Jouluksi hedelmäkakku

Kujeen pyynnöstä kirjoitan hedelmäkakusta. Aihe poikkeaa kasvimaaraameista, mutta eipä tuo haittaa. Varsinkin näin talvella on melkein pakko laajentaa aihepiiriään.

Tämä hedelmäkakku on sellainen, että se laitetaan tekeytymään jääkaappiin 3-4 viikoksi eli se on tehtävä hyvissä ajoin. Itse suunnittelin kakun syöntiä jo ennen joulua, sillä jouluna se jää konvehtien ja jälkiruuan jalkoihin. Siksi ryhdyin kakun tekoon jo nyt.

Resepti on jostain naistenlehdestä 90-luvulta. Se ei ole minun, mutta olen hiukan muunnellut sitä esim. alkuperäisessä ohjeessa ei ollut leivinjauhetta ollenkaan. Leivinjauhetta kakku kuitenkin kaipaa, sillä ilman sitä se ei nouse ollenkaan. Olen tehnyt kakun monta kertaa, mutta viime kerrasta on aikaa.

Hedelmäkakun aineksia

ENGLANTILAISEN HEDELMÄKAKUN RESEPTI

200 g coctailkirsikoita

100 g taateleita tai viikunoita

200 g rusinoita

60 g hillottuja appelsiininkuoria

60 g sukaatteja

1/2 dl konjakkia

1/2-1 dl kirsikkalientä

225 g voita

2 1/2 dl sokeria

4 munaa

4 1/2 dl vehnäjauhoa

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1/2 tl neilikka

1 rkl kaakaota

1/2 dl mantelijauhoa

1. Leikkaa hedelmät pieniksi. Kaada niiden päälle konjakki ja kirsikkaliemi ja anna maustua 1 tunti.
2. Sekoita voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää munat yksitellen.
3. Sekoita leivinjauhe ja mausteet jauhojen joukkoon ja sekoita sitten jauhoseos ja mantelijauho hedelmien joukkoon. Sekoita, niin että hedelmät jauhoittuvat kauttaaltaan.
4. Kaada taikina suureen  (2 L) voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista 175-asteessa 1 1/2 tuntia.
5. Jäähdytä kakku vuoan alla ritilällä. Kääri jäähtyneenä tiukasti folioon ja anna sen tekeytyä jääkaapissa 3-4 viikkoa.

Pieni hedelmäkakku valmiina jääkaapiin tekeytymään

Kakkutaikina on iso. Jätin pienet kakkuvuuat hiukan vajaiksi ja sain 2 1/2 pikkukakkua. Olisi kannattanut laittaa kaksi vuokaa täyteen. Tällä kertaa taikina ei paljoa noussut.

Kuusi kuvaa kesästä

Luin päärynäpuunvarjossa blogista hauskasta haasteesta. Sen mukaan blogiin tulisi koota kuusi kuvaa menneestä kesästä. Tällaisena synkkänä kautena vastaava haaste on oikein oiva puutarhabloggaajalle.

Päärynäpuunvarjossa blogi oli saanut haasteen Saran mökissä ja puutarhassa blogista, joka oli saanut haasteen sen alkuunpanijalta eli mökkipuutarha blogista. Mieltä jo lämmittää, kun käy katselemassa heidän kauniita kuviaan.

Oma blogini ei ole saanut haastetta, mutta ajattelin kuitenkin tarttua siihen. Itselläni on ollut mielessä jokin vastaavanlainen. Jos olisi enemmän lukijoita, parhaiden kuvien valinnan voisi jättää lukijoille. Blogin pitäjä esittelisi vaikka kymmenen kuvaa, josta lukijat valitsisivat parhaat. Tyydyn kuitenkin vain itse valitsemaan kuusi kuvaa kesästä. Oikeastaan on eroa valitseeko parhaat vai kesää parhaiten kuvaavat valokuvat. Minulla ei ole yhtään sadekuvaa, joten omat kuvavalintani jäävät jonnekin noiden kahden väliin.

Näistä kuvista mieleen muistuu kevät. Se ihana vaaleanvihreä ja kasvun ihme.

Mukaan pitää tietysti saada kaksi kukkakuvaa. Minulla on vähemmän kukkakuvia, kun olen enemmän keskittynyt hyötyviljelyyn. Kasvimaalta löytyy maanparannus mielessä viljeltyä hunajakukkaa ja teeaineeksi tulevaa kamomillaa.

