Tuli valkeus, paljastui ryöstöretki

Alkuviikosta sateiden myötä maa maa tuli jälleen esiin ja pimeys lankesi. Oli syksyinen keli helmikuussa. Onneksi tuli taas lunta ja se vielä pysyi maassa. Taas sai hämmästellä sitä muutosta, minkä lumi tuo mukanaan. Koko maisema valaistui!

Tässä kuvassa maisema on kuitenkin aika harmaa. Kun taivaskin oli pilvessä, niin valkoista oli niin maassa kuin taivaassa. Mutta taivas ei ole sentään musta :)

Märkä lumi painoi angervoa. Oksissa näyttää olevan jäätäkin. Ei ihme, että se oli allapäin...

Onneton tammi ei osaa irrottaa otettaan vieläkään. Lehdet ovat vieläkin puussa. Metsässä on nyt helppo erottaa tammet muista puista juuri sen lehtien takia.

Kuvallinen todiste ryöstöretkestä. Eivät arvanneet ryöstäjät, että lumi paljastaa heidän puuhansa. Keväällä selviää rikoksen laajuus ;)

Pihabongaus tulee taas

Taas on se aika vuodesta, että pikkulintuja tiiraillaan ja lasketaan. Pihabongauksen järjestää BirdLife Suomi tulevana viikonloppuna eli 30.-31.1. Olen osallistunut tapahtumaan jo useana vuonna ja voin suositella sitä muillekin. Osallistuminen on hyvin yksinkertaista: Lintuja tarkkaillaan tunti ja merkille pannaan lajit ja yhtäaikaan näkyvien lintujen määrä. BirdLifen sivulla on yksinkertainen kaavake, johon kirjataan omat havainnot. Siellä myös esitellään yleisimmät lintulaudalla tavattavat lajikkeet. 

Yllä olevassa kuvassa tintit ovat siemenkranssin kimpussa. Sinitiainen katsoo jopa tuimasti, kun hänen ruokailuaan häiritään kuvauksilla. 

Tintit ovat olleet bongauksen peruskalustoa. Leudolla säällä lintulaudalla on hiljaista. Saisi siis bongauksen aikaan olla edes vähän pakkasta. Toisaalta pakkasten aikaan oli ainakin kolme päivää ihan hiljaista. Edes tintit eivät käyneet ruokailulla. Olisikohan haukka päivystänyt jossain lähistöllä?

Omenapuu on täynnä keltasirkkuja. Nämä ovat niin onnettomia, että eivät osaa syödä kuin maasta. Lintulautaa onkin lähestyttävä varovaisesti, jotta pedot eivät pääse yllättämään. Jos keltasirkut saavat olla rauhassa, niin pian saattaa kauralyhteen alla olla jopa 20 syöjää. 

Fasaanin toinen koipi on epätarkka, kun siinä on juuri kuopiminen meneillään. Todellakin kanalintu!  Fasaanit eivät ole säännöllisiä vieraita, mutta ehkä ne tulevat bongattavaksi ;)

Kaikki kuvat on otettu pakkasten aikaan. Nyt on vielä lunta maassa, mutta vesisade sulattaa sitä vauhdilla. Sitten kun alkaa taas pakastaa, niin saisi myös tulla lunta. Minulla on vielä hiihtolenkki tekemättä...

Toive, unelma ja lupaus

Ruusunmekko blogissa oli jo joulukuun lopussa ihana yleinen haaste toivo, unelma ja haaste vuodelle 2016. Nyt vihdoin päätin tarttua tähän. Näin hankien keskellä on aikaa haaveilla ja suunnitella puutarhakesää. Höpinän lomassa on lumisia kuvia, kun talvi vihdoin tuli tänne eteläänkin. Pakkasta olikin sitten oikein kunnolla, mutta onneksi tuli sitten luntakin. Nyt lupaa, että pakkanen hellittää vähän liikaakin. Koskaan ei ole hyvin ;)

Toive puutarhavuodelle 2016 on, että saisin makustella erilaisia oman palstan kasviksia. En odota suurta satoa tai että kaikkien kasvien kasvu olisi erinomaista. Mielestäni tärkeämpää on monipuolisuus. Kesällä saa jo kaupastakin huokealla kotimaisia kasviksia. Erikoislajikkeita on kuitenkin tarjolla vähänlaisesti. Niitä on minusta mukava kokeilla kasvattaa ja sitten koemaistaa.

