Nuoskalumesta neitoperhoseen

Eilen oli maa valkoisena nuoskalumesta ja tänään auringossa lämmitteli neitoperhonen. Kovin nopeasti vaihtui sää. Viime viikolla kevät otti oikein kunnolla takapakkia, kun rakeita, luntaa ja räntää tuli harva se päivä. 

Eilen koivuangervopensaat olivat kovin talvisessa asussa. Kuva oli kuin suoraan tammikuulta!

Aikaisemmin viikolla tuli rakeita oikein ropisemalla. Yhtenä päivänä vähän pienenpää, toisena isompaa. Taisi yläpilvissä  ilmamassat tanssia ripaskaa, kun se maanpäällä näkyi rakeina ja kuului ukkosena.

Aikaisin kukintansa aloittaneet saivat rakeet niskaansa. Kuvassa sinivuokko sinnittelee rakeiden joukossa. Se taitaa olla kuitenkin sen verran sitkeä sissi, että muutamat rakeet  ei sitä lannista.

Tänään aurinko paistoi täydeltä terältä ja lumesta ei ole tietoakaan. Uskomatonta, että eilen maisema oli aivan talvinen ja tänään kevät etenee täydellä tohinalla. Kivijalan vieressä, lämpimällä paikalla sinililja ei aikaile, vaan kukkii jo tosissaan. Avoimella paikalla narsissit ja tulppaanit ovat vasta nousemassa, mutta suojaisessa paikassa niiden lehdet ovat jo täysmittaiset. 

Lämpimälle paikalle pysähtyi neitoperhonen, joka tankkasi lämpöä niin ahnaasti, että kerkesin hakea sisältä kameran ja ikuistaa sen. Kovin ovat siivet rispaantuneet. Tämä on käsitteekseni talvehtinut yksilö. Toivottavasti se löytää mesikasveja.

Olen kuullut lapsuudessa leikkimielisen ennustuksen, jonka mukaan tuleva kesä on sellainen kuin minkälaisen perhosen ensimmäisenä keväällä näkee. Kerran näin ensimmäisenä nokkosperhosen, mutta onneksi en sinä kesänä kaatunut nokkospuskaan. Mitähän neitoperhosesta voisi päätellä? Kesästä tulee neitoinen ... ;)