Tänä kesänä opettelin härkäpavun siemenien keruuta. Hyvin se mielestäni meni, mutta vasta seuraava kevät kertoo totuuden.

Chilisatoa tulossa!

Chilin kannoin sisään jo hyvissä ajoin. Pensaassa on yksi hedelmä, jonka kypsymistä odottelin. Tänä kesänä en muistanut lannoittaa chilejä, joten sato jäi olemattomaksi. Saisi edes tämän yhden hedelmän kypsäksi! (Viime vuoden chilejä on vielä pakkasessa, joten ilman en kylläkään jää.) Hedelmä alkoi punertaa tämän pimeyden keskellä. Aika sitkeä sissi.

Chili tekee vielä uusia lehtiäkin. Muutaman kukankin se on tehnyt, mutta ne ovat kuivuneet. Olen kastellut vain kerran viikossa lannoitevedellä ja se taitaa innostaa chiliä lehtien kasvattamiseen. Ehkä pitäisi kastella kaksi kertaa viikossa, niin kukat voisi pysyä hengissä. (Netti on varmaan pullollaan chiliblogeja, joissa olisi hyviä ohjeita. Tähän hätiin en ehdi niitä etsiä, mutta pitää laittaa korvan taakse.)

Uusia lehtiäkin tulee vielä chiliin

Punertuva chili

Puutarhurin sydän halajaa...nauriita!

Edellinen kasvukausi on hädin tuskin ohi, niin puutarhuri jo suunnittelee tulevaa kautta. Olemme puutarhassa blogissa on todella hyvän ja hauskan näköisiä nauriita. Sivuilta löytyy myös nauriille marinointiresepti. Tämän reseptin toteuttaminen kestääkin, kun ensin kasvatetaan nauriit ja sitten vielä niitä marinoidaan seuraavaan päivään. Toivottavasti ovat hyviä.

Laitoin itsekin tänä vuonna nauriita maahan vasta kesän puolivälissä ja niitä rouskutettiin sitten syksyllä. Pitääpä lisätä vinkkilistaan, että ostaa keväällä noita 'Purple Top Milan' nauriita.

'Purple Top Milan' nauriit ovat nimensä mukaan yläosasta violetteja, olemmepuutarhassa blogissa on niistä hyvä kuva. Blogikin on hyvän näköinen ja sisältää paljon informaatiota kasvimaan kasveista. Mukana olevat reseptit ovat oiva lisä. Ehkä pitäisi itsekin lisäillä välillä postauksiin reseptejä. Ruuaksihan kasvimaan kasveja kasvatetaan. Reseptit kuuluvat oikeastaan luonnostaan kasvimaablogiin.

(Moitetta olemmepuutarhassa blogi saa palautteen jättämisen ongelmasta. Vaikka kuinka yritin, niin en onnistunut jättämään palautetta. Kursori ei ilmestynyt palauteboksiin, joten enpä päässyt palautetta kirjoittamaankaan. Nähtävästi jotkut ovat palautetta onnistuneet jättämään. En löytänyt sivuilta sähköpostiosoitettakaan, joten ongelman tiedotus jää tähän...)

Palsternakat talteen

Tässä taas jälkikäteen raportoin kasvimaan kuulumisia. Sää kääntyi kylmäksi, eikä ole siitä mielestäni lämmennyt. On ollut lämpöasteita, mutta tuulessa on jo talven purevuutta ja teillä on ollut yllättävän paljon jäätä. Lehtikompostin teko jäi minulla kesken. Tänä viikonloppuna kokeilen, jos se vielä onnistuu. Ehkä se homma pitää jättää keväääseen.

Juuri kerkesin nostamaan palsternakat maasta ennen pakkasia. Suunnittelin esikeittoa niille ja valituille paloille pakastusta. Kirja neuvoi esikeittämään 7-10 minuuttia. Mietin, että on aika pitkä aika pehmeä maltoiselle palsternakalle. Tein kuitenkin kuten kirja käski. Ei olisi kannattanut. Esikeittoaika oli aivan liian pitkä ja palat hajosivat. No, kaikki palat meni sitten päivän vuokaan. 

