Vuosi 2014 kuvina

Olen tehnyt tänä vuonna aika paljon kuvakollaaseja eri kuukausista. Näin vuoden lopussa onkin hyvä koota ne yhteen. Syksyllä opiskelu vei täysin aikani, joten silloin en kerkenyt postaamaan saatikka kollaaseja tekemään. Tämän takia kollaasit elokuusta marraskuulle ovat aivan uusia.

TAMMIKUU

Lunta tuli tammikuussa

HELMIKUU

Lunta oli, mutta ei paljoa, sillä ei peittänyt talviotakaan.

MAALISKUU

Kevättä jo ilmassa

HUHTIKUU

Pääsiäinen ja kevään kukkijat

TOUKOKUU

Hellepäiviä oli useita

KESÄKUU

Sateinen, kuten useat sadepisarat todistaa

HEINÄKUU

Käynti Kultarannassa ja niityllä...

ELOKUU

Satoa ja perhosia

SYYSKUU

Kasvimaa rehevänä ja paprikasadon korjuu

LOKAKUU

Ruskaa yliopistolla ja kukkasipuleiden istutus

MARRASKUU

Aika lämmin ja kuiva

JOULUKUU

Sadetta, mutta jouluksi tuli lunta

 *************  ONNEA VUODELLE 2015!  ***************

Jouluajan rauhaa

Opiskelukiireitä on ollut tänä syksynä niin, että blogi on jäänyt ilman päivitystä. Jouluna lupasin itselle kolme päivää vapaata, joten nyt ehtii hiukan postatakin. Tässäpä siis kollaasi joulusta. Opiskelen Turussa ja kuljen usein tuomiokirkon ohitse, jota koristaa tähän aikaan komea joulukuusi. Siinä on kuulemma yhtä monta lamppua kuin kirkolla on ikää eli yli 700! Aika moinen määrä...

*****   Rauhaisaa jouluaikaa kaikille!   *****

Perhosia ja loppukesän kukkijoita

Vihdoin sain pihalla pyörineen amiraali-perhosen ikuistettua. Se vietti vaikka kuinka kauan aikaa auringonkukassa. Pääasiassa siivet supussa, joten edustavan kuvan saamiseen tarvittiin kärsivällisyyttä.

Lintulaudan siemenroskat siivottiin keväällä kasvimaalle ja sitten ilmestyi kauraa ja auringonkukkia yhteen jos toiseen kohtaan. Ei ollut paras ajatus :( Minulla on kuitenkin ollut hankaluuksia kasvattaa auringonkukkaa, niin nyt sain niitä ilman kylvöä. Useimmat kitkin pois, mutta sopiviin paikkoihin jätin taimenet kasvamaan. Pari siirsinkin, kun penkkiin oli tullut aukkokohta. Kuvassa on juuri yksi näistä siirretyistä auringonkukista. Ei näytä siirto häirinneen.

Tämä perhonen tykkäsi enemmän oreganosta. Aataminaikuisen eläinkirjan mukaan tämä olisi karttaperhonen. Sitä kuulemma satunnaisesti tavataan Suomessa. Jos joku lukija tunnistaa lajin ja osaa sanoa, menikö lajimääritys poskelleen, niin kiitollisena ottaisin tiedon vastaan. 

Nyt tulee enemmän näitä loppukesän kukkijoita. Ensimmäinen oli tuo amiraalin kanssa kuvassa ollut auringonkukka. Tässä kuvassa on kultapallo. Ihanan keltaisena se kukkii, mutta toisaalta sitä katselee vähän haikeana. Kultapallo on mielestäni loppukesän kukkija ja näin saattelee meitä jo kohti syksyä. Tosin nämä hurjat helteet ovat varmasti jouduttaneet kukintaa.

Loppukesän airut on myös nauhus. Nyt kun nauhukset ovat esillä uudessa perennapenkissä, huomasin niiden erikoisen kukkavanan. Ensin lehtien yläpuolelle nousee pieni lehtinuppu, jonka auetessa sisältä paljastuu kukkia. Vielä en ole näissä nähnyt perhosia, mutta toivoisin niiden houkuttavan ainakin neitoperhosia.

