Kesämuisteluita - 3 asiaa kesästä haaste

Näin vuodenvaihteessa on mukava muistella mennyttä kasvukautta. Tähän antaa oivan mahdollisuuden 3 asiaa kesästä haaste, jonka bongasin Lopotin Toimelan pihaunelmia blogista. Haastetta ei siinä enää annettu eteenpäin, kun se oli jo kiertänyt jonkin aikaa. Pidin sitä kuitenkin mukavana ja itselle sopivana, joten päätin tarttua siihen. Minäkään en haasta ketään, mutta tähän voivat tarttua kaikki, jotka haluavat kesämuisteluihin vähän tukikysymyksiä. Ja sitten vastaukseni:

1. Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)

Kasvun ihme ilahduttaa joka kesä. Keväällä kaikki kukkien väriläiskät sykähdyttävät. Loppukesällä taas alkaa varmistua, miten kasvimaan sato on onnistunut. Viime kesänä pensaspapu oli erityisen tuottelias. Se näköjään piti kosteasta ja lämpimästä. Kokeilin myös kukkaseosta, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Kukkapenkkiin nousi mitä erilaisempia ihastuttavia kukkia. Moni oli minulle ihan uusia.

 2. Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä

Sadetta oli välillä aivan liikaa. Kasvimaani on savea ja ajoittain sinne ei voinut edes mennä maan märkyyden takia. Tuntui myös, että peruna ei pitänyt näin runsaista sateista.  Hernesato epäonnistui täysin niissä olosuhteissa. Se ei kuitenkaan harmittanut niin paljon kuin peruna, kun herneen menekki on  vähäistä. Toisaalta alkukesän sateista oli hyötyäkin. Aluksi näytti siltä, että kaikki sipulit eivät idä. Sitten tuli runsaat sateet ja kaikki istukkaat alkoivat puskemaan vihreää. Sipulisadosta tulikin hyvä ja sain sen hyvin kuivattuakin. Vieläkin satoa on jäljellä.

3. Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi

Toukokuussa kävin Brinkhallin kartanossa Turussa puutarhamatkalla. Tästä postailen enemmän myöhemmin. Alkukesästä perustin kauan haaveilemani parsapenkin. Keväällä paljastuu, miten parsat ovat siinä viihtyneet. Vuokrapalstan hoito on myös mielestäni saavutus. Se ei ole kaukana, mutta sinne pitää aina erikseen lähteä. Sen hoito myös päättyy syksyisin, sillä keväällä se kynnetään ja sitten aloitetaan taas puhtaalta pöydältä.

4. Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken

Osa yrttimaasta on vielä ilman juurimattoa ja läheiset koivut käyvät imemästä siitä mehut. Se pitäisi vielä tehdä ensi vuonna. Puutarhamatkojankin voisi tehdä enemmän. Tänä kesänä bloggaaminen jäi nolon vähäiseksi. Sitä pitäisi petrata. Jos ei postaile säännöllisesti niin menettää ne vähäisetkin lukijat ja toisaalta omat kasvukauden edesottamukset jäävät dokumentoimatta. 

5. Kolme asiaa, joita stressasin

Ehkä suurin stressin syy oli viime kesänä sade. Sitä tuli niin paljon, että osa kasveista ei enää tykännyt. Sen takia myös aurinkoiset hetket jäivät vähemmälle. Ainakin kuvia selatessa huomaa, että monessakaan kuvassa ei aurinko paista. Vähän stressasin myös paprikoiden ruukunvaihtoa, kun se jäi tekemättä tiettyyn aikaan niin se jäi tekemättä koko kesänä. Minusta ainakin tuntuu, että se näkyi pienempänä satona.

6. Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan

Mikä onkaan ihanampaa, kun kimalaisten ääntely koristevadelmassa. Kova on kiire ja puskasta kuuluu vain bzz, bzz, bzzzzz. Kasvimaalla on myös ihanaa käydä pienen tauon jälkeen tsekkaamassa, miten kasvu on edennyt. Lisäksi joka kesä on ilo tehdä ruokaa oman maan sadosta.

7. Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä

Anisiiso oli minulla yhtenä kesänä ja siitä ihanaa teetä. En ole onnistunut kasvattamaan sitä siemenestä, joten pitäisi löytää sen taimi jostain. Toivottavasti tulee vastaan. Kasvimaalle suunnittelin koristekurpitsoita. Niillä voisi sitten koristaa kekripöydän. Ajattelin myös kokeilla keräsalaattia. Se pitää kyllä kasvimaalla laittaa harson alle, sillä siellä terrosisoivat fasaanit. 

8. Kolme asiaa, joista unelmoin

Kasvihuone ja puutarhamatka Englantiin ovat kaukaisia haaveita. Ehkä ne joskus toteutuu, ehkä ei. Unelmoin myös kesästä, joka olisi lämmin ja aurinkoinen, mutta välillä sataisi sopivasti. Tämä saattaa olla kaukaisin näistä kolmesta haaveesta vai olisiko kesä 2017 sellainen...

Täydellisen glögireseptin metsästys

En ole ollut mikään glögifani. Olen juonut sen, kun nenän alle on tuotu, mutta en ennen ostanut sitä ollenkaan itse. Tänä syksynä oli todella sitkas flunssa ja lämmintä tuli juotua oikein urakalla. Jopa siinä määrin, että teen tilalle alkoi kaivata muuta. Loppusyksystä kaupoissa alkoi olla glögiä ja se olikin oiva flunssajuoma. Lehdessä törmäsin glögireseptiin ja mieleen hiipi ajatus glögin valmistamisesta. Siitähän saisi oivan lahjan!

Resepti johon törmäsin oli nimeltään: Täydellinen vaaleaglögi. Sehän kuulosti täydelliseltä! :) Se pohjautuu seljankukkamehuun, jossa keitetään mausteita. Makeutuksena on vaahterasiirappia. 

Vaan eihän tuo resepti ollut minulle täydellinen. Se oli ensinnäkin aivan liian makea ja mausteisuuttakin olisi saanut olla enemmän. Seuraavaan glögikattilaan laitoin vähemmän siirappia ja enemmän mausteita. Appelsiinikuoren lisäksi laitoin mukaan myös appelsiininmehun. Lopputuloksessa maustui mukavasti appelsiini, mutta lisää maustetta se vielä kaipasi. 

Mausteena oli mm. kanelitanko ja tähtianis

Sitten aloin miettimään, että appelsiinimehu varmaan vähentää glögin säilyvyyttä. Aioin antaa glögin lahjaksi, joten se oli mielestäni tärkeää. Lahjan saajan jääkaapissa glögi saattaa seisoa jonkin aikaa. Niinpä muokkasin glögireseptiä kolmannen kerran. Appelsiinimehun sijaan lisäsin appelsiinikuoren määrää... ja lopputulos oli todella kitkerää. Argg!

Taas lähdin kauppaan hakemaan glögin aineksia ja pyörin maustehyllyllä. Silmiin sattui glögimausteet pussukka. Niinpä neljänteen versioon lisäsinkin kaupan glögimausteet ja puoli vaniljatankoa sekä hiukan siirappia. En ihan ollut tyytyväinen tähänkään versioon, mutta oli se kuitenkin parempi kuin aiemmat. Ehkä seuraavana jouluna jatkan kehitystyötä.

Sitten vielä kuva glögihetkestä, kun maistelimme uuttä glögiä. Sen seurana oli vuohenjuusto-aprikoosipaloja ja minttusuklaamakeisia. 

+++ Tunnelmallisia glögihetkiä ja rauhallista joulua kaikille lukijoille! +++

Ihanat jouluvalot

Ulkona on pimeää, mutta jouluvalot luo tunnelmaa. Sisälläkin on mukava pitää hämärämpää valaistusta, jotta jouluvalot pääsevät oikeuksiinsa. Monenlaista on kodin ikkunoille viritetty.