Tällainen palsternakan mötikkä oli kasvanut huomaamatta maan alla

Palsternakka oli kasvanut aika hyvin. Muutama oli kyllä todella monihaarakas, joten jotain ongelmia muutamilla oli ollut. Kasvimaani kaltaisesta savimaasta palsternakka kuulemma tykkää (ainakin siemenluettelon mukaan), joten se on oikein oiva vaihtoehto. Laitoin sitä keväällä enemmänkin, mutta maatiaissiemenet eivät itäneet. Pitäisiköhän maatiaislajikkeet laittaa jo syksyllä maahan? Näin ne saisivat luonnollisen kylmäkäsittelyn. Pitääpä lisätä vinkkilistaan, että keväällä ostaa palsternakan siemenet kahdelle kesällä. Sitten voi sykyllä 2013 laittaa maatiaispalsternakkaa maahan.

Härkäpavun siemenien keruu

Tänä vuonna laitoin ensimmäistä kertaa maatiaishärkäpapua 'Kaulion valkeaa'. Kasvimaahan ei mennyt kuin puolet siemenpussista, mutta ajattelin jo tänä vuonna kokeilla siemenen keruuta. Hienoa olisi, jos voisi tulevaisuudessa olla härkäpavun siemenien suhteen omavarainen. Se taitaa olla myös maatiaislajikkeiden ajatus. Ei osteta joka kevät uusia siemeniä, vaan kerätään siemenet seuraavalle vuodelle omasta maasta.

Härkäpapua valmiina tuorekäyttöön, mutta siementen keruuseen pitää vielä odottaa.

Netistä en ole löytänyt montaa härkäpapua hyvin käsittelevää artikkelia. (Jälkeenpäin löysin hyvän blogiartikkelin härkäpavusta, jossa annetaan hyviä vinkkejä erityisesti viljelyyn ja ruuanlaittoon. Siementen keruuseen siitä ei ole apua.) Jos lukijat tietävät jonkun hyvän linkin, niin vinkatkaa siitä minulle. Wikikko artikkeli on varsin pätevä, mutta se käsittelee enemmän härkäpavun suurviljelyä. Ristiriitaiset loppukommentit jättävät lukijan yksin. Lopullista totuutta ei tunnu tästä artikkelista löytyvän. Talven pimeinä iltoina pitää paneutua Ruotsin kasvimaasivuihin ja -blogeihin. Sieltä voisi löytyä jotain tietoutta, jota voisi hyvin hyödyntää myös Suomessa. Minulta sujuu saksakin, mutta siellä on jo aivan toisenlainen ilmasto viljelyyn. Saksalaisten viljelyvinkkien hyödyntäminen Suomen ilmastossa voi olla hankalaa.

Parhaan härkäpapu artikkelin olen löytänyt Maatiaisesta. Härkäpapujen keruuseen ryhdyin juuri maatiaisen härkäpapua käsittelevän artikkelin ohjeiden mukaan. Artikkeli on varsin pitkä ja perinpohjainen. Jos on kiinnostunut vain keruuohjeista, saa artikkelia rullailla aikalailla alaspäin, että löytää etsimänsä. Käyn tässä papujen keruun kuvien, kommenttien ja artikkelin lainausten avulla.

"Papu joutuu lämpimänä kesänä yleensä syyskuun alussa tai viimeistään puolivälissä. Se on tarpeeksi tuleentuntutta, kun alimmat palot ovat kuivuneet mustiksi ja ylimmissäkin siemenet ovat saaneet värinsä. Kaikkien palkojen mustiksi kuivumista ei kannata odottaa, sillä papu rupeaa silloin ”mänemeä moalle” eli varisemaan. Syksyllä on myös varottava hallaa, sillä se vikuuttaa puolikypsät, kosteat pavut kelvottomiksi. Hallan uhatessa kannattaa papumaa joko peittää tai sitten ”tehhä sirppihalloa” eli leikata vielä vihanta papu kuivumaan."

Taitaa olla korkea aika kerätä härkäpavun siemenet

Keväällä härkäpapujen osio ei ollut heti valmis, joten jouduin laittamaan härkäpavun maahan hiukan myöhässä. Härkäpavut sitten kypsyivätkin myöhässä. Otin siemniä kuivaukseen vasta lokakuun alussa.

"Pienen papumaan vähäiset lyhteet nostellaan riu'ulle räystään alle auringonpaisteeseen, missä ne kuivuvat nopeammin kuin ilmojen armoilla.Papu kuivuu haasialla parisen viikkoa, mikä jälkeen siemenet alkavat jo varista sekä linnut ja hiiretkin löytävät ilmaisen ruuan luokse."