 

Viime postauksessa oli vain pensaspavun kuva. Nyt oli jo papuja kerättäväksi asti. Nämä ovat 'Primel' lajiketta. 'Borlotto' papua saa vielä vähän odottaa. Elokuu on kyllä nimensä mukainen! :)

 

Mäkimeiramin mesi houkuttaa

Mäkimeirami eli oregano kukkii yrttitarhassa ja houkuttaa monenlaista siivekästä. Sen mesi taitaa olla aika hyvää!

Luulin kuvan perhosta kaaliperhoseksi, mutta eläinkirjan mukaan naurisperhonen on aika samanlainen. Jälkikäteen lajimääritystä on vaikea tehdä, kun kuvassa siivet on supussa. No, tällainen tuli myös nopeasti mesiaterialle. Pian piti taas kisailla lajikumppanin kanssa. Aika rispaantuneet siivet...

Enemmän mäkimeiramissa näkyi kimalaisia. Tosin uutisissa kerrottiin tämän kesän olevan huono perhosvuosi. Ehkä perhosia on vain vähemmän liikkeellä. Kimalaisilla ei ollut aikaa poseerata, kovin kiire näytti olevan.

Ja taas oli kuvaaja liian myöhässä ja sai vain peräpäästä kuvan ;) Karvoitus ja siiven mosaiikkimaisuus näkyy kuitenkin hyvin tässä kuvassa.

 

Kävin katsomassa kesäkurpitsaa tiistaina ja poimin kaksi söpöä kurpitsaa. Tein niistä kesän ensimmäiset marinoidut kesäkurpitsat. Lauantaina puskassa oli jo tämmöinen jötikkä! Missä välissä se oli noin isoksi kasvanut? Se ja muutama sen kaveri pääsivät kesäkurpitsagratiiniin. 

Kesäkurpitsani ei ole kovin kuvauksellinen, kun kasvatan sitä kompostikukkulalla, joka on päällystetty mustalla muovilla. Komposti koostuu oksasilpusta, edellisvuoden lehdistä ja kanankakasta. Lisään vielä niille tomaattilannoitettakin. Tällaisella kukkulalla ovat ainakin minun  kesäkurpitsat viihtyneet.

 

Lopuksi vielä Borlotti-pavun kukka. Ihanan hentoisen vaaleanpunainen! Papu on selvästi Primel-lajiketta korkeampi ja minun tukikepeistä tahtoo loppua pituus. Satoa saa odotella vielä jonkin aikaa.

 

Kierros Kultarannan puutarhassa

Naantalin Kultarannan puutarhaan järjestetään opastettuja kierroksia näin kesäaikaan. Minulle on kehuttu paikkaa, joten kesämatkalla poikkesin sinne.

Prsesidentin kesäasunto näkyy melkein heti puitten välistä. Huipulla ei ole Suomen lippua eli presidentti ei ole paikalla. Opas oli kohdannut presidenttejä useamman kerran vuosien aikana opastuksen aikana, mutta meidän ryhmällä ei ollut tällaista onnea.

Kultarannan on perustanut Alfred Kordelin, jonka patsas näkyy kuvassa. Hän oli köyhistä oloista, mutta keräsi kaupan avulla suuren omaisuuden. Hänellä ei ollut vaimoa ja hän vitsailikin laittavansa Kultarantaan ne rahat, jotka vaimo olisi tuhlannut. Kordelinin laskujen mukaan vaimo olisi käyttänyt miljoonia...

Puutarhassa on eri osioita, joilla on omat nimensä. Kuvassa näkyy ruusutarha. Siellä oli useita ruusulajikkeita esim. Tellervo, joka sai nimensä yleisökilpailussa.

Kultaranta on nimensä mukaisesti meren rannassa. Puiden välistä siintää sinisenä meri. Rannan katselutasanteelta näkyy vastarannalla Naantalin keskusta, jonka kirkon torni on helppo tunnistaa.

