Käpyjä pensasmustikan juurelle... ja oravalle

Punaherukoiden viereen olin jo aikaa sitten ideoinut pensasmustikka-aitausta. Siinä ei tahdo oikein muut kasvaa, kun herukat vie maan voiman. Ajattelin, että pensasmustikat saisivat turpeessaan olla rauhassa. Aika näyttää, pitääko tuumailuni paikkansa. 2m x 1m kokoiseen aitaukseen laitoin kaksi ostomustikkaa ja keskelle oman ikivanhan pensasmustikka rääpäleen, joka oli kituuttunut kukkapenkissä. Paljon jäi siis turvepintaa paljaaksi. Pinnalle keksin poimia metsästä käpyjä.

Seuraavat kuvat olen ottanut jo aikaisemmin. Ei olisi tänään saanut näin ihanan aurinkoisia kuvia. Niin, metsässä käpyjä riittää.

Kun sieniretki meni mönkään, niin keräsinkin katetta pensasmustikoille. Jäkälää uskalsin ottaa, kun se oli jo valmiiksi irronnut maasta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun kerärin katetta ja siksi jo tiesin kerätä muutakin kuin käpyjä.

Tällainen mustikka-aitaus minulle nikkaroitiin :) Maakangas on vielä rumasti, kun en arvannut sitä vielä leikata. Tähän toin nuo edellisen kuvan kateaineet. Ensimmäisen käpylastin jälkeen käpysilppua löytyi ainakin kahdesta kohtaa muualta puutarhasta. Ensin niitä vähän ihmettelin, kunnes tajusin, että orava oli löytänyt kävyt. Se oli varmaan ajatellut, että kyllä palvelu pelaa. Hänelle tuodaan oikein metsästä asti käpyjä syötäväksi... 

Aitauskuvassa keskellä oli vanha "rääpäle", joka turpeessa innostui kasvamaan ja tekemään sen ensimmäiset mustikat. Ne eivät kyllä ehtineet kypsymään, kun maa-artisokkakin varjosti, mutta ehkä seuraavana kesänä on jo toisin. Ostopensasmustikat ovat vielä vaatimattomia, mutta kuulemma kasvavat isoiksi. Ehkä ensikesänä saan maistella omia pensasmustikoita! :)

Ruskakuvia ja haastevastauksia

En mennyt erikseen ruskakuvia metsästämään, vaan kuvasin sitä mikä osui matkani varrelle. Miten tuntui, ettei komeata ruskaa ollut hirveästi. Olinkohan liian myöhään liikkeellä tai sitten säät eivät ole suosineet ruskaa. Ruskakuvien lomassa vastailen Vaalean vihreää blogista saamaani Liebster Awards haastekysymyksiin. Kiitos huomiosta! :)

Vaahtera hehkuu syksyn väreissä

1.     Mikä on pieni puutarhahaaveesi?

Haluaisin parsapenkin kasvimaalle. Tarkoituksena on tilata sitä keväällä.

 

2.     Entä suurempi puutarhahaaveesi?

Mehiläispesän perustaminen houkuttaa, mutta en tiedä mihin sen lykkäisin pienellä tontilla.

 

3.     Jos saisit suurehkon summan rahaa, mutta sitä ei saisi käyttää puutarhaan. Mitä muuta olisi hankintalistalla?

Vaikka mitä, matkustelukin olisi kivaa...

 

Tässä lehdet värittävät enää metsän pohjaa

 

4.     Onko sinulla joku johtotähti puutarhan hoidossa? Ihminen puutarhojen takana, tai joku tietty tyyli tai tietty puutarha, josta otat mallia.

Enemmän luen kasvimaaoppaita. Hyllyssä on Ulla Lehtosen ja Minna Siltalan teokset. 

 

5.     Minkä koet puutarhassasi haasteeksi?

Alkukesän kitkeminen uuvuttaa, mutta onneksi loppu kesästä kiitos seisoo.

 

6.     Onko mielessä lempikirja tai lempikirjailija, jota suositella muille?

Kävin juuri katsomassa elokuvan 'Yksin marssissa', joka pohjautuu kirjaan. Siinä on perunankasvatus tärkeässä asemassa, joten se tarjoaa viherpeukalollekin viihdettä. 

Pensasruska ;)

 

7.     Miten rentoudut?

Lukemalla, ja kesällä puutarhakierros rauhoittaa.

 

8.     Tiedätkö heti, mitä haluat, vai joudutko paljonkin pohtimaan eri vaihtoehtoja?

Hmm, lähdin miettimään tätä ostosten kannalta. Yleensä tiedän mitä haluan, mutta tarpeellisuuden pohdinta voi viedä aikaa. 