Härkäpapuja räystään alla kuivumassa

Olin jo kesällä valinnut 5 vartta, jotka olivat mielestäni valioyksilöitä eli sellaisia, joiden geenejä halusin jälkeläisillekin. Nämä 5 laitoin lipan alle kuivumaan.

"Tavallisessa eli vähäisessä viljelyksessä palot kuitenkin silvitään (rapistelloa) käsin auki tai otetaan palot avaamattomina talteen. Tämä tapa ei vaadi saunan lämmitystä, puimatannerta, varstoja eikä hursteja, mutta ottaa kyllä melkoisesti aikaa. Pavut ovat kylmistä lyhteistä puitaessa vielä tuoreen pehmeitä ja ne täytyy levittää muutamaksi päiväksi lämpimään paikkaan kuivumaan."

Juuri silvityt härkäpavut valmiina viimeiseen kuivaukseen

Paloista paljastui monenlaista papua. Yllä olevasta kuvasta ne voi hyvin erottaa. Oli tuuleentuneita papuja, joilla pavun ja palon yhdysosa on jo muuttunut mustaksi. Niitä ovat nuo etualalla olevat mustan viirun omaavat pavut. Kuvan taka-alalla on tuuleentumattomia papuja, joiden yhdysosa on vielä vaalea. (Pitää muuten selvittää, mikä se yhdysosan oikea nimi olikaan...) Parista palosta löytyi myös kasvuston ainoat violetit pavut. Niissä on kyllä komea väri, mutta ovat kuulemma karvaita. Maatiaislajikkeessa voi esiintyä tällaista vaihtelua. 

"Kuivattu ja puhdistettu sato pannaan säkiin ja säkki ripustetaan aitan lakeen, jotta hiiret eivät söisi koko herkkua. Joillakin on aitassa pavulle oma pyttynsä tai tynnyrinsä tai pölkystä koverrettu erityinen papukynä, penaalin kaltainen arkku. Aitan puutteessa pussi kätketään keittiön kaappiin. Papu tosin pysyy parempana, jos se säilytetään talvella kylmässä tilassa. Huoneenlämmössä se alkaa ruskettua sekä kuivuu liikaa ja kovettuu. "

Härkäpavut valmiina tulevaan kesään

Kuivattelin papuja vielä viikon jääkaapin päällä. Kyllä tunsi sormenpäissä, että pavut olivat vielä kuivanneet ja kovettuneet. Artikkelissa mainittu puupenaali olisi hieno, mutta minulla on sentään itsetehty keramiikkarasia. Sen voisi laittaa varastoon. Siellä on joskus ollut hiiriä, mutta luulisi papujen olevan turvassa rasiassaan.

Keväällä pitää omat siemenet viljellä erikseen, jotta voi tehdä vertailevaa tutkimusta...

Tunnustus ja haaste

Voi ihanaa! Minua on ajateltu lämmöllä ja vaaleanvihreää blogi on antanut minulle tunnustuksen.














Tunnustukseen kuuluu, että pitää vastata kysymyksiin ja se pitää jakaa seitsemälle eteenpäin.

Alla kysymykset ja vastaukseni niihin:

Lempinumero: 7
Alkoholiton suosikkijuoma: Pommac
Lempieläin: siili
Facebook vai Twitter: ei kumpikaan
Intohimoni: suklaa
Suosikkiviikonpäivä: perjantai
Suosikkikukka: kamomilla (hyötytarhurin tylsä vastaus)

Tunnustuksen jakamisesta hieman laistan. Tämän tunnustuksen voisin antaa kenelle tahansa blogilistaltani. Jos joku lukijoistani haluaa jakaa tunnustusta eteenpäin, laita kommentti niin annan sen.

Vaaleanvihreää blogissa oli myös haaste, johon tartuin.

Haasteen säännöt ovat tällaiset:
Laita hyvä kiertämään sanoin ja teoin
Kolme ensimmäistä kommentoijaa voi osallistua haasteeseen
Jokainen heistä saa minulta jouluun mennessä pienen yllätyspaketin
Jatka haastetta omassa blogissa eteenpäin

Eli kannattaa myös kommentoida, jos haluaa laittaa hyvän kiertämään. Haasteesta kiinnostuneet saavat minulta yrttitee aineksia.