Puutarhassa oli kukkaistutuksia. Alue on kuitenkin sen verran laaja ja nurmikentät niin suuria, että kukat melkein hukkui sinne. Tämäkin etualalla oleva iso daaliapenkki näytti näissä puitteissa jotenkin pieneltä. 

Mielestäni puutarhassa oli komeinta tuo kuvassa taustalla näkyvä pylväshaapakuja. Olen nähnyt vain muutaman pylväshaavan ryhmiä ja mielestäni ne ovat aina olleet hiukan oudon näköisiä. Näin suurena ryhmänä ne pääsivät kuitenkin oikeuksiin. Nehän ovat kuin sypressit, jotka rytmittävät Etelä-Ranskan maisemaa.

Kultarannan puutarha oli minulle pieni pettymys. Siellä ei ollut valtavia monen lajin perennapenkkejä. Ehkä sellaiset ovat yksityisellä puolella. Toisaalta pienen demokratian ei kannatakkaan panostaa presidentin puutarhaan. Kultarannassa parasta oli mielestäni suurten nurmikenttien tarjoamat näkyvät ja lukuisat pylväshaavat. Sellaista ei voi nähdä pienissä kotipuutarhoissa.

 

Lopuksi vielä heinäkuun kollaasi. Heinäkuuhun kuuluu kukkivat niityt ja puutarhan kukat. Hyötykasvien kukat lupaavat satoa, kun taasen vadelma on jo valmista suuhun. Kuva Kultarannasta muistuttaa, mihin kuun puutarhamatka suuntautui.

Niityltä teeyrttejä

Helteiseltä niityltä kävin keräämässä teehen aineksia eli hortoja. Eihän siellä teepensasta kasva, joten virallisesti niistä aineksista ei synny teetä. Kuten moni muu kutsun kuitenkin niistä haudutettua juomaa yrttiteeksi.

Sopivan niityn löytyminen ei ole aivan itsestään selvää. Edellisen vuoden niitty on tänä vuonna ehkä laitettu kauralle. Monia sopivia hortoja löytyy ojista, joten niillä on monesti vakipaikat.

Minulla teeyrttien "raamattu" on Raipala-Cormierin 'Luontoäidin kotiapteekki' . Kerään lähinnä vähän vaikuttavia hortoja, joilla lääkitsen flunssaa tai juon niitä muuten vaan. "Voimakkain" keräämäni horto on mielestäni yllä kuvassa oleva mesiangervo. Siinä on kuulemma samoja ainesosia kuin aspiriinissa. Käytän sitä sen lääkinnällisten ominaisuuksien takia hyvin harvoin.

 

Toinen vakiokerättävä horto on siankärsämö. Sitä kuluu flunssan hoidossa. Kuvassa on myös niityn äänimaailman yksi luoja eli heinäsirkka. Siritys oli kova helteessä.

 

Puna-apilaa keräsin taas eniten. Se sopii flunssan hoitoon. Toisaalta se on niin mieto, että sitä voi juoda huoletta muutenkin. Kuivuneet kukkanuput ovat myös aika herttaisia...

Satoa tulossa

Nyt on yksi jos toinen kasvi kypsyttämässä satoa. Kohta sitä saa!

Karviainen alkaa olla hyvän kokoista. Makutesti kuitenkin paljastaa, ettei se vielä ole kypsää.

Vadelmapuska on jo pidemmällä. Se on saanut jo muutamia marjoja kypsäksi. Suurin osa on vielä raakoja, mutta pian kotivadelmia saa taas syödäkseen.

 

Nauriista osa on jo korjuukokoisia. Osa pitää korjata alamittaisina, sillä penkki tarvitsee harvennusta. Kuvassa on lajike 'Snowball', joka ainakin viime vuonna oli todella hyvän makuinen. 'Golden Ball' olisi vienon keltaisena kuvauksellisempi, mutta enpä huomannut asiaa kuvatessa. 

Omenat ovat jo kauniita, mutta pieniä. Tätä satoa saa luultavasti odottaa vielä jonkin aikaa. Kotiviljelijän pitää olla vielä kärsivällinen.