 

9.     Teetkö asiat hyvissä ajoin, viime tipassa vai myöhässä?

Vaihdellen.

Luonnossa punainen väri oli leiskuvampi

 

10.   Mistä tulet hyvälle mielelle?

Hyvän mielen tuovat läheiset, hyvät tarinat, sammalmätäs, itsekasvatettu papu...

 

11.   Miltä toivot puutarhasi näyttävän viiden vuoden kuluttua?

Satoisalta :)

 

 

Haasteen säännöt olivat seuraavat: 

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Haasteeseen oli mukava vastailla, mutta en laita tätä haastetta enää eteenpäin, kun se näyttää aika hyvin jo puutarhablogeissa kiertäneen. 

Porkkanaa penkistä kakkuun

Oli aika jättää kasvimaapalsta talvilevolla ja nostin viimeisetkin porkkanat ja palsternakat.

Eipä niitä porkkanoita hirveästi enää ollutkaan, kun niitä on hiljalleen koko ajan käytetty. Kaikkein suurimmat on tullut jo aiemmin nostettua ja violetti 'Purple Haze' ei näytä edes kasvavan kovin suureksi. Alkukesästä siirtelin taimia aukkopaikkoihin, mutta porkkanat ovat selvästi kärsineet tästä, sillä siirretyt ovat aivan pieniä. Palsternakka 'Student' kasvatti aika vaatimattamat juurekset. Onhan se tosin maatiaislajike. Harmi, että se ei itänyt omalla kasvimaalla, niin olisi saanut seuraavana kesänä omaa siementä.

Tillistä ei enää ollut muuta kuin kavauksellista iloa. Sitä onneksi keräsin jo aikaisemmin, mutta yllättävän nopeasti siitä menee satokausi ohi. 

Olemme puutarhassa blogissa tehtiin tänä huonon omensadon syksynä kakku porkkanasta. Siitä sainkin idean laittaa omaa porkkanasatoa myös kakkuun. Muokkasin vaahterasiirappista porkkanakakkureseptiä ja sain kuvan ikuistaman lopputuloksen. Tein reseptin vain puolikkaana, niin sain normaalikorkuisen kakun. Kookoksen sijaan käytin mantelia ja pekaanipähkinää. Pinnalle laitoin vaahterasiirapin sijaan pekaanipähkinää. Kakusta tuli hyvin kostea, mikä oli haluamani lopputulos. Sitten kakkua syömään! :)

Sienien sijaan vettyneitä mustikoita

Sieniretki olisi voinut päättyä huonomminkin. Olisin saattanut tuoda kotiin vain hirvikärpäsiä. Siihen verrattuna metsässä syödyt vettyneet mustikat olivat oikein hyvä saalis ;)

Hyväksi havaitusta suppismetsästä ei löytynyt kuin muutama kämäinen yksilö. Onko se kuitenkin ollut niin kuivaa, että sieniä ei ole noussut?

Vettyneitä mustikoita kuitenkin riitti. Niitä popsin, kun kohdalle osui. Taisin saada mustikoista hyvin nestettä, kun en  tarvinnut vesipulloa ollenkaan.

Puolukoitakin oli tarjolla, mutta ne ovat liian happamia minun makuuni. Kuvan puolukat ovat valinneet varsin erikoisen kasvupaikan. Luulisi, että siinä on aika kuivaa.

Aurinko paistoi kauniisti. Se korosti sammalen ja jäkälän värejä. Tosin valoa oli monissa paikoissa niin paljon, että niistä olisi tullut ylivalottuneita. No, pian valoa on niin vähän, että ei ole enää sitä ongelmaa.

Kotiin ei siis tullut sieniä eikä mustikoita. Raikasta happea sain oikein kunnolla. Sitä todisti tämä pieni naavan alku. Loppujen lopuksi ihan onnistunut reissu! :)

Kukkaista satoa

Keräsin kukkia kasvimaalta kuivattavaksi. Käytän niitä yrittiteehen. Kehäkukan terälehdet ovat minulle jo tuttuja, mutta tämän syksyn "uutuksia" ovat ruiskukka ja pensaskrassi. Raipala-Cormierin 'Luontoäidin kotiapteekki' kirjan mukaan ne sopivat hyvin teehen ja ovat vaikutuksiltaan mietoja. Tämä on mielestäni tärkeää, jotta niitä voi huolettomasti käyttää.

Persianapilaa on tässä aika vähän, mutta olen keräillyt sitä jo aikaisemmin. Eikä tässä muutenkaan ole kaikki. Kukkia pitää keräillä vähän väliä, kun uusia kukintoja muodostuu. Tuo pensaskrassi vähän epäilyttää. Tekeeköhän se teestä kirpeän?