Klassinen jouluvalot lasipurkkiinm menetelmä on toimiva ja näin välttyy ripustukselta. Tässä on mielestäni kauniin modernit lamput. 

Valaistuissa joulukelloissa on yllättävän keltainen valo. Naapurin sinisävyiset valot näkyvät samasta ikkunasta, joten pimeässä huoneessa on ruotsinlipun värit. Alltså en julklocka ;)

Valaistuja sydämiä on itse asiassa kolme päällekkäin, mutta en millään saanut niistä kunnon kuvaa. Vain tämä lähikuva onnistui. Nämä sydämet eivät ole täydessä valossa mitään kaunokaisia, mutta pimeässä ne ovat edukseen. Varsinkin kun taustalla oleva lasi moninkertaistaa sen valon.

Tämä viimeinen kuva on ulkolyhdystä, joka oikeastaan toimii myös sisävalaistuksena. Se on ripustettu niin lähelle ikkunaa, että näkyy erittäin hyvin myös sisältä.

Ja sitten on vielä kynttilät. Joulunaikaan on paljon kaikenlaista valonlähdettä, jotka ihanasti tuovat tunnelmaa tähän synkkään vuodenaikaan. Itse huomasin, että ikkunalaudalle viritetyt kynttilät toivat minulle heti joulutunnelman.

Ajatella, jos joulu olisikin juhannuksena. Olisi se kyllä aika erilainen juhla silloin. Lamppuja ja kynttilöitä olisi varmaan paljon vähemmän. Sitten pitäisi kyllä keksiä jokin valojuhla tähän talvipäivänseisauksen tienoille. Minua ainakin jouluodotus kannattelee vuoden synkimmän ajan yli. Kiitos siis jouluvaloista :)

Hyvästit lumelle

On meitä hemmoteltu, kun on ollut pakkaskelit ja lumi maassa jo marraskuussa. Vaan eihän tätä ihanuutta voinut kovin kauaa jatkua. Vielä on lumi maassa, mutta kyllä on sellainen vesikeli ja lisää vain lupaa, että lumi sulaa tässä jossain välissä. :(

Marraskuu on niin pimeä kuukausi, että lumi olisi tarpeen. Joulukuussa jouluvalot ja joulunodotus kantaa, mutta marraskuussa ei ole niitäkään. Toisaalta neutraaleimpia jouluvaloja voisi jo viritellä. 

Tässä vielä muutama lumikuva, joita voi fiilistellä vesisateen loristessa.

Tämä kuva taisi olla punalehtisestä nauhuksesta, jonka kukkavarressakin on punerrerusta. Siementupsut ovat hempeän vaaleanpunaisia.

Angervoon (?) jää aina talveksi kukat, joihin lumi kauniisti laskeutuu.

Punahattuun lumi on jäänyt jännittävällä tavalla. Kuvasta tuli oikeastaan aika dramaattinen! :)

Hyvästit siis lumelle. Toivottavasti pakastuu taas pian uudestaan ja tulee uusi lumipeite... ja olisi mukavaa, jos sitä ei tarvitsisi odottaa tammikuulle asti.

Mitä kekrinä syötiin?

Kekrin eli suomalaisen sadonkorjuujuhlan vietosta on tullut jo perinne. Omaiset osaavat jo odottaa tätä joulua ennakoivaa syömäjuhlaa. Olen yrittänyt laittaa pöytään myös itse kasvatettua satoa, mutta kaikkien ruokien kohdalla se ei ole mahdollista. Esimerkiksi porkkanalaatikkoon eivät omat porkkanat ehtineet, kun ne popsittiin jo syksyllä.

Kekrin koristeväri on tietysti halloweenista tuttu oranssi. Koristeena toimivat myös itse kerätyt kurpitsat. Vähän jäi kasvaminen kesken, mutta koristeena se ei haittaa. Voisi jopa seuraavana kesänä kasvattaa ihan koristekurpitsoja, kun niitä on niin mukava käyttää eri asetelmissa.