Tässä kuvassa yritin ikuistaa lumimyräkkää, mutta eipä se oikein onnistunut. Radiossa haasteteltiin luontokuvaajaa, joka opasti lumisateen kuvaamisessa. Se onnistuu kuulemma lähinnä räntäsateellä, kun taivaalta tulee "jalkarättejä". Sitten pitäisi olla vielä valotusaikakin oikein. Vielä on opeteltavaa...

Unelma puutarhavuodelle 2016 on retki, johonkin ulkomaiseen upeaan puutarhaan. Britannian rönsyilevät puutarhat ovat jo pitkään ihastuttaneet. Taitaa jäädä haaveeksi tänäkin vuonna...

Lupaus puutarhavuodelle 2016 onkin kinkkisempi. Mikä on sellainen asia, joka on tehtävissä, mutta kuitenkin ilman lupausta jää väliin? Mieleen nousi pienen pohdinnan jälkeen kesän tuomiretki. Jo useana vuonna on ollut tarkoitus mennä katsomaan tuomen kukintaa kosken partaalle. Aina se on jäänyt väliin. Jospa tämä julkinen lupaus saisi vihdoin ja viimein toteuttamaan tuon suunnitelman. Alkukesällä on siis luvassa kuvia tuomen kukinnasta!

Toivo, unelma ja lupaus haaste ei ole kohdennettu kenellekään, joten siihen saavat tarttua kaikki halukkaat. Tämä on oikeastaan mukava poikkeus. Kenellekään ei tule paineita ja toisaalta kaikki kiinnostuneet voivat osallistua. Eli jos haaste vaikutti mielenkiintoiselta, niin tartu vain siihen :)

Valolla taidetta - Lux

Kävin taas ihailemassa valofestivaali Luxin taideteoksia. Tästä on jo muodostunut pienoinen perinne, vaikka viime vuonna en ehtinyt aiheesta postaamaan. Seuraavassa en esittele kaikkia teoksia, enkä edes oikeassa järjestyksessä. Luvassa siis makupaloja festivaalista :)

Tuomiokirkko on ollut Luxin keskiössä kaikkina niinä vuosina, kun minä olen festivaalilla käynyt. Tänä vuonnakin se oli komeasti valaistu. 8 taiteilijaa oli saanut aiheekseen ilon ja suunnitelleet valaistuksen sen mukaan.

Variaatioita oli siis useita. Tässä on vehreä kukka-aihe.

Tämä lintuvariaatio oli edellisiä vähä värisempi, mutta omalla tavalla kaunis.

Ateneumin sisällä oli van der Puijin teos 11,5 Hz. Lepotilassa näki, että teoksessa oli yksi valokaapeli, jota kaksi "moottoria" pyörittivät epätahtiin. Koneet kun pääsivät vauhtiin, niin pyöriminen oli niin vinhaa, että valokaapeli piirsi oman reittinsä. Mietin, että saako ilmiötä ikuistettua kameralla. Hyvin näytti onnistuvan. Yksinkertainen, mutta vaikuttava teos.

Annankadulla ollut Brownin ja Garretin teos Cloud oli yksi festivaalien interaktiivisista teoksista. (Niitä ei ollutkaan montaa.) Teoksen alla olevista naruista yleisö pääsi sammuttamaan ja sytyttämään teoksen sisällä ollevia lamppuja. Tässä kuvassa "pilvi" näyttää dramaattiselta, kun sitä kannattelevat kaapelit eivät näy tummassa kuvassa.

Sofiankadulla oli Reichsteinin teos He olivat täällä. Hahmoja oli useita pitkin katua ja ne lumosivat herkkyydelllään. Tässä pikku Cupido on oiva lisä. 

