana vuonna ostan useamman ja laitan rivin niitä täyteen. Täytyypä muistaa lisätä tuo vinkkilistaan.

Kultapallo ja jalokärhö

Kyllä luonto antaa anteeksikin. Viime kesänä kultapalloon iski härmä. Kerrankin olin nopea liikkeissäni ja katkaisin koko kasvin. Vähän sen jälkeen luin, että härmästä on ennemmäkin esteettistä haittaa, eikä se leviä lajista toiseen. Olin siis ollut aivan liian innokas. Pelkäsin jo, että kultapallo kuolee pois. Tänä keväänä se kuitenkin nousi taas maasta. Ei ehkä niin rehevänä kuin toissa kesänä, mutta kuitenkin. Nyt loppukesästä on sitten saanut nauttia upeasta kukkien värikontrastista. Tämä saattaa olla viimeinen kesä, kun se on edes mahdollista. On suunnitelmissa, että kultapallo siirrettäsiin muiden perennoiden kanssa toiseen paikkaan. Jalokärhö jäisi yksinään paikalleen. Se on kukkinut paikallaan kiitollisesti jo viisitoista vuotta eli se on selvästikin paikassa jossa viihtyy.

Kultapallon myötä astuin blogissani kasvimaan ulkopuolelle. Tarkoitus on edelleen painottaa kasvimaapuolta, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.