Mustilan atsleat

Kävin Mustilan arboretumissa yleisöopastuksella. Aikaisemmin olin katsellut siellä kasveja opasvihkon avulla. Viime vuoden käynnistä tein postauksenkin. Voin suositella yleisöopastusta, sillä sen hoitaneella metsänhoitajalla oli todella paljon ja mielenkiintoista kerrottavaa. Koska opas itse hoitaa aluetta, niin hänen havaintonsa oli omakohtaisia.

Kahvila ja lipunmyynti on idyllisessä riihitalossa keskellä puita. Puupuistosta saa jo maistiaisen heti ensiaskelilla. Taimimyymälä toimii samassa pihapiirissä.

Lähdin retkellä kesäkuun alussa, sillä halusin nähdä alppiruusut kukassa. Kukkivat pensaat olivatkin komeita. Monet niistä olivat 2-3 metriä korkeita.

Alppiruusut on istutettu Mustilassa puiden suojaan. Ne kuulemma pärjäävät avoimellakin paikalla, jos vain muistaa suojata ne. Opas kuitenkin muistutti, että aina välillä tulee todella kylmä talvi. Puiden suojassa olevat alppiruusut säilyvät paremmin hengissä erittäin kylmistä pakkasista. 

Opastuskierroksella saimme tietoa monista kasveista. Yksi kiinnostavimmista oli mielestäni kiinanlaikkuköynnös (kasvaa kuistilla). Se voisi tehdä pieniä kiivin makuisia hedelmiä, jos vierekkäin olisi hede- ja emikasvi tai se olisi kaksikotinen. Valkoiset laikut ovat vain hedekukkaköynnöksissä, joten useimmissa puutarhoissa on vain hedekukkaa eikä siksi ollenkaan marjoja. 

Menin alppiruusuja katsomaan, mutta ihastuin atsleoihin. Ensinnäkin alppiruusut ei tuoksu, mutta atsleoiden tuoksu huumasi niiden läheisyydessä. Yllä olevassa kuvassa juuri nuuhkitaan kyseistä  tuoksua ;) Toiseksi alppiruusuissa ei ole keltaista väriä. Mustilassa oli risteyttämällä saatu hennon keltainen kukka, mutta väri oli tosiaan niin hento, ettei sitä saanut kameralla tallennettua. Keltainen ei ole lempivärini, mutta kyllä se mukavasti piristää joukossa.

Pääpolulta kannattaa ehdottomasti poiketa atsleoiden laaksoon. Polun pätkä ei ole pitkä, mutta kukkaloisto oli hurmaava. Monen väriset pensaat muodostavat ihanan värikylläisyyden.