Pakkasta oli vieralupäivänä jotain -13. Kylmä ei päässyt tulemaan, kun oli tarpeeksi päällä. Ihmisiä oli muihin vuosiin verrattuna todella paljon. Sofiankadullekin jouduimme jonottamaan! Edellisvuosina on satanut, joka on ehkä karkottanut kävijöitä. Ehkä nyt oli tiedottamisessakin onnistuttu. Onhan se mukavaa, että on katselijoita, mutta toisaalta ei ole mukava jonottaa pitkiä aikoja. Annankadun ravintoloissa näytti olevan mukavasti ihmisiä, joten ainakin yrittäjät olivat tyytyväisiä. Ja olen minäkin matkaan tyytyväinen. Kaikenlaista kaunista tuli nähtyä ja vielä ilmaiseksi! :)

En ole vähään aikaan muistanut toivottaa uusia lukijoita tervetulleeksi, vaikka lukijat ovat yksi tämän bloggaamisen suola. Joku saattaa tulla mainittua toiseen kertaan, mutta olette sitten kaksinkertaisesti tervetulleita ;) Lämpimästi tervetuloa  lukijoiksi:

Gitta, Saaristo puutarha, Anneli A, Tarja ja Ruusunmekko

Miten se vuosi menikään?

Blogi toimii myös muistin tukena. Omia postauksia selatessa palautuu moni asia mieleen. Tässä siis vuoden 2015 kertaus.

Vuoden aloitti jo traditioksi muodostunut Lux Helsinki valotapahtuma. Kaikenlaiset valotaideteokset taas ihastuttivat ja kummastuttivat. Todella oiva tapahtuma vuoden synkimpään aikaan.

Helmikuussa käpytikallekin maistui siemenkakku. Tässä on kovin talvinen kuva, mutta lunta ei ollut muuten hirveästi. Pääsin tosin pari kertaa hiihtämään.

Maaliskuussa oli siementen tilausten ja kasvimaan suunnittelun aika. Tänä vuonna vuokrasin palstan, johon laadina yllä olevan suunnitelman. Alkuperäinen suunnitelma oli toisen näköinen, mutta paikan päällä rukkasin sitä. Tämä suunnitelma on jo aika lähellä toteutunutta, vaikka kyllä sekin muuttui. Esimerkiksi aurigonkukka 'Zebuloni' ei tainnut itää ollenkaan. 

 

Huhtikuussa pääsiäisen ajan narsissit ilahduttivat Turun teatterisillalla. Sipulit jaettiin ilmaiseksi kukinnan jälkeen halukkaille. En käynyt hakemassa, kun ei ollut paikkaa mihin laittaa niitä.

Toukokuussa toteutui pitkä aikainen haave nähdä Ahvenanmaan lehtoja keväällä. Kuvassa on Maarianhaminan lähistöllä olevan luonnonpuiston valkovuokkomeri. Pilvinen sää ei anna sille oikeutusta, mutta oli se kyllä upean näköinen. 

Sää ei ihan suosinut matkaa. Yövyin Maarianhaminassa vain kaksi yötä ja juuri sinä ainoana päivänä, kun minulla oli aikaa koko päivä, niin satoi kaatamalla. Onneksi tulo- ja lähtöpäivänä oli sen verran aikaa, että ehdin käydä Maarianhaminan viereisissä luonnonpuistoissa. Kotonakin satoi niin, että pääsin palstalle vasta kuun lopussa. Traktori ei ollut sitä ennen päässyt vetiselle pellolle.

Kesäkuussa taas oli Berliinin matka. Tämähän vaikuttaa kuin elämä olisi ollut yhtä matkustusta ;) No, parempin näitä kuvia katsoa, kun kotimaassa ei palstalla ollut kuin taimia. Palstalla laitoin normaaliin tapaan pensaspavun siemenet suoraan maahan ja sain ne kylvääkin useaan kertaa. Kylmä alkukesä ei suosinut papuja.

Heinäkuussa palstalla oli jo kuvattavaa. Hunajakukka osoittautui kimalaisten suosikiksi. Se kukki aikaisin, kun muut kukat olivat vielä kasvamassa ja on siinä kuulemma hyvin mettäkin. Sitä laiten ensi kesänäkin.

Kesän yksi yllättäjä oli elokuussa kukkiva punainen auringonkukka 'Ruby F1'. Esikasvatin taimet ja se selvästi aikaisti kukintaa. Kukka oli huomiota herättävä luonnossa, mutta maljakossa se oli liiankin tumma jopa musta. 

Syyskuussa oli jo kaikenlaista satoa tarjolla palstalta. Ensi kertaa kokeilin kolmea erilaista violettia lajiketta. Peruna 'Salad Blue' ja porkkana 'Purple Haze' toivat mukavasti väriä lautaselle. Iloisin yllätys oli salkopapu 'Blauhilde', joka oli samalla ensimmäinen salkopapuni. Se taisi hyötyä lannoitevesistä, mutta kyllä olin muutenkin siihen tyytyväinen. Jotain salkopapua tulee ehdottomasti vuoden 2016 palstalle!

