Vihdoin ensilumi

No, nyt tuli tännekin lunta! Ei sitä ole kuin hentoinen kerros nurmikon päällä, mutta kummasti muutti maisemaa. Lumesta innostuneena ryntäsin aamulla heti pihalle kameran kanssa.

Varjolilja lumihuputuksella on minun blogini talviklassikko ;) Varjoliljan siemenkota on vain mielestäni todella kaunis talventörröttäjä, joten sitä tulee kuvattua.

Naapurin puuhun oli jäänyt muutama omena. Eivät ole näköjään maistuneet linnuillekaan. Kesällä tuntuu, että linnut käyvät nokkimassa luumuja. Ovatkohan nämä omenat niille liian kovia?

Tämän koristepensaan (nimi pääsi juuri unohtumaan) kukat korostuvat pienellä lumikerroksella. Maa näyttää hyvinkin valkoiselta epätarkkana...

Pimeällä sitten muutos on luultavasti suurin. Auringon laskiessa ei tule säkkipimeys, vaan toivottavasti pieni hämärä. Viikolle on jo luvattu plusasteita, joten pitää nauttia valkoisesta maisemasta kun vielä voi.

Valkoisia hetkiä lukijoillekin! :)

 

Harmaa marraskuu haastaa kuvaajan

Pari päivää sitten ajattelin, että pääsen kuvaamaan ensilunta. Turha toivo - sääennustuksessa lumihiutaleet vaihtuivat vesipisaroihin. Niinpä oli sitten tyytyminen marraskuun harmauteen.

Otin kuvia kännykällä ja se edelleen vaikeutti kuvaamista. Tämä yllä oleva peltonäkymä näytti kännykän näytöllä epäonnistuneelta, aivan liian pimeältä. Tietokoneen näytöllä totuus paljastui. Kuva oli hieman epätarkka, mutta se ei haitannut tässä maalauksellisessa kuvassa. Värit ovat mielestäni kauniin levolliset.

Laajojen näkymien sijaan oli helppo löytää kauniita yksityiskohtia kuvattavaksi. Kuten tässä nauhuksen siemenet.

Kurtturuusuaidanteesta löytyi jopa vähän väriä. Tuo valkoinen pilkutus taitaa olla hometta, mutta onhan se kauniin näköistäkin.

Tässä on yksi puu, joka kesällä jää minulla huomiotta, mutta talvella kiinnostaa. Puukirjan mukaan kyseessä on saarni, jonka siemenet kuulemma leviävät vasta talvella. Maistuu punatulkuille :)

Hmm... Niin, sitä yrittää tarkkaan ottaa kuvia ja sitten niiden joukosta löytyy tällainen. Selvästi epäonnistunut, mutta siitä huolimatta mielenkiintoinen. Ihan kuin moderni taulu. Toisaalta hyvin kuvastaa marraskuuta. Paljon ruskeaa maata, hiukan sinistä taivasta ja taivaanrannassa kajastaa päivän viimeiset valonsäteet.

Kekrisyömingit halloween maustein

Kekrin viettämisestä on tullut minulle jo pieni perinne. Viime vuonna en postannut juhlan vietosta, kun oli niin kiire, mutta 2013 kirjoitin aiheesta. Kekri on vielä monelle tuntematon, joten seuraavassa katkelma Kustaa Vilkunalta:

"...kekri on sekä työnjuhla että sadonjuhla, olipa sitten kysymys karjanannista tai pellonviljasta...Muinaiset suomalaiset alkoivat...vuotensa syksystä, johon edellinen satokausi loppui. Siten kekri sattui vuoden vaihteeseen ja vastasi sekä nykyistä joulun seutua että uuttavuotta. Mielenkiintoista on tässä suhteessa panna merkille, että suurin osa vanhoista joulutavoistamme on siirtynyt perintönä kekristä jouluun ja uuteenvuoteen." (Kustaa Vilkuna (1989): Vuotuinen ajantieto)

Periaatteessa olisin voinut viettää kekriä jo lokakuun puolessa välissä, kun jätin palstan talvilepoon, sillä se oli minun sadonkorjuupäivä. Pyhäinpäivän seutu on kuitenkin tuntunut hyvältä ajalta. Siinä on juhlapäivä, jolla ei ole omaa ruokaperinnettä. Toisaalta amerikan halloween vaikutteilla voi värittää omaa ruokapöytää.