Laskin kukat käsistäni pöydälle ja aurinko paistoi kauniisti viistosti. Oli ikuistettava tämä valon ja värin iloittelu!

Kukintojen lisäksi kasvimaalta lähti myös kukkien siementä. Auringonkukan kukkalapoja otin kuivaukseen takan päälle. (Kuvan lapa oli kyllä jo ihan laho.) Siemenlapoja ajattelin virittää talvella seipääseen tinttien iloksi. Näyttävät ainakin maistuvan, kun osa on jo lähtenyt parempiin suihin.

Aikaisemmin kirjoitin jo krassikapriksien reseptistä, jota tein nyt pienen määrän. Lopputulos ei ole kovin kuvauksellinen, mutta on maultaan mielenkiintoinen. Alkumaku on kuin kapriksessa, kun loppumaku muistuttaa piparjuurta. Sopivat mielestäni hyvin munavoileipään. Kuinka moni suomalainen voi sanoakaan tehneensä kapriksia... :)

Ei näin...

Vuosien saatossa tietoa ja kokemusta kertyy kasvimaan hoidosta. Joka vuosi kuitenkin tulee tehtyä uusia mokia. Tässä tämän vuoden hairahduksia...

Kuvan keskellä on kukkapenkki, jonka molemmilla puolilla on polku. Hunajakukka ei ole paras mahdollinen reunakasvi. Seuraavana vuonna pitää muistaa sijoittaa se penkin keskelle. Muuten kyllä tykkäsin hunajakukasta, sillä se kukki aikaisin ja oli oikea kimalaismagneetti.

 

Tässä kuvassa taas on papupenkki, jonka reunalla on persianapilaa. Kuvasta voisi luulla, että papua on vain yksi rivi, kun sisempi rivi on apilan alla...

Jos edelliset penkit olivat liian reheviä, niin mangoldipenkki oli liian paljas. Ainakin epäilen, että sen takia palstan mangoldit kituuttivat koko kesän. Olen kateellisena vilkuillut naapuripalstan komeita mangoldinlehtiä.

Kesäkurpitsaa tuli, vaikka satokausi on jo aikaa sitten loppunut. Olisi voinut varmaan laittaa enemmän lannoitetta. Talvikurpitsa on auttamattomasti myöhässä. Ei todellakaan ehdi kypsyä. Pitäisiköhän ostaa valmiit taimet seuraavana keväänä?

Salkopavulle ohjeistettiin laittamaan kolmimetriset tuet. Minun parimetriset tuet jäivät liian lyhyiksi. Papu ei kyllä minun mielestäni pahustunut siitä, että ohjasin yläilmoihin lähteneet versot takaisin alas. Jäin myös miettimään, miten olisin yltänyt poimimaan papuja kolmen metrin korkeudesta. Palstalla minulla ei ole tikkaita. Salkopavun kohdalla vois sanoa, että näin ei neuvottu tekemään, mutta oman tavan havaitsin hyväksi.

Seuraavana kesänä on taas uudet kujeet ja mokat...  ;)

 

Violettia, lilaa, purppuraa...

Tänä kesänä kokeilemissani uusissa hyötykasvilajikkeissa on violetin eri vivahteita: 'Purple Haze' porkkanaa, 'Salad Blue' perunaa ja 'Blauhilde' salkopapua. Ne antavat kauniisti väriä satokuvaan :)

Maku ei mielestäni poikkea näissä violeteissa lajikkeissa normaalivärisestä, mutta niillä saa väriä lautaselle. Tosin 'Blauhilde' muuttuu keittäessä tumman vihreäksi. Ajattelinkin seuraavana kesänä kokeilla vihreää salkopapua, sillä ainakin vihreässä pensaspavussa 'Primel' on todella kaunis heleän vihreä väri. 'Blauhilde' oli ensimmäinen salkopapuni ja ihastuin pavun kasvutapaan. Se oli hyvin satoisa ja kerääminen oli helppoa.

Syys on tullut ja papujen satokausi alkaa olla jo ohi. Persianapilassa oli näin kaunis syysväritys jo viikko sitten. 

Punakosmoskukka 'Pied Piper Red' sen sijaan vasta aloittaa kukintaansa. Laitoin sen siemenestä itämään ja kukinta alkaa turhan myöhään. Palsta käännetään jo lokakuun alussa, joten takaraja on aika lähellä. Naapuripalstoilla on jonkin aikaa kukkinut ehkä jokin malva. Se saattaisi aikaisempana kukkijana olla parempi valinta palstalle.

Tervetuloa lukijaksi Gitta ja muuta uudet seuraajat! :)