Lokakuussa kävin sienimetsällä, vaikka alkusyksy oli aika kuiva. Eikä siellä metsässä pahemmin sieniä ollutkaan.

Marraskuussa vietin kekriä ruokapöydän ääressä. Olin säästänyt osan palstan sadosta tätä päivää varten. Siten tarjolla oli muun muassa violetteja porkkanoita ja gratiinia oman maan pavuista.

Suurin osa joulukuusta meni pimeydessä. Kuvassa harvinainen lumikuva. 20.12 oli jopa +10! Joulun jälkeen alkoi sentään pakastamaan ja nyt on luvannut jopa lunta.

Vuoden 2015 säässä oli toivomisen varaa. Talvi oli olematon ja kesä kovin kylmä. Siitä huolimatta vuosi sisälsi mukavia matkoja ja kasvimaan satoa. Eli ei vuosi 2015 ihan huonokaan ollut ;)

HYVÄÄ PUUTARHAVUOTTA 2016! :)

Loistava poro ... ja muita jouluvaloja

Tässä pimeydessä on se hyvä puoli, että jouluvalot loistavat kirkkaasti. Helsingin Esplanadin puistossa yllätyin iloisesti sen lukuisista valoista. Siellä oli loistava porokin vai olisiko hirvi tai peura. Taitaa olla satueläin.

Kuvausiltana vettä satoi kaatamalla. Kuvassa se ei muuten näy kuin kuusen heijastuksessa. Vettä oli niin paljon, että se muodosti laattojen päälle heijastavan pinnan. 

Puistossa oli valoja myös puissa sekä aidanteen päällä. Niille oli kyllä tarvettakin, kun taivas oli aivan synkkä.

Puistosta matka jatkui Tuomaan markkinoille. Sateen vuoksi siellä oli mielestäni latistunut tunnelma, mutta valaistus oli kaunis. Erityisesti tuo valaistu karuselli pääsi pimeydessä oikeuksiinsa. 

Näiden jouluvalojen jälkeen toivotan kaikille lukijoille:

RAUHALLISTA JOULUA!

 

Herkkua tintille, herkkua itselle

Vihdoin tuli edes vähän pakkasta, että lintulaudan sai virittää ulos. Nikkarimestari oli taiteillut uuden omien suunnitelmien mukaan.

Tästä mallista näkee heti, kun siemenet loppuu. Siemenaukot ovat kuulemmma hiukan liian isot. Käytössä se ei haittaa, mutta täyttäessä aiheuttaa pientä hankaluutta. No, malli on prototyyppi.

Talipallot ovat sinitiaisten mieleen, mutta näyttää talitiainenkin niitä tarkastelevan.

Jonkun tintin näin yrittävän saada siemeniä lintulaudan umpinaiselta sivulta. Onhan ne siemenet siinä näkyvillä. Suurin osa kävi hakemassa siemenet aukolta. Tintit ovat niin uteliaita ja oppivaisia, että oppivat käyttämään uutta lintulautaa nopeasti.

Kun tinteille oli herkut viritetty, niin tein itsellekin herkkua ;) Törmäsin sokeritehtaan suklaa-taatelikakku reseptiin. Joulun alla on niin paljon makeaa, että silloin leivonnaiset jäävät jalkoihin. Hyvä aika jouluiseen kakkuun on mielestäni ennen joulua. Sitten vain leipomaan! 

Kakku on todella suklainen. Taikinaan tulee 200g tummaa suklaata sulatettuna ja 100g rouheena. Lisäksi päälliseen tulee vielä 150g. Mielestäni siinä oli jo vähän liikaakin, joten laitoin taikinaan vain 100g suklaata sulatettuna ja rouheet. Siitä huolimatta kakusta tuli varsin tuhti. On se kyllä ihanan suklainen ja taateli tuo jouluista tunnelmaa. Resepti on gluteeniton, mutta itse laitoin siihen vehnäjauhoja, kun kaapissa oli vain tummaa gluteenitonta jauhoa. Suosittelen makeanystävälle! :)