Minä olen viettänyt kekriä lähinnä ruuan kautta. Olen pyrkinyt tarjoamaan jotain oman sadosta. Lisäksi mukana on ollut joku jouluinen laatikko, sillä ne ovat olleet perinteisiä kekriruokia. Ne ovat myös mielestäni niin hyviä, että niitä voi syödä muulloinkin kuin jouluna. Olen ottanut myös vähän halloween vaikutteita. Pöydässä on ollut kekrinä yleensä pieni kinkku tai kalkkuna. Tänä vuonna se jäi, kun pöydässä oli kasvissyöjä. Siitä huolimatta vatsa tuli täyteen :)

Kokeilin alkuruuaksi minulle uutta kurpitsakeitto-ohjetta. Siinä kurpitsapalat ensin kypsennettiin uunissa ja lopputulos olikin mukavan lempeä keitto. 

Jälkiruokaa varten muokkasin kerroskiisseliohjetta juhlan väriteemaan sopivaksi ;) Alkuperäisohjeessa päälikiisseli tehdään vadelmamehusta ja vadelmista. Nyt korvasin ne mangopyreellä ja appelsiinimehulla. Kokeilu ei ollut aivan onnistunut. Laitan joskus tuo alkuperäisreseptin kuvien kera. Se on niin hyvää, että sen kannattaa jakaa muillekin.

Juhlien ja syömingien jälkeen on taas arki on edessä! :)

Käpyjä pensasmustikan juurelle... ja oravalle

Punaherukoiden viereen olin jo aikaa sitten ideoinut pensasmustikka-aitausta. Siinä ei tahdo oikein muut kasvaa, kun herukat vie maan voiman. Ajattelin, että pensasmustikat saisivat turpeessaan olla rauhassa. Aika näyttää, pitääko tuumailuni paikkansa. 2m x 1m kokoiseen aitaukseen laitoin kaksi ostomustikkaa ja keskelle oman ikivanhan pensasmustikka rääpäleen, joka oli kituuttunut kukkapenkissä. Paljon jäi siis turvepintaa paljaaksi. Pinnalle keksin poimia metsästä käpyjä.

Seuraavat kuvat olen ottanut jo aikaisemmin. Ei olisi tänään saanut näin ihanan aurinkoisia kuvia. Niin, metsässä käpyjä riittää.

Kun sieniretki meni mönkään, niin keräsinkin katetta pensasmustikoille. Jäkälää uskalsin ottaa, kun se oli jo valmiiksi irronnut maasta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun kerärin katetta ja siksi jo tiesin kerätä muutakin kuin käpyjä.

Tällainen mustikka-aitaus minulle nikkaroitiin :) Maakangas on vielä rumasti, kun en arvannut sitä vielä leikata. Tähän toin nuo edellisen kuvan kateaineet. Ensimmäisen käpylastin jälkeen käpysilppua löytyi ainakin kahdesta kohtaa muualta puutarhasta. Ensin niitä vähän ihmettelin, kunnes tajusin, että orava oli löytänyt kävyt. Se oli varmaan ajatellut, että kyllä palvelu pelaa. Hänelle tuodaan oikein metsästä asti käpyjä syötäväksi... 

Aitauskuvassa keskellä oli vanha "rääpäle", joka turpeessa innostui kasvamaan ja tekemään sen ensimmäiset mustikat. Ne eivät kyllä ehtineet kypsymään, kun maa-artisokkakin varjosti, mutta ehkä seuraavana kesänä on jo toisin. Ostopensasmustikat ovat vielä vaatimattomia, mutta kuulemma kasvavat isoiksi. Ehkä ensikesänä saan maistella omia pensasmustikoita! :)

Ruskakuvia ja haastevastauksia

En mennyt erikseen ruskakuvia metsästämään, vaan kuvasin sitä mikä osui matkani varrelle. Miten tuntui, ettei komeata ruskaa ollut hirveästi. Olinkohan liian myöhään liikkeellä tai sitten säät eivät ole suosineet ruskaa. Ruskakuvien lomassa vastailen Vaalean vihreää blogista saamaani Liebster Awards haastekysymyksiin. Kiitos huomiosta! :)

Vaahtera hehkuu syksyn väreissä

1.     Mikä on pieni puutarhahaaveesi?

Haluaisin parsapenkin kasvimaalle. Tarkoituksena on tilata sitä keväällä.

 

2.     Entä suurempi puutarhahaaveesi?

Mehiläispesän perustaminen houkuttaa, mutta en tiedä mihin sen lykkäisin pienellä tontilla.

 

3.     Jos saisit suurehkon summan rahaa, mutta sitä ei saisi käyttää puutarhaan. Mitä muuta olisi hankintalistalla?

Vaikka mitä, matkustelukin olisi kivaa...

 

Tässä lehdet värittävät enää metsän pohjaa

 

4.     Onko sinulla joku johtotähti puutarhan hoidossa? Ihminen puutarhojen takana, tai joku tietty tyyli tai tietty puutarha, josta otat mallia.

Enemmän luen kasvimaaoppaita. Hyllyssä on Ulla Lehtosen ja Minna Siltalan teokset. 

