Kekriruokaa omasta sadosta

Perinteisesti kekriä eli sadonkorjuujuhlaa on vietetty pyhäinpäivänä. Ennen 1800-lukua sen ajankohta on riippunut talon syystöiden lopetuksesta. Minulla varhaisempaan ajankohtaan on syynä aikataulussa ollut sopiva tauko. Tuli samalla tyhjennettyä kasvimaa kesän sadosta maa-artisokkaa lukuunottamatta. Nyt nostin vain ne mukulat, jotka olivat kasvaneet väärässä paikassa. 

Mangoldikääryleiden teko vaihe vaiheelta

Kekriä varten tein mangoldirullia, sitä varten pakastetuista kokonaisista mangoldinlehdistä (ylävasen kuva). Sisään kääräisin tällä kertaa vuohenjuustoa, tomaattia, pinjansiemeniä, pippuria ja oreganoa (yläoikea kuva). Alla on kuva uuniin menevistä kääryleistä. Tällä kertaa tuli liian vetisiä kääryleitä. Viimeksi tuli kuivempia, mutta tujumman makuisia mangoldikääryleitä, kun laitoin aurinkokuivattuja tomaatteja ja valelin siirappiveden sijaan suoraan siirapilla. Pitää vielä kehitellä reseptiä. Jos lukijoilla on hyviä vinkkejä kääryleiden sisustaan, niin olisin kiinnostunut kuulemaan niistä.

Alkuruuaksi tein maa-artisokkakeiton samalla ohjeella kuin keväällä postasin. Mukulat kävin hakemassa pari tuntia aikaisemmin kasvimaalta. Varmasti oli tuoretta :) Keiton pinnan koristin pakastamallani kirvelillä. Kekriateriaa varten tein myös sienisalaatin keräämistäni karvarouskuista. Lakkoja en ole itse kerännyt, mutta rahtasin kymmenen rasiaa kesällä pohjoisesta junalla kotiin, joten niihin on henkilökohtainen suhde...

Kekriaterian tarjoamisia

Kekriaterian 'meny':

Maa-artisokkakeitto ja pestociabatta

Silakkavuoka

Vihreät perunat

Porkkanalaatikko

Sienisalaatti

Mangoldikääryleitä

Lakkoja ja kinuskikastiketta

Keltaista ruskaa ja blogihaaste

Viime viikonloppuna kävin ruskakävelyllä ja samalla mietin Pelaguun antamaa 11 kohdan blogihaastetta. Kiire oli niin kova, etten kerennyt postaamaan kuvia ja mietteitä. Tässä ne nyt vihdoin tulee. Ruskakuvista ainakin näkee, ettei ne enää ole ihan ajankohtaisia. Pakkanen ja tuuli ovat riepotelleet puita niin, ettei lehtiä ole enää yhtä paljon puissa.

Haasteen ohjeet ovat seuraavat:

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Haastajan tulee valita 11 blogia joissa on alle 200 lukijaa
5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat
6. Ei takaisin haastamista

Vastasin tähän haasteeseen helmikuussa, joten en enää haasta ketään mukaan.  Olisi mielenkiistoista tietää, miksi juuri 11. Onkohan haaste lähtenyt kiertämään 11.11? Ehkäpä jo vuonna 2011.

