Teijon satumetsä

Kävin Teijon retkeilyalueella (Salon seudulla) lenkillä ja otin sieltä kännykällä muutamia kuvia. Tarkoitus oli kiertää reitti, joka ohittaa pirunpellon. En kuitenkaan aluksi löytänyt polkua. Sitten kun löysin oikean polun kadotin sen jatko-osan, joka jatkui autotieosuuden jälkeen. Opasviittoja ja karttoja olisi siis saanut olla enemmän. No, kiertelin sitten omia reittejä ja näin kaunista metsämaisemaa.

 

Polku vei korkealle kalliolle Matildajärven rannalle. Näillä tienoin polku myös "hävisi", sillä kalliolla ei näkynyt enää juntua. Vähän kun kuljin pois rannasta, niin huomasin, että olen itse asiassa luontokeskuksen takapihalla. 

 

Edellisessä kuvassa oleva poukama on tässä kuvattu rannalta. Tässä voisi lämpimämmällä säällä uida, mutta käyntini aikana oli sen verran kylmää, että ei tullut mieleenkään. Sain sitäpaitsi sadekuurojen takia olla aivan rauhassa. En tavannut poluilla ristin sielua. Sadepilvistä oli sekin hyöty, että ne tekivät yllä olevasta kuvasta aika draamaattisen.

 

Tämä viimeinen kuva on syy, miksi kutsun Teijon metsää satumetsäksi. Pienen metsän läpi solisee puro, jonka penkereet ovat sammaleesta vihreät. Polku kulkee monin paikoin puron vieressä, joten sitä pääsee ihastelemaan monessa kohdassa. Olin nähnyt tämän puro-osuuden jo aikaisemmin, mutta yhä edelleen se ihastutti. Metsä on mielestäni puron kohdalla taianomainen, satumainen.