Menu oli siis tällainen. Hiukan se on vaikealukuinen, kun tuo pohjakuva jäi turhan näkyväksi. No, paljon oli siis syötävää ja vatsa tuli täyteen. Tänä vuonna syötiin vain kasvisruokaa, kun yksi seurueesta oli kasvisruokailija. Se kyllä oikeastaan sopiikin kekriin, kun ei sieltä omalta kasvimaalta eläinproteiinia saa. 

Lehtikaali-basilikapesto mausti leivän. Sitä riitti seuraaviksikin päiviksi.

Erilaisista halloween-karkeista kokosin vielä tällaisen karkkikulhon. Ettei vaan jäänyt sokerihammas kolottamaan ;)

Multaa-kynsien-alla ja bittejä-korvien-välissä viljelyä

Blogirintamalla on ollut hiljaista minun päässäni nyt muutaman kuukauden. Kahdenlainen viljely on vienyt vapaa-aikani. Vuokraplastalla on aina jotain tekemistä ja siitä huolimatta rikkaruohot rehottaa. Masentavaa katsella naapurien palstoja, joille rikkaruohot eivät edes uskalla tulla...

Laitoin taas tänä vuonna hunajakukkaa ja se on edelleen kimalaisten suosiossa. Mukavasti sen ympärillä käy pörinä. Minä taas pidän kimalaisista, joten kukka on minunkin suosikki.

Perunaa en ole vielä nostanut, vaikka muutama kukinto jo on. Kuvassa on 'Red Emman' kukka. Peruna pitäisi olla täysin punainen, mutta väriä ei ole riittänyt kuin aavistus kukkaan.

Jaha, tässä piti olla talvikurpitsaa. On tainnut istuttajalla mennä taimet sekaisin. 

Osa ajasta on mennyt palstalla, mutta osa ajasta on mennyt virtuaalisessa viljelyssä. Täytyy myöntää, että olen täysin koukussa hay day peliin. Siinä voi viljellä vehnää ja maissia, syöttää ne kanoille, joilta saa munia. Munat voi edelleen käyttää vaikka vadelmamuffinien tekoon paistouunissa. Sitten muffinit voi myydä ja tuloilla ostaa vaikka mehuprässin. Naapurikisat, erilaiset tapahtumat ja uudet masiinat tekevät pelistä vaihtuvaisen, niin ettei siihen kyllästy. Jos ei muuta, niin pelin kautta olen saanut hankittua haaveilemani puutarhamehiläiset. Ne ovat virtuaalisia, mutta vähän turhankin ahkeria. Busy bees indeed! :)

Ensiherääjät

Puutarhassa ovat varhaisimmat kasvit heräilleet jo viikkoja sitten, mutta sain heidät "filmille" vasta nyt. Tänään olikin hyvä kuvaussaa alkupäivästä. Aurinko paistoi ja tuulikin kävi todella lämpimästi. 

Aurinko olikin tarpeeseen. Sinivuokossa on ollut nuput jo jonkin aikaa, mutta ei se ole kylmällä säällä niitä aukaissut. Tänään lämmin sää sai sen heltymään.

Vadelmapensaan juurella lumikello availi kukkiaan. Nämä taitavat olla naapurilta saatuja (= minulla ei ole mitään tietoa lajikkeen nimestä). Kukissa on todella hienon hento vihreä yksityiskohta. 

Punaista väriä tuo puutarhaan raparperin alut, jotka ovat yllättävän punaiset. Yllättävää on myös, että ne ovat nousseet jo viikkoja sitten, sillä niiden kasvupaikka on hiukan varjossa. Ne ovat siis todella varhaisia herääjiä. 

Talvihorroksen jälkeen alkaa puutarhassa taas näkyä kasvielämää. Puutarhakierros on siten taas paikallaan, jotta kaikki kasvun ihmeet tulisi näettyä.

Vielä lopuksi: Tervetuloa lukijaksi Päivikki!  :)