 

5.     Minkä koet puutarhassasi haasteeksi?

Alkukesän kitkeminen uuvuttaa, mutta onneksi loppu kesästä kiitos seisoo.

 

6.     Onko mielessä lempikirja tai lempikirjailija, jota suositella muille?

Kävin juuri katsomassa elokuvan 'Yksin marssissa', joka pohjautuu kirjaan. Siinä on perunankasvatus tärkeässä asemassa, joten se tarjoaa viherpeukalollekin viihdettä. 

Pensasruska ;)

 

7.     Miten rentoudut?

Lukemalla, ja kesällä puutarhakierros rauhoittaa.

 

8.     Tiedätkö heti, mitä haluat, vai joudutko paljonkin pohtimaan eri vaihtoehtoja?

Hmm, lähdin miettimään tätä ostosten kannalta. Yleensä tiedän mitä haluan, mutta tarpeellisuuden pohdinta voi viedä aikaa. 

 

9.     Teetkö asiat hyvissä ajoin, viime tipassa vai myöhässä?

Vaihdellen.

Luonnossa punainen väri oli leiskuvampi

 

10.   Mistä tulet hyvälle mielelle?

Hyvän mielen tuovat läheiset, hyvät tarinat, sammalmätäs, itsekasvatettu papu...

 

11.   Miltä toivot puutarhasi näyttävän viiden vuoden kuluttua?

Satoisalta :)

 

 

Haasteen säännöt olivat seuraavat: 

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Haasteeseen oli mukava vastailla, mutta en laita tätä haastetta enää eteenpäin, kun se näyttää aika hyvin jo puutarhablogeissa kiertäneen. 

Porkkanaa penkistä kakkuun

Oli aika jättää kasvimaapalsta talvilevolla ja nostin viimeisetkin porkkanat ja palsternakat.

Eipä niitä porkkanoita hirveästi enää ollutkaan, kun niitä on hiljalleen koko ajan käytetty. Kaikkein suurimmat on tullut jo aiemmin nostettua ja violetti 'Purple Haze' ei näytä edes kasvavan kovin suureksi. Alkukesästä siirtelin taimia aukkopaikkoihin, mutta porkkanat ovat selvästi kärsineet tästä, sillä siirretyt ovat aivan pieniä. Palsternakka 'Student' kasvatti aika vaatimattamat juurekset. Onhan se tosin maatiaislajike. Harmi, että se ei itänyt omalla kasvimaalla, niin olisi saanut seuraavana kesänä omaa siementä.

Tillistä ei enää ollut muuta kuin kavauksellista iloa. Sitä onneksi keräsin jo aikaisemmin, mutta yllättävän nopeasti siitä menee satokausi ohi. 

Olemme puutarhassa blogissa tehtiin tänä huonon omensadon syksynä kakku porkkanasta. Siitä sainkin idean laittaa omaa porkkanasatoa myös kakkuun. Muokkasin vaahterasiirappista porkkanakakkureseptiä ja sain kuvan ikuistaman lopputuloksen. Tein reseptin vain puolikkaana, niin sain normaalikorkuisen kakun. Kookoksen sijaan käytin mantelia ja pekaanipähkinää. Pinnalle laitoin vaahterasiirapin sijaan pekaanipähkinää. Kakusta tuli hyvin kostea, mikä oli haluamani lopputulos. Sitten kakkua syömään! :)

Sienien sijaan vettyneitä mustikoita

Sieniretki olisi voinut päättyä huonomminkin. Olisin saattanut tuoda kotiin vain hirvikärpäsiä. Siihen verrattuna metsässä syödyt vettyneet mustikat olivat oikein hyvä saalis ;)

Hyväksi havaitusta suppismetsästä ei löytynyt kuin muutama kämäinen yksilö. Onko se kuitenkin ollut niin kuivaa, että sieniä ei ole noussut?

Vettyneitä mustikoita kuitenkin riitti. Niitä popsin, kun kohdalle osui. Taisin saada mustikoista hyvin nestettä, kun en  tarvinnut vesipulloa ollenkaan.

Puolukoitakin oli tarjolla, mutta ne ovat liian happamia minun makuuni. Kuvan puolukat ovat valinneet varsin erikoisen kasvupaikan. Luulisi, että siinä on aika kuivaa.

Aurinko paistoi kauniisti. Se korosti sammalen ja jäkälän värejä. Tosin valoa oli monissa paikoissa niin paljon, että niistä olisi tullut ylivalottuneita. No, pian valoa on niin vähän, että ei ole enää sitä ongelmaa.

Kotiin ei siis tullut sieniä eikä mustikoita. Raikasta happea sain oikein kunnolla. Sitä todisti tämä pieni naavan alku. Loppujen lopuksi ihan onnistunut reissu! :)