Ensin 11 asiaa itsestä. Ajattelin keskittyä blogiin.
1. Blogin nimeksi olen suunnitellut muuta, mutta nimi oli jo varattu.
2. Halusin aluksi laittaa oman taustakuvan, mutta se jäi kun siinä oli liian paljon pikseleitä. Nyt   osaisin jo tehdä muunnoksen, joten blogin ulkonäköön voi tulla muutoksia.
3. Tuo kuvabanneri pitää vaihtaa, kun saan sen aikaiseksi.
4. Kuvia olen laittanut periaatteella: vähemmän on enemmän.
5. Tekstiäkään ei ole aina hirveästi. Olen pyrkinyt keskittymään tiettyihin juttuihin yhdessä postauksessa.
6. Haluaisin laittaa enemmänkin linkkejä, jotta blogini voisi olla väylä tiedon löytämiseen.
7. On ollut ihanaa havaita, että blogiyhteisö on niin lämmin.
8. Palautteet, haasteet, lukijat ja tunnustukset lämmittävät mieltä ja kannustavat eteenpäin.
9. Kirjoittajanimi 'Savea ja papuja' on hiukan kömpelö, mutta ainakin on helppo päätellä, mikä on blogin nimi.
10. Viime syksynä mietin, mitä keksin talvena blogiin kirjoitettavaa. Kirjoitin pikkupaperin täyteen ideoita. Niihin turvauduin vain muutaman kerran...
11. Olen vähän laiska kasvimaan suhteen, mutta blogin kirjoittaminen pitää minut ruodussa. Täytyy siis jatkaa!

Kävelyretkellä komeimman keltaisen värin löysin lehtikuusesta.Ruskavärejä oli enemmän maassa ja joessa, kun keltaiset lehdet värittivät maisemaa.

Lopuksi vielä Pelaguun 11 kysymystä minulle:

1. Onko sinulla kummilasta kehitysmaissa? Jos ei, oletko ajatellut joskus hankkivasi?  Ei ole, mutta olen kyllä joskus harkinnut.
2. Kirja, jota luet juuri nyt? Vapaa-aikaani syö tällä hetkellä Kasvatuspsykologia eli tenttikirja.
3. Onko sinulla ystäviä/ystävää ulkomailla? Ei, sukulaisia kylläkin.
4. Mitä harrastat? Lukeminen, kuntosali.
5. Onko sinulla mitään fobioita? Taidan olla ahtaanpaikan kammoinen.
6. Oletko mukana hyväntekeväisyystoiminnassa? En ole saanut aikaiseksi.
7. Mitä kieliä osaat? Perinteisten lisäksi saksaa sekä ranskan ja espanjan alkeet.
8. Kauin paikka missä olet koskaan käynyt? Olisikohan Lontoo eli ei kovin kaukana.
9. Omistatko kesämökkiä? Jos et, haluaisitko omistaa? En omista vaikka haluaisin.
10. Minkälaisen kameran omistat? Canon Power Shot G 11
11. Lempi hedelmäsi? Erikoisin hedelmä, jota olet kokeillut tai syönyt? Tällä hetkellä suomalainen omena on lemppari. En ole syönyt kaikkia hedelmätiskin vaihtoehtoja. Pitääkin ottaa taas jokin uusi hedelmä maisteluun.

Persilja porskuttaa

Halla on käsitellyt kovin kourin kasvimaata. Kesäkurpitsa on enää muisto. Kirvelikään ei kestänyt täysin kylmiä öitä. Persilja ei ollut moksiskaan ja vihertää edelleen kauniisti. Keräsin suurimman osan lehtisadosta pakkaseen. Jos on vielä jonkin aikaa lämmin, niin persilja saattaa kasvattaa vielä lehtiäkin. Pakkasessa olisi ainakin vielä tilaa...

Persiljan lokakuinen kukoistus

Yllätyksenä tuli, että pakkanen puri härkäpapuun. Se on ymmärtääkseni aika hallan kestävä, mutta sen rajat taisi tulla vastaan. Penkkiin oli vielä unohtuneet pikkuporkkanat, jotka olivat maan alla säilyneet hyvin. Porkkanalajike on tosiaan tuollainen pieni, että ne ovat kasvaneet niin suuriksi kuin perimä salli. 

Puutarhasta löytyy vielä persiljaa yllättävämpi selviytäjä. Lipan alla ruusi vielä kukkii. Se taitaa olla sitkeämpi kuin tiesinkään.

Sitkeä ruusu

Tervetuloa lukijaksi Taija T!