Kävin viime viikolla Maarianhaminassa. Kiireiden (mm. kylvämisen) takia en ole ehtinyt siitä postata aikaisemmin. Lyhyen matkan aikana vierailin kahdessa luonnonpuistossa, joissa lehtoniityt olivat komeimmillaan.
Ensimmäinen luonnonpuisto on Ramsholmen, joka sijaitsee Maarianhaminasta länteen. Pyörällä sinne meni noin puoli tuntia. Päivä oli pilvinen, joten kuvien taivas on hailakka. (Kuvista tuli omituisen pitkulaisia, kun otin ne uudella kameralla, jonka asetuksiin en ollut vielä tutustunut.)
Valkovuokkojen lisäksi siellä oli muun muassa kevätesikkoa ja seljakämmekkää, jota tavataankin lähinnä vain Ahvenanmaalla ja Houtskarissa. Kukka on huijari, joka houkuttelee mehiläisiä, mutta ei tarjoa mettä eikä siitepölyäkään. Mehiläisparat...
Sitten itse asiaan eli valkovuokkomereen. Tämä kuva ainakin osoittaa, että kuvailu ei ole liioittelua. Lehtoniitty on kukkeimmillaan keväällä, kun pähkinäpensaisiin ei ole vielä tullut lehtiä. Alue kuulemma niitetään, joten kukkaloisto kaipaa hoitoa. Sanoisin, että se on sen arvoista.
Ramsholmen nimi tulee karhunlaukan ruotsinkielisestä nimestä. Vierailuni aikaan se ei vielä ollut kukassa, mutta linkkiä seuraamalla näkee sen vaatimattoman kukan. Niemi on saanut ihan syystä nimensä, sillä paikoin sitä oli todella runsaasti.
Toisena, aurinkoisempana päivänä kävin Nåtön luontopolulla. Se on taas etelään Maarianhaminasta. Pyöräillen noin puolen tunnin päässä. Reitti on kauniinpi kuin Ramsholmeniin vievä, sillä tie kulkee kapealla kannaksella merenlahtien välissä. Yllä kuva reitin varrelta.
Sielläkin näki valkovuokkomeren ja alueella oli myös opastauluja. Ne olivat kylläkin vain ruotsiksi, mutta kyllä niistä jotakin ymmärsi. Tällainen opastaulu hiukan hirvitti...
Nåtössä maisema oli monipuolisempaa. Lehtoniityn lisäksi oli myös kuvan mukaista kuivaa ketoa, jossa seljakämmekät näyttivät viihtyvän. Jos haluaa erityisesti nähdä seljakämmäkän, niin suosittelisin käyntiä juuri Nåtössä, jossa sitä oli laajana esiintymänä.
Ramsholmeniin verrattuna Nåtö oli myös märempi. Sateen jälkeen osa poluista oli ihan vetisiä ja siellä oli tällainen kaunis pieni lamparekin.
Ahvenanmaalla on lukuisia luontopolkuja, joista ainakin näitä kahta suosittelen. Kumpikin on aika pieniä, mutta ne ovat lähellä Maarianhaminaa ja siten helposti yhdistettävissä lyhyeenkin matkaan.
Tosi kauniita kuvia, olet ottanut ne taiteellisella silmällä.
VastaaPoistaTai ainakin yrittänyt... ;)
PoistaKaunista. Seljakämmekkä on kyllä nätti! Jutteltiin juuri näistä kuivista kedoista evoluutiobiologi/akatemiatutkija Anna-Liisa Laineen kanssa. Hän on ryhmineen, joka kesä kirjaamassa ja tutkimassa näitä kuivia ketoja Ahvenanmaalla. Hauskaa, että sinä tarjoat muutamaa päivää myöhemmin kuvia niistä! Kiitos.
VastaaPoistaHauska yhteensattuma! Ensin sait tietoa, sitten kuvia :)
PoistaAh ja voi;miten kaunista! Seljakämmekkä näyttää hyvältä.Omaankni pihaan sellaisen voisin ottaa :)
VastaaPoistaOn se kaunis, mutta rauhoitettu. Ei saa kaivaa ylös maasta. Minua hiukan häiritsee sen huijariluonne. Mehiläiset saavat tehdä kovasti hommia ja sitten on vielä kukka, joka huijaa niitä turhaan työhön.
PoistaTotta, nyt voi sananmukaisesti puhua valkovuokkomerestä.Ihanat kuvat.
VastaaPoistaLuontopolkujen kuvauksissa ei liioiteltu. Ihana oli nähdä tällainenkin "meri".
PoistaKaunista on siellä ollut. Muistan iteki, kun käytiin Maarianhaminassa kerran luokkaretkellä, nuo valkovuokkometsät. Enpä muualla ole nähnytkään niitä.
VastaaPoistaMinulle se oli ensimmäinen käynti Ahvenanmaalla. Olin haaveillut lehtoniityistä jo pitkään.
PoistaRamsholmen on kyllä yksi Ahvenanmaan kauneimmista paikoista, varsinkin keväällä. Ja Järsön tie, jota pitkin sinäkin ajelit Nåtöhön on myös niin kaunis saarineen ja kauniine taloineen ja mökkeineen. Ajellaan siellä usein.
VastaaPoistaAnteeksi, että vastaaminen viivähti. Niin on ollut kiirettä puutarhassa ja muutenkin, ettei blogia ole tullut vilkaistua.
PoistaEttä osuin sitten ensi matkalla seudun kauneimpiin paikkoihin. Oho! :) Varmaan sieltä löytyy vielä muitakin kauniita paikkoja, jotka voi "löytää" sitten seuraavalla matkalla.